Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger

Meillä lapsella tourette. On paljon harvinaisempi, eikä sitä useinkaan osata diagnosoida. Itse olen myös epäillyt aikoinaan autismia.

Meidän nuorimmalla pojalla todettiin as hänen ollessa alle kouluikäinen.

11 vuotinen oppivelvollisuus, alakoulun kävi pienluokalla ja omasta toiveesta siirtyi yläkolussa yleisopetuksen piiriin ilman tukia tms.

Neuropsykiatrinen kuntoutus terapeutin luona vuosien ajan alakoluikäisenä.

Koulussa kiusattiin erilaisuuden vuoksi. Akateemisesti lahjakas. Kykyjen epätasaisuutta mm oppi omatoimisesti kieliä, mutta esim kengännauhojen tai farkun nappien kiinnittäminen oli tuskaa.

Ruoan suhteen tarkka, lautasella eivät ruoat saaneet olla sekaisin. Tarkkaan valikoi mitä söi.

Pikkupoikana parturikäynnit saivat kestää max 1min, sitten alkoi huuto. Ja huuto tuli muutoinkin, kun leikattuja hiuksia meni niskan alueelle jotka kutittavat.

Parturin jälkeen piti vaihtaa pusero ja pyyhkiä yläkeho puhtaaksi hiuksista.

Pikkupoikana ei leikkinyt. Lähinnä järjesteli leluja kooon, värin jne mukaan.

Puhumaan oppi myöhään ja pitkään puhuessa käytti kiertoilmaisuja ( sytyttää kynttilä oli tehdä kynttilä tuleksi)

Vauvana vain itki ja itki. Tuolloin hänen ollessa vauva huomattiin, ettei hän ole kuin muut sisarukset. Sen ääneen sanominen tuntui kauhealle.

Hän itse on tehnyt valtavasti töitä itsensä kanssa. Opetteli sosiaalisia taitoja mm puhuessa ei pälyillä vaan ottaa katsekontaktin.

HAkeutui peruskoulun jälkeen lukioon ja tuolta hyvillä papereilla AMK tason oppilaitokseen englannin kieliseen koulutuslinjalle.

Edelleen tietyt piirteet lyö läpi, kaverisuhteissa on haasteita, oman kodin puhtaana pito on alkanut suju vasta nyt. Muutamat kesätyöpaikat on jäänyt saamatta, kun edelleen on kykyjen epätasaisuutta.

Mutta hienosti pärjää. Hermoilu ja suuttumistaipumusta on, mutta työsarka jatkuu.

Kiitos vastauksista! Tosi paljon.

Oma poikani voi kotona hyvin, on hyväntuulinen ja iloinen. Koulussa sitten tosi ahdistunut ja kokee huonommuutta. :,( Vaikeana koen myös sen, että pojalla suunnitelmana yliopisto, vaikka lukiossa käymisessä jo tosi isoja ongelmia. Mistä tietää, että en lähde tukemaan mitään epärealistista tai toisaalta etten torppaa jotain realistista. Mistä ihmeestä minä vanhempana voin tietää onko hänen tulevaisuususkonsa realismia? Eikä ole minun tehtäväni häntä estääkään. En tiedä. Lukio-ongelmien takia minulla on jo tosi avuton ja keinoton olo.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatta kysyä haluaako edes opiskella!

Että opiskelu tuolla taustalla on hankalaa.

Se stressaa todella paljon ja vaikeeta.

Kuitenkin aina laitettaan että pitää hakea lukioon tai ammattikouluun.

Nykyäänhän on pakko hakea jompaankumpaan. Meillä tämä aiheutti kyllä huolta. Poikaa ei hirveästi kiinnosta läksyjenteko ja -lukeminen, mutta käytännön tekeminen melkein vielä vähemmän :/

3

Kyllä sitä pitää elämällään jotain tehdä ja olla tavoitteita. Kouluun!

Up

U p

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?

Opetin itse. Poika sai 9 lopulla hyvät arvosanat. Voi teettää ns erikoistutkinnon, jolloin määrätty opettaja tekee kokeet ja antaa arvosanan. Teimme kouluhommia iltaisin, viikonloppuisin sekä ns loma-aikoihin myös. Kun kuormittui liikaa pidimme lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että ongelmat näkyi lapsena jonkintasoisina aistiyliherkkyyksinä, koulussa ei oikein ymmärtänyt, että kokeet on tärkeitä ja kiitos sen opettajan paapatuksen, nykyään on koekammo. Oli myös toiminnanohjauksen ongelmia, mikä näkyi mm. hitautena ja jumittamisena. Lievää pikkuvanhamaisuutta ja jotain pulmia sos.tilanteissa, kun tuli sitten kiusatuksikin. Nykyään vain nettikavereita ja koulukavereiden kanssa vain viestittelyä vapaa-ajalla.

