Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Kummasti synnyttävät haluavat oman synnytyssalin ja perhehuoneen. Ennen synnyttäjiä oli useita samassa salissa, verhot vuoteiden välissä takasi yksityisyyden. Vuodeosastolla oli kuuden hengen huoneita äideille ja vauvoille. Rahat voi käyttää tilojen sijaan hoitoon, yksi kätilö riittää, kun hänen ei tarvitse juosta huoneiden välillä. Nykyajan kermaperseet vaativat mahdottomia.

Pikkuisen eri asia olla samassa salissa alapää levällään. Kyllä opiskelija saa enemmän yksityisyyttä soluhuoneessa, ei tarvitse olla alasti ja tissit paljaana yhteisissä tiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Missään nimessä ei pidä, JOS pystyy ITSE kustantamaan asumisratkaisunsa.

MIKSI ihmeessä aikuisen ihmisen pitää kustantaa toisen aikuisen asuminen paremmalla paikalla kuin omansa?

Sinulta varmaan löytyy joku laskelma, jossa soluasuminen olisi todettu halvemmaksi, kuin nämä pienet yksiöt ja kaksiot.

Jos talossa on 1000m2, niin rakennuskulut ja ylläpitokustannuksissa ei juuri ole eroa, onko soluasuminen vai onko soluasumisen neliöt käytetty tehokkaasti hyväksi ja rakennettu yksiöksi.

Höpö höpö. Solutalojen rakentaminen ja ylläpitäminen on paljon halvempaa, koska soluissa on jaettu keittiö, jaetut säilytystilat ja jaettu kylppäri. Itse asuin entisessä solukolmiossa (jollaisia oli vielä käytössä samassa talossa soluina), jonka kokonaispinta-ala oli selvästi alle 70 neliötä. Huoneet olivat melko pieniä ja yhteinen keittiö oli pienehkö, mutta asunnon pohja oli toimiva, valoisa ja viihtyisä. Jos muuttaisit tuon mielessäsi kolmeksi yksiöksi, taloon tulisi kolminkertainen määrä kylppäreitä ja keittiöitä, ja koko talon suunnittelu ja rakentaminen tulisi paljon kalliimmaksi, ja pienistä vähän yli 20 neliön yksiöistä tulisi hirvittäviä sellejä.

Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.

Eli ei ole muita kavereita kuin lapsuudenkaverit? Ei osata luoda uusia ihmissuhteita?

Aluksihan siinä voi olla vähän trafiikkiakin kämppien kanssa, mutta aika nopeasti ne kämppäkuviot useimmiten lutviutuvat. 

Asunto pitää siis vuokrata yksityiseltä. Kuka rupeaa päävuokralaiseksi ja vastaa siitä, että jokainen alivuokralainen maksaa vuokransa? Kiinnostaako sinua?

Taas tyypillinen negatiivinen asenne, jossa jo pelotellaan ongelmilla. Miksi kaikki pitäisi saada helpolla ilman että itse ottaa yhtään vastuuta? Kannattaisi joskus yrittää voi vaikka huomata, että kaikki meneekin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Asuin itse 3 vuotta soluasunnossa, ja se oli elämäni parasta aikaa. Molemmista kämppiksistä tuli hyvät ystävät. Toki ristiriitoja oli, mutta niiden ratkaisemisen opettelu ja yleensäkin yhdessä asumisen pienten epämukavuuksien sietäminen antoi lisää sosiaalisia taitoja - täysi-ikäisyys ei takaa sitä, että nuori olisi sosiaalisilta taidoiltaan vielä sellainen, ettei parantamisen varaa olisi. Meistä tuli vuosien aikana yhteisö, ja koska järjestimme myös kotibileitä ja meillä oli osin yhteinen kaveripiiri, meidän asunnostamme tuli hyvin yhteisöllinen, jopa sosiaalisen elämän eräänlainen keskus. Moni kauempaakin tullut esimerkiksi nukkui kämpän yhteisissä tiloissa viikonloppuna - keittiössä oli vuodesohva, jolla oli yöpyjiä. Loppuaikoina elämä muistutti enemmän värikästä kommuunielämää kuin perinteistä soluelämää, jossa jokainen lukitsee iltaisin omat ovensa.

