Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet tai tulette saamaan perintöä!
06.04.2023 |
Onko raha tai tietoisuus sen tulemisesta helpottanut paljon elämää? Jääkö taloudellinen stressi esimerkiksi lainojen kanssa vähemmälle? Koskaanhan ei tietenkään tiedä, jos itse menehtyy aiemmin tai perintö kuluukin, mutta jäin miettimään tätä, kun tuttavani tuumasi, että maksaa lainasta minimimäärää, koska kuittaa sen tulevaisuudessa perinnöllä. Tunnustan kyllä tuntevani hieman kateutta ns. helpommasta elämästä. Itse en saanut enkä tule myöskään saamaan perintöä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, mutta samaan aikaan tuntuu hirveän haastavalta säästää koko ajan johonkin, että joskus voi remontoida tai ostaa uudemman auton tms. Kyllähän ylimääräinen 20000 euroa, saatikka sadat tonnit helpottaisi.
Kommentit (92)
En elä tulevaisuuttani perinnön varaan vaan sen varaan, mitä pystyn omilla tuloillani ja säästöilläni ylläpitämään.
Minulle on tärkeämpää, että läheiseni nauttii itse omista varoistaan ja tukee varoillaan omaaikääntymistään erilaisin palveluin kuin kituuttaa rahaansa minulle. Jos kaikki on mennyt, minulla on edelleen oma varallisuuteni, mikä olen itse vuosien aikana tuloillani säästänyt.
Sen, minkä opin tältä iäkkäältä ihmiseltä olen saanut niin kannan mukanani, että oman taloudellisen varautumisen tuoman turvan. Raha ei tuo pelkästään onnea, mutta se mahdollistaa turvatun elämän, joten miksi en soisi sitä tälle iäkkäälle henkilölle.
Jos jotain saan, laitan sen varmaan sukanvarteen omaa vanhuuttani tukemaan, koska vanhuuseläkeikä näyttää juoksevan vain karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama tonni tuli rahaa ja osuus 70-luvun omakotitalosta, joka on alkuperäiskunnossa. Tuo talo aiheuttaa jo nyt harmaita hiuksia, siitä ei ole tulevaisuudessa kuin harmia.
Sain pienen perinnön, josta on ollut turvaa tiukassa paikassa. Pystyin ostamaan halvan auton suurimpaan hätään. Olen voinut lunastaa itselleni osan sukumökistä.
Sen minkä olen vielä saamatta, annan lapsille ennakkoon. Perustetaan kummallekin eläkesäästötilit. Minulla on turva omassa asunnossa ja siinä minkä olen sijoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Muutama tonni tuli rahaa ja osuus 70-luvun omakotitalosta, joka on alkuperäiskunnossa. Tuo talo aiheuttaa jo nyt harmaita hiuksia, siitä ei ole tulevaisuudessa kuin harmia.
Myy pois tontin hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.
Vanhuutesi on turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä perintömetsät luo turvaa ja onneksi pääsin eroon talosta ja mökistä.
Vierailija kirjoitti:
Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.
70-vuotiaallahan saattaa olla vuosikymmeniä edessä. Moni kituuttaa pienellä eläkkeellä. Voisin ainakin itse kuvitella, että olisin sisäisesti jossain määrin helpottunut tiedosta, että jos elän kauan, ei tarvitse pelätä pientä eläkettä. Jos siis olisi samanlainen tilanne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perintöä on tulossa pienehkö summa, sellainen vajaa 100k. Ei tarttis tulla, käyttäkööt vanhemmat sen omaan elämäänsä. Eli ei todellakaan tule mitään "turvaa" toisten rahoista. Sairasta jos laskee oman elämänsä joidenkin perintöjen varaan.
Sain noin 20 000, se makaa tilillä kun en keksi käyttöä. Velkaa ei ole. Jouluna oltiin ulkomailla siihen meni n. 5000e.
