Lue keskustelun säännöt.
Näinhän siinä kävi ettei miestä vasektomia kiinnosta
05.04.2023 |
Odotettiin yhdessä melkein 10 vuotta sitä että ikävaatimus täyttyy. Alkuvuodesta se täyttyi ja aiheesta ollaan vain hiljaa. Aavistin tämän jo etukäteen.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa? Kaksi edellistä ovat perustelleet sanojensa pyörtämistä sillä, että sanoivat suhteen alussa mitä halusin kuulla ja arvelivat minun muuttavan mieleni kuitenkin lopulta. Minusta tämä on epäreilua.
Kommentit (1644)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta olisin kyllä surullinen, että parisuhde päättyy miehen haluun saada lapsi ja kokisin, että se aika on mennyt hukkaan, kun ero siitä tulee. Olisin mieluummin, jos voin itse vaikuttaa, senkin ajan ollut ihan aidon velan kanssa rakentamassa pitkää suhdetta. Ehkä koen parisuhteen päättymisen enemmänkin epäonneksi kuin sellaiseksi "no, menihän se suhde siinä, ihan kivaa oli, nyt sitten vaan uuteen suhteeseen :)" Siis se ei ole väärä tapaa elää, ei vaan sovi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?
En.
Ap
Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!
Lainaatko kommenttia jossa kysyn neuvoja? Sinä lussutat samaa sontaa ketjussa kolmatta päivää ja se selvästi nostaa verenpainettasi entisestään. Sivun oikeassa kulmassa on lista josta voit klikata vaihtaaksesi keskustelua.
Ap
Mielelläni, sinun aloituksestasi:
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa?
Minun mielestä ap ei kysy neuvoja vaan kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta. Neuvon kysyminen on "pitääkö minun erota vai ei". Minäkään en ymmärrä, että ensin mennään naimisiin ja sitten ostetaan talo ja vasta sitten ruvetaan kysymään toiselta, että haluatko lapsia vai ei. En usko, että lapsia haluava on ihan jees kun kuulee, että puoliso ei lapsia haluakaan. Ihan järjetöntä verrata noin isoa asiaa johonkin työttömyyteen, joka saattaa tulla jossain vaiheessa. Ne lapset on ja pysyy elämässä oman elämän loppuun asti ja vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä.
Missä vastaavassa tilanteessa? Miesvihakiimassa kuvittelee asioita kumppanistaan kun ei kykene keskusteluun hänen kanssaan kuten aikuiset? Hän siis todellakin vain haluaa heitellä "faktoja" miehistä.
Kiitos.
Mitähän faktoja miehistä? Mitään ilkeää tai vihamielistä hän ei ole sanonut, toisin kuin sinä. Sun mielenmaisema on niin likanen, et varmasti paha olo. Ja keneenpä sitä pahaa oloaan purkais, kuin naisiin. Lapset kiikuttelee äidilleen. Sinulla ilmeisesti äidin korvikkeena toimii vauvapalsta. So sad.
Hän väittää että kaikki miehet muuttavat mielensä lapsiin liittyvissä asioissa ja valehtelevat. Hän hakee väitteilleen komppausta teiltä nartuilta. Eikö se ole sinusta vihamielistä? Sama kun kyselisi että miksi kaikki naiset haluavat tappaa vauvansa.
Sinulle vastaaminen on kuon vastatuuleen kusis. Ei siis kovin fiksua. Edelleen, ainoa vihamielinen olet sinä. Ja tietty saatat herättää vihamielisyyttä joissakin ihmisissä, jolloin negatiivisia tunteita herää sinua kohtaan, ei miessukupuolta kohtaan kokonaisuudessaan.
Teksti on ap:n aloituksesta, ei minun mielikuvituksestani. Ikävää jos miesvihan näkyville nostaminen on sulle kova paikka. Rasistit varmaan tuntevat samoin kun niille kertoo mitä ne on.
Et ole nostanut esiin muuta, kuin oman nai svihan. Mitään muuta vihaa ei tässä ketjussa ole. Riippumatta siitä, kuin paljon asiasta jankkaat. Ja ihan vaan muistutukseksi: kysymys ei ole väite. Se on kysymys.
ok, miksi vihaat miehiä? Kerro vain syy, tuossa ei ole väitettä.
