Lue keskustelun säännöt.
Epäsuosittu mielipide: elämäni parisuhteessa olisi ollut paljon tylsempää kuin sinkkuna
Onnellinensinkku
02.04.2023 |
Täällä on monia ketjuja, joissa puhutaan sinkkuuden kurjuudesta.
Itse näen, että elämäni on ollut paljon jännittävämpää kuin mitä pitkään seurustelleiden ystävieni. Olen matkustellut yksin, tutustunut uusiin ihmisiin, seikkaillut, harrastanut paljon hyvää ja villiä seksiä erilaisten ihmisten kanssa, opiskellut eri aloja ja päässyt unelmatyöhöni, asunut eri paikoissa ja vaikka mitä muuta.
Moni seurusteleva kaverini taas on jumiutunut elämään puolisonsa rinnalla, eikä ole voinut toteuttaa omia haaveitaan esimerkiksi puolison työkuvioiden vuoksi. On päätetty perustaa perhe, koska niin vain kuuluu tehdä ja sittemmin valitetaan kuinka tylsää ja rankkaa pikkulapsiarki on.
Silti koen, ettei sinkun anneta olla tyytyväisiä elämäänsä sellaisinaan. Ulkopuoliset eivät usko, että sinkkunakin elämä voi olla onnellista ja merkityksellistä.
Niin elämä on varmasti hyvää monella pitkään seurustelleillakin, mutta valitettavan moni elää onnettomissa parisuhteissa ja jättää omat unelmansa toteuttamatta.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, kuka ei anna sinkun olla tyytyväinen?
Joka tuutista sinkuilta kysellään, että onko ketään seurustelukumppania kysellyt. Tutut, sukulaiset, työkaverit..
Mitä kieltä tuo oli?
Villin naisen kieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan elämä pyörii työn, prisman ja kotisohvan ympärillä. Oli sinkku tai parisuhteessa.
Mutta sinkulla on optio tehdä tuohon muutos vaikka heti huomenna
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihana, että sinkkuelämästä osaa nauttia, eihän tässä ole oikeata tai väärää vastausta.
Itse olin mieheni kanssa 30 vuotta ja mies halusi sinkuksi, eli nyt olen opetellut olemaan yksin (tai lapseni kanssa yksin). Villiä tai yleensäkään seksiä ei ole tullut vielä harrastettua, lapseni on kanssani 100%. Kyllä myönnän, että ihmisen kosketusta, ihon lämpöä, läheisyyttä, rakastetuksi tulemisen tunnetta kaipaan. Mutta, olen myös tajunnut, että en välttämättä enää haluaisi asua toisen ihmisen kanssa. Asuimme miehen kanssa melkein 28 vuotta yhdessä.
Elämästä on löydettävä ne hyvät asiat on sitten hyvässä/huonossa suhteessa tai vapaaehtoisesti/ei vapaaehtoisesti sinkkuna.
Nyt kun ikää mittarissa 50 v niin tajuaa, että elämä menee hukkaa jos murehtii asioita joihin ei pysty itse vaikuttamaan.
Ja kyllä minulla meni 10 kk selvitä pahimmasta eron aiheuttamasta shokista.
Ikävä lukea tälläistä. Voimia!
Mä en ole kokenut, että vapaaehtoista sinkkuuttani mitenkään kyseenalaistettaisiin, ainakaan niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tunne minua ja taustojani kovin hyvin. En ole kokenut ihmettelyä, odotappavaankunkohtaansenoiken-lässytystä tai kumppaniehdokkaiden tyrkyttämistä. Mielestäni yhteiskunta katsoo tällä hetkellä yksineläjiä hyvinkin suopeasti.
Ainoa poikkeus (ainakin omalla kohdallani) on se, kun joillekin selviää oma perhetaustani. Olen mt- ja päihdeongelmaisen perheen lapsi ja kun tämä käy ilmi, en olekaan yhtäkkiä iloinen yksineläjä, vaan valintani nähdään oireiluna. Ikään kuin ei nähdä sitä, että olisin voinut käsitellä menneisyyteni, kasvaa siitä huolimatta tasapainoiseksi aikuiseksi ja tehdä valintoja jotka ovat irrallaan lapsuuden kokemuksistani.
Onneksi kuitenkaan kaikki ihmiset eivät näe asiaa noin, mutta ehkä tuossa kohtaa parisuhdenormi tulee keskimääräistä useammin esiin.
