Haluatko lapsesi päiväkodin henkilökunnan olevan korkeasti koulutettua

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että ne joilla ei ole hajuakaan mitä yliopistolla opetetaan ovat niitä joiden mielestä ei tarvitsisi olla korkeasti koulutettua henkilökuntaa päiväkodissa. Lapsirakkaudella ei myöskään pitkälle pötkitä tuossa työssä vaan on ihan oikeasti osattava hallita lapsiryhmää.

Nimenomaan, ison ryhmän kasvattaminen on ihan eri asia kuin yksittäisen tai muutaman lapsen hoitaminen.

On osattava hallita ryhmää. Mieluiten omaten ymmärrystä siitä, miten lapsiryhmä toimii, millaisia rooleja ryhmässä lapsille voi muodostua ja miten tukea lapsia ryhmässä toimimisessa. Lisäksi ryhmällä on eri vaiheita, joissain kohdissa tyypillisesti kuohuu jollain tietyllä tavalla.

Samalla toiminnan on oltava suunnitelmallista. Vaikka se olisi leikkiä, sen on silti oltava suunnitelmallista. Mitä leikitään, miksi, mitä siinä voi harjoitella ja miten. Lisäksi karkea- ja hienomotoriset taidot, ilmaisu.

Lapsille tehdään vasut, ja nämä varmistavat sen, että tavoitteet ryhmän toiminnalle tehdään ottaen jokainen lapsi huomioon. Lapsilla on erilaisia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita, ja toiminnassa otetaan huomioon se, että se tukisi näitä. Sekä yhdessä että yksilöllisestikin.

Ja kyllä, lämmin vuorovaikutus on kaiken perusta. Ja se, että toiminnan on pohjauduttava valtakunnalliseen vasuun.

Mutta kyllä mua ärsyttää välillä kun sanotaan, että mun työtä voisi tehdä kuka vaan. Kyllä mä ainakin työskentelyni koulutukselleni perustan.

T. VO

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja....

Eiköhän jokainen ihminen jolla on mielikuvitusta, tai taitoa etsiä esim netistä tietoa, taikka hyvä muisti, osaa ohjata vaikka mimmosia tuokioita lapsille, jotka siis OPETTAA lasta. Siihen lasten opettamiseen ei välttämättä tarvita Opettaja-nimikettä, vaan lapsia opetetaan ihan koko ajan, lapset ottaa jatkuvasti mallia ympäristöstä, oli lähellä oleva aikuinen opettaja tai hoitaja tai pirjo-leena tai vaikka matti.

No en kyllä usko, että se on ihan täysin verrannollista. Olen eri alalta, mutta olen käynyt läpi eri koulutusasteita. Kyllä se osaamispohja ja kyvykkyyskapasiteetti oli itselläkin hyvin erilainen maisterikoulutuksen jälkeen vrt. AMK-koulutuksen jälkeen, saati sitten toisen asteen koulutuksen jälkeen. Toki toisen asteen käytyään ajatteli osaavansa paljon, mutta myöhemmin ymmärsi, miten vähän vielä osasi.

Pääasia että päiväkodissa on töissä lastenkasvatustyöhön koulutettua, lapsen kasvua tuntevia aikuisia, joilla on motivaatio pysyä samassa ryhmässä. Oli koulutuksen taso sitten mikä tahansa.

On siinä ryhmässä yksi korkeakoulutettu hyvä olla, mielestäni varhaiskasvatus on ollut tosi laadukasta (siinä paikassa josta minulla on kokemusta) ja ihan yllätyn aina, mitä kaikkea en ole itse edes osannut ajatella.

Varhaiskasvatuksen opettajat ovat selvästi oman alansa asiantuntijoita.

Kaikkien ryhmän aikuisten ei kuitenkaan mielestäni tarvitse olla korkeastikoulutettuja, koska vielä paljon tärkeämpää on, että aikuiset ovat lämminhenkisiä ja turvallisia, eikä näitä taitoja (vain) korkeakoulussa opita.

Kyllä se miten kohtaa lapset on tärkein, ja siitä oli just hesarissa kun opettajaksi opiskeleva harmitteli 2 kpl 5 viikon jaksoja AINOASTAAN yliopistoopintojen aikana, jolloin sai kenttätyöskentelystä harjotusta ja kuulemma ei tiennyt miten lapsi kohdataan kun sitä ei kirjoista opi.

Hoitajankoulutuksessa kenttätyöskentelyä 2 vuoden opinnoista on 1 VUOSI.

Kyllä jo tossa huomaa , että valmiudet työskentelyyn lasten kanssa on itseasiassa juuri niillä vähemmän koulutetuilla.