Lähdet oletuksesta, että vihaisin. Et ole varmistanut, että näin on. Kysymyksesi ei ole siis relevantti.
Vuosia sitten tv- ohjelmassa la ink tai miami ink (kuitenkin se kat von d: n tatskayritys) yksi studion miehistä mietti vasektomiaa. Heillä oli jo vaimon kanssa monta lasta ja vaimolle ilmeisesti sopi hormonaalinen ehkäisy huonosti ja perhe ei halunnut lisää lapsia. Ei ole muistikuvaa, oliko se lääkäri vai ystävä, joka kysyi mieheltä, että mitäs jos vaimosi ja kaikki lapsesi kuolevat onnettomuudessa, oletko sitä mieltä, että koskaan et sen jälkeen voisi olla jonkun muun kanssa ja hankkia lapsia hänen kanssaan. Tämä mies muistaakseni vastasi että voihan sen vasektomian purkaa sitten. Siihen oli vastaus, jos jo valmiiksi ajattelee purkamista, niin ei kannata koko operaatiota tehdä. Viisaita sanoja. Vaikka tuntuu kamalalta, että puolison kuoleman jälkeen haluaisikin lapsia jonkun muun kanssa. No tuo mies oli selkeästi ei-vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Ei täällä yleisesti ole kukaan vaatinut, että kaikkien pitäisi olla yhtä ehdottomia. On asetettu kriteeriksi kumppanille, että hänen pitäisi olla yhtä ehdoton. Siis ei niin, että kumppanin pitäisi muuttaa näkökantansa ehdottomaksi toisen pyynnöstä, vaan sitä, että se näkökanta olisi jo valmiiksi ehdoton, ilman kenenkään vaikutusta asiaan.
Jotkut ovat pettyneitä kariutuneisiin suhteisiin ja näkevät ne ajan tuhlauksena, oli syy erolle mikä vaan. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa. Ehkä ne ihmiset ovat sellaisia, jotka toivovat pitkää suhdetta, ei väliaikaista hupia. Tämä ajattelu on toki henkilökohtaista, jotkut tosiaan ajattelevat, että se loppunutkin suhde oli rikkaus elämässä, koki ja antoi rakkautta, oli onnellinen ja ne vuodet olivat ihania olla yhdessä.
Vela ei muuta mieltään hyvässä suhteessa, lapsettomuuspäätökseen ei vaikuta olosuhteet, jos asian todella tietää ja on varma. Sitä päätöstä ei muuta edes coltin piippu takaraivossa. Muuten pohdintasi on hyvää keskustelua ja lisäkeskustelua herättävää, mutta tuon olettamuksen kohdalla menee metsään. Onko se jokin toivottava lopputulema, että ehdoton vela suostuu tekemään lapsia toisen mieliksi?
Tunnen viisi entistä velaa. Se ei tietenkään ole hyvä että suostuu johonkin, se taas on oikeinkin hyvä että muuttaa mieltään silloin kun siltä tuntuu eikä anna sen että on joskus jotakin sanonut vaikuttaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten tv- ohjelmassa la ink tai miami ink (kuitenkin se kat von d: n tatskayritys) yksi studion miehistä mietti vasektomiaa. Heillä oli jo vaimon kanssa monta lasta ja vaimolle ilmeisesti sopi hormonaalinen ehkäisy huonosti ja perhe ei halunnut lisää lapsia. Ei ole muistikuvaa, oliko se lääkäri vai ystävä, joka kysyi mieheltä, että mitäs jos vaimosi ja kaikki lapsesi kuolevat onnettomuudessa, oletko sitä mieltä, että koskaan et sen jälkeen voisi olla jonkun muun kanssa ja hankkia lapsia hänen kanssaan. Tämä mies muistaakseni vastasi että voihan sen vasektomian purkaa sitten. Siihen oli vastaus, jos jo valmiiksi ajattelee purkamista, niin ei kannata koko operaatiota tehdä. Viisaita sanoja. Vaikka tuntuu kamalalta, että puolison kuoleman jälkeen haluaisikin lapsia jonkun muun kanssa. No tuo mies oli selkeästi ei-vela.
