Näinhän siinä kävi ettei miestä vasektomia kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä miestäs nakitat. Mene   hel vetti  itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???

Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??

Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.

Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.

Miksi kaikki naiset pettävät miehiään?

Kysymys on järjetön, koska kaikki naiset eivät petä. Tässä ei ole siis mitään loogista, eikä siten edes loukkaa ketään.

Miksi vastaat mielipuolelle? Näitä kysymyksiähän hänellä riittää. Täysin arvotonta provoilua.

Kyllä, on arvotonta provoilua. Ja tuskin tästä kehittyy. Hyvä provoilu taas on kiinnostavaa, ja voi tuottaa hyviäkin keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että miehet on suhteen alussa lapsiasiasta aina sitä mieltä, mitä nainenkin, ettei nainen lähde kävelemään. Useimmiten se tuntuu olevan niin päin, että lapsia haluamaton mies selittelee, että haluaa lapsia "sitten joskus". Mutta näköjään toimii näinkin päin,

Homma hankaloituu näin vasta sitten, kun nainen alkaa vaatia konkreettisia tekoja (eli lastentekohommia tai piuhat poikki)

Siis miten hemmetin kieroutunut virke. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toiselta tuollaista, vaikka moni nainen niin tekeekin

Kuten tulit vahvistaneesi. Sairasta.

Ja silti monet miehet toimii noin. Ja nainenhan voi vaatia, ja mitä vaan, eiköhän se mies osaa sit toimia siten, kuin itselle sopii. Sairasta on vakuutella muuta, kuin mitä oikeasti tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.

Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.

Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.

Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.

Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?

No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?

Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.

Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.

Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.

Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?

Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.

Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?

Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.

Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi miesvihaa huutava täällä sai minut miettimään, että varmaan jotkut miehet kokevat, että heillä miehenä on oikeus kaikkiin naisiin. Sen kun valkkaa vaan mieleisensä. Sitten, kun onkin velanaisia, jotka eivät kelpuuta kaikkia miehiä, ainoastaan toisen velan (ja joissakin tapauksissa jo toisen naisen kanssa lisääntyneen miehen), niiin alkaa itku, että kun MINÄ miehenä en saa valita. Kun tuolla naisella on ikävästi oma tahto.

Tulee mieleen ihan Gaston, joka sanoo Bellelle "Ei nainen voi lukea. Kohta alat ajatella. Ei saa!".

Luulen että se tyyppi on vaan mieleltään pahoin järkkynyt trolli.

Voihan tuossa olla ideaa, että mikä tahansa naisen kriteeri kumppanille koetaan henkilökohtaisena uhkana. Vaikka mies ei haluaisikaan lapsia, pitää silti rääkyä, jos joku nainen on vela. Tai sitten rääkyjät haluavat lapsia ja keljuttaa, kun ei vaan voi valita ihan kenet haluaa suhteeseen, koska muillakin on haluja ja vaatimuksia. Ihmettelen kyllä, kun niin moni mies netissä ja livenäkin julistaa, ettei halua lapsia, mutta kuitenkin naisen velaus on niin kamalaa ja kuitenkin niitä lapsia haluavia miehiä sattuu niin usein velojen kohdalle. No sitä kai se ap:kin ihmettelee, että onko se puhdasta sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä miestäs nakitat. Mene   hel vetti  itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???

Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??

Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.

Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.

Joko olet lakannut hakkaamasta miestäsi? Kyllä vai ei.

Tämä kysymys ei vastaa apn esittämää kysymystä, koska en ole koskaan hakannutkaan miestäni. Sen sijaan ap on kokenut tilanteen kaksi kertaa ennenkin.

Ap on ihan itse päättänyt suhteensa kuvitellessaan asioita. Varmasti hyvä niin, ei noin itsekkään ihmisen kanssa varmasti ole helppo elää.

Ei kai hän ole vielä mitään lopettanut, kun ei ole vielä edes keskustellut nykyisen miehensä kanssa. Edelliset suhteet on lopettanut, koska miehet eivät olleetkaan veloja, vaikka niin sanoivat.

Se, onko ap itsekäs vai ei, ei vaikuta tässä mitenkään.

Onko sinun kanssa helppo elää?

Miten niin eivät olleet veloja? Niillä bälttämättä ole lapsia nykyäänkään vaan ihan ovat ehkä veloja.

Eipä ole kukaan koskaan valittanut kanssani elämisestä.

