Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Ihmettelen itsekin tätä. Yksiö keskustasta ja matkustelua maailman ympäri.

Korkea elintaso pitää maksaa ihan itse.

Toisaalta siinä mielessä ymmärtää nykyisin kun ei tiedä millaiset häirikköasuinkumppanit saa. Ennen taisi meno olla viattomampaa. Itselläni oli onni saada aivan ihanat kämppikset soluasunnossa. Ei häiriköintiä, lukurauha, mutta kivaa yhteiseloa. Toisaalta, soluasuntoa voisi yrittää hakea itse kootun porukan kanssa, jos pelkää saavansa häirikköasuinkumppanit. En tiedä onnistuuko. Itse asuin vähän aikaa ihan vapailta markkinoilta vuokratussa kolmiossa kolmistaan omien kurssikavereiden kanssa. Halvempaa ja hauskempaa kuin yksiössä.

Mutta hauska aina kuulla, miten ennen kaikki oli niin helppoa ja kaikki tuli kultalautasella eteen kannettuna. Voihan niinkin ajatella, kun ei tiedä kenenkään muun vaikeuksista kuin omistaan. Vaatimustaso ei ainakaan ollut yhtä kova kuin nykyisin tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin väärin, että opiskelijoiden täytyy ottaa velkaa elämiseen (opintolaina), samaan aikaan kun elämäntapatyöttömät räkii kattoon saamalla täydet tuet tekemättä mitään. Tuet on sen verran pienet että töihinkin pitäis yrittää vääntäytyä samalla opintojen kärsimättä ja jos vielä asumistuki otetaan pois niiltä opiskelijoilta jotka sitä tarvitsee niin huhhuh. Kesäaikaankin pitäisi selvitä ilman mitään tukia, jos ei ole kesätöitä tai harjoittelupaikkaa löytänyt. Opiskelijat elävät siis jatkuvasti paineen alla!

Soluasuminen ei ole tätä päivää, eihän siinä pysty mitenkään palautumaan opintojen ja mahdollisten töiden jälkeen rauhassa, varsinkin jos kämppikset elää kuin apinat.

Opiskelijoilla voi olla myös lapsia. Mites näiden tukeminen jos asumistuki viedään pois? Ei kaikki opiskelijat ole niitä nuoria alle 25v. Jotkut ovat käyneet nuorempana töissä ja/tai perustaneet perheen ensin ja sitten löytäneet sen oman juttunsa ja lähteneet opiskelemaan.

Aikuisena opiskeleva kantaa aikuisen vastuun eli hoitaa rahoituksen sen mukaan.

Eli jos teet vaikka lapset eka ja lähdet opiskelemaan esim. ensimmäistä korkeakoulututkintoa, niin kärsit ja maksat opiskelut itse? Ei kuullosta reilulta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Tuo oli normaalia todellisuutta siihen aikaan, kun kaikki vielä kannettiin kaikille eteen kultalautasilla tarvitsematta itse tehdä mitään tai tinkiä mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Ei opiskelijaelämän ole tarkoitus auttaa loisimaan yhteiskunnan rahoilla vaan kannustaa valmistumaan nopeammin. Yksiöt pois ja solut takaisin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko tämän viestin kirjoittaja opiskellut amk- tai yliopistotutkinnon täysin ilman yhteiskunnan tukia eli opinto- ja asumistukea? Jos olet, silloin voit olla tätä mieltä. Jos et, olet äärimmäisen tekopyhä. Melkoista mutkien suoriksi vetämistä niputtaa opiskelijat "yhteiskunnan loiseläjiksi" kun on itsekin saanut nauttia suomalaisen koulutusjärjestelmän eduista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujolle tai/ja koulukiusatulle nuorelle soluasuminen voi olla tuhoisaa jos seura on vahingollista.

Tai päinvastoin. Yksiössä yksin voi lopullinen syrjäytyminen olla lähellä, kun taas solussa voi huomata, että olen osa jotakin, on OK-kämppikset (vaikka jokaisella oma elämänsä ja omat menonsa, ei ole pakko olla bestiksiä tms.), jne.

jos seura on vahingollista.

Koeta ymmärtää sisältö.

Voi olla itse nostanut riman liian korkealle ja pitää monenlaisia ihmisiä vahingollisena seurana, vaikkeivät he sitä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa maissa lapset elävät vanhemmilla pitkälle aikuisuuteen asti. 18-21-vuotiaana ylös ja ulos meininki on Suomen erikoisuus. Nyt voisivat vanhemmat ottaa kopin tästä ja elättää oman rääpäleensä opiskeluaikaisen asumisen. 

