Voisitko asua paikkakunnalla, jossa elit lapsuutesi?
Kommentit (97)
Helsinki - kiitos ei! Siellä on kaikkea eikä yhtään mitään.
Tuskinpa enää 40 vuoden jälkeen edes tunnistaisin länsisuomalaista, keskikokoista kaupunkia omakseni. Eikä siellä ole mitään, mikä houkuttelisi palaamaan.
Muutto näin eläköitymisen kynnyksellä ei tunnu mahdolliselta.
Voisin ja asunkin. Mihin minä täältä lähtisin.
Hki
En kaipaa Helsingin keskustaan ollenkaan! Käyn turistina/asioilla 3-4 vuodessa ja se riittäö.
Onnellinen paljasjalkainen kehyskunnassa
Raisiossa... aika paha rasti.
Nyt en. Sitten vanhana kun olen elämäni elänyt, kaiken nähnyt, luovuttanut, valmis kaatumaan ja maatumaan, sitten voin lähteä takaisin Raisioon ja jäädä sinne.
En. On muuttunut idyllistä paikaksi jossa on kova huumeongelma. Vielä 20 vuotta sitten olisin harkinnut, joska oli ennen hyvä paikka lapsille. Sieltä olisi saanyt uudehkon omakotitalon Helsinkiläiskaksion hinnalla....
Minä asun samalla paikkakunnalla. Itseasiassa ihan samalla asuinalueella. Tämä on iso kaupunki, löytyy ihan kaikkea, mitä ikinä tarvitsen. Täällä on koti. En halua muuttaa muualle. Aion asua tässä talossa niin kauan, kuin kykenen.
Siellä missä synnyin, niin enpä oikein. Kaupunki on pieni ja jotenkin ankea, kesälläkin. Järviä ei tarpeeksi lähellä - kaikkea muuta kyllä, kun on pääkaupunkiseudun kehyskunnasta kyse.
Siellä missä asuin lapsena ja kävin peruskoulun, niin miksi ei. En ehkä just sillä asuinalueella missä lapsuudenkoti on, niin asuisi uudelleen, mutta jossain kauempana lähellä järviä ja harjuja voisin kyllä.
Mutta toisaalta lapsilla olisi sitten pitkä matka kouluun sieltä landelta, ja lukiot ja ammattikoulut ja ammattikorkea on kaikki vieressä kaupungissa. Pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Asuin lapsuuteni Vantaalla ja asun edelleen. Välipiipahdus oli Espoossa ja Helsingissä nuorempana mutta nyt olen asunut Vantaalla vuodesta 1992 asti.
Asun edelleen paikkakunnalla missä olen syntynyt. Miksi tätä pitäisi perustella?
N42.
No täällä asun ja oon aina asunut. Nyt istun terkkarissa.
51v
Muuttaisin heti takaisin kotikonnuille jos olisi mahdollista
Kyllä ja asunkin, lapsuudenkotiini on n.2km nykyisestä talostani. Mukava pikkukaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava.
Kävin välillä muualla kääntymässä parin vuoden ajan, mutta takaisin tulin erittäin mielelläni :)
Helppoa olisi, mutta en halua mennä takapakkia palveluiden toimimattomuutta kokeilemaan. Olen helsinkiläinen syntyjäni.
Joo, se on aivan ihana rannikkokaupunki. Mut asun 70 km sieltä sisämaassa nykyään, perhe ja ystävät nyt täällä, tärkeintä. Käyn kyllä aina välillä lapsuuden kotikaupungissa. :)
Asun tälläkin hetkellä synnyinkaupungissani (Tre).
En. En haluaisi edes käydä koko paikkakunnalla, mutta äitini valitettavasti asuu siellä edelleen, joten pakosta joudun käymään ainakin kerran vuodessa, ettei tule valitusta ja itkua.
Pienen pieni kylä, mistä matkaa suurempaan pieneen kyläkeskukseen kymmenisen kilometriä. Kaikkeen liikkumiseen tarvitsee auton ja jos haluaa käydä muutamalla on kotiinpääsy hankalaa, jos ei ole kuskia, koska takseja ei oikein ole eikä julkinen toimi. Bussipysäkiltäkin joutuu kävelemään kilometrin verran oman lapsuudenkodin pihaan.
Kylästä löytyy kyllä turisteille tekemistä ja moni siellä piipahtaa, mutta kun nimenomaan piipahtaminen riittää. Ei sellaisessa paikassa kiinnosta asua, missä palvelut esim lähin kauppa löytyy 10 km päästä. En ikinä pakottaisi lastani asumaan sellaisessa ympäristössä, vaikka se ehkä pienenä lapsena onkin ihanaa ja nostalgista, niin yläasteikäisenä se on kuin vankila.
Muutin lapsuuden kuntaan 24 Hese vuoden jälkeen, möin asunnon Hesessä ja ostin maalta, töihin en mene koska rahaa on loppuelämäksi ja ansiosidonnaiset juoksee seuraavat 2 vuotta sen jälkeen peruspäiväraha. Olen iloinen päätöksestä, ei ole öljyltä haisevia ulkomaalaisia näkynyt - luojan kiitos. Voin summasta niin että 24 vuodessa Stadi on paskottu aivan täydellisesti, kiitos siitä.
En sillä paikkakunnalla, jossa vietin ne lapsuusvuodet, jotka muistan (3-11v). On toisella puolella Suomea eikä sinne ole mitään siteitä, vanhemmat lähtivät sinne työn perässä ja minä tietysti mukana. Pikkukaupunki, jonka asukaslukukin on laskussa ja työllisyystilanne kai niin ja näin.
Mutta asun synnyinpaikkakunnallani, on yksi Suomen suurimmista kaupungeista, joten miksipä täältä lähtisi pois.