Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger
02.04.2023 |
Minkälaisia vaikeuksia hänellä on? Onko tullut liitännäishäiriöitä? Onko koulupoissaoloja? Pystyykö opiskella itsenäisesti? Miten viettää vapaa-aikansa? Minulla 17-v., jolla liitännäisenä keskivaikea masennus, määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Paljon poissaoloja koulusta, koulukiusaamistausta. Tarvitsee tosi paljon tukea opiskeluun eikä silti meinaa onnistua. Vapaa-ajalla lähinnä kotona. Pelailee, editoi videoita, opettelee kitaransoittoa. Kotityöt hirveän vaivan takana, hygienian ja syömisen huolehtii itse. Tässä nyt olennaisimmat. Omaväylä-kuntoutusta saa ja psykan polin kontakti. Myönnän, että vanhemmuus on ajoittain tosikin raskasta.
Kommentit (167)
Ja vapaa ajalla näkee välillä paria kaveria, pelaavat myös porukalla samaa peliä etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti mä nyt vaan olen tällainen kun olen ja sun pitää rakastaa mua semmosena ku mä oon.
T. Karhu ja sen pentu
Varmasti on haastavaa. Kuin sama sairaus Aikuisella napurilla kerostalossa, asuu yksin. On hastavaa olla vetovieras napuri.Ymmärys alkaa loppua!
26lla ei onnistu oikeinkirjoituskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatta kysyä haluaako edes opiskella!
Että opiskelu tuolla taustalla on hankalaa.
Se stressaa todella paljon ja vaikeeta.
Kuitenkin aina laitettaan että pitää hakea lukioon tai ammattikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?
Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.
Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.
Tulevaisuus mietityttää.
Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan?
En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt.
Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan.
Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.
Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.
3
Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.
Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatta kysyä haluaako edes opiskella!
Että opiskelu tuolla taustalla on hankalaa.
Se stressaa todella paljon ja vaikeeta.
Kuitenkin aina laitettaan että pitää hakea lukioon tai ammattikouluun.
Nykyäänhän on pakko hakea jompaankumpaan. Meillä tämä aiheutti kyllä huolta. Poikaa ei hirveästi kiinnosta läksyjenteko ja -lukeminen, mutta käytännön tekeminen melkein vielä vähemmän :/
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?
Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.
Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.
Tulevaisuus mietityttää.
Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan?
En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt.
Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan.
Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.
Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.
3
Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.
Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.
Varmasti piirteitä on, mutta tarkoitin, että en olisi yksin itsestäni pystynyt mitenkään päättelemään, että suvussa on lievää aspergeriutta, koska kellään ei ole diagnoosia.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.
Meillä keskimmäinen asperger lapsi yritti tätä. Sanoin sille suoraan, että kun sinulla ei ole minkäänlaista oppimishäiriötä niin sinä et kotiisi linnottaudu ja ole tekemättä mitään. Hänellä jäi ensiksi koulut kesken ihan oman kiukuttelun takia kun kaikki muut on i d i o o t t e j a ja hän on älykkäin, paras ja puolijumala jota ei tavallinen ihminen ymmärrä mitenkään. Piti palauttaa maanpinnalle, että puolijumalatkin osaa vaihtaa vaattensa, ei haise hielle ja käy suihkussa sekä elättää itsensä eikä keräile almuja yhteiskunnalta u h ri u t u m a l l a.
Meillä taas poikaa ei tippaakaan kiinnosta jos koitan puhua, että osa ongelmistasi liittyy siihen, että on tällainen lievä aspergerpiirteisyys. Ikinä ei ole mikään arkinen tai muutenkaan tämämaallinen asia kiinnostanut, niin ei sitten tuokaan...
