Päihdeongelmaisten paapominen ja tukeminen pitäisi lopettaa
Täälläkin on ollut paljon keskustelua, pitäisikö työttömiltä, vähävaraisilta ja opiskelijoilta esimerkiksi leikata asumistukea.
Olen sitä mieltä, että päihdeongelmaisten paapominen ja tukeminen veronmaksajien rahoilla pitäisi lopettaa.
Hoitopaikkoja pitäisi järjestää ja laittaa vaikka pakkohoito-mahdollisuus päihdeongelmaisille, mutta muun paapomisen voisi lopettaa. Jos henkilö ei kykene työhön siksi, että on päihdeongelmainen, tuet pienemmiksi. Sitten kun hoitaa päihdeongelmansa ja itsensä työkykyiseksi, voisi saada enemmän tukea.
Kommentit (186)
Sossun olisi hyvä huomata, että näkökenttä on kaventunut ja on tullut ammatinvaihdon aika.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään paapominen pitää lopettaa. Nykysysteemihän ylläpitää päihdeongelmaa, kun maksetaan asuminen ja viinat. Samoin työttömyyden kanssa, aivan rakenteellinen ongelma, saman rahan saa tekemättä mitään. Ma'muista puhumattakaan, jopa sanoneet etteivät halua oppia kieltä, koska joutuisivat töihin. Asumistukea saavat asuvat nykyisin jo paremmin kuin itse maksavat, ei ole varaa maksaa Helsingin hintoja itse, on asuttava kehyskunnissa, työttömät asuu Helsingissä.
Sosiaaliturvasta pitäisi tehdä määräaikaista ja vastikkeellista. Työhön menon pitäisi aina motivoida enemmän kuin kotiin jäämisen. Asuminen pitää mitoittaa omien tulojen mukaisesti. Sosiaaliturvan tarkoitus on vastata akuutteihin kriiseihin, ei olla elämäntapa. Toivottavasti oikeisto nyt oikeasti uskaltaa tehdä rakenteellisia muutoksia Suomeen.
- sossu
Asunnottomuudesta ei ole kenellekään hyötyä.
Mutta teidän tanttaroiden palkkojen ja valtaoikeuksien karsinnasta toisaalta olisi paljonkin hyötyä, on kuitenkin pidettävä mielessä se, että ettehän tekään mitään uutta arvoa yhteiskuntaan tuota.
Työhönkin menemiseen motivoituu ihan eri tavalla, kun ei vedetä liikaa välistä samalla kun ollaan tietoisia siitä, että osa niistäkin rahoista päätyy just kaikenlaisten sosiopaatti-tanttaroiden taskuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se on. Älä tarjoa päihteidenkäyttäjille yhtä shokkihoitomallia, kun käyttäjät ja käytön syyt ja seuraukset ovat kaikilla erilaisia. Stereotypiat nististä ja juoposta ovat haitallisia, kun etsitään aidosti ratkaisuja. Stereotypioiden mukaisia hahmoja toki on, mutta ne ovat vain pintaraapaisu käyttäjistä.
Esim.
1.Moni lääkitsee itseään ilman reseptiä hankituilla lääkkeillä. Ratkaisu hoito ja lääke apteekista.
2.Toiset vetää pään sekaisin millä vaan, varastaa ja tekee väkivaltaa. Näistä suurella osalla lapsuus on ollut turvaton. Tarvitaan mielenterveyshoitoa, sosiaalista ohjausta, rikollisuuden esto -ohjelmia, sanktioita ja valvottua päihdehoitoa.
3.Toiset käyttää paljon, ei ole työkykyisiä, mutta ei tee rikoksia. Ratkaisu mielenterveys- ja päihdehoito ilman rankaisemista.
4.Moni viihdekäyttää kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa ja on työkykyinen. Ratkaisu dekriminalisaatio.
5.Käyttö parantaakseen suorituskykyään. Käyttö on hallittua, päivittäistä ja laittomuus tuo ongelmia.
6.Kaikki nämä ja muut käyttäjät käyttää eri aineita millä on eri vaikutukset. Eri riippuvuuspotentiaali, eri haitallisuus fyysisesti.
