Lue keskustelun säännöt.
Näinhän siinä kävi ettei miestä vasektomia kiinnosta
05.04.2023 |
Odotettiin yhdessä melkein 10 vuotta sitä että ikävaatimus täyttyy. Alkuvuodesta se täyttyi ja aiheesta ollaan vain hiljaa. Aavistin tämän jo etukäteen.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa? Kaksi edellistä ovat perustelleet sanojensa pyörtämistä sillä, että sanoivat suhteen alussa mitä halusin kuulla ja arvelivat minun muuttavan mieleni kuitenkin lopulta. Minusta tämä on epäreilua.
Kommentit (1644)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.
Miksi en ole yllättynyt.
Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.
Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.
Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.
Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?
No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?
Ap ei ole ainoa tässä ketjussa, jolle on käynyt edellisissä parisuhteissa noin.
Täällä on kerrottu kokemuksia, joissa kumppani on suhteen alussa valehdellut olevansa vela ja olettanut ja odottanut että toinen muuttaa mielensä ja alkanut kärttää lasta. Asiasta valehtelua, jotta pääsisi suhteeseen, tapahtuu. Se turhauttaa veloja. Ketäpä ei epärehellisyys ottaisi päähän.Tapahtuu myös oikeita mielenmuutoksia ilman toisen huijaamistarkoitusta. Sellaisiakin kokemuksia on ja ne harmittavat, varsinkin jos mielenmuuttajia on useampi mahtunut parisuhdehistoriaan. Se laittaa pohtimaan, onko mielensä muuttaminen kovin yleistä tietyllä ryhmällä, eli veloiksi itseään sanovilla miehillä, jos niitä esimerkkejä tuosta löytyy ympäriltä useita, vaikkapa myös ystävien tai sukulaisten elämästä.
Pettävätkö kaikki naiset miehiään, kun kerran 65% lapsista on käenpoikasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Eilen tapasin miehen, joka erosi kihlatustaan, koska itse on vela, mutta morsian muutti mieltään. Erosta on aikaa jo yli kymmenen vuotta ja mies edelleen suree ja kaipaa. Mutta ei silti halunnut luopua tästä periaatteestaan.
PASKAPUHETTA! Eihän naiset muuta mieltään. Miehet ovat valehtelevia tuuliviirejä. Tuokin mies oli todennäköisesti kertonut naiselle kuinka hän haluaa ainakin kolme lasta, mutta kun aika tuli, hän ei suostunut luopumaan ehkäisystä. Miehet on just tuollaisia pettureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä miestäs nakitat. Mene hel vetti itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???
Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??
Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.
Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.
Joko olet lakannut hakkaamasta miestäsi? Kyllä vai ei.
Tämä kysymys ei vastaa apn esittämää kysymystä, koska en ole koskaan hakannutkaan miestäni. Sen sijaan ap on kokenut tilanteen kaksi kertaa ennenkin.
Ei se sitältänyt väitettä. Kysyin sinulta asiaa, se ei ole silloin väite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä miestäs nakitat. Mene hel vetti itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???
Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??
Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.
Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.
Miksi kaikki naiset pettävät miehiään?
Kysymys on järjetön, koska kaikki naiset eivät petä. Tässä ei ole siis mitään loogista, eikä siten edes loukkaa ketään.
En kysynyt pettävätkö, kysyin miksi petätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä miestäs nakitat. Mene hel vetti itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???
Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??
Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.
Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.
Joko olet lakannut hakkaamasta miestäsi? Kyllä vai ei.
Tämä kysymys ei vastaa apn esittämää kysymystä, koska en ole koskaan hakannutkaan miestäni. Sen sijaan ap on kokenut tilanteen kaksi kertaa ennenkin.
Ap on ihan itse päättänyt suhteensa kuvitellessaan asioita. Varmasti hyvä niin, ei noin itsekkään ihmisen kanssa varmasti ole helppo elää.
Ei kai hän ole vielä mitään lopettanut, kun ei ole vielä edes keskustellut nykyisen miehensä kanssa. Edelliset suhteet on lopettanut, koska miehet eivät olleetkaan veloja, vaikka niin sanoivat.
Se, onko ap itsekäs vai ei, ei vaikuta tässä mitenkään.
Onko sinun kanssa helppo elää?
Vaikka niin sanoivat... tuskin kukaan 19-v kolli sanoo olevansa vela tytölle jota on tapaillut kuukauden. Mutta te uskotte kun joku trollinarttu selittää kuinka vauvan kärttäminen alkoi välittömästi. Ap:lla meni sata juttua pieleen tarinoissaan, mutta kaikki menee läpi teille koska niissä haukutaan miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Jos on bi tai lesbo, niin siirtyminen naisiin on ihan hyvä vaihtoehto, oikeasti.
