Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaveria tai tuttavaa, joka ei osaa päivitellä asioita, vaan alkaa neuvomaan ja tarjoaa ratkaisua?
05.04.2023 |
Minulla on tällainen kaveri ja alkaa olla todella rasittavaa. Päätin että tästälähtien en kerro rehellisiä kuulumisiani enää, vaan aina kaikki menee hyvin ja on ollut mukavaa eikä yhtään stressiä. Nykyisin tuntuu että mitä tahansa sanonkin, harmittelen tai olen ärsyyntynyt niin tämä alkaa esittää neuvoja. Yleensä minulle siis kuuluu pääosin ihan hyvää, lisäksi kerron myös sen hetkisen tunnetilan eli yhtenä päivänä sanoin miten ärsyttää tämä jatkuva talvi ja tuntuu että elämä menee hukkaan kun puolet vuodesta on vaan kesän odottamista. Ehdotti tosissaan muuttoa etelä-eurooppaan. Sitten joku kerta kerroin miten on paljon opiskeluhommia ollut ja paljon vapaa-aikaa mennyt niihin, (opiskelen työn ohella), niin hän muistutti ettei kannata jatkuvasti opiskella vaan tehdä välillä muutakin ja niin olen siis tehnytkin, ei ole ollut millääntapaa rasittavaa tuo opiskelu enkä aio tehdä siitä itselleni pakkomiellettä.
No joka tapauksessa minulle tulee olo että kaveri pitää minua ihan tyhmänä ja aivottomana kun toistelee minulle itsestäänselviä asioita. Ei koskaan osaa päivitellä tai "elää myötä" minun ajatuksia :D
Kommentit (174)
Suomalainen tapa on vähätellä toisten tunteita. Ehkä se on ollut selviytymiskeino. Tänä päivänä arvostetaan enemmän toisen tunteiden vahvistamista.
Ai sinulla on ollut raskas viikko. Kuulen että olet väsynyt. Varmasti tuo tuntuukin rankalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaus henkilötyypistä vastaa sosiaalisten taitojen puutetta. Jos tarjoaa omia mielipiteitään ja ratkaisuja, joilla oikeasti on ihmissuhteita parantava vaikutus, kannattaa muistaa myös empatia ja kuuntelemisen taito. Se ratkaisukeino, mikä toimii itsellä niin ei välttämättä toimi toiselle. Me ollaan kuitenkin aika pitkälle yksilöitä.
Toki täällä useampi kommentoija varmaan samaistuu tilanteeseen henkilön kanssa, joka marisee toistuvasti samoista asioista, joille ei tee mitään ja mahdollisesti syyttää jopa omista ongelmistaan muita. Ei tee asioille mitään, vaikka rehellisesti hänelle on yritetty ehdottaa asioihin ratkaisuja niin tämä ihmistyyppi on kyllä rasittava. Ymmärsin kuitenkin, että ap haki tällaista empaattisia ja sosiaalista ajatusten jakamista ystävän kanssa. Joskus harmittaa ja usein yön unien jälkeen asiat näyttää paremmilta. Usein riittää, että ystävää vaan kuuntelee ja kysyy, että miten hän voi. Tarvittaessa halaa. Tavallisiin arkipäivän huonoihin fiiliksiin ei aina tarvitse löytyä sen suurempia ratkaisuja. Samoin kaverille kerrotaan ihan hyviäkin juttuja, että "Vitsi kun onnistuin, Jes!"
