Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaveria tai tuttavaa, joka ei osaa päivitellä asioita, vaan alkaa neuvomaan ja tarjoaa ratkaisua?
05.04.2023 |
Minulla on tällainen kaveri ja alkaa olla todella rasittavaa. Päätin että tästälähtien en kerro rehellisiä kuulumisiani enää, vaan aina kaikki menee hyvin ja on ollut mukavaa eikä yhtään stressiä. Nykyisin tuntuu että mitä tahansa sanonkin, harmittelen tai olen ärsyyntynyt niin tämä alkaa esittää neuvoja. Yleensä minulle siis kuuluu pääosin ihan hyvää, lisäksi kerron myös sen hetkisen tunnetilan eli yhtenä päivänä sanoin miten ärsyttää tämä jatkuva talvi ja tuntuu että elämä menee hukkaan kun puolet vuodesta on vaan kesän odottamista. Ehdotti tosissaan muuttoa etelä-eurooppaan. Sitten joku kerta kerroin miten on paljon opiskeluhommia ollut ja paljon vapaa-aikaa mennyt niihin, (opiskelen työn ohella), niin hän muistutti ettei kannata jatkuvasti opiskella vaan tehdä välillä muutakin ja niin olen siis tehnytkin, ei ole ollut millääntapaa rasittavaa tuo opiskelu enkä aio tehdä siitä itselleni pakkomiellettä.
No joka tapauksessa minulle tulee olo että kaveri pitää minua ihan tyhmänä ja aivottomana kun toistelee minulle itsestäänselviä asioita. Ei koskaan osaa päivitellä tai "elää myötä" minun ajatuksia :D
Kommentit (174)
Saanko sympatiaa jos kerron, että mulla on tuollainen mies?
Siis ratkaisukeskeinen mies. En voi jutella mitään silleen tavallisesti ja ajatella ääneen, hän haluaa heti ehdottaa ratkaisuja ihan kaikkiin pieniinkin "pulmiini".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka ette selvästikään päivittele asioitanne tai toisten asioita keskenänne, niin minkälaisia teidän keskustelut on? Pelkkiä kysymyksiä ja vastauksia? Toisen valistamista jostakin aiheesta? Kertomuksia mitä on tehnyt? Vai mitä?
Jos joku valittaa puolen elämästä menevän hukkaan talven takia, niiin todellakin ehdottaisin muutttoa mieluisamman ilmaston maahan.
Ystävien kesken jaetaan tunne ja tuttavien kanssa vaihdetaan kuulumisia, silloin jos tarvitsee ollaan tukena, mutta ei sekaannuta siihen toisen tunne-elämään, sehän on enempi yksityistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta 😳 Haluaako joku ihan _oikeasti_ että asioitaan päivitellään ja vetvotaan ihan vain ajanhukaksi, mutta missään tapauksessa ei saa ehdottaa ratkaisua? Mitä helvettiä nyt taas!
Kyllä minä sitä monen ihmisen kanssa teen, töissä tai muiden ihmisten kesken, näyttääpä vielä tulevan ihan luonnostaan ihmisiltä tuollainen jutustelu ja päivittely, paitsi tältä yhdeltä. Ap
Osaan kuvitella. Töissä päivittelette jatkuvasti kun joku asia ei toimi. Kukaan ei vaan tee asian eteen mitään, että se saataisiin toimivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehkä ymmärrän mitä ap tässä hakee. Mulla on tuttava, joka alkaa HETI neuvoa. Kysyy siis kuulumisia ja kun sanon, että satutin jalkani lenkillä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa on "Voi herranjumala! Sun pitää mennä lääkäriin ja ilmoittaa töihin". Ihan kuin en osaisi ilman hänen neuvojaan tehdä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tuossa on outo "keskustelija". Eli sun mielestä hyvää keskustelua on, että toinen puhuu ja toinen vaan hokee väliin "joopa joo", "no jopas", "niinpä" yms?
