Lue keskustelun säännöt.
Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger
02.04.2023 |
Minkälaisia vaikeuksia hänellä on? Onko tullut liitännäishäiriöitä? Onko koulupoissaoloja? Pystyykö opiskella itsenäisesti? Miten viettää vapaa-aikansa? Minulla 17-v., jolla liitännäisenä keskivaikea masennus, määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Paljon poissaoloja koulusta, koulukiusaamistausta. Tarvitsee tosi paljon tukea opiskeluun eikä silti meinaa onnistua. Vapaa-ajalla lähinnä kotona. Pelailee, editoi videoita, opettelee kitaransoittoa. Kotityöt hirveän vaivan takana, hygienian ja syömisen huolehtii itse. Tässä nyt olennaisimmat. Omaväylä-kuntoutusta saa ja psykan polin kontakti. Myönnän, että vanhemmuus on ajoittain tosikin raskasta.
Kommentit (167)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lievästi autistinen nuori, ilma diagnosia. Ei suostu menemään tutkimuksiin. Lukion toiseen luokkaan asti koulu sujui suht hyvin. Koronan ja etäopiskelun myötä motivaatio katosi täysin. Mukaan tuli masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Näihin liittyen alkoi ilmetä myös pakko-oireita. Sai rimaa hipoen lukion käytä ja yo-kirjoitukset läpi. Nyt puoli vuotta ollut kotona tekemättä mitään. Valvoo yöt ja nukkuu päivät. Ei poistu kotoa. Ei tapaa ketään. Ei osallistu kotitöihin. Ei suostu edes puhumaan lääkäriin menosta. Olemme ihan umpikujassa hänen kanssaan. Kotoa emme häntä mihinkään saa ja emme ole löytäneet ketään asiantuntijaa, joka tulisi häntä kotiin tapaamaan ilman hänen halukkuuttaan asiaan.
Kadullekaan emme häntä halua heittää, vaikka olemme silläkin uhkailleet. Löytyykö vastaavassa tilanteessa olleita? Miten toimitte?
Ei saa uhkailla, rauhoittakaa tilanne. Meillä pahimpaan aikaan kun keskusteluyhteys oli poikki (pahan olon takia) niin laitoimme lapsellemme wa-viestejä. Kerroimme kuinka haluamme hänen parastaan ja sen takia olisi mennä puhumaan ulkopuoliselle. Emme painostaneet, annoimme olla, teimme ruokaa ja pestiin pyykit, vaihdettiin liinavaatteet jne. Pahin aika kesti noin kuukauden, joka päivä laitoimme viestejä, ja pikkuhiljaa rupesi tukemaan vastauksia. Siitä se sitten lähti, nuorisopsykiatriaan saatiin aika. Mutta nyt teidän täytyy olla kärsivällisiä koska tilanne on tulehtunut mikäli olette uhkailleet. Ajattele kuinka turvaton lapsenne olo nyt on - hän on täysin hukassa itsensä kanssa ja uhataan että kohta ei ole kotiakaan! Ei hän ole tekemättä mitään pahuuttaan, hän on vain niin hukassa ja tarvitsee lempeää ja rakastavaa ohjausta kohti parantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?
Opetin itse. Poika sai 9 lopulla hyvät arvosanat. Voi teettää ns erikoistutkinnon, jolloin määrätty opettaja tekee kokeet ja antaa arvosanan. Teimme kouluhommia iltaisin, viikonloppuisin sekä ns loma-aikoihin myös. Kun kuormittui liikaa pidimme lomaa.
Miten kokeet/arvioinnit toteutettiin?
Mulla 5 lk as + adhd -poika. Mietin kotikoulua hänelle, jos koulunkäynti muuttuu hankalammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?
Opetin itse. Poika sai 9 lopulla hyvät arvosanat. Voi teettää ns erikoistutkinnon, jolloin määrätty opettaja tekee kokeet ja antaa arvosanan. Teimme kouluhommia iltaisin, viikonloppuisin sekä ns loma-aikoihin myös. Kun kuormittui liikaa pidimme lomaa.
Miten kokeet/arvioinnit toteutettiin?
Mulla 5 lk as + adhd -poika. Mietin kotikoulua hänelle, jos koulunkäynti muuttuu hankalammaksi.
Millaista se nyt on?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teidän lapset/nuoret tekee kesälomalla?
Itseäni surettaa, kun oma nuori on niin paljon omassa huoneessa tietokoneella. Juuri jonkin aikaa sitten oli vielä sitä mieltä, että on tuhlannut nuoruutensa koneella, mutta nyt on taas valahtanut siihen. Olen yrittänyt houkutella ulos tai edes kaupassa käymään, mutta tuloksetta.
Vierailija wrote:
Meillä lievästi autistinen nuori, ilma diagnosia. Ei suostu menemään tutkimuksiin. Lukion toiseen luokkaan asti koulu sujui suht hyvin. Koronan ja etäopiskelun myötä motivaatio katosi täysin. Mukaan tuli masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Näihin liittyen alkoi ilmetä myös pakko-oireita. Sai rimaa hipoen lukion käytä ja yo-kirjoitukset läpi. Nyt puoli vuotta ollut kotona tekemättä mitään. Valvoo yöt ja nukkuu päivät. Ei poistu kotoa. Ei tapaa ketään. Ei osallistu kotitöihin. Ei suostu edes puhumaan lääkäriin menosta. Olemme ihan umpikujassa hänen kanssaan. Kotoa emme häntä mihinkään saa ja emme ole löytäneet ketään asiantuntijaa, joka tulisi häntä kotiin tapaamaan ilman hänen halukkuuttaan asiaan.
