Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!
03.04.2023 |
...Ja mielellään kantakaupungista tai vähintään 5 km säteellä ytimestä.
Miksei nykynuorelle kelpaa solukämppä tai yhteisöllinen kimppakämppä?
Pakko saada yksiö, eikä HOASin tms. yksiöitä riitä kuin muutamille. Sitten on pakko vuokrata 800-900 euron yksiö Töölöstä tai Kalliosta. HOASin soluissa asuvat enää ulkomaalaiset opiskelijat.
Nyt opiskelijat ovat kauhuissaan, että heidän asumistukensa muutetaan takaisin vanhaan malliin, eikä esimerkiksi kesäajalta saisi enää asumistukea.
Mitä mieltä olette tästä, ovatko opiskelijat tottuneet liian hyvään?
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää kommentointia täällä. Tuli itselle oikeasti tosi paha mieli. Tällä tavallako puhutte muille ihmisille?
Itse asun opiskelijakaksiossa, jossa naapuritkin jo niin meluisia että en uskalla edes ajatella, millaista olisi solussa. Hoas muuttaa tälläkin hetkellä suurinta osaa soluista yksiöiksi ja kaksioiksi, koska niiden kysyntä on niin suurta ja solu on vanhanaikainen asumismuoto. Miksi vaaditaan, että opiskelija eläisi köyhyydessä jossain likaisessa soluasunnossa? Opiskelijoista tulee tulevaisuuden veronmaksajia. Jos kaikki tuet lakkautetaan, meillä on edessä tilanne, ettei suomalaisia asiantuntijoita enää ole ja sitten niitä lääkäreitä rahdataan ulkomailta entistä enemmän. Itse teen kahta työtä opintotuen ja asumistuen lisäksi. Asunto on edullinen, mutta harrastukset kalliita. En aio elää köyhyydessä vaikka olenkin opiskelija.
Mutta hävettää se, millä tavalla puhutte muista ihmisistä. Miten ihmiset voivatkin olla niin katkeria muiden sosiaalietuuksista, jotka ovat vielä EU tasolla matalimpia...?
Tässä on varmaan kyse samasta ilmiöstä mitä tapahtui USAssa Trumpin vaalivoiton ja Britanniassa Brexitin jälkeen. Nyt kun kokoomus leikkauslistoineen voitti vaalit, on avoin vihapuhe "loisia" vastaan suorastaan sallittua. Ellei jopa toivottavaa. Kertoo paljon ajasta jota elämme, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?
Ihmeellistä, että heti aletaan olettamuksella, että muut asujat ovat hankalia, mielenterveysongelmallisia ja bailaavat koko ajan. Jos siis koko ajan bailataan tämä vain osoittaa sen, että suomalaisilla opiskelijoilla riittää rahaa, kun sitä ilmaiseksi saa. Ja opinnot jatkuu ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut solussa jopa matalapalkkaisena työntekijänä, koska yksiöön ei ollut varaa. Mielenkiintoinen ajatus että pienestä palkastani maksettaisiin veroja jotta opiskelijat saavat yksiöt. Sanoisinko ahneeksi ja lellityksi tällaista vaativaa ihmistä.
Koko maailmassa opiskelijat asuvat soluissa. Mikä tekee Suomen opiskelijasta kuninkaallisen, joka tarvii oman palatsin? Ei ainakaan kulttuuri, sillä muut Pohjoismaat ovat täynnä soluja. Kyllä se on ahneus.
Suomalaiset kantavat rähinäviinageeniä. Ei raivopäitä voi asuttaa soluissa.
Kummasti synnyttävät haluavat oman synnytyssalin ja perhehuoneen. Ennen synnyttäjiä oli useita samassa salissa, verhot vuoteiden välissä takasi yksityisyyden. Vuodeosastolla oli kuuden hengen huoneita äideille ja vauvoille. Rahat voi käyttää tilojen sijaan hoitoon, yksi kätilö riittää, kun hänen ei tarvitse juosta huoneiden välillä. Nykyajan kermaperseet vaativat mahdottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Missään nimessä ei pidä, JOS pystyy ITSE kustantamaan asumisratkaisunsa.