Vuokra soluhuoneestani oli muistaakseni alle 170€/kk sähköineen ja vesineen. Tämä oli tietysti 2000-luvun alkupuolella, ja vuokra taisi näiden vuosien aikana nousta jonkin verran. Edullista ja huoletonta tämä asuminen silti oli, verrattuna siihen, kun muutimme avopuolisoni kanssa yhteiseen asuntoon. 

Tuolloin alkoi näkyä se ilmiö, että soluasunnot eivät oikein enää kelvanneet muille kuin vaihtareille. Ja elämä solutaloissa alkoi olla entistä värikkäämpää ja äänekkäämpää. 

Siitä huolimatta toivoisin, että opiskelija-asuntosäätiöt tajuaisivat panostaa myös hyvälaatuisiin soluasuntoihin. Esimerkiksi sellaisiin, joissa yhteinen oleskelutila olisi oikeasti tilava ja toimiva, eikä pelkkä solukeittiö.

Soluasunnoissa yksi rasittavin piure onkin nimenomaan nämä bileiden järjestäjät ja se, että siellä aina roikkuu hengaamassa ja yöpymässä niitä, jotka sinne ei kuulu. Sotketaan , lainataan ja säretään toisten tavaroita.

Mun opiskelija olisi voinut asua kotona ja opiskella. Mutta kotiin ei saa opintorahaa eikä asumislisää, meidän molempien rahat riittää paremmin, kun hän muutti omaan asuntoon. Valtio siis maksaa mieluummin että pidetään kahta asuntoa kuin yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Ennen ihmisillä oli selkärankaa ja tästä syystä otettiin sitä opintolainaa tai sitten asuttiin solussa ja syötiin raakaa makaronia suoraan pussista ja tämän olen itsekin nähnyt ja kokenut.

Uskomatonta, että kaikki vaativat kaikkea, ilman että tekevät mitään, monihan siellä kouluissakin on "vain kirjoilla" asenteella "valmistutaan sitten joskus 100 vuoden kuluttua jos valmistutaan" ja luxus elämä pitäisi kustantaa jollain siivoojien verorahoilla?

Oma vanhempani meni niin huonoon kuntoon, että kunta osoitti hänelle hoitopaikan yksityiseen hoivakotiin. Hän sai asuttavakseen huoneen, jossa oli oma kylpyhuone. Pelkkä huoneen vuokra oli reilusti yli 500 euroa kuukaudessa. Siis pelkkä vuokra, joten Kela maksoi hänelle asumistukea. Jos asumistuki lakkaa, jatkossa vanhuksia sijoitetaan kaksi tai kolme samaan huoneeseen. Ahdasta tulee, kun hoitajillekin pitäisi olla tilaa työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmisillä oli selkärankaa ja tästä syystä otettiin sitä opintolainaa tai sitten asuttiin solussa ja syötiin raakaa makaronia suoraan pussista ja tämän olen itsekin nähnyt ja kokenut.

Uskomatonta, että kaikki vaativat kaikkea, ilman että tekevät mitään, monihan siellä kouluissakin on "vain kirjoilla" asenteella "valmistutaan sitten joskus 100 vuoden kuluttua jos valmistutaan" ja luxus elämä pitäisi kustantaa jollain siivoojien verorahoilla?

Voi myötähäpeä, et osannut edes makaronia keittää. Nykyään ei saa vetkuttaa opintoja ties miten pitkään kuten sinun aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi solut eivät kelpaa? Nykynuoret ovat laiskoja, passiivia piipittäjiä, joille on annettu ennenkuin pyytävät. Luulevat, että sinne keskustan kämppään pääsee parilla sadalla eurolla. Valittavat ja kitisevät. Kun sitten huomaavat kolmekymppisinä asuvansa yhä kotona, kun sitä unelmataloa ei ole ilmaiseksi annettu, alkavat pikkuhiljaa tulla realistisemmiksi elämän suhteen.

Aloittaja puhui nimenomaan pääkaupunkiseudun opiskelijoista. Hieman epäilen että heistä enemmistö olisi "laiskoja ja passiivisia" ottaen huomioon kuinka vaikeaa on päästä sisään esim. Helsingin yliopistoon. Ammattikorkeissa sama juttu. 

Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.

Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero. 

Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.

Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ. 

Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi. 

Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.

