Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyä sovittamaan yhteen työssäkäynti ja lapsi?
04.04.2023 |
En vain osaa, en vain ymmärrä. Työnantaja ei suostu joustamaan työajoissa yhtään. Työmatkat ruuhkassa aiheuttaa koko ajan sen, että aikataulut pettää. Päiväkoti vaatii ihan mahdottomia, pitäisi pari viikkoa etukäteen tietää viemisajat ja hakuajat, vaikka työaikataulut vaihtelee ja muuttuu koko ajan ja liikenneruuhkat sotkee loputkin aikataulut. Kaikki energia menee uhmaikäisen arjen asioiden hoitamiseen, joku aamuinen lähtö on sellainen souvi, että olen läpimärkä hiestä ja aivan loppu uupumuksesta sen jälkeen. Omaa aikaa ei ole koskaan hetkeäkään. Kukaan ei auta, isovanhemmat vain päivittelee, että jaa kyllä silloin kun sinä olit lapsi sai kunnalta kodinhoitajan miksei muka teille ole sellaista saatu. Töissä pomo hengittää niskaan ja uhkaa varoituksella, jos työteho ei ole aivan tapissa kun arki uuvuttaa. Miten te muut oikein saatte sovitettua yhteen työn ja lapsen?
Kommentit (114)
Oisko kannattanut ajatella asioita vähän aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen työaika, päiväkoti alakerrassa, 10 minuutin työmatka fillarilla.
Miten ajattelet että tämä omasta mielestäsi putkahtanut omaa tilannettasi kuvaava ilmaisu olisi avuksi tai neuvoksi keskustelun aloittajalle?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kahden tyttären yksinhuoltaja, lapset iältään 15 ja 5. Nuorempaa haen ja vien yksin päiväkotiin, ex ei osallistu mihinkään (ei tapaa tyttöjä ollenkaan). Harrastuksiin viemisest ja hakemiset hoidan minä.
Olen vastuullisessa työssä markkinointijohtajana keskisuuressa yrityksessä, en omista autoa, asun Helsingissä, joudun työkseni välillä matkustelemaan. Töitä jatkan usein lasten mentyä nukkumaan. Työajat päätän hyvin pitkälti itse, joka on valtava etu kun pyörittää arkea yksin.
En koe olevani tällä hetkellä tippaakaan kuormittunut tai koe arkea raskaana, vaikka ei tässä paljon omaa aikaa ole, enkä ole sitä koskaan kaivannutkaan. Päinvastoin, olen todella ylpeä siitä että pystyn yksin tarjoamaan lapsille kaiken, kasvattamaan heidät ja vielä luomaan uraa siinä sivussa. Toki joskus mietin että olisi sitä helpommalla päässyt jos olisi tyytynyt avioliittoon jossa ei ole onnellinen tai ei olisi uran suhteen
suurta kunnianhimoa.En oikein jaksa ymmärtää valitusta siitä miten raskasta on käydä töissä kun on lapsia, varsinkin sellaisissa perheissä joissa on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Toki minulla on se etu että olen sopinut ottavani kvartaaleittain maksettavat bonukset ennemmin vapaa-aikana kuin rahana (ei niistä jäisi näiden verojen jälkeen mitään käteen) joten pystyn pitämään kerran kolmessa kk ylimääräisen viikon loman.
Kai joku voi pitää viestiäni v-mäisenä, kun en tunne valtavaa myötätuntoa tässä asiassa.
Kuka hoitaa lapsiasi silloin, kun matkustat työssä?
Onko teissä vastaajissa kuinka monta pienten lasten yksinhuoltajaa? EI tässä ongelma tainnut olla päiväkoti vaan JAKSAMINEN! Itse olen ainakin jatkuvasi ihan finaalissa, lasten isän kiinnostus nolla, osallistuu kun ei ole tärkeämpää eli aniharvoin.