7.Kaikkien näiden persoona, arvomaailma, käytös, sosiaaliset suhteet ja mielenterveys vaikuttaa siihen miten käyttö näkyy ja ei näy.
Ei ole ollut metodit käytössä.
Mitä on puuttunut?
1.Dekriminalisaation mainitsitkin.
2.Mielenterveyshoitoa ei aloiteta, ei anneta ollenkaan, jos merkintä minkä tahansa aineen käytöstä.
3.Lääkkeitä ja hoitoa ei saa lääkärien kautta, ihmiset taistelevat kivunhoidon, ahdistuksen ym. sairauksien kanssa. Kipulääkettä ei määrätä apteekista haettavaksi.
4.Rikolliset käyttäjät ovat pitkälti poissa palvelujen ulottuvilta, välillä käyvät putkassa ja sairaalassa, aiheuttavat ongelmia ja ovat vaarallisia ja kokonaistilannetta ei hoida kukaan.
5.Hoito ei ole yksilöllistä jos sitä sattuu saamaan. Stereotypiat ovat vallalla jopa terveydenhoidossa. Yksilöllinen persoona, käytös, arvomaailma, mielenterveys, neurologia, sosiaaliset suhteet, kyvyt ja tavoitteet kuitenkin vaikuttavat siihen millaista hoitoa/muuta tukea tarvitaan, millaista ei tarvita, ja miten se kannattaa järjestää.
+korvaushoitoa ei anneta, jonot ovat todella pitkiä, ja hoitoja keskeytetään
Täytyy myös muistaa, että yksittäinen kokemus ei kerro päihde-, mielenterveys- ja terveydenhoidon kokonaiskuvaa Suomessa.
Potilaan yksilölliset ominaisuudet tulisikin huomioida hoidossa.
Muita hoidon osia ei usein ole riittävästi tarjolla. Pitkät jonot ovat todellinen haitta, sillä hoitoa on saatava silloin, kun sitä potilas tarvitsee. Hoidon voi lopettaa itse. On täysin eri asia, kun potilas haluaa jatkaa hoitoa, mutta terveydenhoidon puoli lopettaa hoidon. Tätä tehdään Suomessa.
Hoidon tulisi tukea tavallista arkielämää, ei olla mikään irrallinen laitokseen sulkeminen, missä mystisesti "paranee" ja sitten pääsee ulos ja on valmis normaaliin elämään.
Päihdehoito, myös korvaushoito, tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi ja saavutettavaksi potilaalle ja aloittaa samanaikaisesti yksilölliset arkielämän tukitoimet ja mielenterveyshoito.
Meidän yksilölliset ominaisuudet on kokonaisuutta katsellen täysin minimaaliset, fyysiset kuin myös psykologiset efektit on hyvinkin samanlaiset kaikilla.
Mulle oikeus "riistää vapaus" ja sama summa lapaan mitä noille pellehoidoille tarjotaan per nisti, niin takaan että tulee muuten tulosta.
Tässä se mun kotona tapahtuu arkisessa ympäristössä, ilman mitään paskantärkeilyä, voivottelua saati sadismia.
Ulkoilut muunmuassa tapahtuu samaan tapaan kuin koiranikin ulkoilutus, eli lieka kaulassa tossa lähimaaston luontoa ihmetellen sitten kun totean että potilas on sellaiseen kykeneväisessä kunnossa, mikä on arviolta 2-3 viikkoa hoidon aloituksesta jolloin pahimmat fyysiset oireet ja houreet on alkanu katoamaan.
Muuna aikana on sitten tarjolla "ankaraa" filosofista keskustelua, ravitsevaa ruokaa ja sen sellaista, jossain vaiheessa voi saada multa jopa kaljankin jos tahtoo.
Mutta mitään paskanjauhantaa, sotkemista, riehumista saati muuta spedeilyä en katso hyvällä, vaan toimin niiden kohdalla toimiviksi katsomillani tavoilla.
Yksilöllisyys näkyy mm. siinä, että niitä ongelmia, mitä sinä haluaisit kotihoidossasi käyttäjiltä hoitaa pois, ei ole monilla käyttäjillä ollenkaan. Sotkemista ja riehumista. Hoitaisit siis yhtä ryhmää: moniongelmaisia rikollisia kenties?