Sinä vertaat sitä elämääsi sinkkuna nyt lapsiperhearkeen. Haluatko edes lapsia? Minä en halua lapsia, mutta olen naimisissa (ollut yli 10v) ja kyllä matkustelut, seikkailut, ulkomailla asumiset ja erilaiset urakokeilut yms ovat meidän arkeemme kuuluneet. Seksistä puhumattakaan. Kyllä minä olen mieluummin dinkku kuin sinkku. Parasta toki on, kun oikeasti voi luottaa ja rakastaa toista, joka jakaa unelmasi ja tukee niissä hulluimmissakin suunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ahdasmielinen kuva parisuhteesta. Olen tehnyt kaikkia noita asioita, paitsi harrastanut villiä seksiä useiden kanssa. Olen opiskellut, asunut ulkomailla yksin ja yhdessä ja monella paikkakunnalla Suomessakin, saanut hyvän uran (me molemmat olemme), matkustellut yksin, ystävien ja puolison kanssa ja sen lisäksi saanut hienon kodin, johon ei sinkkuna olisi varaa. Ja kaikki tämä, vaikka olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa saman miehen kanssa. Se, että jotkut alkavat elämään puolison ehdoilla ja jumittuvat kotiin, on ihan omaa syytä tai halua?
Olen itse perheellinen nainen enkä osaisi kuvitella koskaan haluavani mitään muuta (sinkkuvuodet on eletty, hauskaa oli) mutta minulla on monta 30-40-vuotiasta sinkkuystävää. Heillä on mahtavat elämät enkä ikinä kyseenalaistasi heidän valintojaan, eivätkä he minun vaikka tiedämmekin että emme viihtyisi toistemme saappaissa. He matkustelevat, deittailevat, nauttivat elämästään, minä viihdyn kotona perheeni kanssa ja minusta yhtä lailla kaikilla meillä on hyvät elämät. Ja hyvät ystävyyssuhteet vaikka kovin erilaisia olemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole kokenut, että vapaaehtoista sinkkuuttani mitenkään kyseenalaistettaisiin, ainakaan niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tunne minua ja taustojani kovin hyvin. En ole kokenut ihmettelyä, odotappavaankunkohtaansenoiken-lässytystä tai kumppaniehdokkaiden tyrkyttämistä. Mielestäni yhteiskunta katsoo tällä hetkellä yksineläjiä hyvinkin suopeasti.
Ainoa poikkeus (ainakin omalla kohdallani) on se, kun joillekin selviää oma perhetaustani. Olen mt- ja päihdeongelmaisen perheen lapsi ja kun tämä käy ilmi, en olekaan yhtäkkiä iloinen yksineläjä, vaan valintani nähdään oireiluna. Ikään kuin ei nähdä sitä, että olisin voinut käsitellä menneisyyteni, kasvaa siitä huolimatta tasapainoiseksi aikuiseksi ja tehdä valintoja jotka ovat irrallaan lapsuuden kokemuksistani.
Onneksi kuitenkaan kaikki ihmiset eivät näe asiaa noin, mutta ehkä tuossa kohtaa parisuhdenormi tulee keskimääräistä useammin esiin.
En mäkään ole hirveästi kokenut että sinkkuuttani olisi kyseenalaistettu. Lapsiasiasta tuli jonkin verran toitotusta kuinka sitten kuulemma kuolinvuoteella harmittaa kun ei ole lapsia pitämässä kädestä kiinni. Se on nyt onneksi loppunut kun ikää on tullut.
Mutta kysyisin kuitenkin millä tavalla mielestäsi yhteiskunta katsoo yksinelämistä suopeasti? Minusta on varsinkin näin vaalien alla ollut silmiinpistävää kuinka kaikki ehdokkaat ovat lapsiperheiden asialla, yksinelävistä ei välitä yhtään kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ollut 100% parisuhdeihminen, ja olen onnellisin silloin kun olen rakastavassa suhteessa.
Olen ollut nyt yksin kaksi vuotta, ja elämänlaatuni on romahtanut täysin siitä mitä se oli kun viimeksi olin suhteessa. Olen tosi yksinäinen, masentunut, ja niin inhimillisen kosketuksen nälkäinen että viimeksi kun olin hieronnassa meinasin alkaa itkemään sen takia miten hyvältä se tuntui kun toinen ihminen kosketti.
Tiedän että moni ihminen nauttii sinkkuudestaan, mutta minä totta vie en.
Varmaan juuri sinun kaltaiset kosketuksesta nauttijat kärsiikin eniten. Minä en voi sietää koskemista joten en kaipaa sitä missään muodossa, en edes seksin aikana ymmärrä tai välitä siitä. Suutelemista inhoan. Joten ei oikeastaan ole mitään kaivattavaa toisesta ihmisestä, koska se ei voi tarjota minulle yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, toisille sinkkuus antaa paljon, toisille se on vain paljon olemista yksinään. Toiset harrastaa villiä seksiä toisten ihmisten kanssa, toiset - parisuhteesta riippumatta, tai parisuhteettomuudestaan - eivät harrasta edes tylsää seksiä.