Eikö lapset opiskele siellä muissa maissa? Vai jääkö ne paikkakunnan lähihoitajakouluun vaikka kyvyt ja halut on yliopistoon? Ei meillä olisi ollut varaa maksaa kahdelle lapselle edes soluasumista.

Yliopistossa voi opiskella ja asua silti kotona jos vanhemmat sattuvat asumaan samalla paikkakunnalla. Muuten otetaan opintolaina. Muissa maissa yliopisto/college opinnot kestävät 4 vuotta. Opiskellaan tiiviiseen tahtiin ja valmistutaan noin 22 vuotiaana. Sen jälkeen mennään töihin, mikä tahansa työ käy.

Suomen erikoisuus on että lapset itsenäistyvät nuorena. Tai siis kun valtio maksaa asuntotukea ja opintorahaa voivat muuttaa omilleen. Harvassa maassa veronmaksajat maksavat muiden opiskelun. Sitten Suomessa jää hihna päälle ja oletetaan, että valtio edelleen tukee vuoran sun muun muodossa, ettei tarvitse itse olla vastuussa omasta elämästä.

Todellakin Suomen 30 vuotiaana valmistuvat kandit aloilta, joissa ei ole toivoakaan työllistymisestä, ovat erikoisuus maailmalla. Eikä positiivisessä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa joten en voi asua solukämpässä.

Minullakin oli, tosin lievähkönä. Mutta kun kämppiksiin tutustui, niin oli ihana asua yhdessä. Ja se sosiaalisten tilanteiden pelkokin vähän lievittyi. Missä olisinkaan, jos olisin totellut sitä pelkoa kaikissa elämäni käänteissä. Soluasunto oli aika helppo ja miellyttävä tapa saada sitä pelkoa levitettyä. Tämä oli ihanien kämppiksieni ja heidän lämpönsä ansiota. Siihen aikaan oli myös näitä käytävän varressa toistakymmentä asuntoa ja yhteiskeittiö, yhteiset suihkut ja vessat -asuntoja. Niissä minun olisi ollut vaikeampaa, mutta mikä olisi auttanut jos mitään muuta ei olisi ollut tarjolla. Pakkohan se olisi ollut sitten asua niissä. Kävin kyllä töissä opiskelun ohessa, muttei minulla olisi silti ollut varaa maksaa vapaiden markkinoiden yksiöitä. En olisi jaksanut koko opiskelun ajan tehdä täydiaikaista työtä ohessa. Tein vain 50% työaikaa pääasiassa ja vain joitain kuukausia 100% aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta siinä mielessä ymmärtää nykyisin kun ei tiedä millaiset häirikköasuinkumppanit saa. Ennen taisi meno olla viattomampaa. Itselläni oli onni saada aivan ihanat kämppikset soluasunnossa. Ei häiriköintiä, lukurauha, mutta kivaa yhteiseloa. Toisaalta, soluasuntoa voisi yrittää hakea itse kootun porukan kanssa, jos pelkää saavansa häirikköasuinkumppanit. En tiedä onnistuuko. Itse asuin vähän aikaa ihan vapailta markkinoilta vuokratussa kolmiossa kolmistaan omien kurssikavereiden kanssa. Halvempaa ja hauskempaa kuin yksiössä.

Mutta hauska aina kuulla, miten ennen kaikki oli niin helppoa ja kaikki tuli kultalautasella eteen kannettuna. Voihan niinkin ajatella, kun ei tiedä kenenkään muun vaikeuksista kuin omistaan. Vaatimustaso ei ainakaan ollut yhtä kova kuin nykyisin tuntuu olevan.

Kimppakämppä ei onnistu enää kun Kela katsoo kämppiksen puolisoksi. Erilliset vuokrasopparit ei kelpaa todisteeksi eikä sukupuoliperuste vaikka kämppis olisi myös nainen, sillä Kela katsoo automaattisesti että olette pari vaikka kuinka todistelisit että poikakaveri löytyy.

Jos asumistuki poistuu opiskelijoilta niin kuka asuu noissa pikkukopperoissa joita on rakennettu pilvin pimein? Tokkopa sellaisia työssäkäyviä yksinasujia on kymmeniä-satoja tuhansia jotka ehdottomasti viihtyvät 20 neliön minitilassa (pl. pääkaupunkiseutu jossa tällainen neliömäärä on "luksusneliöitä sisältävä" superkokonaisuus).