Joku lähtee parisuhteeseen ajatellen jo valmiiksi, että se on väliaikaista ja joku toivoo sitä elämän kestävää suhdetta. No eihän suhteet välttämättä ole koko elämän kestäviä, ero voi tulla monesta syystä, mutta ei pitkän suhteen toivominen ole mitenkään epätavallista kummallekaan sukupuolelle.
Tee aloitus, jossa keskustellaan siitä, miten nainen on valehdellut olevansa vela ja näin vedättänyt miestä vuosikausia odottaen miehen mielenmuutosta tai nainen on muuttanut suhteen aikana mielensä lapsettomuuden suhteen. Olen täysin varma, että sellaisia kokemuksia miehiltäkin löytyy, en veetuile nyt tippaakaan. Kuspäitä löytyy ihan kummastakin sukupuolesta eikä sellainen käytös ole hyväksyttävää, oli millaiset värkit housuissa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on käytävä vasektomiassa tietenkin, muuten tulee ero. Naisena en menisi operaatioon, koska se on naisille vaikeampi juttu. Mies kantakoon vastuun, jos ei, niin ero.
Mutta tässä maassahan se menee niin, että mies on laiska ja kuin vam mainen, jolta ei voi vaatia mitään.
Olet ihan sekaisin, jos pidät oikeana vaatia toiselta tuollaista.
Naiset on jatkuvasti korostamassa, miten "oma keho, oma päätös" mutta sama ei selvästi koske miehiä.
🤮
Hyvä nosto, osoittaa kuinka tässä ketjussa ei ole yhtään haukuttu miehiä. MItä nyt laiskoiksi ja vammaisiksi.
Muutenkin tuo osoittaa ettei naiset taida olla kovin aidosti veloja, jos kerran muutaman päivän saikku on niille liikaa. Vaikeampi juttu? Niin varmasti, mutta silti verrattavissa hammaslääkärissä käyntiin. Se että se on vaikeampi ei tee siitä mitenkään vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Jos on bi tai lesbo, niin siirtyminen naisiin on ihan hyvä vaihtoehto, oikeasti.
Joku lähtee parisuhteeseen ajatellen jo valmiiksi, että se on väliaikaista ja joku toivoo sitä elämän kestävää suhdetta. No eihän suhteet välttämättä ole koko elämän kestäviä, ero voi tulla monesta syystä, mutta ei pitkän suhteen toivominen ole mitenkään epätavallista kummallekaan sukupuolelle.
Tee aloitus, jossa keskustellaan siitä, miten nainen on valehdellut olevansa vela ja näin vedättänyt miestä vuosikausia odottaen miehen mielenmuutosta tai nainen on muuttanut suhteen aikana mielensä lapsettomuuden suhteen. Olen täysin varma, että sellaisia kokemuksia miehiltäkin löytyy, en veetuile nyt tippaakaan. Kuspäitä löytyy ihan kummastakin sukupuolesta eikä sellainen käytös ole hyväksyttävää, oli millaiset värkit housuissa tahansa.
Se ketju poistetaan ennen kuin se on sivulla kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos se lapsi on kumppanin edellisen suhteen ajalta, niin ei se kaikille mahdotonta olekaan. Toiset taas haluavat elää täysin lapsetonta elämää, johon ei kuulu kumppanin lapset edellisistä liitoista millään tavalla ja siksi ei lähdekään seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia.
Jos sille toiselle ilmestyy pettämisestä lapsi suhteen aikana, niin se suhde loppuu.
Suhde loppuu myös, jos toinen alkaa ehdotella tekevänsä lapsen jonkun muun kanssa jatkaen kuitenkin sitä nykyistä suhdetta.Aha, sulla varmaan niin, jollain toisella ei. Jos mun kumppani haluaisi lapsen ja mä en, todellakin olisi enemmän kuin ok että hän hankkisi lapsen itsellisesti. Ei se meidän suhdetta muuttaisi muutoin kuin niin että hankittaisiin toinen asunto.
No tämä olis sinun ratkaisu. Aiihen sinulla on oikeus. Mut se ei käy aplle. Hän ei halua lapsia missään muodossa. Ja se on hänen oikeus.