MIKSI ihmeessä aikuisen ihmisen pitää kustantaa toisen aikuisen asuminen paremmalla paikalla kuin omansa?
Sinulta varmaan löytyy joku laskelma, jossa soluasuminen olisi todettu halvemmaksi, kuin nämä pienet yksiöt ja kaksiot.
Jos talossa on 1000m2, niin rakennuskulut ja ylläpitokustannuksissa ei juuri ole eroa, onko soluasuminen vai onko soluasumisen neliöt käytetty tehokkaasti hyväksi ja rakennettu yksiöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestän jaloillani näin omaishoitajana enkä käytä mitään palveluita: ravintolat, kampaamot, paikalliset vaatekaupat, lahjoistuskirpparit ym.ym.
Kokoomuslaiset ja persut pitäkööt liikkeensä 😊
En käytä putki/sähkömiestä joka ehdolla näissä puolueissa esim; valtuustoon.
Miksi solut eivät kelpaa? Nykynuoret ovat laiskoja, passiivia piipittäjiä, joille on annettu ennenkuin pyytävät. Luulevat, että sinne keskustan kämppään pääsee parilla sadalla eurolla. Valittavat ja kitisevät. Kun sitten huomaavat kolmekymppisinä asuvansa yhä kotona, kun sitä unelmataloa ei ole ilmaiseksi annettu, alkavat pikkuhiljaa tulla realistisemmiksi elämän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä on sitten kiva kun saa jonkun solukämppäkaverin jonka kanssa ei tulekaan toimeen. Olla varpaillaan omassa soluasunnossa. Ei kiva. Menee keittiöön niin siellä tuppisuuna sitten syödä muroja jonkun hapannaaman kanssa jonka kanssa pahimmillaan vaikea tulla toimeen. Jollekin introvertimmille ihmisille se omien akkujen lataaminen omissa oloissa on tärkeää. Se on kuluttavaa kun ei koskaan saa olla rauhassa ja joutuu pahimmillaan jonkun randomin kanssa asumaan. Toki se on totta että ulkomailla soluasumista ja jopa huonekaverin kanssa asumista harrastetaan enemmän. En tiedä onko se joku ero luonteenlaadussa sitten.
Kun lukee tällaisia, niin tulee mieleen, että ovatko ihmiset muuttuneet näin paljon parissa vuosikymmenessä? Itse en ole mikään armeijaintoilija, mutta tuntuu että armeijan käyminen olisi hyvä juttu tuollaisille, oppisivat olemaan muiden ihmisten - just niiden "randomien" kanssa, naisillekin saisi olla joku lyhyt kesäkurssi edes. Tupa-asumisen jälkeen oma soluhuone alkaisikin tuntua luksukselta.
Jos noin pelottaa, että saa juron kämppiksen, joka kanssa ei tule toimeen, niin miten ihmeessä luulet tulevasi toimeen työelämässä? Siellä kun on erilaisia ihmisiä ja monen kanssa kahvihuoneessa ei vaihdeta kivoja kuulumisia eikä puhuta! Eikä se maailmaa kaada, paitsi jos on niin herkkähipiäinen että ottaa kaikki henkilökohtaisesti.
Olen ollut koulukiusattu ja työpaikkakiusattu. Olen onnistunut nousemaan näiden ikävien kokemusten yli ja ohitse hyvien ystävien avulla, eivätkä ne ole elämääni pilanneetjos olisin yksin siellä yksiössäni näitä märehtinyt 24/7 olisin varmaan nyt katkera akka!
Missä on nykyään järkevät opiskelija asuntolat? Oli omat huoneet ja yhteistilat päälle,oli kivaa ja oppi sosiaalisuutta. Vai eikö ihmiset enää halua tai ossaa sosiaalista kanssakäymistä?Halutaan olla nenä kiinni älylaitteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?