Nykyisin onkin palkitsevaa, kun hänestä alkaa löytyä jo heräämistä siihen, että asuukin tällaisella Tellus-planeetalla ja täällä on muitakin... Löytyy siis yhteisiä puheenaiheita jo vähän. Yleensä tosin USAn politiikka 🙄 (kiitos You tube) mutta onnellinen äiti tarttuu siihen mitä saa
3
Meilläkin on Usa fiksaatio ollut teini-iästä asti. Tuli hieman yllätyksenä, että ihminen joka ei ikinä poistu kotoaan sitten hommasi sieltä puolisonkin ja se ilmestyi tänne suomeen. Nyt niitä on kaksi jotka suhtautuu ylimielisesti kaikkeen.
Odotas vaan. Seuraavaksi alkavat lisääntymään. Kohta "niitä" voi olla 10 😉
Omassa perheessäni "niitä" on 5 ja siskoni perheessä vielä pari lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?
Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.
Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.
Tulevaisuus mietityttää.
Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan?
En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt.
Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan.
Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.
Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.
3
Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.
Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.
Varmasti piirteitä on, mutta tarkoitin, että en olisi yksin itsestäni pystynyt mitenkään päättelemään, että suvussa on lievää aspergeriutta, koska kellään ei ole diagnoosia.
3
Jännä jos eivät tee diagnoosia että asperg piirteet koska semmoinenkin on. ( mulla tehty lapsena diagnoosi) koska se vaikuttaa paljon asioihin sekä siihen miten näkee maailmaa ja miten asiat ottaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni halusi itse nimenomaan lukioon ja se on hänelle tärkeä, mutta käytännön toteutus sakkaa pahasti.
- ap
Pahoittelen jo nyt, kun en ole asperger nuoren vanhempi vaan entinen aspergernuori ja haluan sanoa, että on ihanaa lukea, kuinka välittävät perheet edes jotenkin tukevat lastaan, eivätkä esimerkiksi kirjaimellisesti väkivallalla hakkaa käytöstapoja ja muuta siihen nuoreen tai heitä tätä kotoa pois oman onnensa nojaan. Ehkä jotkut tekevät näin heti elatusvelvollisuuden päätyttyä, mutta isot halit niille jotka rakastaa lastaan haasteista huolimatta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin tuosta kun täällä mainittu, että lapsi on ollut kotikoulussa yläasteen. Miten se toteutetaan, opetatteko itse, etäkoulu vai miten opetus tapahtuu?
Meillä nyt 14v poika.
Sai dg:n 13-vuotiaana.
Opiskelee itsenäisesti, mutta se on toisaalta ongelma, on liiankin itsenäinen, eikä ota vastaan apua.
Koulumenestys on keskinkertainen, vaikka älykkyys on todettu hyväksi.
Lukivaikeus.
On kavereita, ei isompia kiusaamisongelmia, vaikka osa koulutovereista suhtautuukin pilkallisesti(mitä poika ei helposti huomaa).
Ei harrasta juuri muuta kuin pelaamista.
Kavereita on.
Asperger-pojallani meni yläkoulu aika huonosti. Tai no arvosanat olivat ihan ok -tasoa, mutta kävi erityisopettajalla, kun sukset menivät ristiin erään opettajan kanssa, eikä noin ylipäänsä ollut kiinnostunut mistään. Erityismielenkiinnonkohteena ovat aina olleet autot ja meni ammattikouluun opiskelemaan kuljetusalaa. Sielläkin ärisi ja murisi yto-opinnoista (matikka, kielet jne.), mutta muuten sujui aivan loistavasti :) Työelämää ei sitten jaksanutkaan, 15-tuntisia työpäiviä. Mutta kyllä se opiskelu voi sujua siis yllättävänkin hyvin, kun se oma kiinnostus syttyy, mutta kannattaa todellakin miettiä minkälaista työelämä milläkin alalla käytännössä on.
Käytännön asiat eivät kaikki suju, syömisestä pitää muistuttaa, samoin suihkusta. Loukkaantuu jos huomauttaa. Omia kiinnostuksen kohteita, lukion tokalla ja koulu sujuu ihan ok. Ei kavereita mutta ei niitä kauheasti kaipaile. Ei masennusta tai ahdistusta. Äitinä mietin miten pärjää kun pitää lähteä opiskelemaan lukion jälkeen ja muuttaa kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?
Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.
Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.
Tulevaisuus mietityttää.
Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan?
En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt.
Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan.
Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.
Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.
3
Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.
Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.
Huoh mitä kannanottoja taas. Oletko geenitutkija vai mistä nämä varmoina esittämäsi väitteet revit? Moniin häiriöihin vaikuttaa perimän lisäksi ympäristö, kuten raskauden aikaiset tapahtumat, ja siksi niiden ilmentyminen voi todellakin ikään kuin hypätä sukupolven yli. Sitä paitsi voihan myös lapsen isän suvussa olla taipumusta tähän ja se olisikin periytynyt sitä kautta lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?
Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.
Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.
Tulevaisuus mietityttää.
Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan?
En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt.
Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan.
Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.
Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.
3
Tiedät varmaan että autismikirjo ei hyppää sukupolven yli. Jos naisen isällä ja lapsella on autismi, niin silloin se on todennäköisesti naisellakin.
Piirteet vaan ovat yleensä naisilla erilaisia kuin miehillä. Naiset usein myös opettelevat käyttäytymään kuin muutkin ja autismikirjo jää piiloon niin hyvin, että he eivät välttämättä itsekään huomaa sitä.
Huoh mitä kannanottoja taas. Oletko geenitutkija vai mistä nämä varmoina esittämäsi väitteet revit? Moniin häiriöihin vaikuttaa perimän lisäksi ympäristö, kuten raskauden aikaiset tapahtumat, ja siksi niiden ilmentyminen voi todellakin ikään kuin hypätä sukupolven yli. Sitä paitsi voihan myös lapsen isän suvussa olla taipumusta tähän ja se olisikin periytynyt sitä kautta lapselle.
Näinpä. Ja eikö ole esim mahdollista että jos äidillä ja isällä molemmilla
Jotain piirteitä, niin lapsella on sitten sitäkin enemmän, jopa diagnoosiin asti?
Alue: Aihe vapaa
Mun lapsella asperger+adhd. Huomattiin päiväkodissa n. 3-veenä että tarvitsee enemmän tukea mm. kaverisuhteisiin ja adhd-piirteet vahvasti esillä. Oli enemmän kiinnostunut asioista kuin ihmisistä. Ja paaaljon muitakin piirteitä oli. Diagnoosit sai eskarin lopulla.
Nyt käy ala-asteen kolmatta luokkaa tavallisessa luokassa. Koulu sujuu erittäin hyvin ja kavereita on. Lahjakkuutta on parissa kouluaineessa.
Haasteita on kyllä kaverisuhteissa vaikka onkin kavereita kohtaan (liiankin) ystävällinen, empaattinen ja auttavainen. Omista rajoistaan joutuu pitämään tarkasti kiinni, helposti meinaa antaa kavereitten määräillä. Kotona saa välillä raivareita kun kuormitus purkautuu. Koulussa käyttäytyy hyvin.
Visuaalinen hahmottaminen on erittäin hyvä. On eläinrakas ja varsinkin omat lemmikkikoirat olleet tosi tärkeitä. On aika suvaitsevainen luonne, ei arvostele ihmisiä. Paitsi jos joku kiusaa tms. Ei ymmärrä helposti vitsejä, sarkasmia tai kielikuvia. On silti huumorintajuinen. Ottaa asiat usein aika kirjaimellisesti.
Tuntemattomille ihmisille puhuminen tosi vaikeaa, vaatii todella paljon häneltä.
Kotona tarvitsee paljon muistuttelua läksyistä ja muista arjen asioista. Helposti jumittuisi pelaamaan jos ei topakasti rajoittaisi peliaikaa. Harrastaa kerran viikossa joukkuelajia, joka on selkeesti nyt yksi ekko.