Tuskin hekään tuosta hoidostasi vapauduttuaan olisivat muuttuneet niin, ettei jatkohoidolle olisi tarvetta.Entä kaikki muut yksilölliset käyttäjät?
Ahdistuneet itsensälääkitsijät, jotka käyttäytyvät muuten huomiota herättämättä? Kipua hoitavat? Masentuneet? Neurologisia ongelmia lievittävät? Piilossa yksin käyttävät?Haaste on voimassa, lähettäkää mulle suomen rupusin nisti kokeeksi, annatte vapaat kädet ja saman summan mitä muut hoitolat saa per nisti kuukaudessa, mikä on tietääkseni useita tonneja.
Jos mun hoito ei onnistu, saa yhteiskunta periä rahat takaisin ja myönnän julkisesti että olin väärässä.
Se on semmonen vähän niinku kovan rakkauden sotavankila mitä täällä on tarjolla, vanhan konnan kokemuksella mietitty ja suunniteltu, missä nillityksen sijasta keskitytään tuloksen saavuttamiseen "hinnalla millä hyvänsä".
Miten tuo kuntouttaa esimerkiksi adhd:n aiheuttaman alkoholismin? Jos olisi helppoa olla selvinpäin, niin tuskin sitä olisi alkoholisoitunut. Alkoholista kun aivot saa stimulointia, eli olo helpottuu. Mitä tilalle? Tappaa tylsää ulkoilua?
Ei niillä yksityiskohdilla ole mitään merkitystä vaan tuloksilla, eikö vaan?
Yksikään muunlaista hoitoa tarjoava ei sitoudu tulosvastuuseen, ainoastaan minä.
Luulisi että siitäkin voisi jotain johtopäätöksiä tehdä.
Päihdeongelma on usein käytännössä mielenterveysongelma. Miksi kukaan haluaisi muuten vetää itsensä kuntoon jossa vapisee, oksentaa, unet menee, saa paniikkeja ynnä muuta? Tuohon kuntoon päihderiippuvainen läheiseni vetää itsensä kaljoitteluputkilla. Kuulemma ihan sama elääkö enää kun on luovuttanut niin sama tappaa itsensä hitaasti alkoholilla.
Kyllä minullakin ärsyttää toisinaan se että hän vain jatkaa ryyppäämistä raitistumispyrkimysten jälkeen joka kerta koska kuulemma vain se auttaa mielialaan joka on masentunut. Todennäköisimmin se jatkuva kalja masentaa ja vaikuttaa negatiivisesti aivoihin. Jos malttaisi pitkään olla selvinpäin saattaisi mielialakin nousta. Jos on selvinpäin yksikin kalja saattaa laukaista putken. Kaverit on alkoholiinmeneviä päihteenkäyttäjiä jotka ei auta asiassa. Jos ei ole selvinpäin olevia kavereita niin hankala on raitistua. Kaikki sosiaalinen toiminta on kytköksissä kaljanjuontiin ynnä muihin päihteisiin
Hoitoa päihdeongelmaan eikä mt-ongelmaan eikä kuntoutusta ei edes kokeile.
Sosiaalituissa iso osa menee kaljaan ja lopussa pihistellään ruoasta. Se on hidasta itsensä tappamista kuten sanoin.
Niin, no. Ei kai sen "paappomisen" tarkoitus ole yksinomaan passata päihdeongelmaisia vaan vähentää päihdeongelmista koituvia erilaisia haittoja yhteiskunnalle. Esimerkkinä vaikka järjestämällä tiettyjä palveluita ja toimeentuloa ehkäistään rikollisuutta ja tautien leviämistä, parannetaan yleistä turvallisuutta jne.
Siinä tapauksessa voi jos on ongelma. Mutta pitää kysyä ensiksi juopolta onko se alkoholi ongelma.
Muuten niille pitäisi antaa suuremmat rahat että voivat ryypätä hengen pois ja päästä tästä sairaasta yhteiskunnasta pois kuolemalla.
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelma on usein käytännössä mielenterveysongelma. Miksi kukaan haluaisi muuten vetää itsensä kuntoon jossa vapisee, oksentaa, unet menee, saa paniikkeja ynnä muuta? Tuohon kuntoon päihderiippuvainen läheiseni vetää itsensä kaljoitteluputkilla. Kuulemma ihan sama elääkö enää kun on luovuttanut niin sama tappaa itsensä hitaasti alkoholilla.