Hyvä pohja korkeakouluopinnot on, mutta esim. voin sanoa että sydämellisiä, avarakatseisia ihmisiä ei kovin paljoa edes löydy, saati että semmosilla olisi just joku tietty koulutus. Kyllä mieluummin ainakin annan lastani hoitaa empaattinen, kiltti ihminen kuin joku ryhmän hallintaa painottava, kontrolloimiseen pyrkivä piilo sadisti. Näitäkin löytyy alalta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan. Itse olin lapsena kouluttautumattomalla perhepäivähoitajalla hoidossa, ja jälkikäteen olen ymmärtänyt, miten paljon kasvatuksesta laistettiin. Käytännössä varhaiskasvatusta ei minulla ollut ollenkaan. Toki leikin hoitopaikassa ja perusasiat olivat hyvin, mutta varsinaista varhaiskasvatusta ei ollut. Oman lapseni tilanne päiväkodissa on hyvin erilainen kuin minulla, ja niin haluan sen myös jatkuvan.

Mistä tiedät, että hoitaja oli kouluttamaton? Itse olen perhepäivähoitaja, eikä kymmenistä hoitolasteni vanhemmista ole kuin kaksi kysynyt koulutustani. En sitä mainosta tai kerro, jos sitä ei kysytä. Nykyään perhepäivähoitokin on varhaiskasvatusta ja hoitaja tekee vasut hoitolapsistaan. Aloitin kunnallisena perhepäivähoitajana v. 2005 ja jo silloin meidän piti tehdä lasten vasut, eli meidän kaupungissa puhuttiin varhaiskasvatuksesta jo silloin. Hyvä, että sait leikkiä hoidossa. Se on tärkeä osa lapsen päivää.

Ei tarvitse olla. Riittää, että on tasapainoinen.

Se hyvä varhaiskasvatus ei ole vain päivään kuuluvien rutiinien läpikäymistä. Koulutus sekä tuo tietoa että myös vaikuttaa siihen, miten sitä tietoa osaa soveltaa. Ammattitaitoa tarvitaan. Lastenhoitajista parhaita ovat fiksut ja empaattiset, jotka lisäkouluttautuvat ja osaavat ymmärtää suunnitelmien perusajatuksen ja soveltaa niitä.

Opettajalla on eniten koulutusta ja myös eniten vastuuta. Opettajan kuuluu huolehtia, että toiminnassa otetaan huomioon lasten tarpeet ja vahvuudet. Että toiminta ja tavat toimia, myös niissä arjen rutiineissa on lapsia kehittävää. Ja miettiä, miten toimintaa mukautetaa eri lapsille. Lastenhoitajat toteuttavat toimintaa ,mutta heidän havaintonsa ja ideansa ovat myös tärkeitä. Itse arvostan opettajana hyvien lastenhoitajien ammattitaitoa, ja kuuntelen ja keskustelen paljon. On myös tärkeää, että he ymmärtävät toiminnan tavoitteet ja miksi mitenkin toimitaan.

Suunnitteluaika on välttämätöntä, jotta se hyvä varhaiskasvatus toimisi. Ei sitä siinä ryhmässä ehdi miettiä.Ja suunnitteluaikaa kuluu myös siihen, miten ne perusasiat saadaan toimimaan hyvin. Siihen kuuluu myös tukea tarvitsevien lasten tuen suunnittelu. Ja avun hakeminen lapsille,jotka tarvitsevat enemmän kuin mitä päiväkodissa voidaan antaa. Usein myös vanhempien kanssa saa tehdä paljon töitä, jotta lapsi saa mitä tarvitsee. Kaikki eivät itse huomaa lapsen kehityksellisiä haasteita tai osaa itse hakea apua. Neuvolassa ei muuten todellakaan kaikkia isojakaan ongelmia havaita,päiväkoti-ikäisillä se on kerran vuodessa ja kaikki vanhemmat eivät osaa itse kertoa ongellista, osin siksi että eivät tunnista niitä. Siihenkin sitä koulutusta tarvitaan.

Tutkimusten mukaan myös koulutetuimmat työntekijät ovat empaattisimia ja tarkiten lasten tarpeita havaitsevia. Ei ole muuten vaan muutama kerta,kun hoitaja tai avustaja suhtautuu lapseen, jolla kehityksellisiä haasteita,joiden vuoksi ei kykene toimimaan vain sanomalla ohjeiden mukaan tuhmana tai huonostikasvatettuna ja arvostelee vanhempia. Opettaja osaa taas miettiä asiaa laajemmin ja näkee työnään lapsen tukemisen asiassa.

