Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyä sovittamaan yhteen työssäkäynti ja lapsi?
En vain osaa, en vain ymmärrä. Työnantaja ei suostu joustamaan työajoissa yhtään. Työmatkat ruuhkassa aiheuttaa koko ajan sen, että aikataulut pettää. Päiväkoti vaatii ihan mahdottomia, pitäisi pari viikkoa etukäteen tietää viemisajat ja hakuajat, vaikka työaikataulut vaihtelee ja muuttuu koko ajan ja liikenneruuhkat sotkee loputkin aikataulut. Kaikki energia menee uhmaikäisen arjen asioiden hoitamiseen, joku aamuinen lähtö on sellainen souvi, että olen läpimärkä hiestä ja aivan loppu uupumuksesta sen jälkeen. Omaa aikaa ei ole koskaan hetkeäkään. Kukaan ei auta, isovanhemmat vain päivittelee, että jaa kyllä silloin kun sinä olit lapsi sai kunnalta kodinhoitajan miksei muka teille ole sellaista saatu. Töissä pomo hengittää niskaan ja uhkaa varoituksella, jos työteho ei ole aivan tapissa kun arki uuvuttaa. Miten te muut oikein saatte sovitettua yhteen työn ja lapsen?
Kommentit (112)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisiko näitä asioita miettiä ennen kuin lisääntyy
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monet huhuilee tukiverkkojen perään. Meillä sellainen tilanne, että mies on perheensä keskimmäinen lapsi. Lisäksi isoveli ja pikkusisko. Kun vain tuolla isoveljellä oli lapsia, anoppi oli siellä hoitoapuna. Kun meidän lapset syntyi niin nuo toiset lapset oli jo isoja, oli ihan kiva saada apua pyytämättä.
No. Sitähän iloa kesti vain reilun vuoden. Kun Miehen sisko sai omat lapset, he menivät aina kaiken edelle ja apua annetaan sinne koko ajan.
Huvittavin juttu oli se, kun kerran oli jo sovittu anopin kanssa hoitoapu ja hän perui sen vedoten mieheni siskon perheeseen. He menivät edelle. Hänen kalenteri menee täysin heidän mukaan.
En tiedä, mitä olemme tehneet väärin, mutta kun tytär sai lapsia, meidän lapset ei enää kiinnosta. Ei siis juuri käy edes kylässä kutsuttuna.
Ei käy kateeksi anoppia. Anopilla kolme lasta ja kommentista päätellen heillä jokaisella useampi lapsi eli anoppi pyörittää suurperheen härdelliä yksin 6-9 lapsen kanssa.
Ja sinua harmittaa 2-3 lapsen äitinä, kun anoppi ei auta tarpeeksi.
Kyllä suomalaisten mummojen kohtalo on kova ja työntäyteinen.
Lopeta työt, sossuhan sut elättää muutenkin.
Meillä oli päiväkotiin sata metriä matkaa. Töihin sieltä 10 minuuttia. Ja hoidin lasta kotona ekat kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monet huhuilee tukiverkkojen perään. Meillä sellainen tilanne, että mies on perheensä keskimmäinen lapsi. Lisäksi isoveli ja pikkusisko. Kun vain tuolla isoveljellä oli lapsia, anoppi oli siellä hoitoapuna. Kun meidän lapset syntyi niin nuo toiset lapset oli jo isoja, oli ihan kiva saada apua pyytämättä.
No. Sitähän iloa kesti vain reilun vuoden. Kun Miehen sisko sai omat lapset, he menivät aina kaiken edelle ja apua annetaan sinne koko ajan.
Huvittavin juttu oli se, kun kerran oli jo sovittu anopin kanssa hoitoapu ja hän perui sen vedoten mieheni siskon perheeseen. He menivät edelle. Hänen kalenteri menee täysin heidän mukaan.
En tiedä, mitä olemme tehneet väärin, mutta kun tytär sai lapsia, meidän lapset ei enää kiinnosta. Ei siis juuri käy edes kylässä kutsuttuna.
Tuossa teidän tapauksessa anopilla olisi pitånyt olla päätösvalta, kuinka monta lasta hänen lapsensa suunnittelevat ja hankkivat lapsia, jos lapset jäävät hänen vastuulleen. Anopin vastuulla on lapsia kun pienessä kylässä, jos jokaisella kolmella lapsella on 2-3 lasta eli 6-9, joka on yli jo päiväkotiryhmän.
Teräsanoppi täytyy olla ja työkykyinen, eläkeläismummot eivät siihen pysty, ellei vaaranneta lapsen turvallisuutta.
Ihmettelen näitä yleistyviä kommentteja, kun päiväkodista määräillään asiakkaita ja sanotaan, että nyt me tehdään näin ja te ette voi mitään, säätäkää oma elämä sen mukaan. Kuulostaa epäkohteliaalta jopa. Meillä oli lapsi yksityisessä päiväkodissa ja kohtelivat meitä kuin asiakkaita kohdellaan, eikä koskaan ollut mitään ongelmaa. Jos olisi ollut hankaluuksia, todennäköisesti olisin vienyt lapseni muualle. Oli kai tuo muutaman kympin enemmän kuussa kuin kunnallinen päiväkoti, mutta ei paljon. Jos todella kunnalliset ovat noin kauheita, onneksi meille ei silloin edes ollut tilaa sellaisessa, niin säästyttiin. Tämä oli siis Uudellamaalla ja 15 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko totaaliyh?
Jos et ole niin missä lapsen isä?Onko lähipäiväkodissa? Mitäs kysyisit lapsen siirtoa työpaikan lähellä olevaan päiväkotiin?