Eivät ole veloja, jos heillä ehkä tai mahdollisesti on lapsia. Syy siihen, miksi apn suhde loppui kahden edellisen kanssa oli se, että halusivatkin lapsia. Silloin eivät olleet silloinkaan veloja, vaikka niin ensin väittivät. Se, ettei vielä ole lapsia, ei tee kenestäkään vielä velaa. Vela on hän, joka tietää, ettei ikinä tule haluamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Aina veloille jaksetaan hokea että he muuttavat mielensä. Jos ihminen on jo eronnut edellisistä kumppaneista ja eroaa nykyisestäkin, jos hän haluaakin lapsia, niin ei tuo ihminen kovin tuuliviiri päätöksessään ole. Sanotaanko jo teini-iässä asian tienneelle homoseksuaalille, että kyllä se mieli vaan sullakin muuttuu ja alkaa vastakkainen sukupuoli kiinnostamaan tai samaa heterolle, että kyllä sinustakin vielä tulee homoseksuaali, aivan varmasti, odota vain, me muut tiedämme asian paremmin kuin sinä?

Lapsia hankkineille ja raskaana olevilla ei koskaan virnuilla, että mielesi muuttuu vielä, ootas vaan, kun tajuat miten raskasta lapsen kasvattaminen on.

Häissä kukaan ei täräytä, että kuiteski eroatte, mitä te nyt naimisiin menette, kun suurin osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon.

Kun läheinen löytää uuden seurustelukumppanin, ei hänellekään sanota, että no nauti nyt sen ajan, mitä tuo suhde kestää. Enemmin tai myöhemmin jompikumpi teistä muuttaa mielensä ja haluaa eron.

Veloille saa kuitenkin laukoa näitä erittäin fiksuja elämänviisauksia....

Kyllä kuule ihan kaikille sanotaan poikkipuolisia asioita ja velaus kun nyt sattuu olemaan asia, joka muuttuu hyvin usein, on aika inhimillistä että se ääneen sanotaan.

Kyse onkin siitä, minkälaiset täräytykset nähdään normaaleina ja minkälaiset paheksuttavina ja epäasiallisina.

Todistit juuri sen, että on yleisesti hyväksyttävämpää sanoa noin veloille.

Miksi ei ole inhimillistä ja hyväksyttävää sanoa ääneen avioliitosta tai lapsista noita yllä olevan kirjoittajan mainitsemia asioita? Erittäin iso prosentti avioliitoista ja suhteista päättyy eroon. Se on fakta. Jotkut voi kokea vauvavuoden tai lapsiperhearjen raskaana ja jopa katua sitä.

Miksi noiden asioiden kommentoinnin noin katsotaan olevan tahditonta, jos niissäkin tilanteen ja mielen muuttaminen on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on käytävä vasektomiassa tietenkin, muuten tulee ero. Naisena en menisi operaatioon, koska se on naisille vaikeampi juttu. Mies kantakoon vastuun, jos ei, niin ero.

Mutta tässä maassahan se menee niin, että mies on laiska ja kuin vam mainen, jolta ei voi vaatia mitään.

Olet ihan sekaisin, jos pidät oikeana vaatia toiselta tuollaista.

Naiset on jatkuvasti korostamassa, miten "oma keho, oma päätös" mutta sama ei selvästi koske miehiä.

🤮

Toi on provo. Tod. näk. ei edes naisen kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.

Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.

Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.

Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.

Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?

No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?

Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.

Ja olla kunnioittamatta sit sen miespuolisen velan periaatetta? Miksi se olis ok?

Ei se olekaan. Tuo väite, että lapsia haluava voisi elää hyvää elämää velan kanssa, on väitteenä järjetön.

Juu, siinä olet kyllä oikeassa että velan kanssa ei voi elää hyvää elämää.

No ei tietenkään sellainen, joka kovasti lapsia haluaa, tämähän nyt on itsestäänselvyys, miksi sitä pitää toistaa.

Tässä puhutaan nyt varmasti apn kaltaisista veloista, ei lapsettomista tai edes vapaaehtoisesti lapsettomista.

Koko vela on käsitteenä ihan typerä. Toisilla on lapsia ja toisilla ei, joillain syy on lapsettomuus vaikka on yritetty raskautua ja toisilla sit ei ole mitään sen suurempaa taustalla kuin vaikkapa se ettei nyt vaan ole lapsia tehnyt.