Ap voisi mennä sterkkaan niin homma olisi sillä selvä. Ei tarvitsis tehdä miesvihaketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi miesvihaa huutava täällä sai minut miettimään, että varmaan jotkut miehet kokevat, että heillä miehenä on oikeus kaikkiin naisiin. Sen kun valkkaa vaan mieleisensä. Sitten, kun onkin velanaisia, jotka eivät kelpuuta kaikkia miehiä, ainoastaan toisen velan (ja joissakin tapauksissa jo toisen naisen kanssa lisääntyneen miehen), niiin alkaa itku, että kun MINÄ miehenä en saa valita. Kun tuolla naisella on ikävästi oma tahto.
Tulee mieleen ihan Gaston, joka sanoo Bellelle "Ei nainen voi lukea. Kohta alat ajatella. Ei saa!".
Mikä ihme sai sinut ajattelemaan tuollaista? Ymmärsitkö vihaavasi miehiä? Hyvä jos näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi miesvihaa huutava täällä sai minut miettimään, että varmaan jotkut miehet kokevat, että heillä miehenä on oikeus kaikkiin naisiin. Sen kun valkkaa vaan mieleisensä. Sitten, kun onkin velanaisia, jotka eivät kelpuuta kaikkia miehiä, ainoastaan toisen velan (ja joissakin tapauksissa jo toisen naisen kanssa lisääntyneen miehen), niiin alkaa itku, että kun MINÄ miehenä en saa valita. Kun tuolla naisella on ikävästi oma tahto.
Tulee mieleen ihan Gaston, joka sanoo Bellelle "Ei nainen voi lukea. Kohta alat ajatella. Ei saa!".
Luulen että se tyyppi on vaan mieleltään pahoin järkkynyt trolli.
Voihan tuossa olla ideaa, että mikä tahansa naisen kriteeri kumppanille koetaan henkilökohtaisena uhkana. Vaikka mies ei haluaisikaan lapsia, pitää silti rääkyä, jos joku nainen on vela. Tai sitten rääkyjät haluavat lapsia ja keljuttaa, kun ei vaan voi valita ihan kenet haluaa suhteeseen, koska muillakin on haluja ja vaatimuksia. Ihmettelen kyllä, kun niin moni mies netissä ja livenäkin julistaa, ettei halua lapsia, mutta kuitenkin naisen velaus on niin kamalaa ja kuitenkin niitä lapsia haluavia miehiä sattuu niin usein velojen kohdalle. No sitä kai se ap:kin ihmettelee, että onko se puhdasta sattumaa.
Kehoittaisin huomioimaan, että on aivan eri asia määritellä kriteerikseen että hän (ap) on vela ja hän lauaa olla parisuhteessa toisen velan kanssa. Se on ok, kukaan ei edelleen ole kieltämässä asiaa.
Sen sijaan kun kyselee rinkirunkkauspalstalla "ovatko miehet valehtelevia paskoja jotka muuttaa mieltään lapsi-asioissa, otantani on kaksi miestä 19-vuotiaana (uskoo ken tahtoo) ja silti teen vähän yleistäviä johtopäätöksiä sen perusteella, enkä muuten kykene edes kommunikoimaan mieheni kanssa asiasta..." Se on miesvihaa eikä liity mitenkään ap:n oikeuteen valita parisuhteensa millä kriteereillä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.
Ap
Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.
Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.
Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.
Kiitos tämän nostosta. Ap nimittäin väitti tuossa ettei hän ole mitään mieheltä vaatimassa. Mikähän tuo on jollei vaatimus?
Vaatimus, ettei mies halua lapsia. Jos haluaa, suhde loppuu. Ja mitä sitten? Tästä on koko ajan ollut kyse! Nytkö sen vasta hokasit??
Hän vaatii vasektomiaa. Hän myös raivopäisenä ulísee kuinka miehet muuttavat mielensä ja valehtelevat. Se ettet näe asiaa ei ole minun ongelmani.
Raivopäiset ulinat tulee nyt muualta, kuin aplta. Vilaseppa peiliin!
Kaksi miestä on muuttanut mielensä, tai valehdelleet. Hänen elämässään. Nyt ehkä kolmas. Miten tämä kolahtaa sinuun noin kovasti? Oletko joku heistä? Vai toiminut samoin? Se koira älähtää...Se koira... ai että, päästiinkö me siihen että haukutte miehiä sioiksi ja koiriksi? Kerro toki ettei se ole miesvihaa.
Kukaan tässä keskustelussa ei ole haukkunut miehiä sioiksi, se on omassa päässäsi. Ja hei pölhö, oletko kuullut sanontaa se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Se ei ole sukupuolisidonnainen sanonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.
Ap
Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.
Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.
Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.
Kiitos tämän nostosta. Ap nimittäin väitti tuossa ettei hän ole mitään mieheltä vaatimassa. Mikähän tuo on jollei vaatimus?
