Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Mä olin sinkku ikävuodet 27-35, ja sitten löysinkin mieheni yhteisen kaverin synttäreiltä. 

Lapset oli meillä molemmilla toki jo tehtynä, joten tilanne sinänsä eri, kun vaatimuksenani ei ollut tuonikäisenä enää lapseton, mutta minun kanssani lapsia haluava mies ja ydinperhe-elämä.

Yksi ystävistäni joutui eroamaan pitkäaikaisesta miehestään kun miehen uskottomuus paljastui, ja kyllä hänelläkin oli vaikeuksia löytää yli 3-kymppisenä lapsia haluava mutta lapseton ja sinkku mies itselleen, vaikka ystäväni on kuvankaunis. Löysi kuitenkin, mutta joutui kyllä antamaan aika paljon periksi vaatimuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

No mikä se etu naisen näkökulmasta oli? Tuossahan nainen menettää ne 10 lisävuotta minkä mies on seksuaalisesti haluttava ja mitä saa siitä vastineeksi?

Tätä pitäisi varmaan kysyä niiltä naisilta. Tuo mikä tuossa on roikkunut sanoi arvostaneensa ainakin parempia elämäntapoja, kiinnostavampia harrastuksia ja yleistä rauhallisuutta ja luotettavuutta. Ääneen lausumattomista asioista ainakin itsevarmuus ja parempi kyky "ymmärtää naisia" / "käsitellä naisia" varmastikin vaikuttivat myös. Ja ainakaan vielä ukkontuneisuus ei ole haluja vienyt, vaikka molemmilla on yli 40 mittarissa.

Sinä voit olla tuollainen mutta tyypillinen vanhempi mies ei ole. Tyypillisesti elämäntavat ovat paljon huonommat kuin nuoremmilla, harrastuksia ei ole ollenkaan, saati kiinnostavia, naisia ei osata ymmärtää ja käsitellä mitenkään ja miten osattaisiinkaan kun omia tunteitakaan ei uskalleta käsitellä, tunteista ei voi puhua, luotettavuuskin niin tai näin juontuen juurikin tuohon kyvyttömyyteen tunteiden käsittelyssä mikä näkyy äreytenä ja impulsiivisuutena. Ja niin edelleen. Hyvä että nuorekkaampiakin yksilöitä kuitenkin 40+ miehissä on!

Sivusta.

Kahdenkympin loppupuolella seurustelin jonkin aikaa itseäni 19v vanhemman miehen kanssa. Tavattiin kavereiden kautta ja arvasin, että on minua vanhempi, mutta tarkka ikä selvisi myöhemmin.

Hän huolehti kovin ulkonäöstään ja tyylistään, vietti aikaa hiustenlaitossa ja stailaamisessa peilin edessä jopa enemmän kuin minä. Muutenkin vähän sellainen statustyyppi, kaiken piti näyttää hienolta somessa ja oli tärkeää, keitä julkkiksia tai vaikutusvaltaisia ihmisiä edes etäisesti tuntee. Hänellä olikin laaja kaveripiiri ja oli hyvin sosiaalinen ja siksi myös mukavaa seuraa. Ammatti oli eräänlainen myyntineuvottelija, joten varmaan sekin vaikutti sosiaalisiin taitoihin.

Sukupolvien ero kuitenkin näkyi. Asenne oli vanhoihin sukupuolirooleihin kääntyvä ja esineellistävä. Tunteista osasi kyllä puhua, vaikka oli kuin ikuinen pikkupoika, herkkä peter pan. Uskollisuus oli vähän niin ja näin.

Tavattiin aikana, jolloin olin jo etukäteen päättänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle, kunhan saisin asiat järjestymään, joten en niin sydän karrella ollut siinä suhteessa. Ei jäänyt traumoja, kun hän vaihtoi minut nuorempaan kopioon, olinhan nähnyt myös ex-vaimon kuvan, pääsin osaksi povekkaiden blondien ketjua:D Joskus ollaan somessa suhteen jälkeen vaihdettu kuulumisia ja moikkaisin kyllä jos tulisi kadulla vastaan, ei kaunoja, mutta yksiin en enää lähtisi.

Sanon tämän epäironisesti: tuo mies kuulostaa minun korviini aika kiinnostavalta tyypiltä. Olen tuon tyylisiin itsekin ihastunut muutamia kertoja.

Entä jos mies olisi tuuheiden hiusten (todennäköisesti tummien) laittamisen sijasta ajellutkin geneettisen kaljun kokonaan kaljuksi? Vieläkö olisit ihastunut trendikkääseen myyntineuvottelijaan, joka on herkkä Peter Pan ja statustyyppi?