Minusta vela on ihan hyvä käsite kertomaan ihmisestä, joka ei todellakaan halua lasta. Erotuksena niihin, jotka ovat muista syistä lapsettomia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Aina veloille jaksetaan hokea että he muuttavat mielensä. Jos ihminen on jo eronnut edellisistä kumppaneista ja eroaa nykyisestäkin, jos hän haluaakin lapsia, niin ei tuo ihminen kovin tuuliviiri päätöksessään ole. Sanotaanko jo teini-iässä asian tienneelle homoseksuaalille, että kyllä se mieli vaan sullakin muuttuu ja alkaa vastakkainen sukupuoli kiinnostamaan tai samaa heterolle, että kyllä sinustakin vielä tulee homoseksuaali, aivan varmasti, odota vain, me muut tiedämme asian paremmin kuin sinä?

Lapsia hankkineille ja raskaana olevilla ei koskaan virnuilla, että mielesi muuttuu vielä, ootas vaan, kun tajuat miten raskasta lapsen kasvattaminen on.

Häissä kukaan ei täräytä, että kuiteski eroatte, mitä te nyt naimisiin menette, kun suurin osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon.

Kun läheinen löytää uuden seurustelukumppanin, ei hänellekään sanota, että no nauti nyt sen ajan, mitä tuo suhde kestää. Enemmin tai myöhemmin jompikumpi teistä muuttaa mielensä ja haluaa eron.

Veloille saa kuitenkin laukoa näitä erittäin fiksuja elämänviisauksia....

Kyllä kuule ihan kaikille sanotaan poikkipuolisia asioita ja velaus kun nyt sattuu olemaan asia, joka muuttuu hyvin usein, on aika inhimillistä että se ääneen sanotaan.

Niin että kun moukkia on joka tapauksessa, on ok olla moukka myös velalle?

Jos vela muuttaa mielensä, hän ei ole vela ollutkaan. On vaan luullut olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Lainaatko kommenttia jossa kysyn neuvoja? Sinä lussutat samaa sontaa ketjussa kolmatta päivää ja se selvästi nostaa verenpainettasi entisestään. Sivun oikeassa kulmassa on lista josta voit klikata vaihtaaksesi keskustelua.

Ap

Mielelläni, sinun aloituksestasi:

Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.

Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa? 

Minun mielestä ap ei kysy neuvoja vaan kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta. Neuvon kysyminen on "pitääkö minun erota vai ei". Minäkään en ymmärrä, että ensin mennään naimisiin ja sitten ostetaan talo ja vasta sitten ruvetaan kysymään toiselta, että haluatko lapsia vai ei. En usko, että lapsia haluava on ihan jees kun kuulee, että puoliso ei lapsia haluakaan. Ihan järjetöntä verrata noin isoa asiaa johonkin työttömyyteen, joka saattaa tulla jossain vaiheessa. Ne lapset on ja pysyy elämässä oman elämän loppuun asti ja vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä.

Missä vastaavassa tilanteessa? Miesvihakiimassa kuvittelee asioita kumppanistaan kun ei kykene keskusteluun hänen kanssaan kuten aikuiset? Hän siis todellakin vain haluaa heitellä "faktoja" miehistä.

Kiitos.

Mitähän faktoja miehistä? Mitään ilkeää tai vihamielistä hän ei ole sanonut, toisin kuin sinä. Sun mielenmaisema on niin likanen, et varmasti paha olo. Ja keneenpä sitä pahaa oloaan purkais, kuin naisiin. Lapset kiikuttelee äidilleen. Sinulla ilmeisesti äidin korvikkeena toimii vauvapalsta. So sad.

Hän väittää että kaikki miehet muuttavat mielensä lapsiin liittyvissä asioissa ja valehtelevat. Hän hakee väitteilleen komppausta teiltä nartuilta. Eikö se ole sinusta vihamielistä? Sama kun kyselisi että miksi kaikki naiset haluavat tappaa vauvansa.

Sinulle vastaaminen on kuon vastatuuleen kusis. Ei siis kovin fiksua. Edelleen, ainoa vihamielinen olet sinä. Ja tietty saatat herättää vihamielisyyttä joissakin ihmisissä, jolloin negatiivisia tunteita herää sinua kohtaan, ei miessukupuolta kohtaan kokonaisuudessaan.

