Lue keskustelun säännöt.
Näinhän siinä kävi ettei miestä vasektomia kiinnosta
05.04.2023 |
Odotettiin yhdessä melkein 10 vuotta sitä että ikävaatimus täyttyy. Alkuvuodesta se täyttyi ja aiheesta ollaan vain hiljaa. Aavistin tämän jo etukäteen.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa? Kaksi edellistä ovat perustelleet sanojensa pyörtämistä sillä, että sanoivat suhteen alussa mitä halusin kuulla ja arvelivat minun muuttavan mieleni kuitenkin lopulta. Minusta tämä on epäreilua.
Kommentit (1644)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Autismi tai asperger, veikkaan. Muuta selitystä en keksi tälle loputtomalle jankkaukselle. Ja ihan joka ketjussa, missä mainitaan sana "mies". Mies on hänen mielestään pyhimys, jossa ei koskaan ole mitään vikaa, ja jota ei saa arvostella millään lailla. Naisvihamielisistä teksteistään päätellen tämä jankkaaja ei taida olla heterokaan. (Sori homot, useimmat tuntemani homoseksuaalit ovat oikein ihania tyyppejä.)
Opetelkaa kirjoittamaan ilman yleistämistä niin minun ei tarvitse nostaa miesvihaanne näkyviin. Ap vain itse aloittaa tekstinsä haukkumalla miehet, ja te runqqarit olette innolla mukana.
Kuten tuhansissa muissakin ketjuissa.
Sinulta emme aio jatkossakaan lupia kysellä kirjoituksillemme. Älä tule palstalle, jos sinulle tulee noin paha mieli. Sinä ja omassa päässäsi oleva "miesviha", jota toitotat aina, kun saat tilaisuuden, ei kiinnosta ketään. Ei edes muita miehiä.
Olenko vaatinut että kysytte lupaa? En taida olla. Katsos kun en usko että se auttaisi kaltaiseesi naiseen.
Miesvihasi taas ei ole päässäni, sen näkee sinun viesteistäsi. Jatka vain, en ole estämässä.
Nostan sen näkyville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi varmaan haluaa säilyttää option saada lapsia, jos teidän suhde loppuu ja hän löytää naisen joka haluaa lapsia. Koska miehiä on kumppaninhaussa enemmän kuin naisia, heidän on pakko olla joustavampia kriteereissään kuin naisten. Ei se lapsensaaminen ole miehen elämässä muutenkaan niin rajoittava juttu kuin naisen.
Niin, hyvin mahdollista. Ja se tarkoittaa sitä ettei hän ole vapaaehtoisesti lapseton, vaan lapseton nykyisten olosuhteiden puitteissa.
Ap
Ja mitä sitten? Tämä on nyt koko asian ydin.
Ap haluaa velamiehen maksoi mitä maksoi 😅 Hän haluaa että mies on vela hamaan loppuun, katkeraan eroon ja sen jälkeen. Semmonen narsisti hän on.
Niin, no sellainen se aito vela kuule on, ettei se ole mikään parin vuoden ohimenevä hullutus vaan vakaa elämänvalinta. Sellaisen miehen Ap haluaa. Miksei saisi haluta? Miksi pitäisi ottaa tuuliviirimies, joka ei tiedä mitä haluaa, vaikka on kyllä kymmenkunta vuotta valehdellut tietävänsä?
Edelleen, on jotenkin ymmärrettävää, että mies valehtelee suhteen alusta lähtien, että haluaa lapsia ja sitten täräyttää, ettei ehkä sittenkään halua niitä. Kyllä miehen pitäisi heti suhteen alussa tietää, haluaako lapsia vai ei.
Mutta, jos mies valehtelee olevansa vela suhteen alusta lähtien ja sitten täräyttää, että no eiku sais niitä lapsia sittenkin tulla, niin tämä on jotenkin eri asia. Miksi? Onko se tämä harhainen ajatus, että kaikkihan jossain vaiheessa haluaa lapsia tai ainakin pohtii niiden hankkimista vakavasti, vaikka päätyisivätkin siihen, etteivät niitä haluakaan? Että on oletusarvoista, että kaikkihan lapsia hankkii, joten jos huijaa toista, että joo joo, lapsia tulee, eiku ähäkutti, eipäs tulekaan, niin se on kamalaa. Mutta jos huijaa, että joo joo, lapsia ei tule, eiku ähäkutti, mä haluun niitä sittenkin ainakin kaks, niin se ei ole kamalaa.