Ihmeellistä, että heti aletaan olettamuksella, että muut asujat ovat hankalia, mielenterveysongelmallisia ja bailaavat koko ajan. Jos siis koko ajan bailataan tämä vain osoittaa sen, että suomalaisilla opiskelijoilla riittää rahaa, kun sitä ilmaiseksi saa. Ja opinnot jatkuu ikuisesti.
Ei se ole ilmaista rahaa sillä Kela seuraa tarkasti opintopisteiden kertymistä lukuvuositasolla. Liikaa maksetut tuet peritään kärppänä takaisin. Lisäksi tukea voi saada vain yhteen korkea-asteen tutkintoon, maksimissaan 55 kuukauden ajan jos muistan oikein. Sen jälkeen viimeistään on pakko mennä töihin (tai keskeyttää opinnot) että voi maksaa vuokran ja muut elinkustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin solussa. Ensimmäinen kämppis oli himosiivooja. Ei ollut koskaan tyytyväinen siihen miten minä siivosin. Muutenki sekaantui kokkialuihuni yms vaikken koskaan ruokkani hänelle syöttänyt.
Seuraava kämppis oli sekaisin päästään. Lopulta pelkäsin kamalasti asua sielä, koska hänellä oli psykooseja. Lopulta löytyi vain se 800€ yksiö. Otin sen, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Enkä kavereiltani tai tutuilta ole kovin hyviä kokemuksia kuullut...
Ei me nuoret mitään pilalle lellittyjä olla. Solut nyt vaan ei toimi.
Minä muutin kolmen hengen soluun, jossa oli silloin vain yksi asukas. Selvisi, että edelliset asukkaat olivat muuttaneet pois puoli vuotta aiemmin. Kämppää ei oltu siivottu sen jälkeen. Ensin ihmettelin, että onpa jännän värinen vessanpytty, mutta sitten huomasin, että sehän on likaa, Kylppäri oli limainen, tiskialtaan viemäri liki tukossa ja jääkaappikin tarvitsi pesua. Hyi, puistattaa vieläkin.
Vuokranantajan vastuulla on hoitaa siivous tuossa tilanteessa. Yksittäisillä huonoilla kokemuksilla ei tehdä maan politiikkaa. Jos nuoriso on liian huonosti kasvatettua elämään soluissa, ei siitä tule palkita yksiöillä
Mikä yksittäinen huono kokemus? Minä olen kirjoittanut tähän ketjuun muutaman muunkin kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti synnyttävät haluavat oman synnytyssalin ja perhehuoneen. Ennen synnyttäjiä oli useita samassa salissa, verhot vuoteiden välissä takasi yksityisyyden. Vuodeosastolla oli kuuden hengen huoneita äideille ja vauvoille. Rahat voi käyttää tilojen sijaan hoitoon, yksi kätilö riittää, kun hänen ei tarvitse juosta huoneiden välillä. Nykyajan kermaperseet vaativat mahdottomia.
Ja nykyajan kermaperseet haluavat jopa omat työpisteet ja huoneet työpaikalle, eivätkä halua työskennellä avokonttoreissa ja tiloissa.
Sama lääkärissä. Nykyajan kermaperseet vaativat lääkäriä tutkimuksiin oman huoneen, kun yhtähyvin lääkäri voisi tehdä sen käytävällä muiden potilaan läsnäolessa.
Eikä kukaan kotiaan jaa jonkun alivuokralaisen kanssa. Miksi ap. ei ota kotiinsa alivuokralaisia, vaikka naapurin mummon.
Miksi ihmeessä työttömille maksetaan yksiöistä tai jopa isommista asunnoista asumistukea? Heidät tulisi velvoittaa muuttamaan soluasuntoon kun työttömyys kestänyt esimerkiksi puoli vuotta. Eivät anna yhteiskunnalle mitään vastineeksi ja mitä pienemmät kulut heistä syntyy sitä parempi. Opiskelijat sentään todennäköisesti tulevaisuudessa yhteiskuntaa hyödyttävät. Pitkäaikaistyöttömät joiksi jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen voi lukea eivät hyödytä mitenkään koska työllistyminen hyvin epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin itse 3 vuotta soluasunnossa, ja se oli elämäni parasta aikaa. Molemmista kämppiksistä tuli hyvät ystävät. Toki ristiriitoja oli, mutta niiden ratkaisemisen opettelu ja yleensäkin yhdessä asumisen pienten epämukavuuksien sietäminen antoi lisää sosiaalisia taitoja - täysi-ikäisyys ei takaa sitä, että nuori olisi sosiaalisilta taidoiltaan vielä sellainen, ettei parantamisen varaa olisi. Meistä tuli vuosien aikana yhteisö, ja koska järjestimme myös kotibileitä ja meillä oli osin yhteinen kaveripiiri, meidän asunnostamme tuli hyvin yhteisöllinen, jopa sosiaalisen elämän eräänlainen keskus. Moni kauempaakin tullut esimerkiksi nukkui kämpän yhteisissä tiloissa viikonloppuna - keittiössä oli vuodesohva, jolla oli yöpyjiä. Loppuaikoina elämä muistutti enemmän värikästä kommuunielämää kuin perinteistä soluelämää, jossa jokainen lukitsee iltaisin omat ovensa.
Vuokra soluhuoneestani oli muistaakseni alle 170€/kk sähköineen ja vesineen. Tämä oli tietysti 2000-luvun alkupuolella, ja vuokra taisi näiden vuosien aikana nousta jonkin verran. Edullista ja huoletonta tämä asuminen silti oli, verrattuna siihen, kun muutimme avopuolisoni kanssa yhteiseen asuntoon.
Tuolloin alkoi näkyä se ilmiö, että soluasunnot eivät oikein enää kelvanneet muille kuin vaihtareille. Ja elämä solutaloissa alkoi olla entistä värikkäämpää ja äänekkäämpää.
Siitä huolimatta toivoisin, että opiskelija-asuntosäätiöt tajuaisivat panostaa myös hyvälaatuisiin soluasuntoihin. Esimerkiksi sellaisiin, joissa yhteinen oleskelutila olisi oikeasti tilava ja toimiva, eikä pelkkä solukeittiö.
Soluasuminen on mukavaa. Saa ystäviä ja nyt noin 45 vuotta myöhemmin pidetään yhteyttä. Voi jopa olla niin, että ilman soluasumista nyt ei olisi juuri ystäviä. Alussa tietenkin solukavereita ei voi valita, mutta ainakin Kauppakorkeassa sai vaihdella asuinkumppaneita ja silloin muutetaan ystävien kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin hullu, että ei voi muka asua soluasunnossa, pitää ostaa oma asunto tai vuokrata vapailta markkinoilta. Ei muiden kuulu maksaa kalliita asuntoja toisille.
Näin on! Ja on aina ollut. Varakkaat vanhemmat ostavat lapselleen opiskelukaupungista asunnon, tosin aikanaan ei siihen saanut vuokratukea.
Muistan kun jotkut omissa asunnoissaan asuvat opiskelijakaverit suorastaan kadehtivat meitä, joilla kimppakämpässä oli aina halutessa seuraa ja he nököttivät yksi.
Olen asunut sekä 2 että 3 hengen soluissa, selvisin hengissä vaikka kokemus ei ollut kaikilta osin miellyttävimmästä päästä. Oli varastelevaa kämppistä, supersotkuista kämppistä, huolimatonta kämppistä (hellanlevyt jäi päälle, ulko-ovi jäi auki jne.), tympeää kämppistä, väkivaltaista kämppistä (sain nyrkistä naamaan). Taisin varmaankin nähdä koko ihmisluonteen kirjon noina aikoina. Että sikäli ymmärrän omien kokemusten pohjalta erittäin hyvin miksei solukonsepti enää kiinnosta nykynuorisoa. Halpa vuokra ei kompensoi ihan kaikkea, kuten turvallisia ja mukavia asuinoloja. Ventovieraan kanssa yhteen muutto on aina riskipeliä, eihän kukaan tänne kirjoittelevista kritisoijistakaan suostuisi muuttamaan saman katon alle jonkun random vastaantulijan kanssa. Silti pakottaisivat opiskelijat tähän järjestelyyn.
Oi niitä aikoja. Asuin opiskelija-asuntolassa jossa oli jaettu keittiö ja olohuone. Jouduin asumaan omien koulukiusaajieni kanssa, jotka valtasivat yhteiset tilat omille kännibileilleen ja hengailuun. Pysyttelin enimmäkseen omassa 15m2 luukussani, mutta joskus oli pakko mennä tekemään ruokaa. Yhteiset tilat oli saastaisia, eikä tiskejä pystynyt tiskaamaan likaisen tiskivuoren takia. Minä siivosin lopulta 25 ihmisen sotkut. Pahinta oli kuitenkin se että joutui olemaan joidenkin nyrkkeilysäkkinä myös vapaa-ajalla, omassa kodissa.
Solussa asuminen tulee olla vapaaehtoista. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä on sitten kiva kun saa jonkun solukämppäkaverin jonka kanssa ei tulekaan toimeen. Olla varpaillaan omassa soluasunnossa. Ei kiva. Menee keittiöön niin siellä tuppisuuna sitten syödä muroja jonkun hapannaaman kanssa jonka kanssa pahimmillaan vaikea tulla toimeen. Jollekin introvertimmille ihmisille se omien akkujen lataaminen omissa oloissa on tärkeää. Se on kuluttavaa kun ei koskaan saa olla rauhassa ja joutuu pahimmillaan jonkun randomin kanssa asumaan. Toki se on totta että ulkomailla soluasumista ja jopa huonekaverin kanssa asumista harrastetaan enemmän. En tiedä onko se joku ero luonteenlaadussa sitten.
Kun lukee tällaisia, niin tulee mieleen, että ovatko ihmiset muuttuneet näin paljon parissa vuosikymmenessä? Itse en ole mikään armeijaintoilija, mutta tuntuu että armeijan käyminen olisi hyvä juttu tuollaisille, oppisivat olemaan muiden ihmisten - just niiden "randomien" kanssa, naisillekin saisi olla joku lyhyt kesäkurssi edes. Tupa-asumisen jälkeen oma soluhuone alkaisikin tuntua luksukselta.
Jos noin pelottaa, että saa juron kämppiksen, joka kanssa ei tule toimeen, niin miten ihmeessä luulet tulevasi toimeen työelämässä? Siellä kun on erilaisia ihmisiä ja monen kanssa kahvihuoneessa ei vaihdeta kivoja kuulumisia eikä puhuta! Eikä se maailmaa kaada, paitsi jos on niin herkkähipiäinen että ottaa kaikki henkilökohtaisesti.
Olen ollut koulukiusattu ja työpaikkakiusattu. Olen onnistunut nousemaan näiden ikävien kokemusten yli ja ohitse hyvien ystävien avulla, eivätkä ne ole elämääni pilanneetjos olisin yksin siellä yksiössäni näitä märehtinyt 24/7 olisin varmaan nyt katkera akka!
Millä työpaikalla asutaan yhdessä? Töissäkin eniten ärsyttää tyypit, jotka syö toisten eväät eikä huolehdi osaltaan taukohuoneen siisteydestä. Siis ne samat tyypit, jotka eli perseillen soluasunnoissa.
Jaa, että kolmen tai neljän vuoden työttömyys on kannattavampaa CV:ssäkuin opiskelu heti oppivelvollisuuden jälkeen? Kivat CV:t tulevilla työnhakijoilla vakioaukkoineen. On varmaan helppo päästä töihin.