Kyllä minullakin ärsyttää toisinaan se että hän vain jatkaa ryyppäämistä raitistumispyrkimysten jälkeen joka kerta koska kuulemma vain se auttaa mielialaan joka on masentunut. Todennäköisimmin se jatkuva kalja masentaa ja vaikuttaa negatiivisesti aivoihin. Jos malttaisi pitkään olla selvinpäin saattaisi mielialakin nousta. Jos on selvinpäin yksikin kalja saattaa laukaista putken. Kaverit on alkoholiinmeneviä päihteenkäyttäjiä jotka ei auta asiassa. Jos ei ole selvinpäin olevia kavereita niin hankala on raitistua. Kaikki sosiaalinen toiminta on kytköksissä kaljanjuontiin ynnä muihin päihteisiin
Hoitoa päihdeongelmaan eikä mt-ongelmaan eikä kuntoutusta ei edes kokeile.
Sosiaalituissa iso osa menee kaljaan ja lopussa pihistellään ruoasta. Se on hidasta itsensä tappamista kuten sanoin.
Ja karu todellisuus on että tuskin henkilö tuolla tavalla kykeneekään tai edes kuntoutuu töihin. Työelämän kriteerit on ihan eri maailmassa hänen tilastaan. Jatkuva alkoholi ja päihteet alkaa vaikuttaa negatiivisesti aivoihin jota tarvitaan siellä työelämässä.
Mietin moniko yhteiskunnassamme luovuttaa koska tietää ettei ole mitään tsänssiäkään välttämättä tehdä mitään tuottavaa ja epäonnistumisen tuskaa sitten lievitetään alkoholilla joka poistaa heidät ennenaikaisesti keskuudestamme? Ei ole paikkaa eikä halua mennä mihinkään kotoaan, ihmiset syrjäytyy ja elämänpiiriksi muodostuu kauppa ja koti, sosiaalisiksi piireiksi juoppojengi silloin tällöin. Rahaakaan ei ole muuhun. Kaksi alle viisikymppistä vasta kuoli alkoholiin ketkä tiedän.
Uskon että syvällä sisimmässään näillä ihmisillä on luovutusmieliala. Heitä ei tarvita, ei ole paikkaa elämässä. He ei jaksa kilpailla enää paikoista tässä yhteiskunnassa.
Tämä on karu totuus joidenkin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelma on usein käytännössä mielenterveysongelma. Miksi kukaan haluaisi muuten vetää itsensä kuntoon jossa vapisee, oksentaa, unet menee, saa paniikkeja ynnä muuta? Tuohon kuntoon päihderiippuvainen läheiseni vetää itsensä kaljoitteluputkilla. Kuulemma ihan sama elääkö enää kun on luovuttanut niin sama tappaa itsensä hitaasti alkoholilla.
Kyllä minullakin ärsyttää toisinaan se että hän vain jatkaa ryyppäämistä raitistumispyrkimysten jälkeen joka kerta koska kuulemma vain se auttaa mielialaan joka on masentunut. Todennäköisimmin se jatkuva kalja masentaa ja vaikuttaa negatiivisesti aivoihin. Jos malttaisi pitkään olla selvinpäin saattaisi mielialakin nousta. Jos on selvinpäin yksikin kalja saattaa laukaista putken. Kaverit on alkoholiinmeneviä päihteenkäyttäjiä jotka ei auta asiassa. Jos ei ole selvinpäin olevia kavereita niin hankala on raitistua. Kaikki sosiaalinen toiminta on kytköksissä kaljanjuontiin ynnä muihin päihteisiin
Hoitoa päihdeongelmaan eikä mt-ongelmaan eikä kuntoutusta ei edes kokeile.
Sosiaalituissa iso osa menee kaljaan ja lopussa pihistellään ruoasta. Se on hidasta itsensä tappamista kuten sanoin.
Toi sama virsi toistuu tuhansien ja taas tuhansien päihteidenkäyttäjien kohdalla.
