Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaveria tai tuttavaa, joka ei osaa päivitellä asioita, vaan alkaa neuvomaan ja tarjoaa ratkaisua?
05.04.2023 |
Minulla on tällainen kaveri ja alkaa olla todella rasittavaa. Päätin että tästälähtien en kerro rehellisiä kuulumisiani enää, vaan aina kaikki menee hyvin ja on ollut mukavaa eikä yhtään stressiä. Nykyisin tuntuu että mitä tahansa sanonkin, harmittelen tai olen ärsyyntynyt niin tämä alkaa esittää neuvoja. Yleensä minulle siis kuuluu pääosin ihan hyvää, lisäksi kerron myös sen hetkisen tunnetilan eli yhtenä päivänä sanoin miten ärsyttää tämä jatkuva talvi ja tuntuu että elämä menee hukkaan kun puolet vuodesta on vaan kesän odottamista. Ehdotti tosissaan muuttoa etelä-eurooppaan. Sitten joku kerta kerroin miten on paljon opiskeluhommia ollut ja paljon vapaa-aikaa mennyt niihin, (opiskelen työn ohella), niin hän muistutti ettei kannata jatkuvasti opiskella vaan tehdä välillä muutakin ja niin olen siis tehnytkin, ei ole ollut millääntapaa rasittavaa tuo opiskelu enkä aio tehdä siitä itselleni pakkomiellettä.
No joka tapauksessa minulle tulee olo että kaveri pitää minua ihan tyhmänä ja aivottomana kun toistelee minulle itsestäänselviä asioita. Ei koskaan osaa päivitellä tai "elää myötä" minun ajatuksia :D
Kommentit (174)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ja tunnistan ap:n lähtökohdan keskustelutyylilleen, ja totean että itseäni ärsyttää turhan päiväinen normaalin elämän dramatisointi ja sellainen psykologista silittelyä ja toisen kehumista hakeva tyyli jutustelussa.
Tukeminen ja myötäileminen on introvertille ainakin raskasta jos ongelmat eivät ole ongelmia vaan ihan vain tapa kalastella sympatiaa itselleen. Kiva on jutella tieteestä ja taiteesta ihan objektiivisesti kaverin kanssa ilman, että kaikki aina liittyy siihen kaveriin jotenkin.
Ratkaisuksi tarjoan ;)
Jaa. Mulla on ainakin useampi ystävä. Jotkut ovat semmoisia että tarjoavat kuuntelua ja tukea oli asia mikä hyvänsä, jotkut sanovat suorat sanat ja jotkut taas antavat neuvoja parhaansa mukaan. Itse en tosin ole semmoinen ihminen, että vaatisin muita käyttäytymään ja olemaan sellaisia kuin minä itse haluan, vaan kykenen ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia. Jos haluan tietynlaista reaktiota asiaani, menen puhumaan sille ystävälle keneltä sen todennäköisemmin saan, enkä vaadi muita käyttäytymään pillini mukaan.
Eilen eräs henkilö totesi minulle töissä, että onpa tänä vuonna kevät myöhässä, yleensä huhtikuun alussa näkyy jo maa. Vastasin, että jospa se kevät sieltä jo tulisi. Eikö tämä ole sitä suomalaisten small talkia? Mitä te ratkaisukeskeiset olisitte vastanneet?
Kokeile ensin selittää tämä sille kaverille, ihmiset kun kommunikoivat kovin eri tavoin. Hän ei ole välttämättä vain hoksannut, että haluat ns. avautua, ja tilanne voi korjautua haluamaksesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja tunnistan ap:n lähtökohdan keskustelutyylilleen, ja totean että itseäni ärsyttää turhan päiväinen normaalin elämän dramatisointi ja sellainen psykologista silittelyä ja toisen kehumista hakeva tyyli jutustelussa.
Tukeminen ja myötäileminen on introvertille ainakin raskasta jos ongelmat eivät ole ongelmia vaan ihan vain tapa kalastella sympatiaa itselleen. Kiva on jutella tieteestä ja taiteesta ihan objektiivisesti kaverin kanssa ilman, että kaikki aina liittyy siihen kaveriin jotenkin.
Ratkaisuksi tarjoan ;)
Paskat sillä ole introverttiyden kanssa mitään tekemustä. Itse olen hyvinkin introvertti, mutta myös sosiaalisesti älykäs ja empaattinen. Tiedän, milloin kuunnellaan ja myötäeletään, ja milloin etsitään ratkaisua, ja silloinkaan en sano että nyt sinun pitää tehdä näin. Vaan tyyliin oletko ajatellut asiaa siltä kannalta että. Tai asiaa voisi auttaa jos.
Voit sä olla introvertti, en mä sillä. Mutta asialla ei kyseessä olevan aiheen kanssa ole yhtä kuin -merkkiä. Ehkä asperger-piirteet selittää enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä ymmärrän mitä ap tässä hakee. Mulla on tuttava, joka alkaa HETI neuvoa. Kysyy siis kuulumisia ja kun sanon, että satutin jalkani lenkillä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa on "Voi herranjumala! Sun pitää mennä lääkäriin ja ilmoittaa töihin". Ihan kuin en osaisi ilman hänen neuvojaan tehdä yhtään mitään.
Mitä oikein odotat? Olisiko pitänyt alkaa päivittelemään, että voi voi, mitä ajattelit tehdä? Ja sitten itse sanoa että menen lääkäriin jne.
Minä olisin varmaan kysynyt tuolta edelliseltä lisää tietoja tapahtuneesta.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen eräs henkilö totesi minulle töissä, että onpa tänä vuonna kevät myöhässä, yleensä huhtikuun alussa näkyy jo maa. Vastasin, että jospa se kevät sieltä jo tulisi. Eikö tämä ole sitä suomalaisten small talkia? Mitä te ratkaisukeskeiset olisitte vastanneet?