Jännä että täällä kuvitellaan suunnilleen kaikkien opiskelijoiden haluavan asuvan hienoissa yksiköissä keskustassa. Minä asuin keskustassa, mutta yksiö oli aikamoinen murju. Vessa muovimatot irtoilivat ja ylimääräinen kasvu irronneissa kohdissa oli varmasti hometta. Kahvat jäivät kätensä sekä kaapeista että väliovista. Parvekkeen lattian rappaus oli irronnut, niin että parvekkeella pystyi käymään vain kengät jalassa. Mutta onneksi oli oma rauha.

Ei ne kavereidenkaan yksiöt mitään luksusta olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin itse 3 vuotta soluasunnossa, ja se oli elämäni parasta aikaa. Molemmista kämppiksistä tuli hyvät ystävät. Toki ristiriitoja oli, mutta niiden ratkaisemisen opettelu ja yleensäkin yhdessä asumisen pienten epämukavuuksien sietäminen antoi lisää sosiaalisia taitoja - täysi-ikäisyys ei takaa sitä, että nuori olisi sosiaalisilta taidoiltaan vielä sellainen, ettei parantamisen varaa olisi. Meistä tuli vuosien aikana yhteisö, ja koska järjestimme myös kotibileitä ja meillä oli osin yhteinen kaveripiiri, meidän asunnostamme tuli hyvin yhteisöllinen, jopa sosiaalisen elämän eräänlainen keskus. Moni kauempaakin tullut esimerkiksi nukkui kämpän yhteisissä tiloissa viikonloppuna - keittiössä oli vuodesohva, jolla oli yöpyjiä. Loppuaikoina elämä muistutti enemmän värikästä kommuunielämää kuin perinteistä soluelämää, jossa jokainen lukitsee iltaisin omat ovensa.

Vuokra soluhuoneestani oli muistaakseni alle 170€/kk sähköineen ja vesineen. Tämä oli tietysti 2000-luvun alkupuolella, ja vuokra taisi näiden vuosien aikana nousta jonkin verran. Edullista ja huoletonta tämä asuminen silti oli, verrattuna siihen, kun muutimme avopuolisoni kanssa yhteiseen asuntoon. 

Tuolloin alkoi näkyä se ilmiö, että soluasunnot eivät oikein enää kelvanneet muille kuin vaihtareille. Ja elämä solutaloissa alkoi olla entistä värikkäämpää ja äänekkäämpää. 

Siitä huolimatta toivoisin, että opiskelija-asuntosäätiöt tajuaisivat panostaa myös hyvälaatuisiin soluasuntoihin. Esimerkiksi sellaisiin, joissa yhteinen oleskelutila olisi oikeasti tilava ja toimiva, eikä pelkkä solukeittiö.

Soluasunnoissa yksi rasittavin piure onkin nimenomaan nämä bileiden järjestäjät ja se, että siellä aina roikkuu hengaamassa ja yöpymässä niitä, jotka sinne ei kuulu. Sotketaan , lainataan ja säretään toisten tavaroita.

Idea olikin se, että me järjestimme bileet aina yhdessä. Jos joku kieltäytyi, niitä ei järjestetty. Jaettu ilo oli yhteistä iloa. Ja myös yöpymisistä/yövieraista osasimme sopia keskenämme.

Se, joka jonkun mielestä näyttää tai kuulostaa rasittavalta, voi oikeasti olla aivan päinvastaista. Me kaikki kolme viihdyimme omissa bileissämme aina erittäin hyvin, tapasimme uusia ihmisiä ja taisi joku seurustelusuhdekin syntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Ihmeellistä, että heti aletaan olettamuksella, että muut asujat ovat hankalia, mielenterveysongelmallisia ja bailaavat koko ajan. Jos siis koko ajan bailataan tämä vain osoittaa sen, että suomalaisilla opiskelijoilla riittää rahaa, kun sitä ilmaiseksi saa. Ja opinnot jatkuu ikuisesti.

Nimenomaan, tämä on kummallinen olkiukko, jolla väistellään nykyajan opiskelijoiden nousseita standardeja.