Onneksi on myös hyviä hoitajia ja avustajia.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan myös koulutetuimmat työntekijät ovat empaattisimia ja tarkiten lasten tarpeita havaitsevia. Ei ole muuten vaan muutama kerta,kun hoitaja tai avustaja suhtautuu lapseen, jolla kehityksellisiä haasteita,joiden vuoksi ei kykene toimimaan vain sanomalla ohjeiden mukaan tuhmana tai huonostikasvatettuna ja arvostelee vanhempia. Opettaja osaa taas miettiä asiaa laajemmin ja näkee työnään lapsen tukemisen asiassa.

Onneksi on myös hyviä hoitajia ja avustajia.

Yksi syy päiväkotien kaaokseen on juuri siinä, että aina vain korkeammin koulutettu henkilökunta ei pysty näkemään lapsissa tuhmuutta tai huonoa kasvatusta, vaan heille kaiken huonon käytöksen takana on jokin tuentarve. Rangaistusten käyttö on vaihtunut diagnoosien antamiseen niissäkin tapauksissa, missä lapsen ongelma on halun puute eikä kyvyn puute.

Eiköhän se riipu ihan ihmisestä, miten asiat näkee. Jotkut ihmiset näkee asiat laajasti, jotkut positiivisesti, jne. Ja osa vanhoista työntekijöistä tartuttaa nuoriin työntekijöihin lähes väkisin negatiivisuuden.

Täällä on tällasta ihme totuutta jonkun?? suusta, missä tuodaan esiin omaa paremmuuttaan opettajana.

Mun kokemuksen mukaan mm. jotkut erityisopettajat on todella epäpäteviä, kaikin puolin. En edes viitsi kirjoittaa tähän mitä kaikkea soopaa heiltä "oppinut" taikka kuullut, ihan käsittämättömiä juttuja lähtien jo ihan siitä että ovat alalla kiusaamassa muita ihmisiä ja pönkittämässä omaa egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että ne joilla ei ole hajuakaan mitä yliopistolla opetetaan ovat niitä joiden mielestä ei tarvitsisi olla korkeasti koulutettua henkilökuntaa päiväkodissa. Lapsirakkaudella ei myöskään pitkälle pötkitä tuossa työssä vaan on ihan oikeasti osattava hallita lapsiryhmää.

Nimenomaan, ison ryhmän kasvattaminen on ihan eri asia kuin yksittäisen tai muutaman lapsen hoitaminen.

On osattava hallita ryhmää. Mieluiten omaten ymmärrystä siitä, miten lapsiryhmä toimii, millaisia rooleja ryhmässä lapsille voi muodostua ja miten tukea lapsia ryhmässä toimimisessa. Lisäksi ryhmällä on eri vaiheita, joissain kohdissa tyypillisesti kuohuu jollain tietyllä tavalla.

Samalla toiminnan on oltava suunnitelmallista. Vaikka se olisi leikkiä, sen on silti oltava suunnitelmallista. Mitä leikitään, miksi, mitä siinä voi harjoitella ja miten. Lisäksi karkea- ja hienomotoriset taidot, ilmaisu.

Lapsille tehdään vasut, ja nämä varmistavat sen, että tavoitteet ryhmän toiminnalle tehdään ottaen jokainen lapsi huomioon. Lapsilla on erilaisia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita, ja toiminnassa otetaan huomioon se, että se tukisi näitä. Sekä yhdessä että yksilöllisestikin.

Ja kyllä, lämmin vuorovaikutus on kaiken perusta. Ja se, että toiminnan on pohjauduttava valtakunnalliseen vasuun.

Mutta kyllä mua ärsyttää välillä kun sanotaan, että mun työtä voisi tehdä kuka vaan. Kyllä mä ainakin työskentelyni koulutukselleni perustan.

T. VO

En väheksy työtäsi, muttei tuohon varsinaisesti yliopistokoulutusta tarvita.

No siis tietysti opettajan pitää olla korkeakoulutettu. Hoitajat tekevät sitten enemmän perushoitoa.

Vierailija kirjoitti:

No siis tietysti opettajan pitää olla korkeakoulutettu. Hoitajat tekevät sitten enemmän perushoitoa.

Kaikki tekevät perushoitoa. Se on juuri sitä tärkeintä lapselle, etenkin pienelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että ne joilla ei ole hajuakaan mitä yliopistolla opetetaan ovat niitä joiden mielestä ei tarvitsisi olla korkeasti koulutettua henkilökuntaa päiväkodissa. Lapsirakkaudella ei myöskään pitkälle pötkitä tuossa työssä vaan on ihan oikeasti osattava hallita lapsiryhmää.

Nimenomaan, ison ryhmän kasvattaminen on ihan eri asia kuin yksittäisen tai muutaman lapsen hoitaminen.

On osattava hallita ryhmää. Mieluiten omaten ymmärrystä siitä, miten lapsiryhmä toimii, millaisia rooleja ryhmässä lapsille voi muodostua ja miten tukea lapsia ryhmässä toimimisessa. Lisäksi ryhmällä on eri vaiheita, joissain kohdissa tyypillisesti kuohuu jollain tietyllä tavalla.