Kaikki vaan sen takia että kaikki on niin helvetin mukavuudenhaluisia nykyään, mikään fyysinen saati henkinenkään kehittyminen ei kelpaa jos se voi edes teoriassa tuntua hetkellisesti pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Ei kai sen "paappomisen" tarkoitus ole yksinomaan passata päihdeongelmaisia vaan vähentää päihdeongelmista koituvia erilaisia haittoja yhteiskunnalle. Esimerkkinä vaikka järjestämällä tiettyjä palveluita ja toimeentuloa ehkäistään rikollisuutta ja tautien leviämistä, parannetaan yleistä turvallisuutta jne.
Päihdeongelma kuitenkin tiivistetysti tarkoittaa kyvyttömyyttä tai haluttomuutta lopettaa ongelmallinen päihteidenkäyttö, eikä minkään tuen poisto ratkaise sitä ongelmaa (paitsi et silti voitaisiin käyttää enemmän harkintaa korvaushoitoon pääsemisessä) vaan luo aivan uusia ja entistä vakavampia ongelmia.
Yksi mahdollisuus Minnesota-hoidossa ja ellei se auta niin se on siinä. Minusta se olisi hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Ei kai sen "paappomisen" tarkoitus ole yksinomaan passata päihdeongelmaisia vaan vähentää päihdeongelmista koituvia erilaisia haittoja yhteiskunnalle. Esimerkkinä vaikka järjestämällä tiettyjä palveluita ja toimeentuloa ehkäistään rikollisuutta ja tautien leviämistä, parannetaan yleistä turvallisuutta jne.
Noin se asia on mainos-brosyyreissä ja juhlapuheissa, käytännössä koko himmeli toimii miten toimii ihan puhtaasti oman olemassaolonsa oikeuttaakseen maailman tappiin asti.
Myös muita sairaita paapotaan liikaa. Ennen oli paremmin ja ihmiset paljon terveempiä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä tapauksessa voi jos on ongelma. Mutta pitää kysyä ensiksi juopolta onko se alkoholi ongelma.
Muuten niille pitäisi antaa suuremmat rahat että voivat ryypätä hengen pois ja päästä tästä sairaasta yhteiskunnasta pois kuolemalla.
Minäkin, kovan rakkauden päihdehoitoa tarjoava juon juuri itse tekemääni juomaa.
Hinta jotain muutamia senttejä litra.
Minkä takia noi spusset ei voi tehdä samoin?
Minkä takia niiden pitää saada ryypätä nimenomaan maksimaalisen kalliisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Ei kai sen "paappomisen" tarkoitus ole yksinomaan passata päihdeongelmaisia vaan vähentää päihdeongelmista koituvia erilaisia haittoja yhteiskunnalle. Esimerkkinä vaikka järjestämällä tiettyjä palveluita ja toimeentuloa ehkäistään rikollisuutta ja tautien leviämistä, parannetaan yleistä turvallisuutta jne.
Päihdeongelma kuitenkin tiivistetysti tarkoittaa kyvyttömyyttä tai haluttomuutta lopettaa ongelmallinen päihteidenkäyttö, eikä minkään tuen poisto ratkaise sitä ongelmaa (paitsi et silti voitaisiin käyttää enemmän harkintaa korvaushoitoon pääsemisessä) vaan luo aivan uusia ja entistä vakavampia ongelmia.
Päihdeongelma on kyvyttömyyttä pitää käyttö sellaisella tasolla ettei se vaikuta muuhun elämiseen negatiivisesti, esimerkiksi arjen velvollisuuksiaan laiminlyöden.
Täällä suomessakin on vanhoja käyttäjiä, jotka on spiguttanu jo toistakymmentä vuotta ja eläneet täysin stereotyyppistä elämää perheineen, töineen kaikkineen.
Onko niilläkin siis joku ongelma, kun se ei missään ulkoisesti kuitenkaan näy?
Vierailija kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että päihdesairaudesta kärsivät tulee itse yksin parantua sairaudestaan ja sitten hän on oikeutettu apuun? Just joo😂
No, mutta eihän siinä niin lukenut 😂
Päihdeongelmaiset aiheuttavat yhteiskunnalle n. 1 miljardin kulut vuosittain.
He työllistävät poliisia, terveydenhuoltoa, lastensuojelua, ambulanssia, tehohoitoa, päihdehoitoa ja vankeinhoitolaitosta.