Aito ja empaattinen sosiaaliset taidot omaava ystävä on toisen puolesta onnellinen ja tsemppaa!Se on elämää se :)
Sosiaalisten taitojen puute on mielestäni oma juttunsa tämän lisäksi. Minusta tässä puhutaan siitä, että kaveri päivittelee valittavaan sävyyn arjen asioita ja vastapuolella ei ole siihen mitään järkevää sanottavaa, mutta hän saattaa kuulla rivien välistä ongelman ja esittää siihen ratkaisun, jotta päivittelylle ei olisi aihetta tai jotta aiheesta saataisiin keskustelua. Ihminen voi olla sekä ratkaisukeskeinen, että empaattinen kuuntelija, nuo ominaisuudet vaan näyttäytyy eri tilanteissa eri aikoina. Joku tuolla antoi esimerkin, mitä jos joku on kuollut. Siinä vaiheessa on ihan asianmukaista olla olkapäänä, halata ja kuunnella, mutta surun kestäessä ratkaisukeskeinen ihminen voi myös yrittää ohjata surijaa vaikka vertaistuen pariin. Tuossa esimerkissä sekä empatia että neuvominen yhdistyvät, mutta surija ei välttämättä kuule kuin vain lopulta neuvon etsiä uutta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tuossa on outo "keskustelija". Eli sun mielestä hyvää keskustelua on, että toinen puhuu ja toinen vaan hokee väliin "joopa joo", "no jopas", "niinpä" yms?
No minulle riittäisi toiselta vastaukseksi tuohon
sääasiaan vaikka että "no onneksi ei montaa viikkoa en niin kevät taas koittaa" tai sitten että "minusta taas talvi on ihanaa aikaa ja pidän talvilajeista", johon voisin itse vastata että "oppisimpa minäkin pitämään talvesta, pitääkin ensi talvena kokeilla vaikka hiihtoa monen vuoden tauon jälkeen". Ap
Siis mitä ihmettä? Ai sinulle riittäisi vastaukseksi, hah. Jos kaipaat tiettyjä vastauksia, niin ehkä on parempi jutella vain itsesi kanssa. Tollasta sun edellä mainittua keskustelua kutsutaan lähinnä small talkiksi. Ehkä kannattaa ennemmin muuttaa itseään ja ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja, kukaan ei kommentoi juuri niin kuin itse toivot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sureva ei saa surra vaan käsketään unohtaa. Voiko tyhmempää neuvoa olla.
sureva voi sanoa, että nyt hän kertoo jotain, joka painaa mieltä, please: älä tarjoa ratkaisuja, haluan, vain, että joku kuuntelee. Suremisen jakaminen on varmasti ratkaisukeskeisillekin normaalia, mutta vaikeampi ymmärtää jotain päivittelyä tai töissä tapahtuneiden asioiden vatvomista. Ne selvitetään töissä ja ratkaistaan siellä. Työasiat jätetään työpaikalle
Minun kaveripiirissä on kyllä tapana jakaa ja purkaa pähaa mieltä myös työasioista. Useimmiten ihmiset kaipaavat sitä kuuntelijaa ja empatiaa. Empatian saaminen on tärkeää. Myös ratkaisukeskeisille empaattinen kuunteleminen kelpaa.
Usein nämä ratkaisijoiden ratkaisut ovat tyhmiä(ihan kuin ihminen itsekin ei olisi jo kokeillut/googlannut asiaa) tai sitten todella sopimattomia tilanteeseen. Eräs tuttuni elää neuvomisesta. Hän tietää miten koko maailman tulisi pyöriä! Hän on kaikkien alojen asiantuntija. Moittii asiantuntijoiden työtä, hän tietäisi paremmin. Hän oikein kyttää että milloin sanon jotain mihin hän voi alkaa ladella neuvoja.
Esimerkkinä: minulla on ollut sairauksia ja nämä neuvoja kyselevät sairaudestani(en siis valita) sitten kun kuulevat oireita, alkavat neuvomaan:ootsä kokeillu sitä ja tätä, sun kannattais...kiitos vaan saan neuvot hoitajilta sekä vertaisryhmästä sekä netistä. En tarvitse neuvoja sellaiselta joka ei ole itse kokenut. Joskus nämä neuvot voivat olla todella vaarallisia, esimerkiksi käyttää eteeristä öljyä eläimelle tai leikkaushaavan sisälle, tai tehdä suolenpuhdistus vetyperoksidilla.
