Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger

Nostelen pitkästä aikaa tätä ketjua, jos löytyisi lisää vertaisia. :)

Nyt vasta huomasin ketjun.

Itsellä nyt 15v autisti lapsi. Kovasti on ollut takkuamista koko kouluajan.

Toisena päivänä pystyy menemään kouluun -toisena ei.

Syitä on lukemattomia, milloin ei nuku hyvin, koska kuulee meteliä ulkoa. Milloin on liian kuuma.

Aamuisin uudet vaatteet harmittavat, milloin uusi aamupala.

Pari vuotta olimme kotikoulussa, koska koulu kuormittaa niin paljon.

Sujui todella hyvin. Hän nousi aamu 8 opiskelemaan ja oli todella kivaa laatuaikaa yhdessä.

Koulussa kuormittavat äänet, hajut, ennalta arvaamattomat jutut, taksi matka, sosiaaliset tilanteet eivät yksin onnistu... jne.

Nyt onkin sitten tänä vuonna harmin paikka, kun pitää löytää jatkokoulu yläasteen jälkeen.

Jokapäiväinen kouluun meno ei vain onnistu.

Onko mitään kokemusta näistä nykyisistä netti opinnoista?

Kumpi sitä "lievän aspergerin" oletusta oikeasti tarvitsee, lapsi vai sen äiti? Usein näitä hiuksenhienoja autismeja ilmestyy niiden muiden ongelmien myötä, kun äidille tulee kiire selittää, että ongelmat eivät johdu ympäristöstä. Tällä en tarkoita, että pitää syyllistää äitejä, vaan sitä, että usein äidit etsivät vapautusta syyllisyydestä, vaikkei siihen olisi aihettakaan.

Kyllä se on ainakin tässä tapauksessa lapsi.

Enkä kyllä muutenkaan ymmärrä viestiäsi.

Lapselle koetan etsiä hänelle mielekästä oppimisympäristöä ylä-asteen jälkeen.

Sinuna saattaisin olla ihan hiljaa, jos ei ole kokemusta autisminkirjosta ja sen tuomista asioista.

Kyllä yleisellä tasolla lasta autetaan pärjäämään hänelle mielekkäissä olosuhteissa.

Tavallaan ihana ketju. Ai hitsi, että nauroin sille eka sivun kaikkitietävälle puolijumalalle ja vielä sen samanlaiselle tyttöystävälle. :D

Omassa lapsessa vähän samaa. Ei diagnoosia, mutta vähintään ADD, ehkä myös asperger. Ei halua diagnoosia eikä usko sellaiseen lokerointiin. Samat varmaan löytyisi itseltäkin, jos tutkittaisiin. Ehkä autismin osalta vain piirteitä, koska pärjätään "liian hyvin". Oikeasti potentiaaliin nähden ei pärjätä. Kummallakin korkea älykkyys ja monipuoliset kyvyt, joilla pitäisi pystyä mihin vain, mutta kun pakka hajoaa koko ajan ja kaikki epäkiinnostava on tervanjuontia ja vie voimat.

Tuohon adhd+autismi-yhdistelmään olen perehtynyt viime aikoina. Sehän tekee sen, että ulkopuolelle vaikuttaa "normaalimmalta", eikä siksi ehkä kukaan koskaan osaa epäillä mitään. Sitä kautta siitä on ehkä sosiaalisissa suhteissa hieman etua verrattuna siihen, jos olisi vain toinen. Mutta ihmisen itsensä kannalta se on aika raskas, kun koko elämä on yhtä loputonta ristiriitaa. Kiinnostut jostain syvästi, kuten autisti, panostat siihen kaikkesi, mutta kohta kyllästyt ja kiinnostuksenkohde vaihtuu. Kaipaat vaihtelua ja virikkeitä ja ihmisiä, mutta sen jälkeen olet kuolemanväsynyt ja stressaantunut. Tarvitset järjestystä, logiikkaa ja rutiineja, muttet pysty pitämään niitä yllä. Uppoudut syvälle kiinnostaviin aiheisiin ja niitä virikkeitä siihen on jatkuvasti kaikkialla nykyään älypuhelinten vuoksi. Vielä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tämän kombon kanssa pärjäsi suht hyvin, nykyään on toisin.

Näihin on vaikea löytää toimivia keinoja, koska ne ovat niin ristiriidassa keskenään ja tarpeet eri puolilla ovat osin niin erilaiset. Oma ajatukseni on, että kun pitää sen autistisen puolen tyytyväisenä ja tarpeet täytettynä, niin sitten voi antaa adhd:n ottaa näennäisen vallan ja hörheltää menemään. Jos teet toisinpäin ja täytät ensin adhd:n tarpeet autismin unohtaen, niin ihan varmasti seuraa ahdistusta ja romahduksia. Tämän tiedostaminen auttaa selviytymään paremmin. Moni saa vääriä diagnooseja, esim. bipo, koska tämä ristiriitaisuus ja siitä johtuva syklisyys aiheuttaa ehkä sen tyyppistä oireilua. Oikeasti se on sitä adhd:n ja autismin vuorottelua, kumpi on enemmän vallalla. Adhd:n on helpompi sopeutua yhteiskuntaan ja ympäristöihin. Siksi kannattaa pitää se autistipuoli tyytyväisenä ja hiljaisena. Korostan edelleen, että tämä ei ole mikään virallinen teoria, vaan omaa kokemustani. 

Meillä esim 16v autisti ei ole koskaan ottanut kännykkää käyttöönsä ja eikä kuulema ota.

Siksikin yläasteen jälkeen on todella hankala keksiä vaihtoehtoa.