Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit. 

Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.

Kysyn uudestaan, miten sen sotkijan saa siivoamaan, jos hän ei tahdo?

Vierailija kirjoitti:

Poikani asui ensimmäisen lukiovuotensa Tampereella solussa (Toas), kaverinsa kanssa vuokrasivat yhdessä jotta ei tulisi tuntemattomia kämppikseksi. Vuokra oli 376 euroa kuussa kummaltakin. Vuoden jälkeen kaverinsa muutti pois ja poikani sai yksiön, vuokra 382 euroa kuussa. Eli ei ne soluasunnotkaan aina ole yhtään sen edullisempia. Pojalla kotoa kouluun 65 km joten vuokra-asunto oli must. En tajua miksi opiskelijat saavat näin paljon kuraa niskaan asumisestaan, kelalta kun saa asumiseen tasan sen kuntakohtaisen maksimitaksan mukaan ja se määrä on hyvin pieni vapaiden markkinoiden vuokriin = ei kannusta kalliseen asumiseen. Tampereella tuo maksimivuokra on ollut n 400 ja asumistuen määrä siitä muistaakseni 80%. 

Kerro minulle, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa ihmisten opiskelu antamalla erilaisia tukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin? Missä on yksilön omavastuu? Sen sijaan että tässäkin halutaan todistaa, etttä vapailla markkinoilla asuminen on lähes saman hintaista kun soluissa/kimppakämpissä asuminen, pitäisi ajatella että poikasi on erittäin etuoikeutettu kun pystyy asumaan yksin ja joku muu maksaa.

Minun mielestäni ongelma on se, että opiskelijoille Suomessa maksetaan ilmaista rahaa ja mikään ei riitä aina halutaan lisää. Lainoilla voi opiskella, niin muualla maailmassa tehdään ja valmistutaan nopeasti.

Olen onnellinen, että en ole veronmaksaja Suomessa. Olisi todella masentavaa kun hyväosaiset opiskelijat valittavat koko ajan elämänsä ankeutta ja economical hardship.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti synnyttävät haluavat oman synnytyssalin ja perhehuoneen. Ennen synnyttäjiä oli useita samassa salissa, verhot vuoteiden välissä takasi yksityisyyden. Vuodeosastolla oli kuuden hengen huoneita äideille ja vauvoille. Rahat voi käyttää tilojen sijaan hoitoon, yksi kätilö riittää, kun hänen ei tarvitse juosta huoneiden välillä. Nykyajan kermaperseet vaativat mahdottomia.

Pikkuisen eri asia olla samassa salissa alapää levällään. Kyllä opiskelija saa enemmän yksityisyyttä soluhuoneessa, ei tarvitse olla alasti ja tissit paljaana yhteisissä tiloissa.

Siinähän on verho välissä, ei näy mitään muille.

Ei siellä solussa ole pakko asua tuntemattoman kanssa. Voi hakea kaverisolua ennestään tutun kaverin/tuttujen kavereiden kanssa. Näihin asuntoihin voi viedä lemmikeitäkin.

Itse asuin lapsuudenkaverin kanssa solussa opintojen alkuajat ja sitten muutinkin jo yhteen poikaystävän kanssa. Olisi ollut kivaa, jos olisin saanut avoliitossakin asumistukea

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työttömille maksetaan yksiöistä tai jopa isommista asunnoista asumistukea? Heidät tulisi velvoittaa muuttamaan soluasuntoon kun työttömyys kestänyt esimerkiksi puoli vuotta. Eivät anna yhteiskunnalle mitään vastineeksi ja mitä pienemmät kulut heistä syntyy sitä parempi. Opiskelijat sentään todennäköisesti tulevaisuudessa yhteiskuntaa hyödyttävät. Pitkäaikaistyöttömät joiksi jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen voi lukea eivät hyödytä mitenkään koska työllistyminen hyvin epätodennäköistä. 

Siksi, että minun kasikymppinen äiti saa eläkettä vähän päälle 800 ja vuokra on 480/yksiö.

Saa siksi asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.

Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero. 

Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.

Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ. 

Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi. 

Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.

Joku syyhän siihen on että Suomessa ei ole soluasunnot kiinnostaneet. Onko muissa maissa asuntoloista, dormeissa jne. sitten järjestetty valvontaa. Ainakin omien kavereiden kokemukset soluista on aika kauheita. Itselläkin muutaman kuukauden solukokemus, kun opiskelin erään kokonaisuuden toisella paikkakunnalla. Toinen kämppis ihan ok, mutta toinen raahasi jatkuvasti baarista mitä karmeimpia äijiä, joita sai oikeasti pelätäkin. Vastapäisen solun meno ei ollut sen kummempaa, mielenterveysongelmista kärsinyt asukas metelöi, oksensi vessan lattialle jne.