Itsekin olen ollut opiskelija, ja hyväksynyt sen, että samaan elintasoon ei voi vaatia kuin keskituloinen palkansaaja. Asunto oli alkuun solu, ja todella rauhallinen sellainen. Hyvällä paikalla, palvelut lähellä, mukavat opiskelevat naapurit. Jokaisella oli oma turvallinen huone ja yhteiset tilat. Kukaan ei ryypännyt eikä riehunut (mistä moinen oletus, että se olisi yhtä rellestämistä?!)

Eikä opiskeluaikana ollut tavoite perustaa myöskään perhettä, kun siihenkin täällä on viitattu. Perheet perustettiin sitten, kun siihen oli taloudellisesti mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?

Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.

Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.

Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.

Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit. 

Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.

Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero. 

Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.

Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ. 

Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi. 

Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.

Joku syyhän siihen on että Suomessa ei ole soluasunnot kiinnostaneet. Onko muissa maissa asuntoloista, dormeissa jne. sitten järjestetty valvontaa. Ainakin omien kavereiden kokemukset soluista on aika kauheita. Itselläkin muutaman kuukauden solukokemus, kun opiskelin erään kokonaisuuden toisella paikkakunnalla. Toinen kämppis ihan ok, mutta toinen raahasi jatkuvasti baarista mitä karmeimpia äijiä, joita sai oikeasti pelätäkin. Vastapäisen solun meno ei ollut sen kummempaa, mielenterveysongelmista kärsinyt asukas metelöi, oksensi vessan lattialle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin väärin, että opiskelijoiden täytyy ottaa velkaa elämiseen (opintolaina), samaan aikaan kun elämäntapatyöttömät räkii kattoon saamalla täydet tuet tekemättä mitään. Tuet on sen verran pienet että töihinkin pitäis yrittää vääntäytyä samalla opintojen kärsimättä ja jos vielä asumistuki otetaan pois niiltä opiskelijoilta jotka sitä tarvitsee niin huhhuh. Kesäaikaankin pitäisi selvitä ilman mitään tukia, jos ei ole kesätöitä tai harjoittelupaikkaa löytänyt. Opiskelijat elävät siis jatkuvasti paineen alla!

Soluasuminen ei ole tätä päivää, eihän siinä pysty mitenkään palautumaan opintojen ja mahdollisten töiden jälkeen rauhassa, varsinkin jos kämppikset elää kuin apinat.

Opiskelijoilla voi olla myös lapsia. Mites näiden tukeminen jos asumistuki viedään pois? Ei kaikki opiskelijat ole niitä nuoria alle 25v. Jotkut ovat käyneet nuorempana töissä ja/tai perustaneet perheen ensin ja sitten löytäneet sen oman juttunsa ja lähteneet opiskelemaan.

Aikuisena opiskeleva kantaa aikuisen vastuun eli hoitaa rahoituksen sen mukaan.

Eli jos teet vaikka lapset eka ja lähdet opiskelemaan esim. ensimmäistä korkeakoulututkintoa, niin kärsit ja maksat opiskelut itse? Ei kuullosta reilulta.

Aivan samat tuet ja lainat saat, oli lapsia eli ei. Ja hei, sen perheasunnon. Vuokra on paljon halvempi kuin vapailla markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.

Eli ei ole muita kavereita kuin lapsuudenkaverit? Ei osata luoda uusia ihmissuhteita?

Aluksihan siinä voi olla vähän trafiikkiakin kämppien kanssa, mutta aika nopeasti ne kämppäkuviot useimmiten lutviutuvat. 

Asunto pitää siis vuokrata yksityiseltä. Kuka rupeaa päävuokralaiseksi ja vastaa siitä, että jokainen alivuokralainen maksaa vuokransa? Kiinnostaako sinua?

Taas tyypillinen negatiivinen asenne, jossa jo pelotellaan ongelmilla. Miksi kaikki pitäisi saada helpolla ilman että itse ottaa yhtään vastuuta? Kannattaisi joskus yrittää voi vaikka huomata, että kaikki meneekin hyvin.

Ihan totta. Vuokranantaja voi tehdä jokaisen asukkaan kanssa oman vuokrasopimuksen ja jos vuokralainen muuttaa pois, saamatta jäänyt vuokra jää vuokranantajan tappioksi. Uuden vuokralaisen valitsevat vuokralaiset, sillä heidän pitää saada valita sellainen, joka sopii porukkaan. Siinä voi mennä aikaa kuukausia, mutta sehän ei haittaa.