No sinähän tarjosit ratkaisun, vähän hienovaraisemmin kuin jos olisit todennut, että päivän pituus on jo reilusti yli 12 tuntia, meri on jo sula ja sääennusteiden mukaan loppuviikon lämpötila päivisin on lähes 10 astetta. Näillä spekseillä riittää muutaman päivän odottelu ja onkin jo paljon keväisempää.
Tämä siis vitsinä, käyn paljonkin tällaisia keskusteluja juuri small talkina. Luulin, että ap puhui ystävästä. Kai heillä on muutakin puhuttavaa kuin sää.
Minä kaipaisin mieheltäni äärettömästi kuulluksi tulemista.
Saan ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen: Olen janoinen
mies: Ok. Haen vettä
Nainen: et ymmärrä yhtään minua. Jos ymmärtäisit sanoisit mnunkin olleen joskus janoinen.
:D
Useat ihmiset ovat lopulta aika ratkaisukeskeisiä. Harmillisiin asioihin halutaan löytää ratkaisu. Olen itsekin saanut palautetta, että aina ei tarvita ratkaisua vaan myötäelämistä. Ja olenkin yrittänyt opetella sitä myötäilyä ja päivittelyä, mutta kyllä ne ratkaisuehdotukset vain joka kerta heti puskee päähän. Toisaalta myös itse ongelmista kertoessani toivon juuri niitä vinkkejä ja neuvoja tilanteeseen enkä itsekään tykkää velloa harmeissani. Ei me minunkaltaiset olla moukkia, suhtaudutaan vain elämään vähän eri vinkkelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin mieheltäni äärettömästi kuulluksi tulemista.
Saan ratkaisuja.
Me ollaan miehen kanssa molemmat ratkaisijoita, meillä on todella antoisia keskusteluja :) Teini on nyt tullut näihin nukaan heittällä hankalia koulutehtäviä keskustelunpohjaksi esim ruokajutusteluksi.
Se onkin kiva ihmistyyppi joka valittaa kaikesta ja haluaa seuraa valitukselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisukeskeinen mieheni tarjoaa minulle ratkaisuja.
Itse hän puhuu päässään olevia ajatuksia ääneen loputtomasti ja loputtomasti. Selvittelee päätään puhumalla (lähes kaikki) ajatuksensa ääneen. Ei kaipaa mitäån vastauksia. Ei ratkaisuja eikä mitään muutakaan.
No en tiedä susta, ap, mutta Itselläni on tuttuja, jotka vuodesta toiseen tai tapaamisesta toiseen marisee aina niistä samoista asioista. Jos työkaveri aloittaa joka halvatun aamu keskustelun valittamalla kylmää ja pimeyttä ja tämä alkaa syyskuussa ja jatkuu kunnes aurinko paistaa ympäri vuorokauden tai lämpöä on +35, niin kyllä siinä tekee mieli ehdottaa ulkomaille muuttoa.
Että mitenkä on, ap? Narisetko aina ja kaikesta?
Ratkaisukeskeiset ihmiset harvoin kaipaavat itse sitä, että heille tarjottaisiin ratkaisujs?
Sosiaalisten taitojen puutetta. Normaaliin vuorovaikutukseen varsinkin läheisissä ihmissuhteissa kuuluu jakaa puolin ja toisin omaa mielenmaisemaa, tuntemuksia ja ajatuksia. Jos toinen alkaa antamaan ohjausta kuin idiootille, tulkitsen että olen avautunut liikaa tai että lähtökohtaisesti mä ja mun ajatusmaailma on toiselle turha. Jolloin vetäydyn. En halua rasittaa ketään, voin antaa aikani niille ihmisille joilla on kiinnostusta molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja osaan käyttää googlea, jos kaipaan pikkunäppäriä niksejä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen puutetta. Normaaliin vuorovaikutukseen varsinkin läheisissä ihmissuhteissa kuuluu jakaa puolin ja toisin omaa mielenmaisemaa, tuntemuksia ja ajatuksia. Jos toinen alkaa antamaan ohjausta kuin idiootille, tulkitsen että olen avautunut liikaa tai että lähtökohtaisesti mä ja mun ajatusmaailma on toiselle turha. Jolloin vetäydyn. En halua rasittaa ketään, voin antaa aikani niille ihmisille joilla on kiinnostusta molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja osaan käyttää googlea, jos kaipaan pikkunäppäriä niksejä elämääni.
Sosiaalisten taitojen puutetta taas olla sitä mieltä, että vain omat tavat ja asiat ovat niitä oikeita tapoja toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivitellä?
No mikä sana kuvaisi sitä jos kerron jotain vaikka ärsytyksen aihetta, mihin toinen voisi vastata että "niin, on tämä kyllä kummallista, olisiko tosiaan näin, pitääpä itsekin mietiskellä" jne, ainakin meillä päin sanotaan tuota tuollaista päivittelyksi. Ap
Soitteletko joillekin vihanneksille vai miksi odotat tuollaista aivokuollutta käytöstä?
Ratkaisukeskeisyys ei todellakaan tarkoita sitä, että toiselle annetaan ratkaisu ihan kaikkeen, herranen aika. Ratkaisukeskeisyydessä etsitään kyllä ratkaisua, mutta ei syötetä niitä toiselle vaan autetaan löytämään ne itse. Ja ymmärretään, milloin ei todellakaan tarvita ratkaisuja, vaan kuuntelua ja myötätuntoa.