Käsittämätön ajatuksen juoksu. Velaus ei yleensäkään ole mikään hetkellinen päähänpisto tai sivuharrastus tai sivujuonne ihmisen elämässä, joka jossain vaiheessa lähtee pois. Ihan sama kuin minun heterous ei ole mikään sivujuonne tässä, joka pöllähtää pois jossain vaiheessa, kunhan aikuistun ja viisastun ja tajuan, että ei hemmetti, kaikki naisethan on oikeesti vaan lesboja, vaikka väittävät olevansa heteroita.
Velaus kun on hyvinkin paljon muuttuva asia. Ihminen, joka ei halua lapsia 20-vuotiaana tietyssä elämäntilanteessa ja ajattelee sen olevan pysyvä olotila, aika usein sit 30-vuotiaana eri elämäntilanteessa muuttaa mielensä. Hyvin ymmärrettävää ja järkevääkin.
Siinä on kuitenkin 10 vuotta aikaa kertoa toiselle, että en olekaan enää varma, että en ikinä halua lapsia. Siis kymmenen vuotta.
Ap on vain kuvitellut mielessään että tuo olisi mahdollisesti tilanne.
Jos mies on 10 vuotta sitten sanonut olevansa vela, niin onko hän valehdellut? Miksi? Ja kaikki vuodet viime vuoteen asti, miksi? Ei se mielenmuutos yhdessä päivässä tule.
Missä väitetään että hän olisi valehdellut tai edes muuttanut mieltään.
Miksi väität että näin olisi tapahtunut? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Kyllä pitää määritellä, jos vaihtoehtona on "ei yhtään lasta ikinä" tai "yksi tai enemmän lapsia". Noista ei saa kompromissia.
Nimenomaan. Mikäs siinä synnytellessä vaikka 10 lasta, jos haluaa, mutta nollasta ei voi huomaamatta tehdä yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään täytyy käydä missään sterkassa tai vasektomiassa? Meillä ei ole kumpikaan halunnut moisia toimenpiteitä, vaikka lapsia ei ole haluttu. Alkuun söin e-pillereitä ja myöhemmin ollut kierukka. Nyt kun ikää on jo 47, hormonikierukka toimii samalla hoitoa esivaihdevuosiongelmiin.
Ap:n tapaukseen puuttumatta: kaikille ei hormonit sovi. Voisi se mieskin osuutensa tehdä, jos nainen on jo vuosia syöttänyt hormoneja kehoonsa. "Mutta kun nää kortsut vie tunnon!"
Ihan validi perustelu. Ei minuakaan kiinnostaisi enää seksiä harrastaa, jos en siitä nautintoa saisi. Sellaiseen suhteeseen en edes jäisi, jossa en voisi seksistä nauttia.
Ei se ehkäisy silti voi olla ainoastaan naisen vastuulla aina ja ikuisesti. Vasektomia on erittäin hyvä tapa, eikä vie nautintoa.
Tietysti voi. Ei mies tule raskaaksi joten tyhmähän nainen on jos luottaa mieheen.
Ehkäisyyn kuuluu muutenkin myös sukupuolitautien ehkäisy. Ap vaikuttaa sellaiselta jolta miehet saavat niitä.
Vasektomia on oikein luotettava keino. Ja nyt olet pelkästään ilkeä ap:ta kohtaan. Mutta sehän sinun tarkoituksesi onkin. Ei keskustelu.
Niin on kumi ja sterilisaatiokin. Samalla saa jopa tautien estämisen.