Kadullekaan emme häntä halua heittää, vaikka olemme silläkin uhkailleet. Löytyykö vastaavassa tilanteessa olleita? Miten toimitte?
Meillä on lähes identtinen tilanne nuoren kanssa, on lievä asperger, pakko-oireita ja hoitovastaisuus. Miten teillä tilanne on edennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisikohan nuorianne yhtään tieto, että diagnoosien myötä saattaisi olla mahdollisuus päästä kuntoutustuelle ja opiskella jatkossa sen turvin? Ei olisi silloin niin tiukilla opintotuen saamisen vaatimusten kanssa. Voisi opiskella omaan tahtiinsa eikä elämä näyttäytyisi ihan niin raskaana.
Hyvät vanhemmat, olen niin surullinen puolestanne ja ymmärrän teitä. Mulla on tällainen lapsenlapsi, teini ja ongelmia riittää.
Aika paljon viestittelee kanssani ja viihtyy lomilla mökillä ulkotöitä tehden. Muuten peli ym maailma on vallalla.
Koulu ei kiinnosta yhtään.
Minua kyllä auttelee kotihommissa, samoin vanhempiaan, mutta itsenäisesti ei mitään tapahdu.
Toivottavasti teillä on tukijoukkoja, että voitte välillä irrottautua asioiden hoitamisesta.
T.mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla näyttää olevan poika. Liekö pojilla yleisempää?
Minäkin mietin onko yleisempää pojilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille viesteistä!
Muutamat ovat maininneet, että lapsi oppi myöhään puhumaan. Mikä on myöhään, eli minkä ikäisenä?
Omalla 5-vuotiaalla todettiin juuri autismikirjon häiriö ja epäillään myös (lievää) kehitysvammaa. On ollut puheterapiassa nyt vuoden ja kehittynyt tosi paljon, mutta puhe on edelleen tosi paljon jäljessä. Puhuu siis muutaman sanan lauseita.
Arki sujuu mukavasti ja hän on ihana lapsi, mutta väkisinkin tässä huolehtii tulevaisuudesta. Saako kavereita, miten koulu sujuu yms.
"Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin."
Mitä ihmettä nyt? Ei tuollaista tiedä kukaan, kun eihän tuo pidä paikkaansa. Totta kai autismin kirjo voi hypätä sukupolven yli. Ei genetiikka ole mitenkään niin simppeliä, että mitään tuollaisia varmuuksia olisi.
Miten saada käymään lukiota nuori, jolla lievä asperger ja koulukiusaustausta, josta tullut sosiaalisten tilanteiden pelko?
En useinkaan saa nuortani lukiolle, häntä ahdistaa liikaa. Samaan aikaan kuitenkin itse kieltäytyy syömästä lääkkeitä. :/ Tilanne on hirveä enkä meinaa millään jaksaa tätä vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla näyttää olevan poika. Liekö pojilla yleisempää?
On pojilla yleisempää, mutta saattaa olla kyse vain siitä, että tunnistetaan ja diagnosoidaan pojilla herkemmin. Diagnostiset kriteerit kun on tehty poikien oirekuvan perusteella. Tytöillä helposti ilmenee hieman toisin, ja tytöt myös maskaavat (eli yrittävät esittää normaalimpaa) useammin. Helposti tosin jää diagnosoimatta myös niillä pojilla, jotka maskaavat.
Meillä tosin diagnoosi tyttärellä ja minulla, vaikka oletettavasti poikakin on kirjolla, en vaan tiennyt näistä asioista mitään pojan ollessa nuorempi, niin en tajunnut epäilläkään moista.
Vierailija kirjoitti:
Miten saada käymään lukiota nuori, jolla lievä asperger ja koulukiusaustausta, josta tullut sosiaalisten tilanteiden pelko?
En useinkaan saa nuortani lukiolle, häntä ahdistaa liikaa. Samaan aikaan kuitenkin itse kieltäytyy syömästä lääkkeitä. :/ Tilanne on hirveä enkä meinaa millään jaksaa tätä vanhemmuutta.
Onko koulun puolelta tukitoimia, sopeutusta jne.?
Se on ihan ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita. Koulu kykenee joustamaan enemmän kuin autistin hermosto.
Kannattaa googlata autismiin liittyvät pda- piirteet eli äärimmäinen vaatimusten välttely.
Ei kannata uhkailla kadulle heittämisellä. Se vaikuttaa vielä vuosikymmenten päästä, kun pakotetaan lähtemään. Kannattaa kannustaa, neuvoa ja tarjota tukea ja välttämättömiä ihmiskontakteja.
Minä jouduin selviämään itsenäisesti. Sain hankittua koulutuksen yms. monen mutkan kautta, mutta mielestäni oli väärin miten minuun kotoa käsin suhtauduttiin. Jäin yksin. Tarvittiin hyvä parisuhde pelastamaan minut ja siihenkään en saanut tukea vanhemmiltani. Moittivat jopa puolisoani.