Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa googlata autismiin liittyvät pda- piirteet eli äärimmäinen vaatimusten välttely. 

Totta, jos on PDA-autisti, niin on ihan elintärkeää saada se selville, ja ymmärtää, mistä on kyse.

Kaikilla autismin kirjo laisilla ei siis suinkaan ole PDA, vaan se on yksi, vielä aika huonosti tunnettu ja ymmärretty autismin kirjon häiriö.

Itselläni on tuo, ja vaikeuttaa kyllä paljon monia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saada käymään lukiota nuori, jolla lievä asperger ja koulukiusaustausta, josta tullut sosiaalisten tilanteiden pelko?

En useinkaan saa nuortani lukiolle, häntä ahdistaa liikaa. Samaan aikaan kuitenkin itse kieltäytyy syömästä lääkkeitä. :/ Tilanne on hirveä enkä meinaa millään jaksaa tätä vanhemmuutta. 

Onko koulun puolelta tukitoimia, sopeutusta jne.?

Se on ihan ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita. Koulu kykenee joustamaan enemmän kuin autistin hermosto. 

Koulu ei jousta juuri yhtään, koska kaikille kuulemma pitää olla samat säännöt. 😣 Muutenkin tuki koulun puolelta on ollut uskomattoman vähäistä, juuri eilen laitoin erityisopettajalle ja koulukuraattorille viestin, että nuoreni tarvitsee koululta apua ja tukea, sitä olisi pakkokin saada, kun opinnot uhkaa viivästyä. Turhauttaa monesti, miten yksin ollaan jääty tän ongelman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saada käymään lukiota nuori, jolla lievä asperger ja koulukiusaustausta, josta tullut sosiaalisten tilanteiden pelko?

En useinkaan saa nuortani lukiolle, häntä ahdistaa liikaa. Samaan aikaan kuitenkin itse kieltäytyy syömästä lääkkeitä. :/ Tilanne on hirveä enkä meinaa millään jaksaa tätä vanhemmuutta. 

Onko koulun puolelta tukitoimia, sopeutusta jne.?

Se on ihan ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita. Koulu kykenee joustamaan enemmän kuin autistin hermosto. 

Koulu ei jousta juuri yhtään, koska kaikille kuulemma pitää olla samat säännöt. 😣 Muutenkin tuki koulun puolelta on ollut uskomattoman vähäistä, juuri eilen laitoin erityisopettajalle ja koulukuraattorille viestin, että nuoreni tarvitsee koululta apua ja tukea, sitä olisi pakkokin saada, kun opinnot uhkaa vi

Voi ei 😟. Tuossa on heti ongelman ydin. Kun se autismin kirjolainen ihan oikeasti tarvitsee sitä joustoa ja erityistä tukea koulun puolelta, jos mitään halutaan saada toimimaan.

En tiedä voiko autismiliitolta tai jostain saada mitään apua siihen, että saisi koulun ymmärtämään näitä asioita. 

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mikä erottaa autismikirjolaisen stimmauksen neurotyypillisestä stimmauksesta? Tarkoitan sitä, että monet ei-autisminkirjolla olevat myös esim. pureskelevat kynsiä, heiluttavat jalkaa, naputtavat sormia tai kymänpäätä, nyppivät kaksihaaraisia tms. ollessaan hermostuneita tai tylsistyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saada käymään lukiota nuori, jolla lievä asperger ja koulukiusaustausta, josta tullut sosiaalisten tilanteiden pelko?

En useinkaan saa nuortani lukiolle, häntä ahdistaa liikaa. Samaan aikaan kuitenkin itse kieltäytyy syömästä lääkkeitä. :/ Tilanne on hirveä enkä meinaa millään jaksaa tätä vanhemmuutta. 

Onko koulun puolelta tukitoimia, sopeutusta jne.?

Se on ihan ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita. Koulu kykenee joustamaan enemmän kuin autistin hermosto. 

Koulu ei jousta juuri yhtään, koska kaikille kuulemma pitää olla samat säännöt. 😣 Muutenkin tuki koulun puolelta on ollut uskomattoman vähäistä, juuri eilen laitoin erityisopettajalle ja koulukuraattorille viestin, että nuoreni tarvitsee koululta apua ja tukea

 

Lainaus ei ilmeisesti onnistu, mutta vastaan minulle kouluongelmista kärsivän teinin vanhemmalle. 