No minulle riittäisi toiselta vastaukseksi tuohon sääasiaan vaikka että "no onneksi ei montaa viikkoa en niin kevät taas koittaa" tai sitten että "minusta taas talvi on ihanaa aikaa ja pidän talvilajeista", johon voisin itse vastata että "oppisimpa minäkin pitämään talvesta, pitääkin ensi talvena kokeilla vaikka hiihtoa monen vuoden tauon jälkeen". Ap
Eli sulla on itselläsikin ratkaisu, nyt sitten toteuttamaan ja hiihtämään, pääsiäisenä on hiihtokelit parhaimmillaan.
Mulla meni lapsuudenystävän kanssa lopulta nelikymppisenä välit, mä ratkaisen ja tykkään keskustella asioista, kaveri päivittelee ja velloo samassa suossa vuodesta toiseen. Ei me vaan enää jaksettu toistemme seuraaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aloittajan kuvaama ratkaisukeskeinen ihminen ja jouduin opettelemaan sen, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti edes halua mitään ratkaisua ongelmiinsa. Ei edes silloin, vaikka kärsisivät samasta ongelmasta vuosikausia ja ongelmaan olisi olemassa realistinen ratkaisu. Näiden "päivittelijöiden" kanssa olen oppinut vaan kommentoimaan "voi että", "onpa harmi", "niinkö?" yms. Ja samaan aikaan mietin jotain ihan omia juttujani. Yllättävää on ollut huomata, että mun ei oikeasti tarvitse edes kuunnella, mitä he sanovat, koska samat fraasit sopivat ihan mihin tahansa heidän sanomaansa. Voi että, onpa harmi.
Minulla oli tuttava, joka valitteli painoaan, minun rooliani oli sanoa... et ole. Lopulta en jaksanut ja nyökyttelin myötätuntoisena, valitus painosta loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen aloittajan kuvaama ratkaisukeskeinen ihminen ja jouduin opettelemaan sen, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti edes halua mitään ratkaisua ongelmiinsa. Ei edes silloin, vaikka kärsisivät samasta ongelmasta vuosikausia ja ongelmaan olisi olemassa realistinen ratkaisu. Näiden "päivittelijöiden" kanssa olen oppinut vaan kommentoimaan "voi että", "onpa harmi", "niinkö?" yms. Ja samaan aikaan mietin jotain ihan omia juttujani. Yllättävää on ollut huomata, että mun ei oikeasti tarvitse edes kuunnella, mitä he sanovat, koska samat fraasit sopivat ihan mihin tahansa heidän sanomaansa. Voi että, onpa harmi.
Minäkin olen oppinut saman. Tai no, ainakin osittain. Joskus se unohtuu.
Osaan kyllä kuunnella ja myötäelää ja päivitellä asioita, joille ei voi mitään, mutta yleensä en voi itselleni mitään, että ehdotan jotain ratkaisua tai parannusta tai edes jotain pientä, mistä voisi tulla parempi olo.
Teen tätä ihan vain siksi, että minusta on ikävä katsella, jos jollakulla on paha olla.
Toiset nyt vaan ovat ratkaisukeskeisempiä kuin toiset.
Tajua se ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko sympatiaa jos kerron, että mulla on tuollainen mies?
Siis ratkaisukeskeinen mies. En voi jutella mitään silleen tavallisesti ja ajatella ääneen, hän haluaa heti ehdottaa ratkaisuja ihan kaikkiin pieniinkin "pulmiini".
Minun mies on ihan samanlainen...
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä ymmärrän mitä ap tässä hakee. Mulla on tuttava, joka alkaa HETI neuvoa. Kysyy siis kuulumisia ja kun sanon, että satutin jalkani lenkillä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa on "Voi herranjumala! Sun pitää mennä lääkäriin ja ilmoittaa töihin". Ihan kuin en osaisi ilman hänen neuvojaan tehdä yhtään mitään.
Jotakin sellaista ettei halua päästää lähelle koska pakenee muodollisuuden taakse. Jotkut vetäytyy juuri tuolla konstin mutta haluaa silti olla hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette selvästikään päivittele asioitanne tai toisten asioita keskenänne, niin minkälaisia teidän keskustelut on? Pelkkiä kysymyksiä ja vastauksia? Toisen valistamista jostakin aiheesta? Kertomuksia mitä on tehnyt? Vai mitä?