Eniten ärsyttää, se että toiset kuvittelevat oman elämisensä olevan kaikkien saavutettavissa, oli se sitten toistuvaa seksin hurmosta tai kalmankalpeaa selibaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole kokenut, että vapaaehtoista sinkkuuttani mitenkään kyseenalaistettaisiin, ainakaan niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tunne minua ja taustojani kovin hyvin. En ole kokenut ihmettelyä, odotappavaankunkohtaansenoiken-lässytystä tai kumppaniehdokkaiden tyrkyttämistä. Mielestäni yhteiskunta katsoo tällä hetkellä yksineläjiä hyvinkin suopeasti.
Ainoa poikkeus (ainakin omalla kohdallani) on se, kun joillekin selviää oma perhetaustani. Olen mt- ja päihdeongelmaisen perheen lapsi ja kun tämä käy ilmi, en olekaan yhtäkkiä iloinen yksineläjä, vaan valintani nähdään oireiluna. Ikään kuin ei nähdä sitä, että olisin voinut käsitellä menneisyyteni, kasvaa siitä huolimatta tasapainoiseksi aikuiseksi ja tehdä valintoja jotka ovat irrallaan lapsuuden kokemuksistani.
Onneksi kuitenkaan kaikki ihmiset eivät näe asiaa noin, mutta ehkä tuossa kohtaa parisuhdenormi tulee keskimääräistä useammin esiin.
En mäkään ole hirveästi kokenut että sinkkuuttani olisi kyseenalaistettu. Lapsiasiasta tuli jonkin verran toitotusta kuinka sitten kuulemma kuolinvuoteella harmittaa kun ei ole lapsia pitämässä kädestä kiinni. Se on nyt onneksi loppunut kun ikää on tullut.
Mutta kysyisin kuitenkin millä tavalla mielestäsi yhteiskunta katsoo yksinelämistä suopeasti? Minusta on varsinkin näin vaalien alla ollut silmiinpistävää kuinka kaikki ehdokkaat ovat lapsiperheiden asialla, yksinelävistä ei välitä yhtään kukaan.
Yksin eläminen ei tuo jatkuvuutta eikä sillä ole tulevaisuutta. Miksi siihen pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota ja tehdä siten siitä houkuttelevanpaa? Miksi kannattaa asiaa mikä on pitkässä juoksussa tuhoisaa koko yhteiskunnalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies pystyy elämään samanlaista seksuaalisesti aktiivista tyydyttävää elostelijan elämää kuten aloittaja. Jos pystyisi niin parisuhteissa ei olisi juuri kukaan.
Näit ap:n tekstistä vain sen villin seksin ja ohitit kaikki muut sinkkuuden ilot. Melko katkeraa ja seksipakkomielteistä, et ole normimies.
Veikkaanpa ettet sinä ole yhtään kukaan sitä määrittämään, veikkaanpa myös, että tuo aloittajankin aloitus olisi ollut melko lailla erilainen jos olisi jäänyt sitä villiä seksiä ilman. Tunnen nimittäin henk koht ihmisiä, jotka ovat eläneet aloittajan tyylistä elämää ilman sitä villiä seksiä. Eivät sattumoisin kokeneet tyydyttäväksi lainkaan.
Minulla on nuorena ollut kokemuksia parisuhteista, joissa en ole seksissä saanut kertaakaan orgasmia, koska miehelle seksi oli pelkkää panemista. Ihanan villiä.
Ei se orgasmin saaminen ole seksissä kaikkein tärkein asia. Jos et muuta seksiltä kaipaa tai saa siitä irti niin otan ihan oikeasti osaa.
Mitäköhän saisit irti seksistä, jossa olet toiselle pelkkä reikä? Siis ehkäisykulujen maksamisen ja alapäätulehdusten lisäksi?
Sissus, miksi helvetissä sitten yleensäkään seukkailet sellaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa naida ja pitää hyvänä.
Kirjoitinkin nuorena, silloin olin epävarmempi enkä uskaltanut vaatia itselleni hyvää kohtelua. Nykyään tosiaan tällainen mies menee kerrasta luiskaan.
Jostain syystä luulet taivaanporttien avautuvan kokemattomalle, jos seksiä vaan saa.