Kiitos liittovinkistä! Luulin, että myös lukiossa on tehostettu ja erityinen tuki, mutta toistaiseksi on näyttänyt siltä, että se on minimissään. Kaikilta vaaditaan samaa ja siihen ei nuoreni ole pystynyt. Hän ei missään nimessä halua lukionsa loppuvan, mutta sitten pitäisi päästä sinne kouluun. :/

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mikä erottaa autismikirjolaisen stimmauksen neurotyypillisestä stimmauksesta? Tarkoitan sitä, että monet ei-autisminkirjolla olevat myös esim. pureskelevat kynsiä, heiluttavat jalkaa, naputtavat sormia tai kymänpäätä, nyppivät kaksihaaraisia tms. ollessaan hermostuneita tai tylsistyneitä.

Minä en kyllä ainakaan tiedä 🤔. Ja olen siis itse autismin kirjolla. Yleensä mainitaan, että meidän stimmaus ois jotenkin neurotyypillisten silmään epänormaalin näköistä. 

Kyllä mä itsekin nyrpistelen naamaa sillä lailla, että varmasti näyttää oudolta, joten en tee sitä julkisilla paikoilla. 

hiton purilaiset

Eikö teillä kellään ole ongelmia samalla jaksamisessa puolison kanssa? Kun usein ainakin jompi kumpi vanhemmista sitten neuroepätyypillinen ja ko. aikuinen saattaa sitten käyttäytyä tavalla, joka saattaa sysätä vastuun koko perheestä toisen aikuisen vastuulle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ongelmia samalla jaksamisessa puolison kanssa? Kun usein ainakin jompi kumpi vanhemmista sitten neuroepätyypillinen ja ko. aikuinen saattaa sitten käyttäytyä tavalla, joka saattaa sysätä vastuun koko perheestä toisen aikuisen vastuulle.

No meidän perheessä ei oo yhtään neurotyypillistä (onneksi), niin ei käy noin. Aikamoinen kaaos meillä toki on, mutta kukaan ei voi yrittää liikaa sysätä toisten vastuulle mitään, kun ymmärretään toistemme rajoitteet. 

Meillä asperger-nuori. Lukio ei sujunut, koska matematiikassa kaikki soveltavat laskut olivat ylivoimaisia. Historiasta oli hyvin kiinnostunut, mutta asioiden rajaaminen hankalaa.

Oli masennusta ja sairaslomalla opinnoista. Sai yhden tutkinnon, joka ei työllistänyt, aloitti toista, mutta se ei innostanut fyysisyyden vuoksi. Nyt tehdastyössä ja tilanne ok.

Suunnittelee sukupuolen vaihdosta, mutta en tiedä kuinka oma ajatus se on. Voi olla, että on reitti itsensä hyväksymiseen, mutta voi olla myös virheellinen ajatus. Nuoren oma ajatus, joten niillä mennään.

Kiitos vastauksesta, joskin myöhässä! Meillä nuori yrittää edelleen tahkota lukiotaan. Paikallaolo koulussa ja itsenäinen opiskelu on ne vaikeimmat eli kaikista isoimmat jutut koulunkäynnissä vaikeinta. Itse olen jo ihan uupunut. 

Ei yksikään kuulosta lievältä aspergerilta...

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mikä erottaa autismikirjolaisen stimmauksen neurotyypillisestä stimmauksesta? Tarkoitan sitä, että monet ei-autisminkirjolla olevat myös esim. pureskelevat kynsiä, heiluttavat jalkaa, naputtavat sormia tai kymänpäätä, nyppivät kaksihaaraisia tms. ollessaan hermostuneita tai tylsistyneitä.

autisminkirjolainen on silloin kun diagnoosin kriteerit täyttyvät eli se on paljon muutakin oiretta kun pelkkä stimmaus. Ja tuokin on yleensä sellaista että se menee äärimmäisyyksiin esim oma lapsi puree kynnet niin että loppujen lopuksi ne ovat ihan nysät ja sormen päät ovat tulehtuneet niin että on tarvittu antibiootikuuri hoidoksi.

Esim purukorut on hyvä jotta sitä puremista voi opetella siirtää johonkin vähemmän haitalliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mikä erottaa autismikirjolaisen stimmauksen neurotyypillisestä stimmauksesta? Tarkoitan sitä, että monet ei-autisminkirjolla olevat myös esim. pureskelevat kynsiä, heiluttavat jalkaa, naputtavat sormia tai kymänpäätä, nyppivät kaksihaaraisia tms. ollessaan hermostuneita tai tylsistyneitä.

 

autisminkirjolainen on silloin kun diagnoosin kriteerit täyttyvät eli se on paljon muutakin oiretta kun pelkkä stimmaus. Ja tuokin on yleensä sellaista että se menee äärimmäisyyksiin esim oma lapsi puree kynnet niin että loppujen lopuksi ne ovat ihan nysät ja sormen päät ovat tulehtuneet niin että on tarvittu antibiootikuuri hoidoksi.