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelijoille annetaan enemmän rahaa niin annetaan se opetuksen laadun varmistamiseen tai terveyspalveluihin eikä luksukseen. Jos on varaa vaatia yksiötä, asiat ovat opiskelijoilla hyvin ja se on mukava kuulla.

Miksi eläkeläisille ei kelpaa soluasuminen, heitähän on moninkertaisesti enemmän ja myös heidän asumistaan ja palveluita tuetaan, kuin opiskelijoita.

Tuttu vanhus 83v sai paikan kunnallista hoivakodeissa, pienen yksiön, jossa keittiösyvennys, oma wc- ja kylpyhuone.

Miksi eläkeläisiä ei vaadita soluasumiseen, jollein eläkkeitä voisi leikata ja asuminen ja palveluiden järjestäminen olisi halvempaa.

Nyt ne viedään kilometrien päähän.

Ja samalla tavalla vanhuksien elämää tuetaan yhteiskunnan rahoista, kuin opiskelijoita, kun keskieläke on n. 1400€ ja käteen reilu tonni, joka ei riitä palvelujen ostamiseen.

Minäkin asuin pariin otteeseen Hoasin soluasunnoissa. Eipä se oikein herkkua ollut kun jotkut tyypit rikkoivat asumisen sääntöjä ja muuta 'mukavaa'. Vieläkin neljän vuosikymmenen jälkeen kaikuu korvissani eräs hoilotus jota yksi juippi äänekkäästi pyöritti solussaan.

Olen asunut myös toveriasunnoissa samassa huoneessa. Jos kaveri oli puhelias ja jatkuvassa juttelun tarpeessa, niin eipä siinäkään opiskelut oikein edenneet.

Yleensä noista tilanteista hakeuduin ja muutin yksityismarkkinoille omaan alivuokralaisasuntoon, jollaisesta välillä sitten nopeahkostikin toiseen samantyyppiseen, jollaisessa sitten paremmaksi osoittautuneessa saattoi sitten vierähtää pidempikin aika.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Missään nimessä ei pidä, JOS pystyy ITSE kustantamaan asumisratkaisunsa.

MIKSI ihmeessä aikuisen ihmisen pitää kustantaa toisen aikuisen asuminen paremmalla paikalla kuin omansa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen trendi että opiskeluaikana oma asunto? Kokkareiden kultalusikkalapsille joo, mutta ainahan tavalliset ihmiset on opiskeluaikana solukämpissä asuneet!

Mitä hittoa.

Olet nyt sekoittanut kultalusikkalapsen omistusasunnon ja tavallisen opiskelijan vuokra-asunnon . Esim pikkuserkuilleni ostettiin opiskelija-asunnot, jotka jäivät sitten sijoitusasunnoiksi. Perheensä silti kehtaa valittaa rahapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut koti- ja ulkomailla. Alivuokralaisena toimistossa, 2 eri solussa, yksiössä, ulkomailla kimppakämpässä ja 2 eri asuntolassa. Kertaakaan ei tullut vastaan kämppistä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Välillä ei kaikki mennyt putkeen, mutta paljon tuli oppia sosiaalista suhteista. Oli myös kavereita ja tekemistä. EI tullut yksinäisyyden takia mielenterveysongelmia. Kimppakämpässä valittiin kaverit itse, muutoin tuli annettuna.

Jos sattuu huonot solukaverit, niin etsi kimppakämppä tai mene vaikka alivuokralaiseksi.

Elämässä joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On työkaveri, naapuria, sukulaisia, mahdollisen puolison sukua. Nuoruus on hyvä vaihe opetella tätäkin asiaa.

Tämä on niin totta! Lapseni opiskeli Yhdysvalloissa, kämppiksinä varakkaiden perheiden lapsia. Kaikilla oli kotona 500 neliöiset kotitalot ja omat huoneet with en suite bathrooms. Silti vanhemmat halusivat, että lapset asuvat opiskeluaikana soluissa/kimppakämpissä juuri siksi, että oppivat sopeutumaan myös erilaisiin tilanteisiin.

Myöskin tällä tavalla opiskellaan sopeutumista, luodaan kontakteja ja saadaan elinikäisiä ystäviä. Nuorena sopeutuu ja oppii.