Ratkaisukeskeiselle ihmiselle ratkaisujen tai kysymysten esittäminen on empatian osoittamista: hei minä kuuntelin mitä sanoit, kuulin, että kärsit siitä ja siitä ongelmasta, minulla on tällaisia tietoja kerääntynyt tuosta samasta vaivasta mitä olen kuullut muiden ihmisten kokeilleen, tässä ne ovat, ovatko nämä sinulle tuttuja, oletko kokeillut. Jos sitten joku on sinulle tuttu ja toimimaton keino, sinä voit sanoa ratkaisukeskeiselle ihmiselle, että olen kokeillut, se ei toimi. jos huomaat hänen antaneen väärää tietoa, niin voit sanoa hänelle, että tuo muuten on väärää tietoa ja voit jakaa hänelle oman tietosi asiasta.
Jos haluat, että joku vain kuuntelee aivottomana sinun itsesäälisi vokaalisia muotoja (eli sitä, kun puhut ääneen itsesäälistäsi), niin voit sanoa ratkaisukeskeille, että haluat nyt vain itsekkäästi vuodattaa omaa itseäsääliäsi toiselle, ole hiljaa ja kuuntele.
Joko hän tekee sen tai lähtee pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sureva ei saa surra vaan käsketään unohtaa. Voiko tyhmempää neuvoa olla.
sureva voi sanoa, että nyt hän kertoo jotain, joka painaa mieltä, please: älä tarjoa ratkaisuja, haluan, vain, että joku kuuntelee. Suremisen jakaminen on varmasti ratkaisukeskeisillekin normaalia, mutta vaikeampi ymmärtää jotain päivittelyä tai töissä tapahtuneiden asioiden vatvomista. Ne selvitetään töissä ja ratkaistaan siellä. Työasiat jätetään työpaikalle
Minun kaveripiirissä on kyllä tapana jakaa ja purkaa pähaa mieltä myös työasioista. Useimmiten ihmiset kaipaavat sitä kuuntelijaa ja empatiaa. Empatian saaminen on tärkeää. Myös ratkaisukeskeisille empaattinen kuunteleminen kelpaa.
Usein nämä ratkaisijoiden ratkaisut ovat tyhmiä(ihan kuin ihminen itsekin ei olisi jo kokeillut/googlannut asiaa) tai sitten todella sopimattomia tilanteeseen. Eräs tuttuni elää neuvomisesta. Hän tietää miten koko maailman tulisi pyöriä! Hän on kaikkien alojen asiantuntija. Moittii asiantuntijoiden työtä, hän tietäisi paremmin. Hän oikein kyttää että milloin sanon jotain mihin hän voi alkaa ladella neuvoja.
Esimerkkinä: minulla on ollut sairauksia ja nämä neuvoja kyselevät sairaudestani(en siis valita) sitten kun kuulevat oireita, alkavat neuvomaan:ootsä kokeillu sitä ja tätä, sun kannattais...kiitos vaan saan neuvot hoitajilta sekä vertaisryhmästä sekä netistä. En tarvitse neuvoja sellaiselta joka ei ole itse kokenut. Joskus nämä neuvot voivat olla todella vaarallisia, esimerkiksi käyttää eteeristä öljyä eläimelle tai leikkaushaavan sisälle, tai tehdä suolenpuhdistus vetyperoksidilla.
Ratkaisukeskeiselle ihmiselle ratkaisujen tai kysymysten esittäminen on empatian osoittamista: hei minä kuuntelin mitä sanoit, kuulin, että kärsit siitä ja siitä ongelmasta, minulla on tällaisia tietoja kerääntynyt tuosta samasta vaivasta mitä olen kuullut muiden ihmisten kokeilleen, tässä ne ovat, ovatko nämä sinulle tuttuja, oletko kokeillut. Jos sitten joku on sinulle tuttu ja toimimaton keino, sinä voit sanoa ratkaisukeskeiselle ihmiselle, että olen kokeillut, se ei toimi. jos huomaat hänen antaneen väärää tietoa, niin voit sanoa hänelle, että tuo muuten on väärää tietoa ja voit jakaa hänelle oman tietosi asiasta.
Jos haluat, että joku vain kuuntelee aivottomana sinun itsesäälisi vokaalisia muotoja (eli sitä, kun puhut ääneen itsesäälistäsi), niin voit sanoa ratkaisukeskeille, että haluat nyt vain itsekkäästi vuodattaa omaa itseäsääliäsi toiselle, ole hiljaa ja kuuntele.
Joko hän tekee sen tai lähtee pois.
En nyt puhunut empaattisesta asioiden ratkaisijasta. Vaan sellaisesta ihmisestä joka haluaa työntää lusikkansa joka soppaan ja aina olla oikeassa. Hänen tärkein lauseensa on: "mähän sanoin että sen olis kannattanut kaataa sitä öljyä sinne haavan sisälle mutta se ei totellut ja siksi se ei ole vielä parantunut". Tai "minä sanoin sille että ei sen kannata sitä lapsen kuolemaa enää surra vaan olla positiivinen mutta ei se minua tottele, olkoot sitten negatiivinen, mmm".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaus henkilötyypistä vastaa sosiaalisten taitojen puutetta. Jos tarjoaa omia mielipiteitään ja ratkaisuja, joilla oikeasti on ihmissuhteita parantava vaikutus, kannattaa muistaa myös empatia ja kuuntelemisen taito. Se ratkaisukeino, mikä toimii itsellä niin ei välttämättä toimi toiselle. Me ollaan kuitenkin aika pitkälle yksilöitä.
Toki täällä useampi kommentoija varmaan samaistuu tilanteeseen henkilön kanssa, joka marisee toistuvasti samoista asioista, joille ei tee mitään ja mahdollisesti syyttää jopa omista ongelmistaan muita. Ei tee asioille mitään, vaikka rehellisesti hänelle on yritetty ehdottaa asioihin ratkaisuja niin tämä ihmistyyppi on kyllä rasittava. Ymmärsin kuitenkin, että ap haki tällaista empaattisia ja sosiaalista ajatusten jakamista ystävän kanssa. Joskus harmittaa ja usein yön unien jälkeen asiat näyttää paremmilta. Usein riittää, että ystävää vaan kuuntelee ja kysyy, että miten hän voi. Tarvittaessa halaa. Tavallisiin arkipäivän huonoihin fiiliksiin ei aina tarvitse löytyä sen suurempia ratkaisuja. Samoin kaverille kerrotaan ihan hyviäkin juttuja, että "Vitsi kun onnistuin, Jes!"
Aito ja empaattinen sosiaaliset taidot omaava ystävä on toisen puolesta onnellinen ja tsemppaa!Se on elämää se :)
Eli siis mitä tämä empaattinen oleminen sitten on? Taputan olkapäälle ja sanon voivoi, sepä ikävää. Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli on tuollainen, mutta hän on kirjolla. Hän ei ymmärrä, että ihmiset puhuvat kaikenlaista keskinäisen yhteyden luomiseksi. Hän myös on suloisen ylpeä itsestään, kun pystyy olemaan "avuksi".
luodaanko se keskinäinen yhteys aivottomilla "voi että" "awww" tai "onpa ikävä kuulla, mutta onneksi kohta on kevät" hokemilla? Itse en saisi tuollaisella mitään yhteyttä toiseen, kokisin vain, että toista ei edes kiinnosta ja siksi käyttää täytesanoja ja -lauseita. Sen sijaan, jos toinen oikeasti kuuntelee minua ja tietää ratkaisun ongelmaani, sanoo sen, tai kysyy olenko kokeillut sitä ja sitä tai käynyt siellä ja siellä, niin olen hyvilläni, heti tiedän siitä, että hän todella kuunteli. Vielä enemmän olen hyvilläni, jos kuulen jotain, mitä en ollut itse keksinyt.
Eikä ainoastaan kuunnellut, vaan oikeasti pohti asiaa.
Ei ne "ratkaisut" ikinä ihan tyhjästä synny, ei niitä pysty samalla panostuksella ehdottamaan kuin "eikä, oijoi voi sentään, ai että".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa raskaalta ja kuormittavalta, oikea ystävä from hell.
Inhoan tuollaisia vatuloijia!
Ymmärrän tilanteesi. Minulla ei ole ystäviä, koska en halua sitoutua keneenkään tai kuunnella heidän valituksiaan ja huoliaan. Mutta sen sijaan, että lopettaisit rehellisten kuulumistesi jakamisen kaverisi kanssa, voit kokeilla asettaa rajoja ja kertoa hänelle suoraan, että et tarvitse hänen neuvojaan. Kerro hänelle, että haluat vain jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse aina saada ratkaisua ongelmiisi. Jos hän ei ymmärrä, voit harkita vähentää hänen kanssaan vietettyä aikaa tai jopa lopettaa ystävyyssuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sureva ei saa surra vaan käsketään unohtaa. Voiko tyhmempää neuvoa olla.
sureva voi sanoa, että nyt hän kertoo jotain, joka painaa mieltä, please: älä tarjoa ratkaisuja, haluan, vain, että joku kuuntelee. Suremisen jakaminen on varmasti ratkaisukeskeisillekin normaalia, mutta vaikeampi ymmärtää jotain päivittelyä tai töissä tapahtuneiden asioiden vatvomista. Ne selvitetään töissä ja ratkaistaan siellä. Työasiat jätetään työpaikalle
Minun kaveripiirissä on kyllä tapana jakaa ja purkaa pähaa mieltä myös työasioista. Useimmiten ihmiset kaipaavat sitä kuuntelijaa ja empatiaa. Empatian saaminen on tärkeää. Myös ratkaisukeskeisille empaattinen kuunteleminen kelpaa.
Usein nämä ratkaisijoiden ratkaisut ovat tyhmiä(ihan kuin ihminen itsekin ei olisi jo kokeillut/googlannut asiaa) tai sitten todella sopimattomia tilanteeseen. Eräs tuttuni elää neuvomisesta. Hän tietää miten koko maailman tulisi pyöriä! Hän on kaikkien alojen asiantuntija. Moittii asiantuntijoiden työtä, hän tietäisi paremmin. Hän oikein kyttää että milloin sanon jotain mihin hän voi alkaa ladella neuvoja.
Esimerkkinä: minulla on ollut sairauksia ja nämä neuvoja kyselevät sairaudestani(en siis valita) sitten kun kuulevat oireita, alkavat neuvomaan:ootsä kokeillu sitä ja tätä, sun kannattais...kiitos vaan saan neuvot hoitajilta sekä vertaisryhmästä sekä netistä. En tarvitse neuvoja sellaiselta joka ei ole itse kokenut. Joskus nämä neuvot voivat olla todella vaarallisia, esimerkiksi käyttää eteeristä öljyä eläimelle tai leikkaushaavan sisälle, tai tehdä suolenpuhdistus vetyperoksidilla.
Ratkaisukeskeiselle ihmiselle ratkaisujen tai kysymysten esittäminen on empatian osoittamista: hei minä kuuntelin mitä sanoit, kuulin, että kärsit siitä ja siitä ongelmasta, minulla on tällaisia tietoja kerääntynyt tuosta samasta vaivasta mitä olen kuullut muiden ihmisten kokeilleen, tässä ne ovat, ovatko nämä sinulle tuttuja, oletko kokeillut. Jos sitten joku on sinulle tuttu ja toimimaton keino, sinä voit sanoa ratkaisukeskeiselle ihmiselle, että olen kokeillut, se ei toimi. jos huomaat hänen antaneen väärää tietoa, niin voit sanoa hänelle, että tuo muuten on väärää tietoa ja voit jakaa hänelle oman tietosi asiasta.
Jos haluat, että joku vain kuuntelee aivottomana sinun itsesäälisi vokaalisia muotoja (eli sitä, kun puhut ääneen itsesäälistäsi), niin voit sanoa ratkaisukeskeille, että haluat nyt vain itsekkäästi vuodattaa omaa itseäsääliäsi toiselle, ole hiljaa ja kuuntele.
Joko hän tekee sen tai lähtee pois.
En nyt puhunut empaattisesta asioiden ratkaisijasta. Vaan sellaisesta ihmisestä joka haluaa työntää lusikkansa joka soppaan ja aina olla oikeassa. Hänen tärkein lauseensa on: "mähän sanoin että sen olis kannattanut kaataa sitä öljyä sinne haavan sisälle mutta se ei totellut ja siksi se ei ole vielä parantunut". Tai "minä sanoin sille että ei sen kannata sitä lapsen kuolemaa enää surra vaan olla positiivinen mutta ei se minua tottele, olkoot sitten negatiivinen, mmm".
No "ratkaisukeskeinen" ei ole synonyymi töykeälle besserwisserille, vaikka epäilemättä jälkimmäinenkin itseään ratkaisukeskeisenä pitää.
Sosiaalisten taitojen puutetta on sellainenkin, että ei osaa tunnistaa kenelle kannattaa mennä puhumaan, jos haluaa kuulla vain tyhjiä täytesanoja.
Ratkaisukeskeiset tosiaan voivat joskus sanoa vaikkapa, että "olisit tehnyt kuten neuvoin", mutta uskon sen taustalla olevan jotain muuta kuin ratkaisukeskeisen oman halun tuoda julki, että hän oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen puutetta on sellainenkin, että ei osaa tunnistaa kenelle kannattaa mennä puhumaan, jos haluaa kuulla vain tyhjiä täytesanoja.
Ratkaisukeskeiset tosiaan voivat joskus sanoa vaikkapa, että "olisit tehnyt kuten neuvoin", mutta uskon sen taustalla olevan jotain muuta kuin ratkaisukeskeisen oman halun tuoda julki, että hän oli oikeassa.
Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että olisit edes yrittänyt sitä, kun täydellinen tekemättömyys ei tunnu tuottavan tulosta.
Jos tiedät että toinen esittää ratkaisuja, miksi koko ajan esität epäkohtia?
Päivittely voi olla puheenaiheiden etsintää. "Onpa kauheaa kun on talvi." "Joo, niin on."
Ap:n kuvaus henkilötyypistä vastaa sosiaalisten taitojen puutetta. Jos tarjoaa omia mielipiteitään ja ratkaisuja, joilla oikeasti on ihmissuhteita parantava vaikutus, kannattaa muistaa myös empatia ja kuuntelemisen taito. Se ratkaisukeino, mikä toimii itsellä niin ei välttämättä toimi toiselle. Me ollaan kuitenkin aika pitkälle yksilöitä.
Toki täällä useampi kommentoija varmaan samaistuu tilanteeseen henkilön kanssa, joka marisee toistuvasti samoista asioista, joille ei tee mitään ja mahdollisesti syyttää jopa omista ongelmistaan muita. Ei tee asioille mitään, vaikka rehellisesti hänelle on yritetty ehdottaa asioihin ratkaisuja niin tämä ihmistyyppi on kyllä rasittava. Ymmärsin kuitenkin, että ap haki tällaista empaattisia ja sosiaalista ajatusten jakamista ystävän kanssa. Joskus harmittaa ja usein yön unien jälkeen asiat näyttää paremmilta. Usein riittää, että ystävää vaan kuuntelee ja kysyy, että miten hän voi. Tarvittaessa halaa. Tavallisiin arkipäivän huonoihin fiiliksiin ei aina tarvitse löytyä sen suurempia ratkaisuja. Samoin kaverille kerrotaan ihan hyviäkin juttuja, että "Vitsi kun onnistuin, Jes!"
Aito ja empaattinen sosiaaliset taidot omaava ystävä on toisen puolesta onnellinen ja tsemppaa!
Se on elämää se :)