Esim purukorut on hyvä jotta sitä puremista voi opetella siirtää johonkin vähemmän haitalliseen.

Onkohan tuo pureminen kovin hyväksi hampaille? Itsekin purrut ainakin kynsiä lapsena. Hampaat kuluneet nyt aikuisena. Varmasti narskutan myös hampaitani nukkuessani.

T. Asperger-nuoren äiti (varmaan itsekin as)

PS. Voimia kaikille! Meidän lapsi ei ole lievä asperer. Hankalaa on monesti, mutta lapsi niin kovin rakas.

Minäkin narskutan ja asperger-nuoreni narskuttaa. Olen miettinyt olenko itsekin as. Siis muista syistä johtuen, ei nyt juuri narskutuksesta.

Pojallani on koulunkäyntiongelmien lisäksi menossa identiteettikriisi ja hän on alkanut sanoa, ettei hänellä ole Aspergerin syndroomaa. Ei ole helppoa tämäkään. En ala väittämään vastaan, vaan annan nuoreni itse tutkia ja löytää. Harmi, ettei saanut nuorisopolilta mitään apua tähänkään. 

Kiitos voimien toivotuksesta, voimia totisesti tarvitaan! Voimia myös sinne!

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta meillä on lapsi kotikoulussa. Hänellä on paljon harrastuksia ja saa sieltä osan opintosuorituksista (mm.musiikkikoulu ja muut vastaavat oppilaitokset), on ollut urheiluseurassa, tarvittaessa ostamme yksityisopetusta. Lapsella ei ole oppimisvaikeuksia, syyt kotikouluun koulukiusaaminen ja homekoulu sekä opiskelurauhan puute koulussa. Olemme kaksikielinen perhe,  kielitaitokin on siis hallussa. Teen pääasiassa etätöitä, joten voimme aikatauluttaa elämää melko vapaasti. Käymme opintoretkillä esim. museoissa tai Heurekassa, tapaamme muita kotikoululaisia jonkin opetussuunnitelmaan kuuluvan teeman puitteissa ja mahdollisuuksien mukaan käymme ulkomailla opintomatkoilla. 

Tapoja kotikouluttaa on monia. Etäopetusta voi ostaa vaikka maapallon toiselta puolelta, peruskoulun sisältöjä voi tehdä myös suomalaisessa Feeniks-koulussa netissä ja yleensä perheet yhdistävät erilaisia tapoja opiskella. En tiedä ketään, joka opettaisi kaikki aineet itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?

 

Opetin itse. Poika sai 9 lopulla hyvät arvosanat. Voi teettää ns erikoistutkinnon, jolloin määrätty opettaja tekee kokeet ja antaa arvosanan. Teimme kouluhommia iltaisin, viikonloppuisin sekä ns loma-aikoihin myös. Kun kuormittui liikaa pidimme lomaa.

 

Miten kokeet/arvioinnit toteutettiin?

Mulla 5 lk as + adhd -poika. Mietin kotikoulua hänelle, jos koulunkäynti muuttuu hankalammaksi.

Kotikoulua valvoo siihen nimetty opettaja. Kokeet eivät ole pakollisia, mutta jos haluaa numerot, ne on tehtävä. Valvoja ei arvioi oppimista vaan seuraa oppivelvollisuuden toteutumista ja oppivelvollisen edistymistä. Valvontatapaamisia on vain 1-2 lukuvuoden aikana, ei valvoja voi sen pohjalta arvioida osaamisen tasoa kun koulussakin tehdään jatkuvaa arviointia vain niiden omien oppilaiden kanssa ja arvosanaan vaikuttaa moni muukin asia kuin koe. Kotikoululainen saa numeron yleensä pelkän kokeen perusteella jos sellaisen haluaa. Ellei tee kokeita, kunkin lukuvuoden päätteeksi tulee lausunto, jossa todetaan oppivelvollisen edistyvän opinnoissaan hyväksytysti (ja viitsivä valvoja kuvaa opiskelua vähän laajemminkin). Teoriassahan hyväksyttyyn edistymiseen riittää arvosanan 5 tiedot ja taidot, siinä missä koulussakin, mutta yleensä kotikoululaiset panostavat opintoihin ihan tosissaan. 