Ei ihme, että Suomi on täynnä heikkohermoisia ihmisiä, jotka eivät kestä mitään epämukavuutta tai ääniä! Ovatko kaikki siellä todellakin autismiin taipuvaisia kun halutaan nököttää yksin yksiössä vieraalla paikkakunnalla? Tämä on todella tehokas keino siihen, että tuntee yksinäisyyttä, ei pysty solmimaan ystävyyssuhteita ja sitten masentuu

Minulla oli Suomessa lapsena aina oma huone ja asuimme isossa talossa. Silti opiskeluaikana Suomessa vieraassa kaupungissa kimppakämpässä asuin enkä tuntenut että se olisi laskenut elintasoani. Päinvastoin sain ihania ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä vuosikausien ajan vaikka asumme eri maissa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuteen kuuluu energisyys, vähät yöunet, jatkuva kavereiden kanssa hengaaminen, kimppakämpät jne. 

Ei kuulosta kyllä yhtään omalta nuoruudeltani. Vähäunisuus varsinkin kuulostaa kauhealta. On ihanaa nukkua hyvin siellä omassa yksiössä

Opiskelijoita on muuallakin kuin pk-seudulla, taas mainittiin vain Helsingissä asuvat. Mutta olen kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita HOASin soluista, että en suosittele niitä kenellekään. Kämppis saattaa olla ties minkälainen narkki, häirikkö, varastelija, sotkija, muuten vain omituinen hiippari, you name it. Varsinkin poikasoluissa on kuulemani mukaan aika kamalaa sakkia. Tämän kaltaiset olosuhteet eivät todellakaan edistä kenenkään valmistumista, päinvastoin. Ei ole vaivatonta eikä halpaa muutella jatkuvasti paikasta toiseen kunnollista kämppää etsiessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

mutta älä sitten odota muiden maksavan sitä sinulle. Mene töihin ja maksa itse, älä valita

Terveiset Keski-Euroopasta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut koti- ja ulkomailla. Alivuokralaisena toimistossa, 2 eri solussa, yksiössä, ulkomailla kimppakämpässä ja 2 eri asuntolassa. Kertaakaan ei tullut vastaan kämppistä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Välillä ei kaikki mennyt putkeen, mutta paljon tuli oppia sosiaalista suhteista. Oli myös kavereita ja tekemistä. EI tullut yksinäisyyden takia mielenterveysongelmia. Kimppakämpässä valittiin kaverit itse, muutoin tuli annettuna.

Jos sattuu huonot solukaverit, niin etsi kimppakämppä tai mene vaikka alivuokralaiseksi.

Elämässä joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On työkaveri, naapuria, sukulaisia, mahdollisen puolison sukua. Nuoruus on hyvä vaihe opetella tätäkin asiaa.

Tämä! Veit ns. jalat suustani. Itse myös sekä Suomessa että ulkomailla opiskelleena, solu- ja kimppa-asuminen hyvin erilaisten ihmisten kanssa tullut tutuksi. Näin säästyy pitkä penni, ja ei yksinäisyys pääse vaivaamaan.

Nimenomaan! Opiskelin Ranskassa ja asuin isossa asuntolassa. Pitkän käytävän varrella oli kaikilla pieni huone, jossa oli sänky ja työpöytä vessat ja suihkut oli käytävässä ja ne jaettiin. Opiskelupaikkaan ei mennyt kunnallisia kulkuneuvoja asuntolasta, joten kävelin päivittäin 34 min ylämäkeä. Kotiintullessa onneksi se oli alamäki

Tutustuin ihmisiin ja hauskaa oli!

Yhteiskunnan liiallinen holhous ja tukihimmelit ovat mahdollistaneet kohtuullista paljon korkeamman elintason. Tukien saajat kokevat saamansa tuet oikeudekseen, vaikka tosiasiallisesti ei ole kohtuullista vaatia yhteiskunnalta jotain tiettyä elintasoa. Yhteiskunnan holhoaminen ja tukihimmelit on viety aivan liian pitkälle. Omia tuloja vailla olevien opiskelijoiden kuuluisia asua edullisesti, siis esim soluasunnoissa siltä osin kun asuminen on yhteikunnan rahoittamaa. Terveille tytökykyisille ei pitäisi maksaa asunnon vuokraa kalliilta alueilta. Liian korkeat tuet ovat aiheuttaneet sen ettei alle 13 e/h työt kiinnosta enää ketään työtöntä.