Teksti on ap:n aloituksesta, ei minun mielikuvituksestani. Ikävää jos miesvihan näkyville nostaminen on sulle kova paikka. Rasistit varmaan tuntevat samoin kun niille kertoo mitä ne on.

Et ole nostanut esiin muuta, kuin oman nai svihan. Mitään muuta vihaa ei tässä ketjussa ole. Riippumatta siitä, kuin paljon asiasta jankkaat. Ja ihan vaan muistutukseksi: kysymys ei ole väite. Se on kysymys.

ok, miksi vihaat miehiä? Kerro vain syy, tuossa ei ole väitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.

Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.

Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.

Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.

Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?

No vaikka siksi että haluaa sen ihmisen kanssa olla? Miksi se suhde päättyisi jos toinen haluaa lapsen? Päättyykö se tahattomaan lapsettomuuteenkin?

Jos se lapsia haluava on nainen, hän voi hankkiutua raskaaksi miten haluaa. Eihän sen parisuhteen tarvitse sitten päättyä vaikka nainen synnyttää lapsen.

Siis pariskunta jatkaisi yhdessä ja lapsia haluava kävisi tekemässä lapsen jonkun muun kanssa? Ei hele, ei se vela halua olla kenenkään muunkaan lapsen kanssa tekemisissä tai halua lasta kotiinsa. Aika iso osa suhteista on yksiavioisia, ei avoimia tai polyja.

Aivan niin, ehdotus on ihan yhtä järjetön kuin se, että lapsia haluava voi elää hyvää elämää velan kanssa vaikka tietää, että ei ikinä saa lasta.

Voi kuule, moni ei ole niin sekaisin että elämänsä kokee olevan pilalla jos valitsee parisuhteen eikä lapsia. Miksi olisi mahdotonta olla suhteessa, jossa vain toisella on lapsi?

Jos on ehdoton vela, joka ei halua itselleen tai puolisolleen lapsia, ei ole sekaisin, on vain ehdoton. Miksi kenenkään pitäisi tästä periaatteestaan luopua? Sit jos ei ole ehdoton tässä periaatteessaan, mahtuu siihen yksi tai useampi lapsi. Minä en ymmärrä, miksi täällä toiset vääntää tätä asiaa, kun ei esim. ap muuta mieltään minkään täällä esitetyn argumentin perusteella, mitä tulee lapsiasiaan. Voisi vähintään kunnioittaa hänen valitsemaa tietä, koska ketju on hänen aloittama. Sit näistä erimuotoisiata parisuhteista voi keskustella jossain muualla.

Kuka ei ole kunnioittanut hänen velauttaan tai ehdottomuuttaan?

Täällä ihmetellään tasan hänen ajatustaan siitä että jo se että ei ole ehdoton vela, estää parisuhteen. Hän käytännössä sanelee toisen koko loppu elämän vaatiessaan yhtä ehdotonta ajatusmaailmaa kuin itsellä on. Mikään ei indikoi sitä että hänen miehensä ei voisi lapsettomana pysyä, ei monikaan ole ehdoton lapsen hankinnassa.

Niin, hän on ilmaissut olevansa ehdottomasti vela. Miksi täällä sitä pitää sit ihmetellä. Se ei ole tämän ketjun aihe. Jankkaamalla ihmetystä siitä ehdottomuudesta, osoitatte sitä epäkunnioitusta.

Moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt päätöstä lapsista suuntaan tai toiseen eikä ole erityistä mielipidettä asiasta, pystyy ymmärtämään, että joku toinen sen päätöksen on tehnyt. Eli että ok, tämä ihminen on tehnyt päätöksen asiassa, jossa minä en ole ja hän on siinä ehdoton, no problem, matka jatkuu eikä asiaa tarvitse ihmetellä ja jankata.

Moni ehdoton vela pystyy ymmärtämään, että joku toinen ei ole päätöstä lapsista tehnyt, kuten hän on tehnyt. No problem, matka jatkuu, usein ihan kirjaimellisesti, kuten täällä erittäin monessa kommentissa on mainittu mahdollisen erimielisyyden asiassa johtavan eroon tai siihen ettei suhde ala ollenkaan. Ehdottomalla velalla, joka ei innoissaan odota eroa, myös toisen asian päättämättömyys voi olla syy olla ryhtymättä suhteeseen tai lopettaa suhde.

Jokainen saa määritellä omat kynnyskysymyksensä parisuhdetta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.

Ap on itse epävarma lapsista... siksi hän haluaa että mies hoitaa homman, ja hänelle jää takaportti auki.

Muutenkin kovin mielenkiintoinen ajatusmaailma... miehet vedättävät parisuhteeseen... melkoinen väite. Voisi jopa ajatella että se on miesvihaa.

Mutta huomaa että teillä on jäänyt prinsessavalheet päälle. Parisuhde = onnellisesti elämänsä loppuun asti, muu ei kelpaa.

Oletteko ajatelleet siirtymistä naisiin? Kun kerran miehet muuttaa mielensä, valehtelee ja vedättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Kiitos tämän nostosta. Ap nimittäin väitti tuossa ettei hän ole mitään mieheltä vaatimassa. Mikähän tuo on jollei vaatimus?

Vaatimus, ettei mies halua lapsia. Jos haluaa, suhde loppuu. Ja mitä sitten? Tästä on koko ajan ollut kyse! Nytkö sen vasta hokasit??

Hän vaatii vasektomiaa. Hän myös raivopäisenä ulísee kuinka miehet muuttavat mielensä ja valehtelevat. Se ettet näe asiaa ei ole minun ongelmani.

Raivopäiset ulinat tulee nyt muualta, kuin aplta. Vilaseppa peiliin!

Kaksi miestä on muuttanut mielensä, tai valehdelleet. Hänen elämässään. Nyt ehkä kolmas. Miten tämä kolahtaa sinuun noin kovasti? Oletko joku heistä? Vai toiminut samoin? Se koira älähtää...

Se koira... ai että, päästiinkö me siihen että haukutte miehiä sioiksi ja koiriksi? Kerro toki ettei se ole miesvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.

Miksi en ole yllättynyt.

Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.

Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.

Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.

Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?

No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?

Ja kuinka moni palstan miehiä vihaava narttu on kertonut hänelle ettei hänen ajatuksensa pidä paikkaansa?

Nolla. Se antaa osviittaa että olette samaa mieltä. 

Miksi vihaat miehiä? Oliko enosi liian läheinen kun olit kahdeksan?

Oot aika lailla dominoinut tätä"keskustelua" ja siten saanut karkoitettua muut täältä. Joten eipä täällä ole ketään oikein sanomassa mitään. Se tietty on myös tarkoituksesi, joten hienosti oot onnistunut!!

Kukaan ei ole sanonut, että miehet aina valehtelevat. Mutta tottakai miehet myös valehtelevat. Sitä me emme tiedä, valehteleeko hänen miehensä. Mutta jopa sinä valehtelet. Se kuuluu ihmisyyteen. Me naiset myös valehtelemme.

Sillä ei ole mitään merkitystä sinulle, mitä kukaan täällä kirjoittaa. Ei sinua kiinnosta kenenkään ajatukset tai uskomukset. Olet täysin oman vihasi sokaisema. Tai sitten et ole terve. En tiedä, kummasta on kyse. Erikoista on, että jankkaat näitä sairaita juttujas ihan joka ketjussa, oli aihe mikä hyvänsä. Ikävää tietty, jos muuta elämää ei ole.

Sairas hän on. Ei näitä tekstejä terveen miehen päästä tule. Ja se iänikuinen jankutus. Hän tuntuu kaivavan tämän ketjun esiin ihan vain päästäkseen jankuttamaan asiasta, joka ei häntä taida edes millään lailla koskea. 

Miesvihanne koskee kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Mikähän tässä tapauksessa on henkistä väkivaltaa? Ap ei ole asiaa vaatinut mieheltä. Mies on itse sen halunnut. Ap purkaa turhaumaaansa palstalla, ei miehelleen. Ap pohtii, onkohan mies muuttanut mielensä ja jos, miksi. Se on nyt se kynnyskysymys. Jos mies onkin epävarma veloudestaan, on se se juttu. Hän on täysin vapaa tekemään omat ratkaisut. Kukaan ei pakota häntä mihinkään. Mitään väkivaltaa ei siis ole.

Eikö ole vaatinut?

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Hän siis odottaa vasektomiaa mieheltä. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua. Sitten vähän ehtoja joilla hän voisi vaatimuksestaan joustaa.

Niin, edellytys suhteen jatkumiselle on, ettei mies halua lapsia. Siitä koko aloitus. Tätäkö tässä nyt pitää kerrata, vaikka monta kymmentä sivua asiaa jo jankattu?

