Epäsuosittu mielipide: elämäni parisuhteessa olisi ollut paljon tylsempää kuin sinkkuna
Täällä on monia ketjuja, joissa puhutaan sinkkuuden kurjuudesta.
Itse näen, että elämäni on ollut paljon jännittävämpää kuin mitä pitkään seurustelleiden ystävieni. Olen matkustellut yksin, tutustunut uusiin ihmisiin, seikkaillut, harrastanut paljon hyvää ja villiä seksiä erilaisten ihmisten kanssa, opiskellut eri aloja ja päässyt unelmatyöhöni, asunut eri paikoissa ja vaikka mitä muuta.
Moni seurusteleva kaverini taas on jumiutunut elämään puolisonsa rinnalla, eikä ole voinut toteuttaa omia haaveitaan esimerkiksi puolison työkuvioiden vuoksi. On päätetty perustaa perhe, koska niin vain kuuluu tehdä ja sittemmin valitetaan kuinka tylsää ja rankkaa pikkulapsiarki on.
Silti koen, ettei sinkun anneta olla tyytyväisiä elämäänsä sellaisinaan. Ulkopuoliset eivät usko, että sinkkunakin elämä voi olla onnellista ja merkityksellistä.
Niin elämä on varmasti hyvää monella pitkään seurustelleillakin, mutta valitettavan moni elää onnettomissa parisuhteissa ja jättää omat unelmansa toteuttamatta.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Häh, kuka ei anna sinkun olla tyytyväinen?
Joka tuutista sinkuilta kysellään, että onko ketään seurustelukumppania kysellyt. Tutut, sukulaiset, työkaverit..
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Mikä tuosta tekee epäsuositun mielipiteen?
Kyllä teillä on ongelmia.
Muista ap ei kellään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Mikä tuosta tekee epäsuositun mielipiteen?
Tuttavapiirissäni ainakin oletus on tuntunut olevan, että nyt minun kuuluisi nauttia vapaudesta.
Kyllä äitiys ja lapset on parasta elämässä
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Minä taas en haluaisi sitä mennyttä perhe-elämää, kun se huono mies oli oikeasti just niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Mutta tuskin kuitenkaan sen huonon miehen kanssa haluaisit viettää sitä perhe-elämää?
Turha surra kaatunutta maitoa, sen sijaan mieti, miten teet elämästäsi parhaan mahdollisen nykyisistä lähtökohdistasi. Voit jopa mennä niin pitkälle kuin minä ja hylätä parisuhteet kokonaan ja pidät vain kepeitä fwb-suhteita keskittyen lapsiisi ja harrastuksiisi sekä kavereihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Minä taas en haluaisi sitä mennyttä perhe-elämää, kun se huono mies oli oikeasti just niin huono.
En minäkään sitä huonoa miestä kaipaa, mutta perhettä. Ei ole sinkkuus kaikkia varten. Ei tarvetta villille irtoseksille tai ylenpalttiselle matkustamiselle. Ihan normaali toisen läsnäolo olisi parasta.
Parisuhteesta saa turvaa. Kun mikään ei vielä paina ja terveenä liihottaa, voi tuntua siltä, että mihin sitä ketään tarvitsee. Sitten kun sairasvuoteella makaat, niin vasta ymmärrät.
Toisaalta parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja puoliso voi tuntua välillä pelkältä rasitteelta.
Vaikeita asioita nämä.
Harva mies pystyy elämään samanlaista seksuaalisesti aktiivista tyydyttävää elostelijan elämää kuten aloittaja. Jos pystyisi niin parisuhteissa ei olisi juuri kukaan.
Tahtoisin ystäväkämppiksen ja rakastajan erikseen.
Mikäs siinä jos se sinkkuus on oma valinta. Minulla on ikää jo oli neljäkymmentä vuotta enkä ole vielä edes suudellut ketään. Tiderissä olin pitkään vailla vähäisintäkään kiinnostusta ja treffeille pyytäminen on aiheuttanut lähinnä vaivaantumista. Nyt sentään vanhemmat, sukulaiset ja ystävät ovat lopettaneet hokemasta sitä kliseistä lohdutus lausetta että "Kyllä sinä vielä jonkun löydät" "On sinulla vielä aikaa" Tai että milloin sinä perustat perheen? Sen kuuleminen tuntuu todella pahalta.