Suomalaisten mieliin on istutettu vähän liian yksipuolisia käsityksiä soluasumisen "kauheudesta". Kyllä, huonojakin kokemuksia varmasti on, mutta on hyviäkin.

Ikävä kyllä koko järjestelmältä putosi pohja, kun soluasuntojen oheen alettiin rakentaa opiskelijoille yksiöitä. Paremmin toimeentulevat (tai varakkaista perheistä olevat) opiskelijat alkoivat joukkomuuttaa yksiöihin, ja ongelmallisemmat tapaukset jäivät soluihin.

Lisäksi kannattaa muistaa, että soluissa yliedustettuna ovat vasta opintonsa alussa olevat 1. vuoden opiskelijat, joilla on vielä paljon opittavaa, ja ehkä kokeillaan ja haetaan omia rajoja tuossa itsenäistymisen alkuvaiheessa.

Usein ikävät kokemukset soluasunnoista johtuvat juuri näistä asioista: joko siitä, että soluasuntoon jumiutunut mt-ongelmainen X:nnen vuosikurssin "opiskelija" aiheuttaa häiriötä TAI siitä, että jostakin Kyyjärveltä Isoon Kaupunkiin muuttanut fuksivuoden opiskelija rellestää ja hakee rajojaan vähän turhan railakkaasti. Tietenkin vaihto-opiskelijat pikanttina lisänä.

Jos soluasunnoissa asuisi opintojensa eri vaiheissa olevia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, meno olisi paljon rauhallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.

Ehkä siksi että me nelikymppiset olimme ikäluokkaa joka oli pääpiirteittäin vielä fiksua ja filmaattista. Ei ollut räjähdysmäisesti kasvaneita mt-ongelmia, erilaisia kirjaindiagnooseja joka toisella, levottomuutta, aggressiota ja ties mitä käytöshäiriöitä. Oli helppoa ja turvallistakin muuttaa soluun, kun vastassa oli toinen samanlainen hyvin käyttäytyvä ja ennakoitava ikätoveri. Nykyään ei mene enää samalla tavalla. Jos olisin äiti en välttämättä haluaisi, että jälkikasvu lähtee uhkapelaamaan yhteisasumisella ventovieraan kanssa. Hyvä kaveri on asia erikseen. 

Mihin gallup-tutkimukseen AP:n väite perustuu? Epäilen vahvasti että kyse on 100% pelkistä omista ajatuksista joille yritetään saada isompi vipuvarsi väittämällä että kaikki opiskelijat ovat peloissaan.

Monimuusaaasunistukea kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työttömille maksetaan yksiöistä tai jopa isommista asunnoista asumistukea? Heidät tulisi velvoittaa muuttamaan soluasuntoon kun työttömyys kestänyt esimerkiksi puoli vuotta. Eivät anna yhteiskunnalle mitään vastineeksi ja mitä pienemmät kulut heistä syntyy sitä parempi. Opiskelijat sentään todennäköisesti tulevaisuudessa yhteiskuntaa hyödyttävät. Pitkäaikaistyöttömät joiksi jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen voi lukea eivät hyödytä mitenkään koska työllistyminen hyvin epätodennäköistä. 

Siksi, että minun kasikymppinen äiti saa eläkettä vähän päälle 800 ja vuokra on 480/yksiö.

Saa siksi asumistukea.

Miksi 80-vuotiaalla äidilläsi ei ole omistusasuntoa? Tai miksi hän ei asu luonanne, kun vuokra on noin kallis?

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.

Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero. 

Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.

Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ. 

Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi. 

Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.

Kuka ne yhteiset tilat siellä siivoaa, ne opiskelijatko? Käytännössä se menee niin, että osa elää siististi ja osa sotkee. Sitten siivous jää parin ihmisen harteille. Ne laiskat sotkijat muistaa opiskeluajan asumisen mukavana, ne siivoamaan joutuneet eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit. 

Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.

Kysyn uudestaan, miten sen sotkijan saa siivoamaan, jos hän ei tahdo?

Keskustelemalla, puhumalla kärsivällisesti. Tekemällä itse oma osansa, ja viestimällä selkeästi, että sotkujen siivoamatta jättäminen ei ole OK. 

Olen asunut sotkijan kanssa solussa, joten tuttua on. Saimme hänet toisen kämppiksen kanssa kyllä tekemään osansa; ei hän tahallaan sotkenut - äärimmäisen harva toimii niin - mutta aloitekyky sotkujen siivoamiseen oli vain huono.