Auto pitäisi vaihtaa mutta uuden auton hankinta on niin rasittavaa ( mikä käyttövoima, merkki, koeajot, saatavuusongelmat jne), eikä 15 000 riitä pitkälle kun entisestä ei saa kuin joitain tonneja. Auto pitäisi olla yhteinen ja puoliso ei halua siihen laittaa rahaa. Minäkö ostan itse auton, jota hän sitten käyttää?
Sijoitan jo nyt palkkatulosta rahastoon joten kai tuokin on sinne laitettava entisten jatkoksi. Elämä ei siis muuttunut mihinkään.
En ole kovin hyvä raha-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa näistä on myyntikelvottomia taloja.
Pahenee. Tällä hetkellä velattomalle rysähtää muutama velkainen sijoitusasunto ja mojovat perintöverot. En ala enää lainanlyhennyksiin, joten vasaran alle menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin avopuolisoni ja hänellä säästöjä sekä sijoituksia ja omistuskaksio joka oli jo maksettu. Rahallisesti hyvä summa mutta perintöveron maksettuani en ole tuolle kyennyt mitään tekemään. Asunnossa asuu sama vuokralainen edelleen. Ehkä olisi järkevää laittaa myyntiin mutta en vain osaa edelleenkään tehdä mitään kun kuolemansa tuli yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.
Vanhuutesi on turvattu.
Sain vuosien kuluessa ennakkoperintönä rapiat 120000 €. Mihin lie haihtuneet taivaan tuuliin! 🤣Mitään en omista eli asun vuokralla ja kituutan pienellä eläkkeellä. Olisiko vanhempien pitänyt opettaa rahankäyttöä, siinäpä pohdittavaa loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse perintöä (verojen jälkeen) vain 90000€. Ei se ollut sellainen summa, että elämä olisi siitä suuremmin muuttunut. Mutta käytiin me sinä vuonna joululomalla Wienissä ja ostettiin meidän perheen ensimmäinen auto. Ja helpotti se jollain ajatuksen tasolla, kun sai asuntolainan rinnalle vähän säästöjäkin.
On perintömetsiä ja omia metsiä. En silti aio muuttaa niitä rahaksi, ainoastaan metsänhoitosuunnitelman puitteissa hakataan.
Perinnön saaminen tarkoittaa sitä, että oma vanhempi/ omat vanhemmat ovat kuolleet. Sain perinnön. En sitä odottanut, en laskenut elämääni sen varaan enkä edes iloitse siitä.
Menetin vanhempani. Mikään raha ei sitä korvaa.
Saan joskus ison perinnön, kiinteistöjä ja metsää. Tai jos kuolen ensin, niin lapseni saavat. Ei vaikuta arkeeni tällä hetkellä. Toki tiukkana aikana toisi turvaa. Jos joku hätä olisi, niin tiedän että vanhemmat auttaisi. Koskaan en ole vielä tällaista apua tarvinnut. Työtä oon tehnyt aina, jo kouluiässä. Tiedän olevani hyvässä tilanteessa, mutta työtä se on vaatinut, niin itseltä kuin vanhemmilta.
Kyllähelpotti. Olen käyttänyt perintöä "syömällä" sitä pientä eläkettä lisätäkseni.
Olen kahden viime vuoden aikana perinyt isäni ja mummoni. Kaikkia perintöjä ei ole vielä jaettu, mutta ehkä jotain 130-150 000 on nyt tullut. Ja sellaiset ehkä 25-30 000 jakamatta. On ollut suuri apu, saimme alkuvuodesta lopun asuntolainan, noin 100 000 maksettua pois. Ja toiveena olisi seuraavaksi ostaa uusi velaton auto.
Mutta ei se perinnön saaminen ja elämän helpottuminen tietenkään vie pois surua läheisen menettämisestä. On kyllä kova kiitollisuus näistä perinnöistä ja työstä mitä sen eteen on tehty, että meille on jotain jäänyt.
Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.