Vaatimus, ettei mies halua lapsia. Jos haluaa, suhde loppuu. Ja mitä sitten? Tästä on koko ajan ollut kyse! Nytkö sen vasta hokasit??
Hän vaatii vasektomiaa. Hän myös raivopäisenä ulísee kuinka miehet muuttavat mielensä ja valehtelevat. Se ettet näe asiaa ei ole minun ongelmani.
Raivopäiset ulinat tulee nyt muualta, kuin aplta. Vilaseppa peiliin!
Kaksi miestä on muuttanut mielensä, tai valehdelleet. Hänen elämässään. Nyt ehkä kolmas. Miten tämä kolahtaa sinuun noin kovasti? Oletko joku heistä? Vai toiminut samoin? Se koira älähtää...Se koira... ai että, päästiinkö me siihen että haukutte miehiä sioiksi ja koiriksi? Kerro toki ettei se ole miesvihaa.
Kukaan tässä keskustelussa ei ole haukkunut miehiä sioiksi, se on omassa päässäsi. Ja hei pölhö, oletko kuullut sanontaa se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Se ei ole sukupuolisidonnainen sanonta.
Ihan hyvä ettet porsi, sulle voisi tulla poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein.
Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.
Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.
Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.
Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.
Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?
Jos on bi tai lesbo, niin siirtyminen naisiin on ihan hyvä vaihtoehto, oikeasti.
Joku lähtee parisuhteeseen ajatellen jo valmiiksi, että se on väliaikaista ja joku toivoo sitä elämän kestävää suhdetta. No eihän suhteet välttämättä ole koko elämän kestäviä, ero voi tulla monesta syystä, mutta ei pitkän suhteen toivominen ole mitenkään epätavallista kummallekaan sukupuolelle.
Tee aloitus, jossa keskustellaan siitä, miten nainen on valehdellut olevansa vela ja näin vedättänyt miestä vuosikausia odottaen miehen mielenmuutosta tai nainen on muuttanut suhteen aikana mielensä lapsettomuuden suhteen. Olen täysin varma, että sellaisia kokemuksia miehiltäkin löytyy, en veetuile nyt tippaakaan. Kuspäitä löytyy ihan kummastakin sukupuolesta eikä sellainen käytös ole hyväksyttävää, oli millaiset värkit housuissa tahansa.
Se ketju poistetaan ennen kuin se on sivulla kaksi.
Voipi olla. On myös muita keskustelualustoja ja uskallan väittää, että tuollainen ketju on jo jossakin olemassa. Siellä miehet voisivat puhua kokemuksistaan ja saada vertaistukea, ilman solvaamisen kohteeksi joutumista. Sinä tulit tähän ketjuun haukkumaan ja solvaamaan muita. Jos osallistuisin ko. valehtelevia naisia (lisätään vielä ehkäisystä valehtelevat ja sen turvin salaa raskaaksi hankkiutuvat) koskevaan keskusteluun, niin olen 100% sitä mieltä, että se on ala-arvoista toimintaa jonka tuomitsen, vaikka olenkin nainen. Velaus ehkä liittyy siihen.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen miten asiansa esittää. Asiallinen ulosanti tuo asiallisia vastauksia ja keskustelua sekä ymmärrystä, provoilu ja haukkuminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
Mitä järkeä naisen on elää mahdollisesti työttömäksi joutuvan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun mies saa potkut.
Työttömyys ei ole lopullinen olotila, lapsen saaminen on, sitä lasta ei voi palauttaa. Asiat ovat ihan eri mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?
Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.
Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.
Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.
Siis koska nainen kärsii joko raskauden ja synnytyksen tai abortin, hänen kuuluu myös kärsiä kaikki ehkäisynkin sivuvaikutukset? Miestä ei saa pyytää osallistumaan ehkäisyyn millään tavoin? En tarkoita kenenkään pakottamista vasektomiaan, mutta kun joillekin se kortsun käyttökin aiheuttaa itkupotkuraivareita.
Miksi otat "jotku" esille? Tässä ne itkupotkuraivarit tulivat ap:lta joka ei halua käyttää kumia koska ne ovat niin epävarmoja että hän joutuu jatkuvasti popsimaan jälkiehkäisypillereitä.
