Lue keskustelun säännöt.
Epäsuosittu mielipide: elämäni parisuhteessa olisi ollut paljon tylsempää kuin sinkkuna
Onnellinensinkku
02.04.2023 |
Täällä on monia ketjuja, joissa puhutaan sinkkuuden kurjuudesta.
Itse näen, että elämäni on ollut paljon jännittävämpää kuin mitä pitkään seurustelleiden ystävieni. Olen matkustellut yksin, tutustunut uusiin ihmisiin, seikkaillut, harrastanut paljon hyvää ja villiä seksiä erilaisten ihmisten kanssa, opiskellut eri aloja ja päässyt unelmatyöhöni, asunut eri paikoissa ja vaikka mitä muuta.
Moni seurusteleva kaverini taas on jumiutunut elämään puolisonsa rinnalla, eikä ole voinut toteuttaa omia haaveitaan esimerkiksi puolison työkuvioiden vuoksi. On päätetty perustaa perhe, koska niin vain kuuluu tehdä ja sittemmin valitetaan kuinka tylsää ja rankkaa pikkulapsiarki on.
Silti koen, ettei sinkun anneta olla tyytyväisiä elämäänsä sellaisinaan. Ulkopuoliset eivät usko, että sinkkunakin elämä voi olla onnellista ja merkityksellistä.
Niin elämä on varmasti hyvää monella pitkään seurustelleillakin, mutta valitettavan moni elää onnettomissa parisuhteissa ja jättää omat unelmansa toteuttamatta.
Kommentit (68)
Onnekas minä, olen saanut molemmat! Kuka tietää mitä tulevaisuus vielä tuotullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteesta saa turvaa. Kun mikään ei vielä paina ja terveenä liihottaa, voi tuntua siltä, että mihin sitä ketään tarvitsee. Sitten kun sairasvuoteella makaat, niin vasta ymmärrät.
Toisaalta parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja puoliso voi tuntua välillä pelkältä rasitteelta.
Vaikeita asioita nämä.
Huono puoliso on rasite myös sairastuessa ja muissa elämän karikoissa. Sen sijaan, että antaisi sitä turvaa ja tukea, huono puoliso nimenomaan jättää selviytymään yksin ja painaa alas elämän karikoissa vaikeuttaen elämää entisestään ja saaden aikaan voimakkaan pettymyksen sekä vihan tunteen puolisoa kohtaan.
No sehän on selvä. Ihmettelen vain sitä, että täällä on melkein kaikilla ollut huono puoliso. Ja siksi ei tunnuta ymmärtävän niitä, jotka kaipaavat sitä hyvää puolisoa. Ylistetään vain sitä, että miten ihanaa on kun on päässyt eroon siitä kamalasta äijästä ja on vapaa sinkku.
Tilanne on ihan eri heillä, jotka ovat kokeneet hyvän parisuhteen ja haluaisivat löytää uuden sellaisen sekä niillä, jotka eivät ole kokeneet parisuhdetta ollenkaan.
En myöskään pidä siitä, että nämä miehiin pettyneet naiset yrittävät tartuttaa sen oman katkeruutensa ja kyynisyytensä muihinkin.
"Olen onnellisempi kullíkarusellìssaní kuin te parisuhteessa kärvistelijät!"
Uskokoon ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
"Olen onnellisempi kullíkarusellìssaní kuin te parisuhteessa kärvistelijät!"
Uskokoon ken tahtoo.
Usko tai älä, on kolmaskin vaihtoehto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys ja lapset on parasta elämässä
Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon. Sitten syntyy konflikti että kumman etu on tärkein.
Kuka muka noin sanoo, että naisen elämä alkaa kun saa lapsen asumaan samaan asuntoon? :D
Sehän on juuri päinvastoin, eli äidit jakavat vertaistukea miten totutella siihen, ettei oma elämä ole enää pelkästään oma elämä, vaan joutuu laittamaan toisen ihmisen eli lapsen tarpeet edelle. Joidenkin mielestä naisen elämä suorastaa loppuu siihen, toiset taas osaavat elää omaakin elämää ja pitää persoonansa, vaikka on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole kokenut, että vapaaehtoista sinkkuuttani mitenkään kyseenalaistettaisiin, ainakaan niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tunne minua ja taustojani kovin hyvin. En ole kokenut ihmettelyä, odotappavaankunkohtaansenoiken-lässytystä tai kumppaniehdokkaiden tyrkyttämistä. Mielestäni yhteiskunta katsoo tällä hetkellä yksineläjiä hyvinkin suopeasti.
Ainoa poikkeus (ainakin omalla kohdallani) on se, kun joillekin selviää oma perhetaustani. Olen mt- ja päihdeongelmaisen perheen lapsi ja kun tämä käy ilmi, en olekaan yhtäkkiä iloinen yksineläjä, vaan valintani nähdään oireiluna. Ikään kuin ei nähdä sitä, että olisin voinut käsitellä menneisyyteni, kasvaa siitä huolimatta tasapainoiseksi aikuiseksi ja tehdä valintoja jotka ovat irrallaan lapsuuden kokemuksistani.
Onneksi kuitenkaan kaikki ihmiset eivät näe asiaa noin, mutta ehkä tuossa kohtaa parisuhdenormi tulee keskimääräistä useammin esiin.
En mäkään ole hirveästi kokenut että sinkkuuttani olisi kyseenalaistettu. Lapsiasiasta tuli jonkin verran toitotusta kuinka sitten kuulemma kuolinvuoteella harmittaa kun ei ole lapsia pitämässä kädestä kiinni. Se on nyt onneksi loppunut kun ikää on tullut.
Mutta kysyisin kuitenkin millä tavalla mielestäsi yhteiskunta katsoo yksinelämistä suopeasti? Minusta on varsinkin näin vaalien alla ollut silmiinpistävää kuinka kaikki ehdokkaat ovat lapsiperheiden asialla, yksinelävistä ei välitä yhtään kukaan.
Yksin eläminen ei tuo jatkuvuutta eikä sillä ole tulevaisuutta. Miksi siihen pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota ja tehdä siten siitä houkuttelevanpaa? Miksi kannattaa asiaa mikä on pitkässä juoksussa tuhoisaa koko yhteiskunnalle?
Lue enemmän luule vähemmän. Meiltä on jonkin verran naisia lähtenyt Suomi24 keskustelujen perusteella hakemaan toista naista Baltian maista kumppanuusvanhemmuus projektiin. Osa hakeutuu Suomen puolella naiskommuuneihin. Sinkkuna elo ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä.
Minulle, epävakaan lapsuuden kokeneelle, hyvän kumppanin löytyminen oli taas elämäni suurin pelastus. Ainoa suru on vaan se, että tajusin vaan miten yksin olin ollut aikaisemmin ja miten epäterve lapsuudenperheeni dynamiikka oli.
Epäsuosittu? Tuohan on nykyään suosittu mielipide. Epäsuosittu mielipide olisi sellainen, että sanoisi mieluummin olevan parisuhteessa, kuin sinkkuna.