Haha, pakko kommentoida kun palstajankkaajalla menee niin lähelle. Olen siis tuon Peter Panin eksä, joka kirjoitti aiemmin. Totta tosiaan, hiukset olivat tummat ja M Roomin jäsenyyden ansiosta jokainen haituva aina kohdillaan. Vaikea nähdä häntä kyllä kaljua ajelemassa. Tuosta on aikaa, en tiedä miltä kuontalo näyttää nyt, somestalkkaamisella voisi selvitä.

Jotkut eivät tajua, että kaljukin voi näyttää todella hyvältä. Nuoret miehet, joilla ei ole mitään merkkiä kaljuuntumisesta, ajavat päänsä kaljuksi, koska se sopii heidän tyyliinsä ja on kuulemma myös käytännöllinen, jos tekee sellaista työtä jossa likaantuu. Eihän se trendikkyys kaljun myötä häviä mihinkään eikä poista ihmisen sosiaalisuutta tai herkkyyttä.

On eri asia ajella täydellinen hiusraja kaljuksi, kuin kaljuuntua geneettisesti. Takuuvarmasti 19 vuotta vanhemmalla miehellä täytyy olla hiukset tanakasti päässä. Kaikki muukin on oltava kymmenkertaisesti kohdallaan, jos meinaa saada alle 30-vuotiaan naisen ilman rahaa tuossa vaiheessa.

Ulkonäöllisesti kalju on kalju, väliäkö sillä onko se geneettistä vai omaa tyyliä. Myöhemmin kolmenkympin ylittäneenä miesystäväni oli tasan samanikäinen ja kalju ja parta kuuluivat hänen rockabilly- tyyliinsä, josta pidän.

Tuolla 19v vanhemmalla oli hiukset päässä, mutta huolehti myös muuten itsestään sekä oli sitä mukavaa seuraa ja jutteli hyvin avoimesti ajatuksistaan ja tunteistaan, ei ollut suodatinta mutta ei myöskään ollut koskaan ilkeä.

Täytyy kyllä tääähän todeta, että kalju ei missään määrin, eikä partakaan juuri, liity nimenomaan rockabilly-tyyliin. Rockabillyssä kunnon hiustyylit eli heitot, kuuluvat olennaisena osana. Kalju on täysi kauhistus noissa piireissä, eikä partakaan niissä juuri pärise. Kunnon pulisongit kyllä kuuluvat, mutta  täysparta harvemmin. Noita partoja näkyy nykyään pääasiassa hipstereillä ja perinteisesti prätkäporukoilla.

Kalju on kauhistus missä tahansa piireissä, paitsi niiden miesten keskuudessa, jotka eivät niin välitä ulkonäköasioista. Naiset ovat kaikkein rajuimpia miestyypin kaljuuntumista kohtaan. Yleensä kaljuuntuminen on aina arvosteltavissa ja huomauteltavissa oleva asia. Ihan, kuin miehet eivät sitä itse tajuaisi, että hiusraja on vetäytynyt.

Niinpä. Eipä tule mieleen asiaa, jota naisissa olisi sosiaalisesti yhtä hyväksyttävää arvostella kuin miehessä lyhyyttä tai kaljuutta.

No meikä kyllä niskasta kannettiin makkariin joka on nyt kotini. 2 viikkoa puhutiin puhelimessa ja sättäiltiin krhm kohtuu punastattavia asioita. Kun vein ensimäistä kertaa arvon Ladyn mettälenkille niin eipä osanut astua oikein ojan yli vaan käytti naisälyä ja ei astunutkaan kiven päälle niinkuin minä ja tilanne oli puolimetriä mutaa, koska se mutapaalle näytti niin sileeltä veratuna kiveen. Sitten oli suoniityn mulli-aitaukseen vedetty metalinen lanka ja........ Järvellä souturetki meni hyvin kun istutin Ladyn takatuhdolle ja käskjin ihailla maisemia ja minä sousin. Kotikoneelta Ladylandiassa oli 3 eri serverivirusta......mitä lie seksileffoja katsonut. Tmä Lady oli viä päöäkirjanpitäjä isossa tietsikkAFIRMASSS... SELITYS ......ylläpito korjaa! Koiraimeisi molemmat ja koirat aika ajoin sai kyytioä pojes sähngystä ja yöntulessa palasivat takaisin. 

Mä olin sinkku ikävuodet 27-40 ja alkuun kuvittelin että olisi helppoa löytää uusi kumppani. Eipä se ollut. Laitoin verkot vesille aina välillä ja sitten oli pakko pitää taukoa kun oli niin vereslihalla deittailusta. Lopulta tulikin pitempi tauko kunnes taas nelikymppisenä päätin taas kokeilla. