Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
No näin miehenä huomasin 30 vuotiaana ainakin lapsihaaveiden olevan jo turhia. Nykyään oon jo asian hyväksynyt ja olen ihan tyytyväinen sinkkuna. Ainoostaan työelämä vähän tökkii, kun ei jälkikasvua ole jolle säästäis. Että mielellään tekis just vaikka 4 päiväistä viikkoa. Sinänsä ei harmita kun näkee lapsiperheitä, vaan päinvastoin olen iloinen, kun jollakin edes on onnistanut. Tosin mulla on se etu että pääsin osallistumaan sukulaislapsen hoitoon ja siinä sitten ajoin "isyysohjelman" läpi. Ymmärrän ettei nainen tietenkään voi näin helposti hoitaa vaikka äitiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä molempien, miesten ja naisten pitäisi kolmenkymppisenä tietää haluaako niitä lapsia vai ei. Ja sanon tämän kaikella lämmöllä ja rakkaudella, omani olen saanut nelikympin molemmin puolin.
Onhan se nyt aivan selvä asia, ettei niitä aleta ihan kelle vaan pakertamaan vaan sitten oikean osuessa kohdalle (tai näin ainakin toivottavasti). 30-40-vuotiaiden deittailussa lasten hankinta, uusperhekuviot ja avioliitto on niitä kynnyskysymyksiä monelle vakavaa suhdetta etsivälle.
Itse kolmekympin paremmalla puolella deittaillessani rajasin ihan kylmästi pois kaikki uusperheviritelmät ja kumppanit, jotka eivät naimisiin tai lapsia halunneet tai oli jotain epävarmuutta niiden osalta. Ihan varmasti niin tekevät kaikki muutkin omien preferenssiensä mukaan.
Kannattaa siis rohkeasti laittaa noi tiedot jo profiiliin, eikä yrittää olla kaikille kaikkea. Kyllä noi ehkä-miehet ja naiset jää lehdelle soittelemaan tai hätäpariutuu keskenään kun biologinen kello sitten lopulta tikittää tosissaan tai jäävät kokonaan yksin. Jos ei lapsia halua, niin sittenhän ei ole muuta kuin aikaa, luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä molempien, miesten ja naisten pitäisi kolmenkymppisenä tietää haluaako niitä lapsia vai ei. Ja sanon tämän kaikella lämmöllä ja rakkaudella, omani olen saanut nelikympin molemmin puolin.
Onhan se nyt aivan selvä asia, ettei niitä aleta ihan kelle vaan pakertamaan vaan sitten oikean osuessa kohdalle (tai näin ainakin toivottavasti). 30-40-vuotiaiden deittailussa lasten hankinta, uusperhekuviot ja avioliitto on niitä kynnyskysymyksiä monelle vakavaa suhdetta etsivälle.
Itse kolmekympin paremmalla puolella deittaillessani rajasin ihan kylmästi pois kaikki uusperheviritelmät ja kumppanit, jotka eivät naimisiin tai lapsia halunneet tai oli jotain epävarmuutta niiden osalta. Ihan varmasti niin tekevät kaikki muutkin omien preferenssiensä mukaan.
Kannattaa siis rohkeasti laittaa noi tiedot jo profiiliin, eikä yrittää olla kaikille kaikkea. Kyllä noi ehkä-miehet ja naiset jää lehdelle soittelemaan tai hätäpariutuu keskenään kun biologinen kello sitten lopulta tikittää tosissaan tai jäävät kokonaan yksin. Jos ei lapsia halua, niin sittenhän ei ole muuta kuin aikaa, luonnollisesti.
Hyvin sanottu! Kyllä kolmekymppiseltä pitäisi jo itsetuntemusta olla sen verran, että tietäisi, mitkä asiat hänelle sopivat ja mitkä ei. Toki joillain on vaikeuksia kasvaa aikuiseksi.
Alle 15 vuotta sitten olin yli 30-vuotias sinkku. Keskityin epäonnistuneiden suhteiden sijasta kaljoitteluun ja muihin harrastuksiini ja unohdin miehet. Lapsen kyllä halusin salaisissa haaveissani. Ja pam! Yhtenä päivänä löytyi hyvä, samanmielinen mies. Baarista se löytyi, elävästä elämästä. Yhteisiä tuttuja, samoja mielenkiinnon kohteita (muitakin kuin kaljoittelu). Nyt perheessä ihania lapsia ja tämä heidän isänsä.
Neuvo: luota siihen, että asiat järjestyvät ja sillä välin relaxoidu!
Mun tuttava iski varatun miehen parikymppisenä, ja olivat yhdessäkin joku 20 v. Ihan kivasti meni, mutta sitten hän olisi halunnut lapsen, mutta se oli mahdotonta, niin erosivat lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neanderthalenasis kirjoitti:
No meikä kyllä niskasta kannettiin makkariin joka on nyt kotini. 2 viikkoa puhutiin puhelimessa ja sättäiltiin krhm kohtuu punastattavia asioita. Kun vein ensimäistä kertaa arvon Ladyn mettälenkille niin eipä osanut astua oikein ojan yli vaan käytti naisälyä ja ei astunutkaan kiven päälle niinkuin minä ja tilanne oli puolimetriä mutaa, koska se mutapaalle näytti niin sileeltä veratuna kiveen. Sitten oli suoniityn mulli-aitaukseen vedetty metalinen lanka ja........ Järvellä souturetki meni hyvin kun istutin Ladyn takatuhdolle ja käskjin ihailla maisemia ja minä sousin. Kotikoneelta Ladylandiassa oli 3 eri serverivirusta......mitä lie seksileffoja katsonut. Tmä Lady oli viä päöäkirjanpitäjä isossa tietsikkAFIRMASSS... SELITYS ......ylläpito korjaa! Koiraimeisi molemmat ja koirat aika ajoin sai kyytioä pojes sähngystä ja yöntulessa palasivat takaisin.
Hanki alkolukko siihen nettilaitteeseesi. Tässä on naiset ja herrat teille vähän esimerkkiä maaseudun tarjonnasta!
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Niin joutuu tekemään jos lykkää sopivan kumppanin etsintää liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Epäreilua sitä kumppania kohtaan, jos suhtautuminen lapsiasiaan on että kattellaan. Jos suhteen edetessä kummankin näkemys kehittyy ihan eri suuntaan niin erohan siitä todennäköisemmin tulee. Helpommalla pääsee, jos asian keskustelee jo aluksi, mutta ei sekään tietty takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että + 30 -vuotiaissa miehissä on iso joukko niitä jotka hakevat joko lapsilleen tai itselleen äitiä. Vaikea löytää miestä suhteeseen, jossa kumpikin säilyttää oman asuntonsa ja itsenäisyytensä ja suhde on vain extraa päälle.
Eli siis etsin ns. sunnuntaisuhdetta, mutta tässä iässä on jotenkin tosi hankalaa löytää samoilla linjoilla olevaa miestä.
No juuri noita miehiähän sataa ovista ja ikkunoista. Mene Tinderiin ja löydät kymmeniä tuollaisia.
Olen Tinderissä ja poikkeuksetta jokainen mies etsii jotain "enempää" vaikka alussa väittäisi muuta.
Miehet sanoo alussa olevansa avoimin mielin ja kevyesti liikenteessä. Se taitaa olla sellaista, että haluaa antaa itsestään muka rennon vaikutelman ja tietysti suojelee itseään pakeilta, kun ei muka edes etsinyt mitään vakavaa. Muutaman kuukauden tapailun jälkeen miestä alkaa kuitenkin ahdistaa, jos tietää, että ko. naisen (esim. minun) kanssa ei ole tulossa yhteen muuttoa, ei häitä, ei lapsia. Mies sitten kuitenkin haluaa sellaista, eikä se kevyt tapailu pidemmän päälle riitäkään. Mies siirtyy seuraavaan muutaman kuukauden tapailuun. Ja saattaa tehdä tuota vuosia.
Naisetkin kertovat kuinka lapsi on ihan varmasti miehen, olettehan avioliitossa, mutta todellisuudessa 65% lapsista on käenpoikasia.
Tiedätkö mitä tarkoittaa käenpoikanen? Et näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.
Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.
Toiveet: 25- vuotiaan ulkonäkö. Ei onnistu kaikilta, vaikka olisi kuinka hoikka ja läästisi naamaansa anti-agea.
Tarpeet: seksi, siivous- ja ruuanlaittopalvelut. Hyvä seksi, miksipä ei. Jälkimmäinen ei, aikuista ihmistä ei tarvitse ruveta passaamaan.
Aito kiinnostus seksiä kohtaan on hyvä plussa, mutta en kyllä tunne montakaan miestä jolle siivous- ja ruuanlaittopalveluilla olisi kovin suurta merkitystä. Useampi kaivannee esimerkiksi hyväksyntää, luotettavaa kumppanuutta ja yhteensopivia arvoja.
Passaamiseen liittyen kysyn, että olisitko mieluummin suhteessa, jossa kaksi aikuista ihmistä ei koskaan tee asioita toistensa hyväksi, vai sellaisessa jossa molemmat pyrkivät näkemään hiukan vaivaa tehdäkseen toisen elämästä hieman helpompaa ja mukavampaa?
Vähänpä tiedät. Moni nainen joutuu myymään itsensä suhteeseen ensiksi leipomalla ekoille treffeille piknik tarjottavia ja siitä eteenpäin kehittämään viikko-ohjelmaa. Mies osaa heti naukasta palvelutason laskiessa.
Pakko myöntää, että en ole koskaan kuullut tämmöisestä. Jos moiseen tilanteeseen ajautuu, niin miehen valinta on kyllä tapahtunut aivan erikoisilla perusteilla. Huomattavasti tavallisempaa on, että mies alkuun liehittelee naista kokkailemalla herkkuja ym.
Melko harvassa on.
Sinun tapauksessasi varmasti näin.
Miksi meillä on tolkuton määrä toinen toisiaan kohtaamattomia sinkkuja? Mikäli Tinder tursuaisi toisilleen sopivia pareja niitä syntyisi vaan ei synny.
Niin, Suomessa taitaa olla ennätyspaljon sinkkuja nykyään, pariskuntia ei vaan oikein synny kuten ennen vanhaan.
Sinkkujen suuri määrä johtuu vanhusten määrän kasvusta. Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 15 vuotta sitten olin yli 30-vuotias sinkku. Keskityin epäonnistuneiden suhteiden sijasta kaljoitteluun ja muihin harrastuksiini ja unohdin miehet. Lapsen kyllä halusin salaisissa haaveissani. Ja pam! Yhtenä päivänä löytyi hyvä, samanmielinen mies. Baarista se löytyi, elävästä elämästä. Yhteisiä tuttuja, samoja mielenkiinnon kohteita (muitakin kuin kaljoittelu). Nyt perheessä ihania lapsia ja tämä heidän isänsä.
Neuvo: luota siihen, että asiat järjestyvät ja sillä välin relaxoidu!
Tällaiset (kliseiset) tarinat ovat niin rasittavia, kun kerrotaan kuinka sattumalta oma kullanmuru tuli kohdattua ja kuinka niin käy myös sinulle. Toiset kehottavat relaamaan "löydät sen oikean, kuin vähiten odotat" ja toiset taas muistuttelevat, että pitää panostaa oikein kunnolla deittailuun "Kävin kuukaudessa 30 Tinder-deitillä ja tärppäsi" "Vaihda tyyliä" "Laske rimaa". Ja vaikka kumpaakin taktiikkaa on koitettu, eikä ole kumppania löytynyt. Sydänsärkyjä taas on saanut kokea kerrakseen. Kyllähän se on mahdollista, että puoliso vielä löytyy, mutta jos ei koskaan yli 30-vuotiaana seurustelusuhdetta saanut aikaiseksi, niin kortit voivat olla melkoisen heikot. Toki elämä voi yllättää, mutta tällaiset tarinat eivät mieltä kohenna. Sopivan ihmisen kohtaaminen on myös tuurista kiinni.
Uskoisin myös deittailumaailman muuttuneen aika erilaiseksi viimeisen vuosikymmenen aikana.
Nyt mietteeni ovat kääntymässä itsellisen äitiyden suuntaan, sillä lapsi on suurin toiveeni.
Hyvää ja mielenkiintoista keskustelua täällä kuitenkin :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Epäreilua sitä kumppania kohtaan, jos suhtautuminen lapsiasiaan on että kattellaan. Jos suhteen edetessä kummankin näkemys kehittyy ihan eri suuntaan niin erohan siitä todennäköisemmin tulee. Helpommalla pääsee, jos asian keskustelee jo aluksi, mutta ei sekään tietty takaa mitään.
Itse en voisi aluksi tietää haluanko lapsia, koska kuten sanoin, lapset tulevat siihen tiettyyn parisuhteeseen jos ovat tullakseen. Minulle lapset eivät ole parisuhteesta irrallinen asia, joita voisi haluta tietämättä kenen kanssa tai millaisessa tilanteessa. Toki tiedän, että moni haluaa ihan vain lapsia riippumatta siitä kenen kanssa, mutta itse koen asian toisin ja halusin tällä vain valaista millainen ajatusmaailma voi olla ihmisellä joka ei 30+ sinkkuna tiedä haluaako lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle tiedoksi. Olen mies ....tai no miehenpuolikas ja modejen mielestä vähintään vartti hullu yms mutta mutta -...... 3 naisen kanssa on yritetty murrosiän sekoilujen jälkeen ja 14 vuotta on nyt takana viimeisen kanssa. Yksi oli epästabiili seurapiirihakuinen ja minähän en sovellu Hesan seurapiireihin. Seuraava oli kympin nainen jota ymmärsin väärin. En vielä ymmärtänyt mitä naisen seksuaalisuus suhteessa parisuhteeseen on. Tein ison oman mokan, kun lähdin pois. Anteeksi siitä. Nykyinen ....hirvee riita on 3 minuuttia ja kaikki on normaalia seuraavassa lauseessa.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Sellaisen vinkin antaisin, että me miehet olemme pahasti vajavaisia kolmekympisinäkin ja kasvamme vielä pitkään. Rivakasti isoakin miestä niskasta kiinni ja neuvomista asioissa. En kuvitele olevani täydellinen, mutta näemmä käyn ja kukun hyvin. Suhteelista tietty.