Vois pohtia vaikka sijoitusrahaston valintaa, kesälomareissun päiväretkivalintoja, lasten kuulumisetkin käydään läpi jos niissä jotain mielenkiintoista tai uutta, uuden paistinpannun valintaa ja kyllä välillä marmaetaan pomon tai puolison edesottamuksista... vaikka vaihtamalla pääsee kummastakin, niin toinen voi muistuttaa miten sitä työtään/puolisoaan uutena hehkutti.
Ei tuollaista voivottelua ja valittamista kukaan jaksa kuunnella. Jos sinulla ei ole aikomustakaan ratkaista ongelmiasi, miksi niillä toisia rasitat.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette selvästikään päivittele asioitanne tai toisten asioita keskenänne, niin minkälaisia teidän keskustelut on? Pelkkiä kysymyksiä ja vastauksia? Toisen valistamista jostakin aiheesta? Kertomuksia mitä on tehnyt? Vai mitä?
Eleanor Roosevelt sanoi, että Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people. Kaikista näistä tulee keskusteltua, mutta harvoin päivittelevästi. Säätä voi päivitellä jonkun tosi vieraan kollegan kanssa tai naapurille, mutta ystävien ja läheisten kanssa on muutakin puhuttavaa kuin päivittely tai valittaminen. Otan aiheen esille jos haluan uusia näkökulmia, mielipiteen tai neuvoja.
Tiedän. Itseni. Kerran saat kertoa ongelmistasi, toisella kertaa kun asian otat puheeksi niin se on parasta olla se kerta kun kerrot ratkaisun. Muussa tapauksessa, ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette selvästikään päivittele asioitanne tai toisten asioita keskenänne, niin minkälaisia teidän keskustelut on? Pelkkiä kysymyksiä ja vastauksia? Toisen valistamista jostakin aiheesta? Kertomuksia mitä on tehnyt? Vai mitä?
Jos tulee vaikka joku elämän ongelma, niin ensin identifioin sen itse, selvitän missä on ongelman ydin ja mietin voinko itse sen ratkaista. Jos voin, sen teen. Jos en, selvitän kuka voi auttaa ja käännyn hänen puoleensa. Tuttavapiirini on lähestulkoon kokonaan ratkaisukeskeistä porukkaa. Sitten analysoin saamani vinkit ja alan hommiin. Jos ratkaisen asian itse, voin vaikka kahvitellessa ottaa sen esille ja kertoa miten löysin itsestäni jotain uutta ja kehitettävää. Sitten joku toinen kahvitteluryhmästä voi kokea ahaa-elämyksen ja sanoa, että hitsi, minulla on ollut ihan sama ongelma tai sitten kertoa omastaan. Keskustelu on lähinnä minä-lähtöistä, koska on epäkohteliasta puhua toisten ihmisten aisoista, etenkin, jos he eivät ole paikalla. Jos jollain on ongelma, jossa joku voi auttaa, hän auttaa.
Tai sitten voidaan puhua ajankohtaisista asioista, uutisista, tieteestä, ihan mistä vain. Voidaan väitelläkin, jos ollaan eri mieltä. Sekin on ihan kivaa.
Ei päivitellä asioita, sellainen on vain ajan tuhlausta. (juu, ymmärrän kyllä, että on olemassa ihmisiä, jotka kokevat, että se auttaa johonkin)
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä ymmärrän mitä ap tässä hakee. Mulla on tuttava, joka alkaa HETI neuvoa. Kysyy siis kuulumisia ja kun sanon, että satutin jalkani lenkillä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa on "Voi herranjumala! Sun pitää mennä lääkäriin ja ilmoittaa töihin". Ihan kuin en osaisi ilman hänen neuvojaan tehdä yhtään mitään.
Mitä oikein odotat? Olisiko pitänyt alkaa päivittelemään, että voi voi, mitä ajattelit tehdä? Ja sitten itse sanoa että menen lääkäriin jne.
Eräs aina hermostuu, kun sanon jotain yleisluontoista tyyliin "tuleekohan tänään hieno päivä" ja siihen aivan tuskissaan vastaa "en osaa sanoa!". Heidänlaiset ei oikein ymmärrä näitä sosiaalisia kiermuroita.