Perhe pitää opiskelupäiväkirjaa tai blogia, toimittaa erilaisia näyttöjä (mm.tehdyt oppikirjat, videoita, taideaineiden työt), osa kotikoululaisista käyttää jotain oppimisalustaa/-ympäristöä netissä ja tekee siellä tehtäviä. Valvoja pääsee näkemään niitäkin.

Valvontatapaamisessa käydään läpi opiskelua jne. Vähän kunnasta riippuu, miten valvonta toteutuu. Äidinkieli, kielet ja matematiikka ovat yleensä ne oppiaineet, joita valvojat seuraavat eniten, koska ne ovat kumulatiivisia. Jos ei hallitse perusteita, ei pääse etenemään. 

Eri

Ei ole olemassa lievää aspergeria/autismia, vaan kyseessä on autismin kirjo.

Olin aikalailla samanlainen kuin ap:n lapsi. Mua kiinnosti vain taidehistoria ja nyhväsin huoneessani kesäpäivinäkin. No yksi ystävä mulla oli enempää en ihmissuhteita halunnut, koska en olisi jaksanut.Mulla oli oppimisvaikeuksia matematiikassa ja olin paljon pois koulusta, koska en kestänyt meteliä ja kiusaamista. Mutta koska olin muuten älykäs ysin keskiarvolla, edes opettajat eivät puuttuneet asiaan enkä saanut matikan tukiopetusta. En osannut puhua tunteistani kenellekään, olin sisimmässäni masentunut ja ahdistunut ja välillä jopa toivoin kuolemaa. Mulla on edelleen lamaannuttavia aistiyliherkkyyksiä, minkä takia työura on jäänyt tyngäksi. Vanhemmatkaan eivät nähneet minussa mitään outoa, ehkä he itsekin olivat kirjolla.

Sain asperger-diagnoosin lopulta 32-vuotiaana. Meinasin saada sellaisen jo 2010-luvun alussa, mutta en vastannut stereotypioita. Mm. se että opiskelin amk:ssa ei kuulemma ole autistille mahdollista, eivät he kuulemma kykene mihinkään ja suurin osa heistä on peräkamarin poikia. Olen nyt neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja sain vastikään myös pätkätyön 50% työajalla, jota voi tehdä etänä. Tunnen huonommuutta siitä, etten ehkä koskaan tule pääsemään työelämään vakituisesti ja jos pääsen, en tule jaksamaan.

Muistan kuinka multa kysyttiin tutkimuksissa tuolloin 10 v sitten, että jos mulle palaa jalankulkijana punaiset valot ja autoilijoille vihreät, mutta pystyn havaitsemaan ettei autoja tule, niin ylitänkö tien vai noudatanko orjallisesti omia valojani. Pokka meinasi pettää, kun tuli mieleen legendaarinen Kummeli-sketsi Matti Näsästä liikennevaloissa.Tätä on suomalainen autismiosaaminen monessa paikassa edelleen, olen kuullut. Kysyttiin myös että kiinnostiko/kiinnostaako dinosaurukset ja junien aikataulut...

Ap:lle iso peukku siitä että tunnistaa lapsessaan autismin ja kantaa siitä huolta! Mutta varoitan kovasta taistelusta ammattilaisten kanssa.

Meillä poika 22 v todettiin keväällä asperger, adhd ja kielellinen erityisvaikeus. Osa käytännön asioista on hankalaa kuten siivous mutta ruokaa laittaa, hoitaa raha-asiansa ja pesee pyykkinsä mutta hygienia ja että on hyvät vaatteet kun lähtee kotoa pitää meidän muistutella.  Ala-asteella oli todella koulukiusattu mutta kiitos yläasteen luokanvalvojan se sujui ja sai kavereita. On valmistunut ammattiin ja työkkärin kautta on nyt kokeilevan työtoiminnan piirissä ja hänen ohjaajan kanssa ovat sopineet tutustumiskäynnin pelialan kouluun, on todellä hyvä koneiden kanssa ja peliala kiinnostaa. Autokoulu on ottanut lujille ja sai siihen apua etsivän nuorisotyön kautta, osaa kyllä ajaa mutta teoria on vaikeaa. Puhe on hankalaa, poika on syntynyt pienenä keskosena, suomi ei suju mutta englannin kielen taito hyvä ja nyt odotellaan pääseekö puheterapiaan. Koneen kautta puhuu englanniksi ympäri maan ihmisten kanssa mutta ystäviä ei muuten juuri ole.  Uskon että hänellä on ihan hyvä tulevaisuus kun löydetään oikea polku. Poika asuu talon toisessa päässä omassa asunnossa ja autamme tarpeen mukaan. Tsemppiä muille nuorille ja vanhemmille.