Ap hoi, mitkä ne sun syyt nyt olikaan ettet teetä steriä itsellesi? Mikä on tekosyysi sönköttää ettei nyt ole hyvä hetki? Et selvästi käy töissä, joten eilen kun olisit hoitanut homman, olisit varmasti tiistaina taas kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Lapsiluku ja siitä kumppanin kanssa sopiminen on eri asia, kuin se ettei halua lapsia ollenkaan, se kun ei ole sovittavissa sille osapuolelle joka lapsia ei halua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Olet ihan itse kirjoittanut noin. Se että verhoat väitteesi kysymykseksi tällä miesvihapalstalla on heikko harhautus.
Oletko aivan aidosti niin jälkeenjääänyt itse, että sinun on kysyttävä asiaa muilta miesvihaajilta? En tajunnut asian olevan näin joten minäpä vastaan niin saadaan ketju kiinni.
1. ei, miehet eivät muuta mielipidettään säännönmukaisesti lisääntymisasioissa. Vain säälittävä miehiä vihaava rinkirunqqari voisi edes kysyä moista.
2. ei, sinua ei myöskään ole kusetettu, et ole edes keskustellut miehen kanssa asioita läpi, joten kuvittelet miesvihakiimassasi vaikka mitä järjetöntä. Vain miehiä vihaava rinkirunqari tekisi noin.
Taidat rakastaa tuota rinki-sanaa, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.
ap:lle on nyt vastattu, katsotaan miten ketju hiljenee.
Kaikki ketjun kommentit eivät ole minun kirjoittamiani.
Mikset vastaa kysymykseeni?
Ap
Vastasin aloituksessa esitettyihin "kysymyksiin" mielestäni. Eikö kelpaa? Miksiköhän...
Et ole vastannut niinkään vaan jankannut kuvittelemaasi mie s vihaa. Vastaa viimeisimpään kysymykseeni kiitos.
Ap
Vastasin aloituksessasi esittämiisi "kysymyksiin", miksi ne eivät nyt kelpaa? Miksi jankkaat edelleen? Sait vastauksesi. Oletko jotenkin kehitysvammainen kun et ymmärrä lukemaasi?
Tämä sattuu olemaan ap:n aloittama ketju. Hänellä on täysi oikeus pohtia asioitaan vaikka 10 vuotta. Sinun vastauksesi ovat kärpäsenpaskaan verrattavaa jankkausta. Mene pois ketjusta, jos ei enää kiinnosta. Muita saattaa kiinnostaa.
Tietysti rinkirunkkareita kiinnostaa miesten haukkuminen. En minä muuta epäilekään.
Tiedustelin kuitenkin ap:lta miksi vastaukset eivät nyt kelpaa?`Oletko hänen henkilökohtainen avustajansa?
Olet niin lapsellinen, että kaltaisesi tuuliviirin kanssa on ihan turha keskustella. Pelkkää solvausta ja asioiden vääristelyä maustettuna loppuunkuluneilla jankkauksillasi.
ok ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Autismi tai asperger, veikkaan. Muuta selitystä en keksi tälle loputtomalle jankkaukselle. Ja ihan joka ketjussa, missä mainitaan sana "mies". Mies on hänen mielestään pyhimys, jossa ei koskaan ole mitään vikaa, ja jota ei saa arvostella millään lailla. Naisvihamielisistä teksteistään päätellen tämä jankkaaja ei taida olla heterokaan. (Sori homot, useimmat tuntemani homoseksuaalit ovat oikein ihania tyyppejä.)
Opetelkaa kirjoittamaan ilman yleistämistä niin minun ei tarvitse nostaa miesvihaanne näkyviin. Ap vain itse aloittaa tekstinsä haukkumalla miehet, ja te runqqarit olette innolla mukana.
Kuten tuhansissa muissakin ketjuissa.
Sinulta emme aio jatkossakaan lupia kysellä kirjoituksillemme. Älä tule palstalle, jos sinulle tulee noin paha mieli. Sinä ja omassa päässäsi oleva "miesviha", jota toitotat aina, kun saat tilaisuuden, ei kiinnosta ketään. Ei edes muita miehiä.
Olenko vaatinut että kysytte lupaa? En taida olla. Katsos kun en usko että se auttaisi kaltaiseesi naiseen.
Miesvihasi taas ei ole päässäni, sen näkee sinun viesteistäsi. Jatka vain, en ole estämässä.
Nostan sen näkyville.
Vaadithan sinä jo ensimmäisessä lauseessasi. " Opetelkaa kirjoittamaan ilman yleistämistä niin minun ei tarvitse nostaa miesvihaanne näkyviin."
No ei opetella. Kirjoitan ihan mitä haluan. Ja kyllä, päässäsi se vika on. Etkä edelleenkään ole kertonut, että kenelle sinä näitä tekstejäni nostat näkyville? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi varmaan haluaa säilyttää option saada lapsia, jos teidän suhde loppuu ja hän löytää naisen joka haluaa lapsia. Koska miehiä on kumppaninhaussa enemmän kuin naisia, heidän on pakko olla joustavampia kriteereissään kuin naisten. Ei se lapsensaaminen ole miehen elämässä muutenkaan niin rajoittava juttu kuin naisen.
Niin, hyvin mahdollista. Ja se tarkoittaa sitä ettei hän ole vapaaehtoisesti lapseton, vaan lapseton nykyisten olosuhteiden puitteissa.
Ap
Ja mitä sitten? Tämä on nyt koko asian ydin.
Ap haluaa velamiehen maksoi mitä maksoi 😅 Hän haluaa että mies on vela hamaan loppuun, katkeraan eroon ja sen jälkeen. Semmonen narsisti hän on.
Niin, no sellainen se aito vela kuule on, ettei se ole mikään parin vuoden ohimenevä hullutus vaan vakaa elämänvalinta. Sellaisen miehen Ap haluaa. Miksei saisi haluta? Miksi pitäisi ottaa tuuliviirimies, joka ei tiedä mitä haluaa, vaikka on kyllä kymmenkunta vuotta valehdellut tietävänsä?
Edelleen, on jotenkin ymmärrettävää, että mies valehtelee suhteen alusta lähtien, että haluaa lapsia ja sitten täräyttää, ettei ehkä sittenkään halua niitä. Kyllä miehen pitäisi heti suhteen alussa tietää, haluaako lapsia vai ei.
Mutta, jos mies valehtelee olevansa vela suhteen alusta lähtien ja sitten täräyttää, että no eiku sais niitä lapsia sittenkin tulla, niin tämä on jotenkin eri asia. Miksi? Onko se tämä harhainen ajatus, että kaikkihan jossain vaiheessa haluaa lapsia tai ainakin pohtii niiden hankkimista vakavasti, vaikka päätyisivätkin siihen, etteivät niitä haluakaan? Että on oletusarvoista, että kaikkihan lapsia hankkii, joten jos huijaa toista, että joo joo, lapsia tulee, eiku ähäkutti, eipäs tulekaan, niin se on kamalaa. Mutta jos huijaa, että joo joo, lapsia ei tule, eiku ähäkutti, mä haluun niitä sittenkin ainakin kaks, niin se ei ole kamalaa.
Käsittämätön ajatuksen juoksu. Velaus ei yleensäkään ole mikään hetkellinen päähänpisto tai sivuharrastus tai sivujuonne ihmisen elämässä, joka jossain vaiheessa lähtee pois. Ihan sama kuin minun heterous ei ole mikään sivujuonne tässä, joka pöllähtää pois jossain vaiheessa, kunhan aikuistun ja viisastun ja tajuan, että ei hemmetti, kaikki naisethan on oikeesti vaan lesboja, vaikka väittävät olevansa heteroita.
Velaus kun on hyvinkin paljon muuttuva asia. Ihminen, joka ei halua lapsia 20-vuotiaana tietyssä elämäntilanteessa ja ajattelee sen olevan pysyvä olotila, aika usein sit 30-vuotiaana eri elämäntilanteessa muuttaa mielensä. Hyvin ymmärrettävää ja järkevääkin.
Ei ole. Vela on vela, oli ikä tai olosuhde mikä tahansa. Muutoin on vielä lapseton henkilö, joka olosuhteiden muuttuessa päättääkin hankkia lapsia. Olosuhde voi tässä tapauksessa olla ikä/ikäkriisi, toinen kumppani, parempi taloustilanne, parempi asuintilanne, parempi työ tai muu vastaava.
Itse tunnen pitkäaikaisesti veloja viimeiseltä 35 vuodelta ympäri maailmaa, eikä kenellekään ole syntynyt lapsia, eikä ole syntymässä. Muut ovat olleet ajatuksella, että katselen tai en vielä halua lapsia, tai en ole varma haluaisinko lapsia esim. 10 vuoden päästä, mutta tällä hetkellä ehdottomasti en niitä halua.
Nämä tuntemani velat elävät ihan normaalia arkea sen kummemmin kuuluttelemalla turuilla ja toreilla, että by the way, mä muuten olen vela ja en ikinä hanki lapsia. Eniten ääntä pitävät ja aikeitaan julistavat obvat yleensä niitä, joiden päätös pyörtyy toiseen suuntaan, mutta tämä pätee mihin tahansa. Klassisin ehkä se, että pariskunta hehkuttaa kaikille vastaantuleville omaa onneaan = pariskunta vihaa toisiaan ja suhde on ihan kiikun kaakun.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Jos on vaikka jonkin puolueen jäsen, vaikka vasemmiston, ja huomaa jossain vaiheessa, että mielipiteet ja näkemykset ovat muuttuneet ja vaihtaakin puoluetta, niin ei siihen kukaan voi sanoa, että "et kyllä koskaan ollut vassari".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Lapsiluku ja siitä kumppanin kanssa sopiminen on eri asia, kuin se ettei halua lapsia ollenkaan, se kun ei ole sovittavissa sille osapuolelle joka lapsia ei halua.
Eri
Nolla on luku kun viimeksi tarkastin. Sun tiedot lienee ennen 1800-lukua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Lapsiluku ja siitä kumppanin kanssa sopiminen on eri asia, kuin se ettei halua lapsia ollenkaan, se kun ei ole sovittavissa sille osapuolelle joka lapsia ei halua.
Eri
Lapsiluku voi olla nollakin. Ihan sama asia. Se ettei halua lapsia on aikasidonnainen ihan normaalisti, ellei sit kyse ole jostain traumapohjaisesta asiasta ja silloin sen sterin hankkii heti kun mahdollista eikä vatvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Olet ihan itse kirjoittanut noin. Se että verhoat väitteesi kysymykseksi tällä miesvihapalstalla on heikko harhautus.
Oletko aivan aidosti niin jälkeenjääänyt itse, että sinun on kysyttävä asiaa muilta miesvihaajilta? En tajunnut asian olevan näin joten minäpä vastaan niin saadaan ketju kiinni.
1. ei, miehet eivät muuta mielipidettään säännönmukaisesti lisääntymisasioissa. Vain säälittävä miehiä vihaava rinkirunqqari voisi edes kysyä moista.
2. ei, sinua ei myöskään ole kusetettu, et ole edes keskustellut miehen kanssa asioita läpi, joten kuvittelet miesvihakiimassasi vaikka mitä järjetöntä. Vain miehiä vihaava rinkirunqari tekisi noin.
Taidat rakastaa tuota rinki-sanaa, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.
ap:lle on nyt vastattu, katsotaan miten ketju hiljenee.
Kaikki ketjun kommentit eivät ole minun kirjoittamiani.
Mikset vastaa kysymykseeni?
Ap
Vastasin aloituksessa esitettyihin "kysymyksiin" mielestäni. Eikö kelpaa? Miksiköhän...
Et ole vastannut niinkään vaan jankannut kuvittelemaasi mie s vihaa. Vastaa viimeisimpään kysymykseeni kiitos.
Ap
Vastasin aloituksessasi esittämiisi "kysymyksiin", miksi ne eivät nyt kelpaa? Miksi jankkaat edelleen? Sait vastauksesi. Oletko jotenkin kehitysvammainen kun et ymmärrä lukemaasi?
Tämä sattuu olemaan ap:n aloittama ketju. Hänellä on täysi oikeus pohtia asioitaan vaikka 10 vuotta. Sinun vastauksesi ovat kärpäsenpaskaan verrattavaa jankkausta. Mene pois ketjusta, jos ei enää kiinnosta. Muita saattaa kiinnostaa.
Tietysti rinkirunkkareita kiinnostaa miesten haukkuminen. En minä muuta epäilekään.
Tiedustelin kuitenkin ap:lta miksi vastaukset eivät nyt kelpaa?`Oletko hänen henkilökohtainen avustajansa?
Olet niin lapsellinen, että kaltaisesi tuuliviirin kanssa on ihan turha keskustella. Pelkkää solvausta ja asioiden vääristelyä maustettuna loppuunkuluneilla jankkauksillasi.
ok ap
En ole ap edelleenkään, hörhö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Autismi tai asperger, veikkaan. Muuta selitystä en keksi tälle loputtomalle jankkaukselle. Ja ihan joka ketjussa, missä mainitaan sana "mies". Mies on hänen mielestään pyhimys, jossa ei koskaan ole mitään vikaa, ja jota ei saa arvostella millään lailla. Naisvihamielisistä teksteistään päätellen tämä jankkaaja ei taida olla heterokaan. (Sori homot, useimmat tuntemani homoseksuaalit ovat oikein ihania tyyppejä.)
Opetelkaa kirjoittamaan ilman yleistämistä niin minun ei tarvitse nostaa miesvihaanne näkyviin. Ap vain itse aloittaa tekstinsä haukkumalla miehet, ja te runqqarit olette innolla mukana.
Kuten tuhansissa muissakin ketjuissa.
Sinulta emme aio jatkossakaan lupia kysellä kirjoituksillemme. Älä tule palstalle, jos sinulle tulee noin paha mieli. Sinä ja omassa päässäsi oleva "miesviha", jota toitotat aina, kun saat tilaisuuden, ei kiinnosta ketään. Ei edes muita miehiä.
Olenko vaatinut että kysytte lupaa? En taida olla. Katsos kun en usko että se auttaisi kaltaiseesi naiseen.
Miesvihasi taas ei ole päässäni, sen näkee sinun viesteistäsi. Jatka vain, en ole estämässä.
Nostan sen näkyville.
Vaadithan sinä jo ensimmäisessä lauseessasi. " Opetelkaa kirjoittamaan ilman yleistämistä niin minun ei tarvitse nostaa miesvihaanne näkyviin."
No ei opetella. Kirjoitan ihan mitä haluan. Ja kyllä, päässäsi se vika on. Etkä edelleenkään ole kertonut, että kenelle sinä näitä tekstejäni nostat näkyville? :D
Jos ette halua että olen ketjussa kertomassa miesvihastanne niin näin se menee. En tietenkään ole vaatimassa että lopetatte täysin.
Et siihen pystyisikään. Varmaan tappaisit lapsesi jos et saisi purkautua tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Jos sinun poikaystävä olisi parikymppisenä sanonut, että hän ei halua yhtään lasta ikinä, niin olisitko siitä huolimatta jättänyt ehkäisyn pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko nyt jutellut miehesi kanssa tästä asiasta? Osallistuin ketjuun sen alkupäässä, mutta kun tuo mielipuolinen miesvihajankkaaja alkoi oksentaa liejuaan, lähdin muihin puuhiin.
En ole, enkä usko että puhun lähiaikoinakaan. Pelkurimaista ehkä, mutta totta puhuen en usko haluavani kuulla totuutta. Nyt ollaan sellaisella hiljaisella no man's landilla jossa kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Keskustelun jälkeen voi hyvin olla että suhde päättyy nopeasti, ja sitä kyllä pitkitän väkisinkin vielä jonkin aikaa. Puhuttava on, tiedän, mutta vielä ei kantti kestä. Muutenkin stressaava elämänvaihe menossa.
Ap
Tyypillistä naisille. Ei haluta keskustella asioista vaan vedetään omia kuvitelmia ja muutetaan ne pienessä päässä faktoiksi. Siinä sitten kerätään muutama vuosi vihaa ja katkeruutta ilman että miesparka edes tajuaa mistä on kyse. Lopulta se ero ja naiset nakkelevat niskojaan kuinka mikään ei muuttunut vaikka erolla uhattiin lukuisia kertoja.