-ap

Mitäpäs jos me opettajat emme syytä teitä lapsen autismista, ettekä te syytä opettajia siitä, että ns. normaali koulu on monin tavoin liian raskas lapsellenne. Ei se ole kenenkään vika, paitsi ehkä päättäjien. Mahtoikohan sen opettajan koepapatus niin ihmeellistä olla ja kenties tarkoitettu koko luokalle, jolle se ehkä tuli tarpeeseen.

Joo ja ehdottomasti lisää pienryhmiä näille. Inkluusio on helvettiä monille niistä, jotka ovat kirjolla. Kyllä me se käsitetään.

T. Ope

Meidän lapselle tuli lukiossa masennusta, mutta muuten ei ollut suurempia ongelmia. Vaikka onhan tuo masennus toki ongelma. Pari vuotta hoitivat pelkkää masennusta, ennen kuin joku hoksasi, että oisko jotain nepsyjuttuja myös. 20-vuotiaana sai ADHD-diagnoosin ja 21-vuotiaana autismin kirjon häiriön diagnoosin.

Korkeakouluopinnot tökkivät niiltä osin, mikä ei kiinnosta. Töissä on sujunut paremmin ja opinnot on nyt tauolla, kun lipui enemmän sinne työelämän puolelle. 

Kavereista on ollut aina tarkka, ei ihan helposti innostu ystävystymään kauhean monen kanssa. Ekalta luokalta löytyi sydänystävä, jonka kanssa olivat bestiksiä lukion loppuun ja sen jälkeenkin. Sittemmin ovat vähän erkaantuneet, kun bestis hörhöytyi liikaa (wifi-allergiaa ja ties sun mitä). Lukiosta löysi onneksi muitakin kavereita ja seurustelukumppanin. 

Olen kyllä ihan tosi iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat saaneet nepsydiagnoosin jo lapsena. Sain oman ADHD-diagnoosin vasta 50-vuotiaana. Nuorena ei opiskelusta tullut mitään ja nyt alkaa olla vähän myöhäistä. Nuorten elämän on vielä ihan pelastettavissa, niin oon aina tosi iloinen kun joku ehtii saada diagnoosin ja apua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Stimmaus:

https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/stimmaus-on-nerokas-…

ISO KIITOS Sinulle joka laitoit linkin stimmaukseen! Meillä on aikuisella lapsellamme autistisia piirteitä ja tästä saimme ensimmäistä kertaa tietää, mitä on stimmaus ja mistä se johtuu. On todella heureka! Nyt ymmärrämme monta asiaa ja on kuin olisi löytänyt palapelin puuttuvan palasen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että ongelmat näkyi lapsena jonkintasoisina aistiyliherkkyyksinä, koulussa ei oikein ymmärtänyt, että kokeet on tärkeitä ja kiitos sen opettajan paapatuksen, nykyään on koekammo. Oli myös toiminnanohjauksen ongelmia, mikä näkyi mm. hitautena ja jumittamisena. Lievää pikkuvanhamaisuutta ja jotain pulmia sos.tilanteissa, kun tuli sitten kiusatuksikin. Nykyään vain nettikavereita ja koulukavereiden kanssa vain viestittelyä vapaa-ajalla.

-ap

Mitäpäs jos me opettajat emme syytä teitä lapsen autismista, ettekä te syytä opettajia siitä, että ns. normaali koulu on monin tavoin liian raskas lapsellenne. Ei se ole kenenkään vika, paitsi ehkä päättäjien. Mahtoikohan sen opettajan koepapatus niin ihmeellistä olla ja kenties tarkoitettu koko luokalle, jolle se ehkä tuli tarpeeseen.

Joo ja ehdottomasti lisää pienryhmiä näille. Inkluusio on helvettiä monille niistä, jotka ovat kirjolla. Kyllä me se käsitetään.

T. Ope

Tiedoksesi Ope, että tämän opettajan piti lähteä "aiemmin saateltuna eläkkeelle", koska aiheutti niin paljon ongelmia ja luokka oli säännötön, rajaton ja kiusaamista kauheasti. Hän rikkoi monesti myös vaitiolovelvollisuutta. Monet vanhemmat valitti ja lopulta päätös oli opettajan lähtö. Ette te kaikki opettajat mitään puhtaita pulmusia ole.

.