Edellytys de facto on vasektomia.

Nainen voisi itse ratkaista asian menemällä sterilisaatioon. Hän ei vain ole varma asiastaan. Jos olisi, se olisi jo hoidettu koska hän on miestä vanhempi. Nyt vain tulee epämääräisiä tekosyitä.

Edelleen, sen kymmenennen kerran, menee ap steriin tai ei, se ei muuta sitä hänen huoltaan siitä, onko miehensä muuttanut mielensä, josta seuraa ero.

Ap on miesvihakiimassaan keksinyt taas "miehestä" vähän fantasioita ja sadat naiset tulee kerjuun rinkirunkkaamaan. Se joka kyseenalaistaa ap:n väitteet on "naisvihaaja" , sopii muuten rinkirunkkauksenne määritelmäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.

Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?

No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.

Vastasin siihen jo, kiinnostaa sinunkin mielipiteesi ap:n kysymyksiin. Ovatko kaikki miehet valehtelevia paskoja?

Nyt tällä sinun logiikallasi väität siis, että kaikki miehet ovat valehtelevia paskoja. Olet laittanut sen kysymyksen muotoon, kuten ap. Ap ei vaan sanonut miehiä paskoiksi, sinä sanot. Siihen vastaan, et oman kokemukseni perusteella eivät ole. Paskoja.

Eivätkö valehtelijat siis ole sinusta paskoja? Miehethän vedättää, valehtelee ja muuttaa mieltään... kusettaa naisia jotta ne jää parisuhteeseen ilmaiseksi piiaksi.

Totuuksia tältä palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.

Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?

No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.

Vastasin siihen jo, kiinnostaa sinunkin mielipiteesi ap:n kysymyksiin. Ovatko kaikki miehet valehtelevia paskoja?

Nyt tällä sinun logiikallasi väität siis, että kaikki miehet ovat valehtelevia paskoja. Olet laittanut sen kysymyksen muotoon, kuten ap. Ap ei vaan sanonut miehiä paskoiksi, sinä sanot. Siihen vastaan, et oman kokemukseni perusteella eivät ole. Paskoja.

Paitsi tämä miesvihaaääliö. Siinä on mielestäni kyllä oikein suuri sontaläjä.

Tunnen samoin teitä naisia kohtaan jotka elätte näissä miesvihaketjuissa.

Miehen keho, MIEHEN valinta! Painakaa tämä suominaiset jo VIHDOINKIN kaaliin.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Taidat olla melkoisen yksioikoinen ja yksinkertainen. Ei niitä lapsia ilmesty niin, sen sijaan aikuiset ihmiset saattavat päättää niitä hankkia vaikka eivät ensin aikoisikaan.

Jolloin suhde päättyy eroon, kun toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei halua niitä. Sitä ap tässä suree, että taasko käy näin, että mies muuttaa mielensä, vieläpä 10 vuoden jälkeen.

Apn mies tuskin on ehdottomasti lapsia haluava. Itse asiassa semmoisia ihmisiä on vielä ikivelojakin vähemmän.

Ja kyllä se nyt on apn ihan oma päätös jos suhteen 10 vuoden jälkeen päättää siksi että mies ei steriä tee. Lapsia ehkä joskus haluavankin kanssa voi elää hyvän elämän jos haluaa, mutta ap selvästi ei halua.

Mitä ihmeen järkeä on elää lapsia ehkä joskus haluavan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun se toinen alkaa sitten haluta sitä lasta?

Mitä järkeä naisen on elää mahdollisesti työttömäksi joutuvan kanssa, kun se suhde päättyy sillä hetkellä kun mies saa potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.

Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.

Siis koska nainen kärsii joko raskauden ja synnytyksen tai abortin, hänen kuuluu myös kärsiä kaikki ehkäisynkin sivuvaikutukset? Miestä ei saa pyytää osallistumaan ehkäisyyn millään tavoin? En tarkoita kenenkään pakottamista vasektomiaan, mutta kun joillekin se kortsun käyttökin aiheuttaa itkupotkuraivareita.

Miksi otat "jotku" esille? Tässä ne itkupotkuraivarit tulivat ap:lta joka ei halua käyttää kumia koska ne ovat niin epävarmoja että hän joutuu jatkuvasti popsimaan jälkiehkäisypillereitä.