Pitkität asiaa vain koska hyödyt miehestä taloudellisesti ja haluat sen jatkuvan. Vastikkeena puoleltasi lienee seksi.
En aio kerätä vihaa muutamaa vuotta, en ole edes vihainen.
Miehestä en hyödy taloudellisesti tippaakaan, yhteiselomme tulee minulle kalliimmaksi kuin se että asuisin yksin. Kaiken maksamme puoliksi. Eli tuon rahajankutuksen voit lopettaa alkuunsa.
Ap
et ole vihainen mutta ulíset täällä toista päivää aamusta iltaan ja haukut miehiä.
Voin kirjoitella omaan aloitukseeni myös olematta vihainen. Sinä ilmiselvästi et voi, mutta siinä en voi auttaa.
Lainaatko kommenttia jossa haukun miehiä? Edes yhtä miestä, ja edes yhtä kommenttia?
Ap
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.
Mitä muuta tuo on, kuin väittämistä että MIEHET ovat epärehellisiä ja tuuliviiriä.
Se on turhautunut purkaus tilanteessa, joka on toistunut hänen elämässään. Ja kysymyksen muotoon asetettu. Miten syyllistyt noin herkästi toisen mielipahasta? Ja yleistät koskemaan kaikin tavoin kaikkea ja kaikkia miehiä. Sitä kannattais ennemmin pohtia.
Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu?
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa ap:n mielestä.
1. miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa
2. miehet huijaavat (taas kerran)
todellisuudessahan ap vain keksii itse että asiassa on edes ongelmaa. Mies ei ole kusettanut tai muuttanut mieltään.
Monesko kerta kun kirjoitat tämän saman kommentin? Onko kaikki ok?
Minä en ole sanonut että miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasioissa. Olen itse kokenut niin. Kysyin asiaa muilta. Kysyin myös onko minua huijattu, en sanonut että kaikki miehet huijaavat.
Saanko kysyä sinulta täysin vilpittömän kysymyksen? En todellakaan halua kuulostaa loukkaavalta ja toivon että et ymmärrä väärin, mutta oletko jollain tapaa kehitysvammainen?
Ap
Olet ihan itse kirjoittanut noin. Se että verhoat väitteesi kysymykseksi tällä miesvihapalstalla on heikko harhautus.
Oletko aivan aidosti niin jälkeenjääänyt itse, että sinun on kysyttävä asiaa muilta miesvihaajilta? En tajunnut asian olevan näin joten minäpä vastaan niin saadaan ketju kiinni.
1. ei, miehet eivät muuta mielipidettään säännönmukaisesti lisääntymisasioissa. Vain säälittävä miehiä vihaava rinkirunqqari voisi edes kysyä moista.
2. ei, sinua ei myöskään ole kusetettu, et ole edes keskustellut miehen kanssa asioita läpi, joten kuvittelet miesvihakiimassasi vaikka mitä järjetöntä. Vain miehiä vihaava rinkirunqari tekisi noin.
Taidat rakastaa tuota rinki-sanaa, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.
ap:lle on nyt vastattu, katsotaan miten ketju hiljenee.
Kaikki ketjun kommentit eivät ole minun kirjoittamiani.
Mikset vastaa kysymykseeni?
Ap
Vastasin aloituksessa esitettyihin "kysymyksiin" mielestäni. Eikö kelpaa? Miksiköhän...
Et ole vastannut niinkään vaan jankannut kuvittelemaasi mie s vihaa. Vastaa viimeisimpään kysymykseeni kiitos.
Ap
Vastasin aloituksessasi esittämiisi "kysymyksiin", miksi ne eivät nyt kelpaa? Miksi jankkaat edelleen? Sait vastauksesi. Oletko jotenkin kehitysvammainen kun et ymmärrä lukemaasi?
Tämä sattuu olemaan ap:n aloittama ketju. Hänellä on täysi oikeus pohtia asioitaan vaikka 10 vuotta. Sinun vastauksesi ovat kärpäsenpaskaan verrattavaa jankkausta. Mene pois ketjusta, jos ei enää kiinnosta. Muita saattaa kiinnostaa.