Lisäksi He aiheuttavat kärsimystä läheisilleen.
Taustalla on kyvyttömyys ottaa vastuu omasta elämästään. On helpompaa vetää pää sekaisin ja heittäytyä muiden niskoille. Alkoholismi on reagointitapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se on. Älä tarjoa päihteidenkäyttäjille yhtä shokkihoitomallia, kun käyttäjät ja käytön syyt ja seuraukset ovat kaikilla erilaisia. Stereotypiat nististä ja juoposta ovat haitallisia, kun etsitään aidosti ratkaisuja. Stereotypioiden mukaisia hahmoja toki on, mutta ne ovat vain pintaraapaisu käyttäjistä.
Esim.
1.Moni lääkitsee itseään ilman reseptiä hankituilla lääkkeillä. Ratkaisu hoito ja lääke apteekista.
2.Toiset vetää pään sekaisin millä vaan, varastaa ja tekee väkivaltaa. Näistä suurella osalla lapsuus on ollut turvaton. Tarvitaan mielenterveyshoitoa, sosiaalista ohjausta, rikollisuuden esto -ohjelmia, sanktioita ja valvottua päihdehoitoa.
3.Toiset käyttää paljon, ei ole työkykyisiä, mutta ei tee rikoksia. Ratkaisu mielenterveys- ja päihdehoito ilman rankaisemista.
4.Moni viihdekäyttää kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa ja on työkykyinen. Ratkaisu dekriminalisaatio.
5.Käyttö parantaakseen suorituskykyään. Käyttö on hallittua, päivittäistä ja laittomuus tuo ongelmia.
6.Kaikki nämä ja muut käyttäjät käyttää eri aineita millä on eri vaikutukset. Eri riippuvuuspotentiaali, eri haitallisuus fyysisesti.
7.Kaikkien näiden persoona, arvomaailma, käytös, sosiaaliset suhteet ja mielenterveys vaikuttaa siihen miten käyttö näkyy ja ei näy.
Ei ole ollut metodit käytössä.
Mitä on puuttunut?
1.Dekriminalisaation mainitsitkin.
2.Mielenterveyshoitoa ei aloiteta, ei anneta ollenkaan, jos merkintä minkä tahansa aineen käytöstä.
3.Lääkkeitä ja hoitoa ei saa lääkärien kautta, ihmiset taistelevat kivunhoidon, ahdistuksen ym. sairauksien kanssa. Kipulääkettä ei määrätä apteekista haettavaksi.
4.Rikolliset käyttäjät ovat pitkälti poissa palvelujen ulottuvilta, välillä käyvät putkassa ja sairaalassa, aiheuttavat ongelmia ja ovat vaarallisia ja kokonaistilannetta ei hoida kukaan.
5.Hoito ei ole yksilöllistä jos sitä sattuu saamaan. Stereotypiat ovat vallalla jopa terveydenhoidossa. Yksilöllinen persoona, käytös, arvomaailma, mielenterveys, neurologia, sosiaaliset suhteet, kyvyt ja tavoitteet kuitenkin vaikuttavat siihen millaista hoitoa/muuta tukea tarvitaan, millaista ei tarvita, ja miten se kannattaa järjestää.
+korvaushoitoa ei anneta, jonot ovat todella pitkiä, ja hoitoja keskeytetään
Täytyy myös muistaa, että yksittäinen kokemus ei kerro päihde-, mielenterveys- ja terveydenhoidon kokonaiskuvaa Suomessa.
Potilaan yksilölliset ominaisuudet tulisikin huomioida hoidossa.
Muita hoidon osia ei usein ole riittävästi tarjolla. Pitkät jonot ovat todellinen haitta, sillä hoitoa on saatava silloin, kun sitä potilas tarvitsee. Hoidon voi lopettaa itse. On täysin eri asia, kun potilas haluaa jatkaa hoitoa, mutta terveydenhoidon puoli lopettaa hoidon. Tätä tehdään Suomessa.
Hoidon tulisi tukea tavallista arkielämää, ei olla mikään irrallinen laitokseen sulkeminen, missä mystisesti "paranee" ja sitten pääsee ulos ja on valmis normaaliin elämään.