En ole kokematon, siksi tiedänkin että ne aukeavat verrattain vähästä kun on kuiva kausi alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole kokenut, että vapaaehtoista sinkkuuttani mitenkään kyseenalaistettaisiin, ainakaan niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tunne minua ja taustojani kovin hyvin. En ole kokenut ihmettelyä, odotappavaankunkohtaansenoiken-lässytystä tai kumppaniehdokkaiden tyrkyttämistä. Mielestäni yhteiskunta katsoo tällä hetkellä yksineläjiä hyvinkin suopeasti.
Ainoa poikkeus (ainakin omalla kohdallani) on se, kun joillekin selviää oma perhetaustani. Olen mt- ja päihdeongelmaisen perheen lapsi ja kun tämä käy ilmi, en olekaan yhtäkkiä iloinen yksineläjä, vaan valintani nähdään oireiluna. Ikään kuin ei nähdä sitä, että olisin voinut käsitellä menneisyyteni, kasvaa siitä huolimatta tasapainoiseksi aikuiseksi ja tehdä valintoja jotka ovat irrallaan lapsuuden kokemuksistani.
Onneksi kuitenkaan kaikki ihmiset eivät näe asiaa noin, mutta ehkä tuossa kohtaa parisuhdenormi tulee keskimääräistä useammin esiin.
En mäkään ole hirveästi kokenut että sinkkuuttani olisi kyseenalaistettu. Lapsiasiasta tuli jonkin verran toitotusta kuinka sitten kuulemma kuolinvuoteella harmittaa kun ei ole lapsia pitämässä kädestä kiinni. Se on nyt onneksi loppunut kun ikää on tullut.
Mutta kysyisin kuitenkin millä tavalla mielestäsi yhteiskunta katsoo yksinelämistä suopeasti? Minusta on varsinkin näin vaalien alla ollut silmiinpistävää kuinka kaikki ehdokkaat ovat lapsiperheiden asialla, yksinelävistä ei välitä yhtään kukaan.
Yksin eläminen ei tuo jatkuvuutta eikä sillä ole tulevaisuutta. Miksi siihen pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota ja tehdä siten siitä houkuttelevanpaa? Miksi kannattaa asiaa mikä on pitkässä juoksussa tuhoisaa koko yhteiskunnalle?
Kysyinkin tuolta joka on vapaaehtoisesti sinkku. Muutenkin on hyvä myöntää tosiasiat. On paljon ihmisiä jotka eivät saa tai halua suhdetta ja myös heidän hyvinvointiinsa kannattaa kiinnittää huomiota. Millä tavalla yhteiskunnalle on tuhoisaa jos vaikkapa 80-vuotias mies pystyy ja haluaa asua yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.
Ethän sinä voi tietää minkälaista elämäsi olisi parisuhteessa, ethän siihen ole päässyt.
Vertaat vain itseäsi kavereihisi jotka ovat parisuhteessa, tietämättä mitään heidän onnestaan tai suruistaan.
Kuulostaa vähän, että vättämättömyydestä tehdään nyt hyvettä.
Vähän onneton aihe muutenkin, koska tuleeko täällä nyt sanoa kyllä tai ei, sinun sinkkuilun suhteen?
Miksi tarve vastakkainasetteluun jos olet tyytyväinen itse?
Tälläiset aiheet menee täysin 50/50 niin kuin kaikki jotka osaavat vähänkin ajatella tietävät sanoa jo etukäteen.
Kyllä suomalaisten älykkyys on mennyt viemäristä alas.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys ja lapset on parasta elämässä
Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon. Sitten syntyy konflikti että kumman etu on tärkein.
Otatko ap kakkoseen villissä seksissä tuntemattoman kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Otatko ap kakkoseen villissä seksissä tuntemattoman kanssa?
Joo ja sitten suuhun.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Otatko ap kakkoseen villissä seksissä tuntemattoman kanssa?
Juuri viime viikolla olin marokossa kouluttautumassa, niin siellä minulla oli kolme miestä kakkosessa yhtäaikaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys ja lapset on parasta elämässä
Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon. Sitten syntyy konflikti että kumman etu on tärkein.
Elämää on niin pitkään kuin hengittää.
Vaarallisempaa se elämä on jos emätin on IN toiminnossa tuntemattomien kanssa läpi sen elämän.
Muuten elämä on elämää niin pitkään, kun hengittää.
Kirjoitinkin nuorena, silloin olin epävarmempi enkä uskaltanut vaatia itselleni hyvää kohtelua. Nykyään tosiaan tällainen mies menee kerrasta luiskaan.
Jostain syystä luulet taivaanporttien avautuvan kokemattomalle, jos seksiä vaan saa.