Jos eron syy on miehen alkoholin käyttö, niin miten selittää eron syy lapselle.

Voi kertoa vaikkapa, että isä on sairas ja äiti kokeilee, jos isä paranisi, kun muutetaan toiseen kotiin. Kaksi eri kotia voi olla myös mukavampi, kun seurauksena voi olla, että kaikilla on parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen maailmaan ei aikuisten asioita sotketa. Kerrotte että eroatte ja syitä ei tarvitse avata. Olette todenneet että teidän on parempi erota ja sillä siisti.

Juuri näin. Syiden kertominen ei helpota lapsen oloa yhtään, vain apn oloa, saa syyttää toista.

Jos lapsi sit kysyy spesifisti että syyn x takiako, toki totuus sanotaan. Kyllä se on yksi syy.

Kannattaa tehdä selväksi lapselle, että eron syy on lapsen isä ja hänen juoppoutensa niin ettei lapsi ala miettiä sitä, että hän itse onkin syyllinen eroon. Voi myös rehellisesti kertoa, ettei itse enää jaksa katsella sitä juoppoa nurkissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se totuuden kertominen ole mustamaalausta. Isäni oli alkoholisti ja sen takia vanhemmat erosivat, kun olin 4v. Ja tiesin syyn jo pienenä. Ei äiti kuitenkaan pahaa isästä ikinä puhunut ja tapasin isää aina välillä. Silloin kun oli selvinpäin. Ja ihan hyvät muistot kuitenkin jäi, vaikka ei oltu kovinkaan läheisiä, kun tosiaan harvoin nähtiin. Ja kuoli viinan takia kun olin nuori.

Vanhempani erosivat isän alkoholismin takia. Olen tiennyt sen niin kauan kuin muistan. Minulle selitettiin miksi humalaisen kanssa ei voi asua samassa kodissa ja ymmärsin täysin. Myös minun isä sairastui vakavasti ja kuoli alkoholismin takia. Luultavasti tämä suoruus on ollut yksi tekijä, miksi itse en ole koskaan voinut ajatella suhdetta päihdeongelmaisen kanssa. Mielestäni äitini teki ainoan oikean ratkaisun eropäätöksessään, isäni ei ollut erosta samaa mieltä. Silti he eivät olleet riidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen maailmaan ei aikuisten asioita sotketa. Kerrotte että eroatte ja syitä ei tarvitse avata. Olette todenneet että teidän on parempi erota ja sillä siisti.

Juuri näin. Syiden kertominen ei helpota lapsen oloa yhtään, vain apn oloa, saa syyttää toista.

Jos lapsi sit kysyy spesifisti että syyn x takiako, toki totuus sanotaan. Kyllä se on yksi syy.

Ja juurikin vain yksi syy. Jos lapselle sanoo että erosimme koska tämä yksi syy, hän alkaa pelätä että jos mokaan yhden asian, olen arvoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se totuuden kertominen ole mustamaalausta. Isäni oli alkoholisti ja sen takia vanhemmat erosivat, kun olin 4v. Ja tiesin syyn jo pienenä. Ei äiti kuitenkaan pahaa isästä ikinä puhunut ja tapasin isää aina välillä. Silloin kun oli selvinpäin. Ja ihan hyvät muistot kuitenkin jäi, vaikka ei oltu kovinkaan läheisiä, kun tosiaan harvoin nähtiin. Ja kuoli viinan takia kun olin nuori.

Vanhempani erosivat isän alkoholismin takia. Olen tiennyt sen niin kauan kuin muistan. Minulle selitettiin miksi humalaisen kanssa ei voi asua samassa kodissa ja ymmärsin täysin. Myös minun isä sairastui vakavasti ja kuoli alkoholismin takia. Luultavasti tämä suoruus on ollut yksi tekijä, miksi itse en ole koskaan voinut ajatella suhdetta päihdeongelmaisen kanssa. Mielestäni äitini teki ainoan oikean ratkaisun eropäätöksessään, isäni ei ollut erosta samaa mieltä. Silti he eivät olleet riidoissa.

Tuo onkin ihan eri asia kuin sanoa alkoholismi syyksi eroon.

Lapselle pitää sanoa totuus. Mutta ilman asian kamalilla yksityiskohdilla mässäilyä.

Minä kertoisin lempeän totuuden. Sanoisin, että isä rakastaa sinua edelleen, mutta kaikille on parempi, että ei asuta enää yhdessä, koska juominen on tapa, mikä ei ole terveellistä eikä turvallista teille perheenä. Sanot, että ero on sinustakin ikävä asia, mutta sinun täytyy aikuisena ottaa vastuu. Ei avioeron juridisia puolia tarvitse lapselle selittää. En kuitenkaan syyttäisi miestä, vaan tilannetta. Jos valehtelet tai keksit jonkun muun syyn, on se aina peikkona välillänne ja lapsi kyllä vaistoaa, että kodissa on jotain salattavaa

Sano että äiti ajoi isän juomaan jatkuvalla pihtauksella, nalkutuksella ja vieraissa käynnillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoituksista käy hyvin ilmi, että hän haluaa lapsen nimenomaan tietävän, että syy eroon on isässä. Fiksua olisi hoitaa asia neutraalisti, kumpaakaan syyttelemättä. 6- vuotiaan lapsen ei tarvitse vielä tietää isän alkoholismista.

Mutta kun se tietää jo isän alkoholismista, koska isä on ollut monta kertaa humalassa niin että lapsi on nähnyt. Etkö lue ketjua ennen kuin kommentoit? Ap kertoi että lapsi välillä puhuukin isän alkoholinkäytöstä jotain.

Eri asia jos isä olisi ryypännyt vaikka vain työmatkoilla eikä kotiin tullessa olisi ollut eded krapulassa. Silloinhan lapsi ei tietäisi asiasta mitään eikä hänelle tarvisi kertoakaan.

Totta kai luin ketjun.

Lapsi on 6 vuotta, ei teini eikä aikuinen. Kuusivuotiaille ei selitellä eron syitä eikä varsikaan mitään alkoholismia.

Olin itse 5-vuotias vanhempieni erotessa isän juomisen takia. Äitini vastaus kysymykseen miksi jouduimme lähtemään kotoa oli "ymmärräthän sinä ettei me voitu jäädä sinne". Ja ymmärsin toki, meininki oli epävakaata sekoilua ja aina sai pelätä, milloin on taas känniputki päällä. Mutta vasta kun kaverini totesi minulle ensimmäisellä luokalla koulussa "sun isä on alkoholisti", sain nimen ja selityksen asialle. Se helpotti aivan hirveästi, ja vapautti minut pelosta, että olisin jotenkin liittynyt eron syihin.

Puhumattomuus tai "vaihtoehtoisten totuuksien" tarjoilu ei ole lapsen suojelemista. Välttelemällä vaikeista asioista puhumista vanhempi säästää vain itseään ja yrittää päästä helpolla, kun ei joudu kohtaamaan totuuden herättämiä kysymyksiä tai tunteita.

Ei lapsi ole vastuussa vanhempiensa kyvyttömyydestä. Epätietoisuus ja väärän tiedon varassa eläminen stressaa ja tekee elämästä kaoottisen ja hallitsemattoman kokemuksen, jossa mikään ei ole ennakoitavissa.

Totuus vapauttaa.

Ole rehellinen ja sano lapselle niin kuin asia on. En enää jaksa, kun isäsi on aina humalassa.