Samalla toiminnan on oltava suunnitelmallista. Vaikka se olisi leikkiä, sen on silti oltava suunnitelmallista. Mitä leikitään, miksi, mitä siinä voi harjoitella ja miten. Lisäksi karkea- ja hienomotoriset taidot, ilmaisu.

Lapsille tehdään vasut, ja nämä varmistavat sen, että tavoitteet ryhmän toiminnalle tehdään ottaen jokainen lapsi huomioon. Lapsilla on erilaisia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita, ja toiminnassa otetaan huomioon se, että se tukisi näitä. Sekä yhdessä että yksilöllisestikin.

Ja kyllä, lämmin vuorovaikutus on kaiken perusta. Ja se, että toiminnan on pohjauduttava valtakunnalliseen vasuun.

Mutta kyllä mua ärsyttää välillä kun sanotaan, että mun työtä voisi tehdä kuka vaan. Kyllä mä ainakin työskentelyni koulutukselleni perustan.

T. VO

En väheksy työtäsi, muttei tuohon varsinaisesti yliopistokoulutusta tarvita.

Toinen lapseni on tuentarpeinen, ja kyllä se on opettaja joka osaa parhaiten vuorovaikuttaa lapsen kanssa ja saada hänet käyttäytymään rauhallisesti. Ryhmän hallitsee ehdottomasti parhaiten, ei tarvitse huutaa.  Hän laatii vasut ja hakee tuet. Ei tuota pysty tekemään ilman korkeakoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua lapsilleni säilöntäpalvelua vaan laadukasta varhaiskasvatusta. Sanomattakin selvää, että siihen tarvitaan myös opettaja pedagogisine opintoineen.

Kumpi on tärkeämpää: vaka vaiko se, että joku ehtii vaihtaa lapsen vaipan?

Olettaisin, että myös vaka-opettajat osaavat vaihtaa vaipan tarpeen vaatiessa.

Mutta se ei kuulu työtehtäviin. Eikä kukaan muutenkaan hakeudu yliopistoon päästäkseen vaihtamaan vaippoja.

Miksi sitten päiväkotiin työhön haluavat hakeutuvat?

Millähän palkkauksella korkeakoulutetut alkas töihin ? Pitää olla motivaatiota korkeakouluttautua alalle. Yleensä korkeakoulutettui motivoi hyvä palkka,mielekäs työ jne. Minkå perusteella koulutukseen sit hakeutuu.

.

T. VO[/quote]

En väheksy työtäsi, muttei tuohon varsinaisesti yliopistokoulutusta tarvita.[/quote]

Jos et tee töitä varhaiskasvatuksessa, niin älä lässytä p*skaa, kun et tiedä asiasta yhtään mitään! Kerro mitä teet työksesi, niin mä voin antaa mielipiteeni sun työstä tietämättä siitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Haluan ehdottomasti, että ryhmässä on sekä yo-taustainen kandi että sitäkin pidemmän ja laajemman korkeakoulutuksen käynyt sosionomi! Hoitaja tietysti myös.

Ryhmän kasvattamisessa tarvitaan laajaa osaamista. Tuen lapset ja s2 mukana... Ei riitä, että kuka tahansa Pirkko yrittää pärjätä mukavana ja lapsirakkaana ihmisenä.

Sulla ei taida olla tietoa sosionomikoulutuksen kelpoisuudesta varhaiskasvatukseen... varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää, mitä osaamista sosiaali-alaa opiskellut antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua lapsilleni säilöntäpalvelua vaan laadukasta varhaiskasvatusta. Sanomattakin selvää, että siihen tarvitaan myös opettaja pedagogisine opintoineen.

Kumpi on tärkeämpää: vaka vaiko se, että joku ehtii vaihtaa lapsen vaipan?

Olettaisin, että myös vaka-opettajat osaavat vaihtaa vaipan tarpeen vaatiessa.

Mutta se ei kuulu työtehtäviin. Eikä kukaan muutenkaan hakeudu yliopistoon päästäkseen vaihtamaan vaippoja.

Miksi sitten päiväkotiin työhön haluavat hakeutuvat?

Sinne mennään varhaiskasvattamaan lapsia. Päiväkodit ovat nykyisin varhaiskasvatus.

Kerran yksi opettaja tokaisi lasten ruokaillessa minulle "Hyi, onko tää oikeesti sun juttus??" Ja siirtyi toiseen pöytään syömään koska lapset olivat häneen makuunsa liian sotkuisia syömään. :D

Tommonenkon on laadukasta varhaiskasvatusta, oikein opettajatasoinen henkilö sentään...