Tietysti rinkirunkkareita kiinnostaa miesten haukkuminen. En minä muuta epäilekään.
Tiedustelin kuitenkin ap:lta miksi vastaukset eivät nyt kelpaa?`Oletko hänen henkilökohtainen avustajansa?
Olet niin lapsellinen, että kaltaisesi tuuliviirin kanssa on ihan turha keskustella. Pelkkää solvausta ja asioiden vääristelyä maustettuna loppuunkuluneilla jankkauksillasi.
ok ap
En ole ap edelleenkään, hörhö.
Et tietenkään, ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Jos sinun poikaystävä olisi parikymppisenä sanonut, että hän ei halua yhtään lasta ikinä, niin olisitko siitä huolimatta jättänyt ehkäisyn pois?
En tietenkään olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.
Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.
Jos sinun poikaystävä olisi parikymppisenä sanonut, että hän ei halua yhtään lasta ikinä, niin olisitko siitä huolimatta jättänyt ehkäisyn pois?
En tietenkään olisi.
Eli poikaystäväsi olisi päättänyt myös sinun puolesta, että te pysytte koko ikänne lapsettomina. Harvoin kyllä näkee ihmistä, jolle on yksi lysti onko niitä lapsia vai ei. Yleensä ihminen joko haluaa lapsia ainakin jossain vaiheessa tai ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Lapsiluku ja siitä kumppanin kanssa sopiminen on eri asia, kuin se ettei halua lapsia ollenkaan, se kun ei ole sovittavissa sille osapuolelle joka lapsia ei halua.
EriNolla on luku kun viimeksi tarkastin. Sun tiedot lienee ennen 1800-lukua?
Olipas nokkelaa. Jos toinen haluaa 0 lasta, se ei ole sovittavissa että tehdään 2. Jos toinen haluaa 1 ja toinen 3, se voi olla sovittavissa siihen, että tehdään 2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua.
Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.
Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?
Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.
Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.
Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa.
Ap
Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.
Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.
En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.
Olen kahden lapsen äiti.
Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?
Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?
Lapsiluku ja siitä kumppanin kanssa sopiminen on eri asia, kuin se ettei halua lapsia ollenkaan, se kun ei ole sovittavissa sille osapuolelle joka lapsia ei halua.
EriNolla on luku kun viimeksi tarkastin. Sun tiedot lienee ennen 1800-lukua?
Olipas nokkelaa. Jos toinen haluaa 0 lasta, se ei ole sovittavissa että tehdään 2. Jos toinen haluaa 1 ja toinen 3, se voi olla sovittavissa siihen, että tehdään 2.
Ei kyllä olisi. Nainen on se joka synnyttää joten jos nainen sanoo että se on 1 niin se on 1.
Ei ole. Vela on vela, oli ikä tai olosuhde mikä tahansa. Muutoin on vielä lapseton henkilö, joka olosuhteiden muuttuessa päättääkin hankkia lapsia. Olosuhde voi tässä tapauksessa olla ikä/ikäkriisi, toinen kumppani, parempi taloustilanne, parempi asuintilanne, parempi työ tai muu vastaava.
Itse tunnen pitkäaikaisesti veloja viimeiseltä 35 vuodelta ympäri maailmaa, eikä kenellekään ole syntynyt lapsia, eikä ole syntymässä. Muut ovat olleet ajatuksella, että katselen tai en vielä halua lapsia, tai en ole varma haluaisinko lapsia esim. 10 vuoden päästä, mutta tällä hetkellä ehdottomasti en niitä halua.
Nämä tuntemani velat elävät ihan normaalia arkea sen kummemmin kuuluttelemalla turuilla ja toreilla, että by the way, mä muuten olen vela ja en ikinä hanki lapsia. Eniten ääntä pitävät ja aikeitaan julistavat obvat yleensä niitä, joiden päätös pyörtyy toiseen suuntaan, mutta tämä pätee mihin tahansa. Klassisin ehkä se, että pariskunta hehkuttaa kaikille vastaantuleville omaa onneaan = pariskunta vihaa toisiaan ja suhde on ihan kiikun kaakun.