Kumit toimivat ihan hyvin huolellisesti käytettynä. Jatkuva jälkiehkäisyn käyttö tuntuu kyllä oudolta ajatukselta, ei ne kumit nyt niin usein hajoile. Vela-ap ehkä toivoisi varmempaa ehkäisyä. En tiedä, mikä hänen suhtautumisensa aborttiin on, mutta tuskin niitäkään olisi kiva tehdä montaa, olisi suhtautuminen mikä hyvänsä. Ap haluaa lopettaa hormonaalisen ehkäisyn (kai) ja se on täysin ymmärrettävää, siitä kun on riskejä ja sivuvaikutuksia. En silti ole sitä mieltä, että ketään voisi pakottaa vasektomiaan (ei ap sitä haluakaan) sillä päätösvalta omasta kehosta on kaikilla.
Otin ne jotkut esille, koska kokemusta on miehistä, jotka eivät halua käyttää kumia, vaikka eivät lasta halua omien sanojensa mukaan ja itse en syö hormoneja enkä tule syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.
Miksi en ole yllättynyt.
Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.
Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.
Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.
Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?
No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?
Ap ei ole ainoa tässä ketjussa, jolle on käynyt edellisissä parisuhteissa noin.
Täällä on kerrottu kokemuksia, joissa kumppani on suhteen alussa valehdellut olevansa vela ja olettanut ja odottanut että toinen muuttaa mielensä ja alkanut kärttää lasta. Asiasta valehtelua, jotta pääsisi suhteeseen, tapahtuu. Se turhauttaa veloja. Ketäpä ei epärehellisyys ottaisi päähän.Tapahtuu myös oikeita mielenmuutoksia ilman toisen huijaamistarkoitusta. Sellaisiakin kokemuksia on ja ne harmittavat, varsinkin jos mielenmuuttajia on useampi mahtunut parisuhdehistoriaan. Se laittaa pohtimaan, onko mielensä muuttaminen kovin yleistä tietyllä ryhmällä, eli veloiksi itseään sanovilla miehillä, jos niitä esimerkkejä tuosta löytyy ympäriltä useita, vaikkapa myös ystävien tai sukulaisten elämästä.
Pettävätkö kaikki naiset miehiään, kun kerran 65% lapsista on käenpoikasia?
Onko se jokin salaliitto, kun 74% sähköinsinööreistä on hattivatteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.
Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.
Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.
Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.
Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.
Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?
No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.
En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.
Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?
Ap
Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.
En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?
Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.
Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?
Ap
Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.
Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.
Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.
Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.
Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?
No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?
Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.
Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.
Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.
Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?
Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.
Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?
Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.
Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.
Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.
Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.
Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.Toki saa, mutta sit on turha kysellä avlla miksi näin käy ja vaatia että muut on yhtä ehdottomia. Sitähän täällä kritisoidaan eikä apn päätöstä.
Suurinosa veloista ei kuitenkaan sano sit kun toinen haluaakon lapsen, että hukkaan meni tämä suhde. He ovat tyytyväisiä että elivät siinä suhteessa lapsettomana ja onnellisena sen ajan kun se kesti.
Minen monituista kertaa se velakin hyvässä suhteessa sen mielensä muuttaa ja hybä niin, joustoa molemmin puolin.
Ei täällä yleisesti ole kukaan vaatinut, että kaikkien pitäisi olla yhtä ehdottomia. On asetettu kriteeriksi kumppanille, että hänen pitäisi olla yhtä ehdoton. Siis ei niin, että kumppanin pitäisi muuttaa näkökantansa ehdottomaksi toisen pyynnöstä, vaan sitä, että se näkökanta olisi jo valmiiksi ehdoton, ilman kenenkään vaikutusta asiaan.
Jotkut ovat pettyneitä kariutuneisiin suhteisiin ja näkevät ne ajan tuhlauksena, oli syy erolle mikä vaan. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa. Ehkä ne ihmiset ovat sellaisia, jotka toivovat pitkää suhdetta, ei väliaikaista hupia. Tämä ajattelu on toki henkilökohtaista, jotkut tosiaan ajattelevat, että se loppunutkin suhde oli rikkaus elämässä, koki ja antoi rakkautta, oli onnellinen ja ne vuodet olivat ihania olla yhdessä.
Vela ei muuta mieltään hyvässä suhteessa, lapsettomuuspäätökseen ei vaikuta olosuhteet, jos asian todella tietää ja on varma. Sitä päätöstä ei muuta edes coltin piippu takaraivossa. Muuten pohdintasi on hyvää keskustelua ja lisäkeskustelua herättävää, mutta tuon olettamuksen kohdalla menee metsään. Onko se jokin toivottava lopputulema, että ehdoton vela suostuu tekemään lapsia toisen mieliksi?
Päättyy, jos nainen haluaa lapsia ja mies ei niitä kykene tuottamaan. Naisen rakkaus ulottuu vain siihen mitä mies hänelle tarjoaa.