Niin, vela on vapaaehtoisesti lapseton, heillä ei ole lapsia.
Oikein relevanttia pohdintaa sinänsä, sitä kun ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Nyt vela voi olla viiden vuoden päästä entinen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Edelleen ei mitään muuta, kuin naisv*haa näissä teksteissä. Kaikki yleistykset aina osoittaa argumentin köyhyyden. Niin kauan, kuin kommentoit meitä, kasvottomia ja tuntemattomia naisia yhtenä massana, on se osoitus vain sinun omasta asenteesta naisia kohtaan. Ei kerro meistä yhtään mitään. Voimme olla prinsessoja, kuningattaria, pääministereitä, lapsellisia, veloja, itsekkäitä. Kauniita, rumia, kivoja, ääliöitä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Ei täällä yleisesti ole kukaan vaatinut, että kaikkien pitäisi olla yhtä ehdottomia. On asetettu kriteeriksi kumppanille, että hänen pitäisi olla yhtä ehdoton. Siis ei niin, että kumppanin pitäisi muuttaa näkökantansa ehdottomaksi toisen pyynnöstä, vaan sitä, että se näkökanta olisi jo valmiiksi ehdoton, ilman kenenkään vaikutusta asiaan.
Jotkut ovat pettyneitä kariutuneisiin suhteisiin ja näkevät ne ajan tuhlauksena, oli syy erolle mikä vaan. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa. Ehkä ne ihmiset ovat sellaisia, jotka toivovat pitkää suhdetta, ei väliaikaista hupia. Tämä ajattelu on toki henkilökohtaista, jotkut tosiaan ajattelevat, että se loppunutkin suhde oli rikkaus elämässä, koki ja antoi rakkautta, oli onnellinen ja ne vuodet olivat ihania olla yhdessä.
Vela ei muuta mieltään hyvässä suhteessa, lapsettomuuspäätökseen ei vaikuta olosuhteet, jos asian todella tietää ja on varma. Sitä päätöstä ei muuta edes coltin piippu takaraivossa. Muuten pohdintasi on hyvää keskustelua ja lisäkeskustelua herättävää, mutta tuon olettamuksen kohdalla menee metsään. Onko se jokin toivottava lopputulema, että ehdoton vela suostuu tekemään lapsia toisen mieliksi?
Tunnen viisi entistä velaa. Se ei tietenkään ole hyvä että suostuu johonkin, se taas on oikeinkin hyvä että muuttaa mieltään silloin kun siltä tuntuu eikä anna sen että on joskus jotakin sanonut vaikuttaa elämäänsä.
Ystäväni oli vannoutunut vela kunnes tuli vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Pitivät lapsen ja sen jälkeen tekivät vielä kolme lisää. Toki tarkoitus oli tehdä vain kaksi, mutta saivat kolmoset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Jos on bi tai lesbo, niin siirtyminen naisiin on ihan hyvä vaihtoehto, oikeasti.
Joku lähtee parisuhteeseen ajatellen jo valmiiksi, että se on väliaikaista ja joku toivoo sitä elämän kestävää suhdetta. No eihän suhteet välttämättä ole koko elämän kestäviä, ero voi tulla monesta syystä, mutta ei pitkän suhteen toivominen ole mitenkään epätavallista kummallekaan sukupuolelle.
Tee aloitus, jossa keskustellaan siitä, miten nainen on valehdellut olevansa vela ja näin vedättänyt miestä vuosikausia odottaen miehen mielenmuutosta tai nainen on muuttanut suhteen aikana mielensä lapsettomuuden suhteen. Olen täysin varma, että sellaisia kokemuksia miehiltäkin löytyy, en veetuile nyt tippaakaan. Kuspäitä löytyy ihan kummastakin sukupuolesta eikä sellainen käytös ole hyväksyttävää, oli millaiset värkit housuissa tahansa.
Se ketju poistetaan ennen kuin se on sivulla kaksi.