............
Eikun yritystä ja tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Epäreilua sitä kumppania kohtaan, jos suhtautuminen lapsiasiaan on että kattellaan. Jos suhteen edetessä kummankin näkemys kehittyy ihan eri suuntaan niin erohan siitä todennäköisemmin tulee. Helpommalla pääsee, jos asian keskustelee jo aluksi, mutta ei sekään tietty takaa mitään.
Itse en voisi aluksi tietää haluanko lapsia, koska kuten sanoin, lapset tulevat siihen tiettyyn parisuhteeseen jos ovat tullakseen. Minulle lapset eivät ole parisuhteesta irrallinen asia, joita voisi haluta tietämättä kenen kanssa tai millaisessa tilanteessa. Toki tiedän, että moni haluaa ihan vain lapsia riippumatta siitä kenen kanssa, mutta itse koen asian toisin ja halusin tällä vain valaista millainen ajatusmaailma voi olla ihmisellä joka ei 30+ sinkkuna tiedä haluaako lapsia vai ei.
Ajattelen täsmälleen samoin kuin sinä. Minusta olisi outoa hakea kumppania minkään haluamisen kautta, tyyliin etsitään miestä, jonka kanssa hankin koiran tai talon tai kesämökin. Kyllä ihmisessä pitää olla vain ne syyt, jonka vuoksi haluan olla juuri hänen kanssaan ja kaikki muu tulee sitten, jos on tullakseen.
Toisaalta tiedän, että esim. monet ystävistäni ovat jättäneet miehen, koska tuntevat, että suhde ei etene, jos asutaan vain samassa paikassa tms. Itse en niin ajattele, vaan että jos yhdessä halutaan olla, tehdään kompromisseja yhteisten voimavarojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jolla on lapsia niin ei ole parisuhde kelpoinen.
Kas kun täällä reaalimaailmassa ihmissuhteet eivät katso tuollaista. Jos sinä pidät naista objektina, se kertoo vain siitä että SINÄ et ole kovin hääppöinen kumppani parisuhteeseen.
T. Lapseton & neitsyt
No mitä muuta minä olen kuin OBJEKTI???? oBJEKTI JONKA KANSSA VOI JUTELLA JA TUNTEA. Objekti jonka kanssa sekoilla turvalisesti. Objekti jonka kanssa voi olla erimieltä ja niellä puolison erimielisyydet. objekti joka on vialinen, mut käyttökelpoinen.... Tutustu ALTRUISMIN TEORIAAN! Tällä foorumilla on iso ketju altruismistakin. Muista altruismin kahdet kasvot.
Vierailija kirjoitti:
Alle 15 vuotta sitten olin yli 30-vuotias sinkku. Keskityin epäonnistuneiden suhteiden sijasta kaljoitteluun ja muihin harrastuksiini ja unohdin miehet. Lapsen kyllä halusin salaisissa haaveissani. Ja pam! Yhtenä päivänä löytyi hyvä, samanmielinen mies. Baarista se löytyi, elävästä elämästä. Yhteisiä tuttuja, samoja mielenkiinnon kohteita (muitakin kuin kaljoittelu). Nyt perheessä ihania lapsia ja tämä heidän isänsä.
Neuvo: luota siihen, että asiat järjestyvät ja sillä välin relaxoidu!
Olin kaksikymppisenä parisuhteessa oleva mies. Sitten erosin 26-vuotiaana. Ja pam! 10 vuotta siitä eteenpäin ja olen yhä sinkku ja vuosia kestänyt kuiva kausi. Olen luottanut juuri tuohon hyvään neuvoosi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina se kumppani ollut ensisijainen, sitten vasta suhteessa pohditaan sopiiko siihen lapset vai ei. Olisi jotenkin nurinkurinen ajatus haluta lapsia ja sitten alkaa etsimään jotakuta joka niitä voisi kanssani tehdä.