Pistimme hänet siivoamaan sotkunsa, mutta kärsivällistä lähestymistapaa se vaati, samoin hiukan aikaa ja pelisilmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani asui ensimmäisen lukiovuotensa Tampereella solussa (Toas), kaverinsa kanssa vuokrasivat yhdessä jotta ei tulisi tuntemattomia kämppikseksi. Vuokra oli 376 euroa kuussa kummaltakin. Vuoden jälkeen kaverinsa muutti pois ja poikani sai yksiön, vuokra 382 euroa kuussa. Eli ei ne soluasunnotkaan aina ole yhtään sen edullisempia. Pojalla kotoa kouluun 65 km joten vuokra-asunto oli must. En tajua miksi opiskelijat saavat näin paljon kuraa niskaan asumisestaan, kelalta kun saa asumiseen tasan sen kuntakohtaisen maksimitaksan mukaan ja se määrä on hyvin pieni vapaiden markkinoiden vuokriin = ei kannusta kalliseen asumiseen. Tampereella tuo maksimivuokra on ollut n 400 ja asumistuen määrä siitä muistaakseni 80%. 

Kerro minulle, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa ihmisten opiskelu antamalla erilaisia tukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin? Missä on yksilön omavastuu? Sen sijaan että tässäkin halutaan todistaa, etttä vapailla markkinoilla asuminen on lähes saman hintaista kun soluissa/kimppakämpissä asuminen, pitäisi ajatella että poikasi on erittäin etuoikeutettu kun pystyy asumaan yksin ja joku muu maksaa.

Minun mielestäni ongelma on se, että opiskelijoille Suomessa maksetaan ilmaista rahaa ja mikään ei riitä aina halutaan lisää. Lainoilla voi opiskella, niin muualla maailmassa tehdään ja valmistutaan nopeasti.

Olen onnellinen, että en ole veronmaksaja Suomessa. Olisi todella masentavaa kun hyväosaiset opiskelijat valittavat koko ajan elämänsä ankeutta ja economical hardship.

Miksi sitten kitiset täällä entisen kotimaasi asioista ja käytännöistä, kun ne eivät enää koske sinua siellä ulkomailla? Miksi vetää kierroksia suomalaisista tavoista. Keskity elämääsi siellä missä olet ja minkä maan olet valinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.

Ehkä siksi että me nelikymppiset olimme ikäluokkaa joka oli pääpiirteittäin vielä fiksua ja filmaattista. Ei ollut räjähdysmäisesti kasvaneita mt-ongelmia, erilaisia kirjaindiagnooseja joka toisella, levottomuutta, aggressiota ja ties mitä käytöshäiriöitä. Oli helppoa ja turvallistakin muuttaa soluun, kun vastassa oli toinen samanlainen hyvin käyttäytyvä ja ennakoitava ikätoveri. Nykyään ei mene enää samalla tavalla. Jos olisin äiti en välttämättä haluaisi, että jälkikasvu lähtee uhkapelaamaan yhteisasumisella ventovieraan kanssa. Hyvä kaveri on asia erikseen. 

Älä nyt viitsi vääristellä totuutta ja luoda jotain ihan ihme harhakuvia. Nykyajan nuoret ovat ihan yhtä fiksuja ja filmaattisia ja nykyaikana saa lääkitystä ties mihin. Ja kannattais sunkin asua ulkomailla niin tietäisit mitä uhka ja ennakoimattomuus tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.

Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero. 

Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.

Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ. 

Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi. 

Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.

Kuka ne yhteiset tilat siellä siivoaa, ne opiskelijatko? Käytännössä se menee niin, että osa elää siististi ja osa sotkee. Sitten siivous jää parin ihmisen harteille. Ne laiskat sotkijat muistaa opiskeluajan asumisen mukavana, ne siivoamaan joutuneet eivät.

Miten nämä nuoret pystyvät sitten elämään edes parisuhteessa kun ei voi/osata avata suuta siivottomuudesta ja ahdistustaan kaikenlaisesta? Tämä keskustelu haiskahtaa vahvasti vuokranantajien pelolta, että asumistukeen tulee muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit. 

Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.

Kysyn uudestaan, miten sen sotkijan saa siivoamaan, jos hän ei tahdo?

Keskustelemalla, puhumalla kärsivällisesti. Tekemällä itse oma osansa, ja viestimällä selkeästi, että sotkujen siivoamatta jättäminen ei ole OK. 

Olen asunut sotkijan kanssa solussa, joten tuttua on. Saimme hänet toisen kämppiksen kanssa kyllä tekemään osansa; ei hän tahallaan sotkenut - äärimmäisen harva toimii niin - mutta aloitekyky sotkujen siivoamiseen oli vain huono.

Pistimme hänet siivoamaan sotkunsa, mutta kärsivällistä lähestymistapaa se vaati, samoin hiukan aikaa ja pelisilmää.

Toinen sanoo joojoo, kyllä mä siivoan, mutta en nyt. Sitten häipyy paikalta ja tulee illalla takaisin. Eli miten pakotat, kun puheella ei ole vaikutusta eikä saa lyödä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.