Mulla auttoi, mm. että lapset työpaikan vieressä päiväkodissa. Jos lapset sairastuvat, jää kotiin etätöihin jos mahdollista. Jos ei, jää silti kotiin. Jos saat kerättyä saldoa, hyödynnä sitä. Yritä saada tehtyä niin, että pystyt joskus tekemään pitkän päivän. Tee sitten joka päivä esim 30 min normityöaikaa lyhyempi päivä. Käyn koulutuksissa, silloin en vastaa työpuheluihin/maileihin. Kieltäydyn kokouksista, jotka ovat hankalassa paikassa tai aamun ensimmäinen/päivän viimeinen. Ilmoitan, että en pääse, koska tarhalla oltava klo 16. Ylipäätään en uuvuta itseäni ajelemalla ympäriinsä kokouksissa. Hoidan esim. laskujen maksamisen töissä tauoilla, samoin vaatteiden tilaamiset. Kaikki vaatteet tilataan, myös iso osa ruoasta. Onhan tää minuuttiaikataulu ihan perseestä. Siinä ei ole yhtään joustovaraa, jos joku menee pieleen niin kuin usein menee, en saa täyttä työpäivää kasaan. SIksikin teen kerran pari kuussa monta tuntia sisään mikä paikkaa näitä ongelmapäiviä.
Mulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta eräs ystäväni, totaali-yh, käytti maksullista lastenhoitoapua,kun hänen lapsensa oli pieni. Työskenteli alalla, jossa kilpailu kovaa, työajat vaihtelevat ja jonka koki siinä määrin omaksi alakseen, ettei halunnut vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko totaaliyh?
Jos et ole niin missä lapsen isä?Onko lähipäiväkodissa? Mitäs kysyisit lapsen siirtoa työpaikan lähellä olevaan päiväkotiin?
Teen sellaista työtä, että usein aamun ensimmäinen palaveri on eri paikassa kuin meidän toimistotilat ja samoin päivän viimeinen. Eli tapaan erilaisia yhteustyökumppaneita eri puolilla kaupunkia, joten työpaikan lähipäiväkoti ei hyödyttäisi mitään, kun työpäivä ei useinkaan ala siellä eikä lopu siellä. Ap
Tietysti tässä tarkoitetaan lähipäiväkotia kodin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kahden tyttären yksinhuoltaja, lapset iältään 15 ja 5. Nuorempaa haen ja vien yksin päiväkotiin, ex ei osallistu mihinkään (ei tapaa tyttöjä ollenkaan). Harrastuksiin viemisest ja hakemiset hoidan minä.
Olen vastuullisessa työssä markkinointijohtajana keskisuuressa yrityksessä, en omista autoa, asun Helsingissä, joudun työkseni välillä matkustelemaan. Töitä jatkan usein lasten mentyä nukkumaan. Työajat päätän hyvin pitkälti itse, joka on valtava etu kun pyörittää arkea yksin.
En koe olevani tällä hetkellä tippaakaan kuormittunut tai koe arkea raskaana, vaikka ei tässä paljon omaa aikaa ole, enkä ole sitä koskaan kaivannutkaan. Päinvastoin, olen todella ylpeä siitä että pystyn yksin tarjoamaan lapsille kaiken, kasvattamaan heidät ja vielä luomaan uraa siinä sivussa. Toki joskus mietin että olisi sitä helpommalla päässyt jos olisi tyytynyt avioliittoon jossa ei ole onnellinen tai ei olisi uran suhteen
suurta kunnianhimoa.En oikein jaksa ymmärtää valitusta siitä miten raskasta on käydä töissä kun on lapsia, varsinkin sellaisissa perheissä joissa on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Toki minulla on se etu että olen sopinut ottavani kvartaaleittain maksettavat bonukset ennemmin vapaa-aikana kuin rahana (ei niistä jäisi näiden verojen jälkeen mitään käteen) joten pystyn pitämään kerran kolmessa kk ylimääräisen viikon loman.
Kai joku voi pitää viestiäni v-mäisenä, kun en tunne valtavaa myötätuntoa tässä asiassa.