Päihdehoito, myös korvaushoito, tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi ja saavutettavaksi potilaalle ja aloittaa samanaikaisesti yksilölliset arkielämän tukitoimet ja mielenterveyshoito.
Meidän yksilölliset ominaisuudet on kokonaisuutta katsellen täysin minimaaliset, fyysiset kuin myös psykologiset efektit on hyvinkin samanlaiset kaikilla.
Mulle oikeus "riistää vapaus" ja sama summa lapaan mitä noille pellehoidoille tarjotaan per nisti, niin takaan että tulee muuten tulosta.
Tässä se mun kotona tapahtuu arkisessa ympäristössä, ilman mitään paskantärkeilyä, voivottelua saati sadismia.
Ulkoilut muunmuassa tapahtuu samaan tapaan kuin koiranikin ulkoilutus, eli lieka kaulassa tossa lähimaaston luontoa ihmetellen sitten kun totean että potilas on sellaiseen kykeneväisessä kunnossa, mikä on arviolta 2-3 viikkoa hoidon aloituksesta jolloin pahimmat fyysiset oireet ja houreet on alkanu katoamaan.
Muuna aikana on sitten tarjolla "ankaraa" filosofista keskustelua, ravitsevaa ruokaa ja sen sellaista, jossain vaiheessa voi saada multa jopa kaljankin jos tahtoo.
Mutta mitään paskanjauhantaa, sotkemista, riehumista saati muuta spedeilyä en katso hyvällä, vaan toimin niiden kohdalla toimiviksi katsomillani tavoilla.
Yksilöllisyys näkyy mm. siinä, että niitä ongelmia, mitä sinä haluaisit kotihoidossasi käyttäjiltä hoitaa pois, ei ole monilla käyttäjillä ollenkaan. Sotkemista ja riehumista. Hoitaisit siis yhtä ryhmää: moniongelmaisia rikollisia kenties?
Tuskin hekään tuosta hoidostasi vapauduttuaan olisivat muuttuneet niin, ettei jatkohoidolle olisi tarvetta.Entä kaikki muut yksilölliset käyttäjät?
Ahdistuneet itsensälääkitsijät, jotka käyttäytyvät muuten huomiota herättämättä? Kipua hoitavat? Masentuneet? Neurologisia ongelmia lievittävät? Piilossa yksin käyttävät?Haaste on voimassa, lähettäkää mulle suomen rupusin nisti kokeeksi, annatte vapaat kädet ja saman summan mitä muut hoitolat saa per nisti kuukaudessa, mikä on tietääkseni useita tonneja.
Jos mun hoito ei onnistu, saa yhteiskunta periä rahat takaisin ja myönnän julkisesti että olin väärässä.
Se on semmonen vähän niinku kovan rakkauden sotavankila mitä täällä on tarjolla, vanhan konnan kokemuksella mietitty ja suunniteltu, missä nillityksen sijasta keskitytään tuloksen saavuttamiseen "hinnalla millä hyvänsä".
Lähetetään lähetetään, kun myönnät, että ne muutkin erilaiset käyttäjät voivat tarvita apua, tukea tai hoitoa ja täysin erilaista, kuin tuo sinun rupuisimman nistin erikoishoitosi.
Lakimuutoksia toki myös.Mun hoitomuodon pystyy räätälöimään ihan kaikenlaisille yksilöille, toimii aina 100x paremmin kuin nuo nykyiset vapaaehtoisuuteen perustuvat muka-hoidot jotka on helvetin kalliita ja onnistumisprosentti olematon.
En tokikaan sitä kiellä, että joku vaikkapa adhd voi ihan oikeasti tarvita sitä lääkeporsketta, mutta siinäkin voi käyttää järkeä, nekin tabut kun päätyy monesti ihan muihin suihin kun annetaan vaan joku purkki käteen kerran kuussa sen enempää käyttöä valvomatta.
Sama juttu kaikenlaisten pamien ja zombi-nappien käyttäjien kanssa.
Menkööt itse sit hakee joltain luukulta lääkenappinsa vaikka päivittäin jos sellasia tarvii.