Ehkä siksi että me nelikymppiset olimme ikäluokkaa joka oli pääpiirteittäin vielä fiksua ja filmaattista. Ei ollut räjähdysmäisesti kasvaneita mt-ongelmia, erilaisia kirjaindiagnooseja joka toisella, levottomuutta, aggressiota ja ties mitä käytöshäiriöitä. Oli helppoa ja turvallistakin muuttaa soluun, kun vastassa oli toinen samanlainen hyvin käyttäytyvä ja ennakoitava ikätoveri. Nykyään ei mene enää samalla tavalla. Jos olisin äiti en välttämättä haluaisi, että jälkikasvu lähtee uhkapelaamaan yhteisasumisella ventovieraan kanssa. Hyvä kaveri on asia erikseen. 

Älä nyt viitsi vääristellä totuutta ja luoda jotain ihan ihme harhakuvia. Nykyajan nuoret ovat ihan yhtä fiksuja ja filmaattisia ja nykyaikana saa lääkitystä ties mihin. Ja kannattais sunkin asua ulkomailla niin tietäisit mitä uhka ja ennakoimattomuus tarkoittaa.

Lääkitystä, totta tosiaan. Asuin jokunen vuosi sitten juuri lukiosta päässeen tytön kanssa 2 hengen solussa, ja tällä neidillä oli kylppärin lääkekaapissa järkky arsenaali mieliala- ja psykoosinestolääkkeitä. En tuntenut oloani järin turvalliseksi. Ja olen muuten jo asunut ulkomailla, Meksikossa useamman vuoden, eli tiedän kyllä mitä ovat uhat ja ennakoimattomuus. Ei kannata yrittää päteä siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.

Ehkä siksi että me nelikymppiset olimme ikäluokkaa joka oli pääpiirteittäin vielä fiksua ja filmaattista. Ei ollut räjähdysmäisesti kasvaneita mt-ongelmia, erilaisia kirjaindiagnooseja joka toisella, levottomuutta, aggressiota ja ties mitä käytöshäiriöitä. Oli helppoa ja turvallistakin muuttaa soluun, kun vastassa oli toinen samanlainen hyvin käyttäytyvä ja ennakoitava ikätoveri. Nykyään ei mene enää samalla tavalla. Jos olisin äiti en välttämättä haluaisi, että jälkikasvu lähtee uhkapelaamaan yhteisasumisella ventovieraan kanssa. Hyvä kaveri on asia erikseen. 

Tämä on kyllä totta. 

Tosin oli omanikäisissäni (nyt olen 40+) jo tuolloin 2000-luvun alussa selkeästi havaittavissa erilaisia ongelmia, mutta ei niitä kovin usein vielä diagnosoitu. Oli omalla kämppiksellänikin selkeästi MT-ongelmia, ja hän saikin diagnoosin myöhemmin. Pärjäsimme kuitenkin hänen kanssaan.

Yksi asia on nykyään ainakin selvää: erilaisuutta ei SIEDETÄ. Nykyään erilaisuus hyväksytään, ja kaikki kirjaindiagnoosit ym. ovat OK - tasan tarkkaan niin kauan, kun ei tarvitse esimerkiksi tällaisen ihmisen kanssa asua ja elää. 

Itse opin soluasumisen aikana juuri sietämään erilaisuutta ja kohtaamaan aidosti sellaiset ihmiset, joilla ei ole kaikki muumit välttämättä kanootissa. Pitkää pinnaa se vaati. En silti kokenut oloani uhatuksi, välillä vähän epämukavaksi, mutta siihenkin tuli sietokykyä. Myös puolisoni asui soluasunnossa noin puolitoista vuotta kahteen eri otteeseen, ja samanlaisia kokemuksia oli hänelläkin.

Mutta kaikki tuo mielestäni kuitenkin kasvatti ja antoi itselleni taitoja, ja sitä kuuluisaa resilienssia sellaisiin tilanteisiin, kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä.

Mites nyt niin moni köyhä opiskelija onkin bilettävä liitäjä? Millä rahalla ja ajalla kun ne opiskelukin venyy ja venyy kun ei ole aikaa (ja rahaa) opiskella? Pääsykokeet ja testit kouluihin niin vaikeita mutta joka solussa on joku psykoosijoukko? Naapurisolussakin ihan oksennettu! Ihan naapurissa, voi voi. Arvotaloyksiöissähän naapurit eivät oksentele....

Opiskelijoille pitää olla lasitettu parveke, poreamme, infrapunasauna ja sähköauton latauspaikka. Keskivertoduunareilla ei ole varaa valita asuntoaan noilla kriteereillä, jos meinaa jossain asua.