Kuten itse sanot "Työajat päätän hyvin pitkälti itse". Ap:lla ei ole tätä mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet hyväpalkkaisessa työssä, niin lastenhoitoavun ja kotipalvelujen ostaminen voisi tulla kysymykseen. Hoitajan palkkaaminen kotiin osaksi viikkoa?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hyväpalkkaisessa työssä, niin lastenhoitoavun ja kotipalvelujen ostaminen voisi tulla kysymykseen. Hoitajan palkkaaminen kotiin osaksi viikkoa?
Mulla ei ole varaa, mutta jos olisi, ottaisin ehdottomasti siivoojan. Myös joku vakituinen lastenhoitaja silloin tällöin. Ongelma tosin, että yh:lla työ ja matkat vie niin paljon aikaa, että mulla on lasten kanssa pari tuntia aikaa per ilta, aamulla myös se tunti kun syödään, joten kynnys lastenhoitajan käyttämiseen iso kun aikaa lasten kanssa niin vähän muutenkin. Kuitenkin joku, joka vaikka veisi lapset lauantaiaamuna ulos kun siivoaja tulee tms. olisi huippua. Samoin se siivooja. Myös oma aika silloin tällöin lisää jaksamista huimasti. Jos jokaisen hetken jota ei ole töissä, on lapset/lasten kanssa se on tosi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne on se, että minä olen kokopäivätöissä toimihenkilönä ja mies samassa firmassa vuorotyöläisenä. Työpaikka sijaitsee keskellä metsää 40km kunnan keskuksesta. Eli työmatkamme on päivittäin 80km eri kellonaikoihin. Miehen työpäivät ovat aina 12h pituisia. Viikko yövuoroa, viikko vapaa, viikko päivävuoroa, viikko vapaa jne... Oma työaikani on se 7,5h/päivä (+30min lounas välissä).
Päiväkodilta tuli noottia siitä, että lapsemme päivät siellä ovat turhan pitkiä. Aloitin vasta tässä työssä, joten en usko saavani lyhennettyä työaikaa ja muutenkin kirjoitin sopimuksen kokopäivätyöstä.
Miehen arkivapailla hän hoitaa pääsääntöisesti lasta, mutta silloin kun kummatkin on töissä niin ne päivät menee työmatkojen vuoksi pitkiksi. Tänäänkin vein pojan päiväkodille 7.15 ja olen 16.40 hakemassa häntä. Tähän mennessä hän on yksin yhden hoitajan kanssa siellä ja päiväkoti on muuten jo tyhjä ja pimeä.
Päiväkoti voi olla mitä mieltä tahansa, töiden vuoksi teillä on oikeus palvelua käyttää. Vaikka vuorokauden ympäri.
Muistan kyllä aamut kun piti ennen kuutta lähteä kotoa et ehtii puoli kasiksi töihin. Lapsen päiväkoti ei vaan ole vielä auki eikä ollut autoa ja matkaa päiväkodille yli 6 edestakaisin. Jos siis mies reissuhommissa niin oli pakko keksiä syy saikulle kun ei lasta saanut mitenkään hoitoon.
Sama takas tullessa pk auki viiteen ja töistä pääsi neljän-puoli viiden aikaan. Busseilla ei ehtinyt mitenkään viideksi niin taas saikkua jos mies ei saanut kuskattua.
Ja ainaiset urputukset päiväkodista et kaupassa ei saa käydä työmatkalla. Jos siis mies kävi. Eikun ensin hakemaan lapsi viideltä päiväkodista ja sit lähdetään takas sinne 40 km päähän kauppareissulle. Ihan lapsen rääkkäämistä, muuten olis voinut mennä kotiin lapsen kanssa laittamaan ruokaa.
Oli kyllä maailman karmeinta aikaa. Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt töitä 80% (6h päivä) siitä asti, kun lapsi/lapset meni päiväkotiin. Työnantajan käytännössä täytyy suostua tähän, jos lapsi on alle 3v ja uudestaan, kun lapsi on 1-2luokkalainen. Ja niin on suostunut, ei mitään valitusta ole kuulunut, koska hoidan työni tosi hyvin.
Mies taas tekee 8-16 päivää kokoajan eli hänenkin työnsä ovat tiedossa. Ja pystyy joinan päivinä lähtemään aiemmin (voivat tehdä liukuvasti), jos tilanne sitä vaatii.
Toki palkassa menettää, kun tekee 80%, mutta lapseni ovat sen arvoisia.
Mitään ongelmiahan ei ole, jos on kaksi läsnäolevaa vanhempaa ja terveet lapset. Onelmat alkavat, jos yksi vanhempi, johon kohdistuu kaikkien vaatimukset ja mitään joustoa ei heru mistään.
Mä olen muuttanut, jotta arkeen saanut sujuvuutta työn ja kodin/päiväkodin läheisyyden myötä.
Yksi vaihtoehto on vaatia toiselta vanhemmalta myös osallistumista. Jos siis sellainen olemassa ja asuu lähellä.
Kaikkiin päiväkodin vaatimuksiin ei tarvitse taipua.
Mulla oli vaikean työnantajan aikaan palkattu tuttu hoitaja, joka haki päiväkodista, kun itse vielä jurruutin ruuhkassa.
Tukipiirittömänä kävin Elixiassa salilla, jotta sain hyödynnettyä niiden lastenhoidon. Sitten kun rahat eivät riittäneet, jumppasin kotona, eikä mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia ennenkuin lapset pärjäsi omillaan.
Etsii työpaikan, joka joustaa ja jos sellaista ei löydy, voi jäädä lasten kanssa kotiin ja pitää huolta myös omasta jaksamisesta, kun ei tarvitse ratketa joka paikkaan. Lapsetkin tulee tutummiksi, kun niitä näkee muulloinkin kuin stressaantuneena ja väsyneenä.
Jos saisin näin jälkikäteen tehdä valintoja uudelleen, en olisi polttanut itseäni töissä käynnillä, vaan olisin jäänyt lasten kanssa kotiin. Muistot pikkulapsiajasta olivat ainoastaan sitä, että kuinka väsynyt olin. En muista oikein muuta väsymyksen takia. Ihan hullua: Minä olin loppu, lapset olivat vieraiden hoidossa enemmän kuin omassani ja elämä oli ihan pa..kaa ja miksi: että sain kituuttaa palkkarahalla. Hulluja valintoja.
Minä olen kahden tyttären yksinhuoltaja, lapset iältään 15 ja 5. Nuorempaa haen ja vien yksin päiväkotiin, ex ei osallistu mihinkään (ei tapaa tyttöjä ollenkaan). Harrastuksiin viemisest ja hakemiset hoidan minä.
Olen vastuullisessa työssä markkinointijohtajana keskisuuressa yrityksessä, en omista autoa, asun Helsingissä, joudun työkseni välillä matkustelemaan. Töitä jatkan usein lasten mentyä nukkumaan. Työajat päätän hyvin pitkälti itse, joka on valtava etu kun pyörittää arkea yksin.
En koe olevani tällä hetkellä tippaakaan kuormittunut tai koe arkea raskaana, vaikka ei tässä paljon omaa aikaa ole, enkä ole sitä koskaan kaivannutkaan. Päinvastoin, olen todella ylpeä siitä että pystyn yksin tarjoamaan lapsille kaiken, kasvattamaan heidät ja vielä luomaan uraa siinä sivussa. Toki joskus mietin että olisi sitä helpommalla päässyt jos olisi tyytynyt avioliittoon jossa ei ole onnellinen tai ei olisi uran suhteen
suurta kunnianhimoa.
En oikein jaksa ymmärtää valitusta siitä miten raskasta on käydä töissä kun on lapsia, varsinkin sellaisissa perheissä joissa on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Toki minulla on se etu että olen sopinut ottavani kvartaaleittain maksettavat bonukset ennemmin vapaa-aikana kuin rahana (ei niistä jäisi näiden verojen jälkeen mitään käteen) joten pystyn pitämään kerran kolmessa kk ylimääräisen viikon loman.
Kai joku voi pitää viestiäni v-mäisenä, kun en tunne valtavaa myötätuntoa tässä asiassa.