Kuinka moni teistä assien vanhemmista on uupunut? Minä ainakin olen, vaikka lapsella "vain" lievä as.

Up

Tulin vaan vinkkaamaan: autistien keho ei muodosta tarpeeksi aminohappoa nimeltä L-Karnitiini. Sitä saa luontaistuotekaupoista ravintolisänä. Ei maistu millekään ja voi aamulla sekoittaa veteen tai mehuun.

Se parantaa mm. ihmisen mielialoja, mutta se ei ole pakollinen aminohappo ihmisen selviytymiselle.

Voisi olla avuksi monen autismin kirjolla olevalle lapselle tunteiden säätelyyn!

Vierailija kirjoitti:

Tulin vaan vinkkaamaan: autistien keho ei muodosta tarpeeksi aminohappoa nimeltä L-Karnitiini. Sitä saa luontaistuotekaupoista ravintolisänä. Ei maistu millekään ja voi aamulla sekoittaa veteen tai mehuun.

Se parantaa mm. ihmisen mielialoja, mutta se ei ole pakollinen aminohappo ihmisen selviytymiselle.

Voisi olla avuksi monen autismin kirjolla olevalle lapselle tunteiden säätelyyn!

Kiitos! Tämä oli ihan uusi tieto.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Tulin vaan vinkkaamaan: autistien keho ei muodosta tarpeeksi aminohappoa nimeltä L-Karnitiini. Sitä saa luontaistuotekaupoista ravintolisänä. Ei maistu millekään ja voi aamulla sekoittaa veteen tai mehuun.

Se parantaa mm. ihmisen mielialoja, mutta se ei ole pakollinen aminohappo ihmisen selviytymiselle.

Voisi olla avuksi monen autismin kirjolla olevalle lapselle tunteiden säätelyyn!

Näitä eri aineita eli vitamiineja, aminohappoja, hormoneita yms. on aika perhanan monta erilaista. Ei niistä ota pirukaan selvää mitä puuttuu. Käytännössä D-vitamiini on sellainen minkä puutos on yleinen JA mistä on suurta haittaa.

Up. Vertaistukea uupuneille as-lapsen vanhemmille?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä assien vanhemmista on uupunut? Minä ainakin olen, vaikka lapsella "vain" lievä as.

Meillä on kummatkin, isä ja äiti. Ollaan työkyvyttömyyseläkkeellä. Ollaan erottu jo aikaa sitten, mutta kun lapsista ei tule ikinä oikein aikuisia niin vanhemmuus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Monesti ollaan surtu sitä, kun meillä ei ole ikinä niitä valmistautujaisia mistään, ei iloisia uutisia, aina vain jotain paskaa ja ongelmia vuosikymmenestä toiseen eikä loppua näy. Vahtimisen, avustamisen ja hoivan tarve ei lopu ikinä, päinvastoin pitää vahtia lisäksi tukihenkilöt ja sosiaalityöntekijät niidenkin kohdalla mitkä on olleet aikuisten kirjoissa jo vuosia. Aina nurkan takana uusi vääntö ja pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?

Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.

Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.

Tulevaisuus mietityttää.

Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan? 

En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt. 

Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan. 

Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.

Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.

3

Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.

Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.

Huoh mitä kannanottoja taas. Oletko geenitutkija vai mistä nämä varmoina esittämäsi väitteet revit? Moniin häiriöihin vaikuttaa perimän lisäksi ympäristö, kuten raskauden aikaiset tapahtumat, ja siksi niiden ilmentyminen voi todellakin ikään kuin hypätä sukupolven yli. Sitä paitsi voihan myös lapsen isän suvussa olla taipumusta tähän ja se olisikin periytynyt sitä kautta lapselle.

Näinpä. Ja eikö ole esim mahdollista että jos äidillä ja isällä molemmilla

Jotain piirteitä, niin lapsella on sitten sitäkin enemmän, jopa diagnoosiin asti?

Tämä.

Ensimmäinen Asperger-diagnoosi taidettiin Suomessa tehdä 1989.

Itse kävin 2. luokalla(1978) perheneuvolan psykologilla, papereissa kuvaillaan kuin oppikirjatapaus asperger-pojasta.

Pakkomielteinen kiinnostukseni koneisiin ja tekniikkaan psykologin mielestä johtui isäni ja äitini ikäerosta ja siitä, että olen ollut liian pienenä isäni mukana korjaamassa maatilan koneita...

Kaivelin nuo paperit esiin, kun esikoisella diagnosoitiin autismi. Lievempiä diagnooseja on putkahdellut lapsille aika myöhäänkin.