Ikävää kun pikkuhiljaa alkaa loitontua kavereista kun heillä on perheet ja elämät, eikä minulla ole oikein mitään yhteistä enää heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteesta saa turvaa. Kun mikään ei vielä paina ja terveenä liihottaa, voi tuntua siltä, että mihin sitä ketään tarvitsee. Sitten kun sairasvuoteella makaat, niin vasta ymmärrät.
Toisaalta parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja puoliso voi tuntua välillä pelkältä rasitteelta.
Vaikeita asioita nämä.
Huono puoliso on rasite myös sairastuessa ja muissa elämän karikoissa. Sen sijaan, että antaisi sitä turvaa ja tukea, huono puoliso nimenomaan jättää selviytymään yksin ja painaa alas elämän karikoissa vaikeuttaen elämää entisestään ja saaden aikaan voimakkaan pettymyksen sekä vihan tunteen puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen epäsuosittu mielipide: Erosin huonosta miehestä enkä pidä uudesta vapaudestani. Viettäisin paljon mielummin kokonaisvaltaista kahden aikuisen perhe-elämää kuin eläisin tätä perheenäidin ja vapaan naisen vuorottelua.
Minä taas en haluaisi sitä mennyttä perhe-elämää, kun se huono mies oli oikeasti just niin huono.
En minäkään sitä huonoa miestä kaipaa, mutta perhettä. Ei ole sinkkuus kaikkia varten. Ei tarvetta villille irtoseksille tai ylenpalttiselle matkustamiselle. Ihan normaali toisen läsnäolo olisi parasta.
No joo, minullakin oli unelma elinikäisestä liitosta, kuin vanhemmillani ja lähisukulaisilla. Mutta siitä miehestä ei siihen ollut eikä muita tarjokkaita ollut tyrkyllä, joten se siitä. Nytkin olen hyvässä suhteessa, ei villiä ja vaihtuvaa menoa, ihan vain kahden välinen juttu, mutta yhteenmuuttoa en enää mieti.
Vierailija kirjoitti:
Harva mies pystyy elämään samanlaista seksuaalisesti aktiivista tyydyttävää elostelijan elämää kuten aloittaja. Jos pystyisi niin parisuhteissa ei olisi juuri kukaan.
Näit ap:n tekstistä vain sen villin seksin ja ohitit kaikki muut sinkkuuden ilot. Melko katkeraa ja seksipakkomielteistä, et ole normimies.
Vierailija kirjoitti:
Harva mies pystyy elämään samanlaista seksuaalisesti aktiivista tyydyttävää elostelijan elämää kuten aloittaja. Jos pystyisi niin parisuhteissa ei olisi juuri kukaan.
Välillä on tietysti kuivempia kausia, mutta elämä voi olla mielekästä, vaikkei seksiä jatkuvasti olisikaan. Osaa nauttia enemmän, kun sitä saa.
-ap
Olitko j ä n n ä ja oliko paljon seksiä... 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteesta saa turvaa. Kun mikään ei vielä paina ja terveenä liihottaa, voi tuntua siltä, että mihin sitä ketään tarvitsee. Sitten kun sairasvuoteella makaat, niin vasta ymmärrät.
Toisaalta parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja puoliso voi tuntua välillä pelkältä rasitteelta.
Vaikeita asioita nämä.
Huono puoliso on rasite myös sairastuessa ja muissa elämän karikoissa. Sen sijaan, että antaisi sitä turvaa ja tukea, huono puoliso nimenomaan jättää selviytymään yksin ja painaa alas elämän karikoissa vaikeuttaen elämää entisestään ja saaden aikaan voimakkaan pettymyksen sekä vihan tunteen puolisoa kohtaan.
No tämäpä. Juuri kirjoitin toiseen ketjuun eksästä, joka häippäisi jonnekin, jos sairastin. Tämä on tärkeä syy, ettei tullut ikävä.
Häh, kuka ei anna sinkun olla tyytyväinen?