Voipi olla. On myös muita keskustelualustoja ja uskallan väittää, että tuollainen ketju on jo jossakin olemassa. Siellä miehet voisivat puhua kokemuksistaan ja saada vertaistukea, ilman solvaamisen kohteeksi joutumista. Sinä tulit tähän ketjuun haukkumaan ja solvaamaan muita. Jos osallistuisin ko. valehtelevia naisia (lisätään vielä ehkäisystä valehtelevat ja sen turvin salaa raskaaksi hankkiutuvat) koskevaan keskusteluun, niin olen 100% sitä mieltä, että se on ala-arvoista toimintaa jonka tuomitsen, vaikka olenkin nainen. Velaus ehkä liittyy siihen.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen miten asiansa esittää. Asiallinen ulosanti tuo asiallisia vastauksia ja keskustelua sekä ymmärrystä, provoilu ja haukkuminen ei.
Nämä miesvihaketjut eivät ansaitse "asiallista ulosantia" sillä ne eivät itse kykene samaan. Ketju olisi ihan ok jos ap ei "kyselisi" kusettaako kaikki miehet.
Mutta silloinhan ap ei olisi saanut haluamaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
Mitä järkeä naisen on elää mahdollisesti työttömäksi joutuvan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun mies saa potkut.
Työttömyys ei ole lopullinen olotila, lapsen saaminen on, sitä lasta ei voi palauttaa. Asiat ovat ihan eri mittakaavassa.
Silti naiset jättävät miehet kun ongelmia ilmaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.
Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.
Siis koska nainen kärsii joko raskauden ja synnytyksen tai abortin, hänen kuuluu myös kärsiä kaikki ehkäisynkin sivuvaikutukset? Miestä ei saa pyytää osallistumaan ehkäisyyn millään tavoin? En tarkoita kenenkään pakottamista vasektomiaan, mutta kun joillekin se kortsun käyttökin aiheuttaa itkupotkuraivareita.
Miksi otat "jotku" esille? Tässä ne itkupotkuraivarit tulivat ap:lta joka ei halua käyttää kumia koska ne ovat niin epävarmoja että hän joutuu jatkuvasti popsimaan jälkiehkäisypillereitä.
Kumit toimivat ihan hyvin huolellisesti käytettynä. Jatkuva jälkiehkäisyn käyttö tuntuu kyllä oudolta ajatukselta, ei ne kumit nyt niin usein hajoile. Vela-ap ehkä toivoisi varmempaa ehkäisyä. En tiedä, mikä hänen suhtautumisensa aborttiin on, mutta tuskin niitäkään olisi kiva tehdä montaa, olisi suhtautuminen mikä hyvänsä. Ap haluaa lopettaa hormonaalisen ehkäisyn (kai) ja se on täysin ymmärrettävää, siitä kun on riskejä ja sivuvaikutuksia. En silti ole sitä mieltä, että ketään voisi pakottaa vasektomiaan (ei ap sitä haluakaan) sillä päätösvalta omasta kehosta on kaikilla.
Otin ne jotkut esille, koska kokemusta on miehistä, jotka eivät halua käyttää kumia, vaikka eivät lasta halua omien sanojensa mukaan ja itse en syö hormoneja enkä tule syömään.
Miksi sulla on kokemusta sellaisista miehistä? Miksi annat niille? Oletko tyhmä vai saitko taropeeksi rahaa parisuhteessa? Muista että sinulla on oikeus valita seurasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta olisin kyllä surullinen, että parisuhde päättyy miehen haluun saada lapsi ja kokisin, että se aika on mennyt hukkaan, kun ero siitä tulee. Olisin mieluummin, jos voin itse vaikuttaa, senkin ajan ollut ihan aidon velan kanssa rakentamassa pitkää suhdetta. Ehkä koen parisuhteen päättymisen enemmänkin epäonneksi kuin sellaiseksi "no, menihän se suhde siinä, ihan kivaa oli, nyt sitten vaan uuteen suhteeseen :)" Siis se ei ole väärä tapaa elää, ei vaan sovi minulle.
Siitä vain steriin sitten niin voit kertoa miehelle ettei lasten saanti ole mahdollista.
Tai no, taidat itse pitää takaporttia auki, jos vaikka muuttaisit mielesi kun se oikea tulee vastaan. Mukavampaa että mies hoitaa vasektomian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?
En.
Ap
Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!
Lainaatko kommenttia jossa kysyn neuvoja? Sinä lussutat samaa sontaa ketjussa kolmatta päivää ja se selvästi nostaa verenpainettasi entisestään. Sivun oikeassa kulmassa on lista josta voit klikata vaihtaaksesi keskustelua.
Ap
Mielelläni, sinun aloituksestasi:
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa?
Minun mielestä ap ei kysy neuvoja vaan kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta. Neuvon kysyminen on "pitääkö minun erota vai ei". Minäkään en ymmärrä, että ensin mennään naimisiin ja sitten ostetaan talo ja vasta sitten ruvetaan kysymään toiselta, että haluatko lapsia vai ei. En usko, että lapsia haluava on ihan jees kun kuulee, että puoliso ei lapsia haluakaan. Ihan järjetöntä verrata noin isoa asiaa johonkin työttömyyteen, joka saattaa tulla jossain vaiheessa. Ne lapset on ja pysyy elämässä oman elämän loppuun asti ja vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä.
Missä vastaavassa tilanteessa? Miesvihakiimassa kuvittelee asioita kumppanistaan kun ei kykene keskusteluun hänen kanssaan kuten aikuiset? Hän siis todellakin vain haluaa heitellä "faktoja" miehistä.
Kiitos.
Mitähän faktoja miehistä? Mitään ilkeää tai vihamielistä hän ei ole sanonut, toisin kuin sinä. Sun mielenmaisema on niin likanen, et varmasti paha olo. Ja keneenpä sitä pahaa oloaan purkais, kuin naisiin. Lapset kiikuttelee äidilleen. Sinulla ilmeisesti äidin korvikkeena toimii vauvapalsta. So sad.
Hän väittää että kaikki miehet muuttavat mielensä lapsiin liittyvissä asioissa ja valehtelevat. Hän hakee väitteilleen komppausta teiltä nartuilta. Eikö se ole sinusta vihamielistä? Sama kun kyselisi että miksi kaikki naiset haluavat tappaa vauvansa.
Sinulle vastaaminen on kuon vastatuuleen kusis. Ei siis kovin fiksua. Edelleen, ainoa vihamielinen olet sinä. Ja tietty saatat herättää vihamielisyyttä joissakin ihmisissä, jolloin negatiivisia tunteita herää sinua kohtaan, ei miessukupuolta kohtaan kokonaisuudessaan.
Teksti on ap:n aloituksesta, ei minun mielikuvituksestani. Ikävää jos miesvihan näkyville nostaminen on sulle kova paikka. Rasistit varmaan tuntevat samoin kun niille kertoo mitä ne on.
Et ole nostanut esiin muuta, kuin oman nai svihan. Mitään muuta vihaa ei tässä ketjussa ole. Riippumatta siitä, kuin paljon asiasta jankkaat. Ja ihan vaan muistutukseksi: kysymys ei ole väite. Se on kysymys.
ok, miksi vihaat miehiä? Kerro vain syy, tuossa ei ole väitettä.
Lähdet oletuksesta, että vihaisin. Et ole varmistanut, että näin on. Kysymyksesi ei ole siis relevantti.
ihan vaan muistutukseksi: kysymys ei ole väite. Se on kysymys.
Ap:kin lähtee oletuksesta että kaikki miehet ovat valehtelevia pettureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Edelleen ei mitään muuta, kuin naisv*haa näissä teksteissä. Kaikki yleistykset aina osoittaa argumentin köyhyyden. Niin kauan, kuin kommentoit meitä, kasvottomia ja tuntemattomia naisia yhtenä massana, on se osoitus vain sinun omasta asenteesta naisia kohtaan. Ei kerro meistä yhtään mitään. Voimme olla prinsessoja, kuningattaria, pääministereitä, lapsellisia, veloja, itsekkäitä. Kauniita, rumia, kivoja, ääliöitä ym.
Kommentoin teitä samalla tavalla kuin te kommentoitte miehiä.
Miltä se tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?
En.
Ap
Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!
Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.
Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?
No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.
Vastasin siihen jo, kiinnostaa sinunkin mielipiteesi ap:n kysymyksiin. Ovatko kaikki miehet valehtelevia paskoja?
Nyt tällä sinun logiikallasi väität siis, että kaikki miehet ovat valehtelevia paskoja. Olet laittanut sen kysymyksen muotoon, kuten ap. Ap ei vaan sanonut miehiä paskoiksi, sinä sanot. Siihen vastaan, et oman kokemukseni perusteella eivät ole. Paskoja.
Eivätkö valehtelijat siis ole sinusta paskoja? Miehethän vedättää, valehtelee ja muuttaa mieltään... kusettaa naisia jotta ne jää parisuhteeseen ilmaiseksi piiaksi.
Totuuksia tältä palstalta.
En ole tuollaista kirjoittanut, tai ajatellut, enkä edes tuollaista kommenttia nähnyt. Olisko ihan sun omaa fantasiaa.
Miehet, jotka tunnen, eivät ole paskoja. Sinusta en tiedä, kun en tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
Mitä järkeä naisen on elää mahdollisesti työttömäksi joutuvan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun mies saa potkut.
Työttömyys ei ole lopullinen olotila, lapsen saaminen on, sitä lasta ei voi palauttaa. Asiat ovat ihan eri mittakaavassa.
Silti naiset jättävät miehet kun ongelmia ilmaantuu.
Kyllä, jos ongelmat johtuvat miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen keho, MIEHEN valinta! Painakaa tämä suominaiset jo VIHDOINKIN kaaliin.
M28
Voi, tämäpä on ponteva ja todella erikoinen ulostulo! Siis ihanko näin?? Siis ihan, niinkuin apkin sanoi omasta puolisostaan. Et saa ite päättää. Ei pakkopaidassa ole viemässä mihinkään.
Ja sinä myös, saat ihan pitää oman kehos. Kukaan ei suo pakota. Kukaan nainen ainakaan. Se on ihan lailla kielletty.
Voi luoja näitä ulostuloja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.
Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.
Siis koska nainen kärsii joko raskauden ja synnytyksen tai abortin, hänen kuuluu myös kärsiä kaikki ehkäisynkin sivuvaikutukset? Miestä ei saa pyytää osallistumaan ehkäisyyn millään tavoin? En tarkoita kenenkään pakottamista vasektomiaan, mutta kun joillekin se kortsun käyttökin aiheuttaa itkupotkuraivareita.
Miksi otat "jotku" esille? Tässä ne itkupotkuraivarit tulivat ap:lta joka ei halua käyttää kumia koska ne ovat niin epävarmoja että hän joutuu jatkuvasti popsimaan jälkiehkäisypillereitä.
Kumit toimivat ihan hyvin huolellisesti käytettynä. Jatkuva jälkiehkäisyn käyttö tuntuu kyllä oudolta ajatukselta, ei ne kumit nyt niin usein hajoile. Vela-ap ehkä toivoisi varmempaa ehkäisyä. En tiedä, mikä hänen suhtautumisensa aborttiin on, mutta tuskin niitäkään olisi kiva tehdä montaa, olisi suhtautuminen mikä hyvänsä. Ap haluaa lopettaa hormonaalisen ehkäisyn (kai) ja se on täysin ymmärrettävää, siitä kun on riskejä ja sivuvaikutuksia. En silti ole sitä mieltä, että ketään voisi pakottaa vasektomiaan (ei ap sitä haluakaan) sillä päätösvalta omasta kehosta on kaikilla.
Otin ne jotkut esille, koska kokemusta on miehistä, jotka eivät halua käyttää kumia, vaikka eivät lasta halua omien sanojensa mukaan ja itse en syö hormoneja enkä tule syömään.Miksi sulla on kokemusta sellaisista miehistä? Miksi annat niille? Oletko tyhmä vai saitko taropeeksi rahaa parisuhteessa? Muista että sinulla on oikeus valita seurasi.
Tapailuvaiheessa on kokemusta. En antanut niille ilman kumia. Sain paljon vihaa päälleni, kun olin niin joustamaton. Rahaa en tarvitse, koska ammatti on sekä sukutila, jonka takia minun ei edes koskaan tarvitsisi olla päivätöissä, ei edeltäjänikään olleet. Eat that shit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?
En.
Ap
Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!
Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.
Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?
No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.
Vastasin siihen jo, kiinnostaa sinunkin mielipiteesi ap:n kysymyksiin. Ovatko kaikki miehet valehtelevia paskoja?
Nyt tällä sinun logiikallasi väität siis, että kaikki miehet ovat valehtelevia paskoja. Olet laittanut sen kysymyksen muotoon, kuten ap. Ap ei vaan sanonut miehiä paskoiksi, sinä sanot. Siihen vastaan, et oman kokemukseni perusteella eivät ole. Paskoja.
Eivätkö valehtelijat siis ole sinusta paskoja? Miehethän vedättää, valehtelee ja muuttaa mieltään... kusettaa naisia jotta ne jää parisuhteeseen ilmaiseksi piiaksi.
Totuuksia tältä palstalta.
En ole tuollaista kirjoittanut, tai ajatellut, enkä edes tuollaista kommenttia nähnyt. Olisko ihan sun omaa fantasiaa.
Miehet, jotka tunnen, eivät ole paskoja. Sinusta en tiedä, kun en tunne.
Voi tyttönen, oletko uusi palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.
Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.
Siis koska nainen kärsii joko raskauden ja synnytyksen tai abortin, hänen kuuluu myös kärsiä kaikki ehkäisynkin sivuvaikutukset? Miestä ei saa pyytää osallistumaan ehkäisyyn millään tavoin? En tarkoita kenenkään pakottamista vasektomiaan, mutta kun joillekin se kortsun käyttökin aiheuttaa itkupotkuraivareita.
Miksi otat "jotku" esille? Tässä ne itkupotkuraivarit tulivat ap:lta joka ei halua käyttää kumia koska ne ovat niin epävarmoja että hän joutuu jatkuvasti popsimaan jälkiehkäisypillereitä.
Kumit toimivat ihan hyvin huolellisesti käytettynä. Jatkuva jälkiehkäisyn käyttö tuntuu kyllä oudolta ajatukselta, ei ne kumit nyt niin usein hajoile. Vela-ap ehkä toivoisi varmempaa ehkäisyä. En tiedä, mikä hänen suhtautumisensa aborttiin on, mutta tuskin niitäkään olisi kiva tehdä montaa, olisi suhtautuminen mikä hyvänsä. Ap haluaa lopettaa hormonaalisen ehkäisyn (kai) ja se on täysin ymmärrettävää, siitä kun on riskejä ja sivuvaikutuksia. En silti ole sitä mieltä, että ketään voisi pakottaa vasektomiaan (ei ap sitä haluakaan) sillä päätösvalta omasta kehosta on kaikilla.
Otin ne jotkut esille, koska kokemusta on miehistä, jotka eivät halua käyttää kumia, vaikka eivät lasta halua omien sanojensa mukaan ja itse en syö hormoneja enkä tule syömään.Miksi sulla on kokemusta sellaisista miehistä? Miksi annat niille? Oletko tyhmä vai saitko taropeeksi rahaa parisuhteessa? Muista että sinulla on oikeus valita seurasi.
Tapailuvaiheessa on kokemusta. En antanut niille ilman kumia. Sain paljon vihaa päälleni, kun olin niin joustamaton. Rahaa en tarvitse, koska ammatti on sekä sukutila, jonka takia minun ei edes koskaan tarvitsisi olla päivätöissä, ei edeltäjänikään olleet. Eat that shit.
Tirsk, tietysti.
Silleen loogisesti ajateltuna parisuhteenhan nimenomaan pitäisi perustua siihen, mitä se parisuhde ja se kumppani voi tarjota, joka tekee elämästä parempaa kuin sinkkuna oleminen. Jollekin se on lapset, toiselle seura, kolmannelle seksi, neljännelle varattu-status, viidellennelle yhteiset muistot ja kokemukset jne.
Ei mieskään ihan vaan hyvää jaloa hyvyttään lähde naiselle puolisoksi haluamatta itse mitään takaisin. Toivottavasti ei ainakaan.