Jos ei jaksa vaivautua, niin sillon ei myöskään oo tarvinnu ja sehän on vaan hyvä juttu mitä vähemmän niitä kukaan imeskelee oli millainen dille tai dorka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelma on usein käytännössä mielenterveysongelma. Miksi kukaan haluaisi muuten vetää itsensä kuntoon jossa vapisee, oksentaa, unet menee, saa paniikkeja ynnä muuta? Tuohon kuntoon päihderiippuvainen läheiseni vetää itsensä kaljoitteluputkilla. Kuulemma ihan sama elääkö enää kun on luovuttanut niin sama tappaa itsensä hitaasti alkoholilla.
Kyllä minullakin ärsyttää toisinaan se että hän vain jatkaa ryyppäämistä raitistumispyrkimysten jälkeen joka kerta koska kuulemma vain se auttaa mielialaan joka on masentunut. Todennäköisimmin se jatkuva kalja masentaa ja vaikuttaa negatiivisesti aivoihin. Jos malttaisi pitkään olla selvinpäin saattaisi mielialakin nousta. Jos on selvinpäin yksikin kalja saattaa laukaista putken. Kaverit on alkoholiinmeneviä päihteenkäyttäjiä jotka ei auta asiassa. Jos ei ole selvinpäin olevia kavereita niin hankala on raitistua. Kaikki sosiaalinen toiminta on kytköksissä kaljanjuontiin ynnä muihin päihteisiin
Hoitoa päihdeongelmaan eikä mt-ongelmaan eikä kuntoutusta ei edes kokeile.
Sosiaalituissa iso osa menee kaljaan ja lopussa pihistellään ruoasta. Se on hidasta itsensä tappamista kuten sanoin.
Toi sama virsi toistuu tuhansien ja taas tuhansien päihteidenkäyttäjien kohdalla.
Kaikki vaan sen takia että kaikki on niin helvetin mukavuudenhaluisia nykyään, mikään fyysinen saati henkinenkään kehittyminen ei kelpaa jos se voi edes teoriassa tuntua hetkellisesti pahalta.
Tuntemani päihdeongelmainen on tehnyt itseasiassa aika hienon ja pitkän työputken vaativassa työssä ja ollut hyvintoimeentuleva aikanaan. Monen päihdeongelmaisen taustalta voi löytyä yllättäviäkin tarinoita.
Vetänyt itsensä loppuunpalamisen sitten jossain vaiheessa ja taistelu riippuvuuksien kanssa on siinä vaiheessa ottanut vallan jossa masennus ja riippuvuudet ruokkii toisiaan. Lopputulos on ollut syrjäytyminen, köyhyys. Oikeastihan tuossa tarvittaisiin aktiivista kuntoutusta, sekä masennukseen että päihdeongelmaan ehkä jotain minnesotahoitoa. Mutta jos ihminen ei sinne mene kukaan ei voi pakottaa enkä tiedä onko pakottamisesta apuakaan ja onko apua edes tarjolla.... En ihmettelisi jos hän kuolee ennenaikaisesti koska sairaushan alkoholismi on.
Olen lueskellut siitä miten ihmisiä saa hoitoon alkoholismissaan. Monesti se saattaa tehota jos on vielä menetettävää, on perhe, on kumppani joka sanoo että minä lähden jos sinä et muutu. Heikoimmalla hetkellään pahimmassa krapulassa ja olossa ja vieroitusoireissa ihminen lähtee hoitoon. Mutta monella alkoholistilla denialismi omasta ongelmasta jonka hahmotus vaihtelee, denialismi alkoholin negatiivisista vaikutuksista (jos on ollut hetken ilman nämä unohtuu) ja rakkaus alkoholiin monesti ottaa vallan jolloin kaikki paha unohtuu.
Jossain vaiheessa ihmiset saattaa alkaa ajatella että no pärjäänhän minä vähälläkin jotenkin, mitä väliä millään on. Ehkä ei halua enää elämältä mitään. Alkoholistituttavani usein sanoo että mitä muuta sitä elämältä tarvii, on katto päällä, alkoholia, yksinkertainen elämä eikä halua olla todella kuluttavassa oravanpyörässä joka vaikuttaa terveyteen negatiivisesti? Jos on kerran siellä romahtanut itseluottamus murenee ja halu mennä talaisin.
Tokihan henkistä kehittymistä ei ole tunteidensa turruttaminen pullolla ja harva alkoholisti on oikeasti onnellinen.