Epäreilua sitä kumppania kohtaan, jos suhtautuminen lapsiasiaan on että kattellaan. Jos suhteen edetessä kummankin näkemys kehittyy ihan eri suuntaan niin erohan siitä todennäköisemmin tulee. Helpommalla pääsee, jos asian keskustelee jo aluksi, mutta ei sekään tietty takaa mitään.
Totta, totta.
Epäreilua on sekin että parisuhteessa vuosia kuvittelee että mehän sovitaan mainiosti yhteen, kunnes alkaa ongelmia pulpahdella pintaan ja sitten selviää että se "yhteen sopiminen" on johtunut vain siitä että toinen on valehdellut toiveistaan ja myötäillyt toisen mielipiteitä, "juu aivan, en minäkään lapsia halua" mutta oikeasti jää odottamaan milloin toinen muuttaa mielensä, tai että hän ei ole ollut varma haluaako lapsia vai ei, mutta ei ole sanonut niin, vaan on varmana julistanut olevansa samaa mieltä kanssani.
Onneksi oon nyt käynyt sterissä niin tuskin kukaan enää jää odottamaan minun mieleni muuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.
Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.
Toiveet: 25- vuotiaan ulkonäkö. Ei onnistu kaikilta, vaikka olisi kuinka hoikka ja läästisi naamaansa anti-agea.
Tarpeet: seksi, siivous- ja ruuanlaittopalvelut. Hyvä seksi, miksipä ei. Jälkimmäinen ei, aikuista ihmistä ei tarvitse ruveta passaamaan.
Aito kiinnostus seksiä kohtaan on hyvä plussa, mutta en kyllä tunne montakaan miestä jolle siivous- ja ruuanlaittopalveluilla olisi kovin suurta merkitystä. Useampi kaivannee esimerkiksi hyväksyntää, luotettavaa kumppanuutta ja yhteensopivia arvoja.
Passaamiseen liittyen kysyn, että olisitko mieluummin suhteessa, jossa kaksi aikuista ihmistä ei koskaan tee asioita toistensa hyväksi, vai sellaisessa jossa molemmat pyrkivät näkemään hiukan vaivaa tehdäkseen toisen elämästä hieman helpompaa ja mukavampaa?
Vähänpä tiedät. Moni nainen joutuu myymään itsensä suhteeseen ensiksi leipomalla ekoille treffeille piknik tarjottavia ja siitä eteenpäin kehittämään viikko-ohjelmaa. Mies osaa heti naukasta palvelutason laskiessa.
Pakko myöntää, että en ole koskaan kuullut tämmöisestä. Jos moiseen tilanteeseen ajautuu, niin miehen valinta on kyllä tapahtunut aivan erikoisilla perusteilla. Huomattavasti tavallisempaa on, että mies alkuun liehittelee naista kokkailemalla herkkuja ym.
Melko harvassa on.
Sinun tapauksessasi varmasti näin.
Miksi meillä on tolkuton määrä toinen toisiaan kohtaamattomia sinkkuja? Mikäli Tinder tursuaisi toisilleen sopivia pareja niitä syntyisi vaan ei synny.
Niin, Suomessa taitaa olla ennätyspaljon sinkkuja nykyään, pariskuntia ei vaan oikein synny kuten ennen vanhaan.
Sinkkujen suuri määrä johtuu vanhusten määrän kasvusta. Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskiä.
Ulkomailla eletään yhä menneessä. Kaikella rakkaudella. Kuinka ikänsä liberaali kuplassa tai pystymetsässä elänyt osaisi äkkiseltään sosialisoida vanhoillisia arvoja kannattavan kanssa? Rahalla pärjää jonkun matkaa kunnes tulee stoppi. Naisten puolella ongelmana näkyy passiivis-aggressiivisuus sekä joustamattomuus. Miehissä puhdas jyrä. Kaikin mokomin, mikäli onnistutte löytämään liberaalin vastinparin mille edellämainitut piirteet ei muodostu haitaksi, antakaa mennä. Valituksesta päätellen näin ei ole (vielä) käynyt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinun mielestä sosiaaliset taidot kunnossa näillä eläkeläisillä, jotka ei ilmeisesti ole osanneet lukea edes ketjun otsikkoa ja tulevat tänne haukkumaan kaikki kolmekymppiset ja nuoremmat ja papattamaan meidän sukupolvi on paras - agendaansa? Se jos mikä on YLIMIELISTÄ. Taidat itsekin olla melkoinen hienostelija, kun et osaa suomea käyttää.