Teen sellaista työtä, että usein aamun ensimmäinen palaveri on eri paikassa kuin meidän toimistotilat ja samoin päivän viimeinen. Eli tapaan erilaisia yhteustyökumppaneita eri puolilla kaupunkia, joten työpaikan lähipäiväkoti ei hyödyttäisi mitään, kun työpäivä ei useinkaan ala siellä eikä lopu siellä. Ap
Hommaudu siis asumaan päiväkodin viereen tai jopa samaan taloon, helpottaa merkittävästi. Jos asut vuokralla, on toteutettavissa.
Illalla vaatteet valmiiksi kaikille. Pue lapsi niin vähäisesti kuin voit tarhamatkalle (pussiin villasukat kaulurit jne, lenksut jätät laittamatta). Lupaa lapselle jokin palkinto esim. saa valita yhden irtokarkin/tarran pussista autossa, jos aamutoimet menneet sutjakasti.
Mene kauppaan max 2 krt/vk. Tee ruokaa kolmen päivän tarpeeksi. Käytä joka viikko valmisruokaakin. Älä vaihda joka pv molempien vaatteita puhtaisiin, ts pese vain likaisia vaatteita. Imuroi puolta harvemmin. Nuku säännöllisesti ja mene aikaisin nukkumaan, pidä elukuvailtasi aamuisin kun satut heräämään aikaisin. Älä ryyppää tai valvo viikonloppuisin, ainakaan muiden vaatimuksesta.
Arkeaan voi helpottaa monella tapaa. Yksi paras on mennä aikaisin nukkumaan, mielellään yhtäaikaa lapsen kanssa.
Se aamun palaveri tuskin on ennen kahdeksaa? Pääkaupungin aamuruuhkissa en ole ajanut mutta olettaisin, että tunnissa pääsee jo jonkin matkaa, matka kotoa päikkyyn ruuhkassa varmaan on joka päivä saman pituinen. Luulisi, että tuollaista päättelyä osaat tehdä ja ilmoitat ajat päiväkotiin.
Jos haku venyy hanki joka hakemaan lapsi, jo valmiiksi etsi elämääsi ihminen, joka voi tämän tehdä, tutulla uraperheellä tällaisiä oli toisen ura perheen vanhemmat, joku neljästä aina pystyi ottamaan kaikki lapset päiväkodista, verkostaudu.
Sitten heräätte vartin aikaisemmin lähtöaikaa nähden kuin nyt, illalla kaikki valmiiksi.
Monella on samanlaista, mutta homma sujuu etukäteissuunnittelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle, ei ole ruuhkia.
Eipä siellä maalla tarvitse töihin lähteä, kun ei ole töitä.
Kerro isovanhemmille oikea tilanteesi, sano että olet kohta työkyvytön jos stressi ei helpota, ole raato-rehellinen. Jos siellä on mitään myötätuntoa tai kykyä auttaa, sieltä saisit varmaan parhaan avun, satunnaiset/säännölliset hoitajat jotka oikeasti rakastavat lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lapsen ehdoilla, mene myöhässä töihin, ole päiviä pois etc. Ei kannata irtisanoa itse, koska tulee karenssi, vaan koita saada työnantaja irtisanomaan sinut niin pääset suoraan työttömyysrahalle ja saat käyttämättä jääneet lomarahatkin parhaassa tapauksessa. Kerran sitä eletään, ei kannata stressata liikaa työstä kun sen voi vaihtaa, lasta ei. Tsemppiä!
Työnantaja on velvollinen ilmoittamaan työajat ajoissa. Kysy liitosta apua. Ei kenekään pidä hyppiä työnantajan pillin mukaan. Siitä lähdet purkamaan ongelmaa. Olisiko mahdollista saada päiväkotipaika mahdollisimman läheltä työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isommissa kaupungeissa onnistuu melkein kaikille helposti.
Vielä 60-luvulla sai melkein kuka vaan toimia työnantajana,kuten yritys kaikkine vero-ja kuluvähennystoimilla. Mutta sitten kai demarit keksi, tämä on väärin. Ja kuinkahan siinä siinä sitten taas kävi! Keksittiin kotitalousvähennys. Ehkä siinä on pelastus.
Onhan sinulla jo 80% työaika? Työnantajan täytyy se myöntää jos olet ollut 6 kk tms. ko. työpaikassa.
Ja työajat työnantaja on myös velvollinen ilmoittamaan hyvissä ajoin etukäteen. Eli nyt hommat kuntoon työnantajan kanssa!
EI mitenkään, jommastakummasta joutuu luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois pääkaupunkiseudulta. Missään muualla Suomessa ei ole sellaista ruuhkia, että häiritsisi arkea pahasti.
Alani työpaikat on pääasiassa täällä. Voi olla, että jostain Tampereelta saattaisi löytyä työpaikka, mutta onko arki siellä oikeasti niin merkittävästi helpompaa kuin Pk-seudulla? Ja avoimiin työpaikkoihin on iso määrä hakijoita, tällainen arjen uuvuttama pienen lapsen äiti ei varmaan ole ykkösvalinta kun hyviä hakijoita on monta. Ap
Molemmissa asuneena: kyllä arki on Tampereella merkittävästi helpompaa. Välimatkat ovat niin paljon lyhyempiä. Sitä eroa ei oikein edes tajua, ennen kuin kokee.
Ja se päiväkoti voi olla 30km päässä ja kyllä maalakin on sama rumba vienti ja tuontiajoista päiväkotiin. Ja huonot ja auraamattomat tiet.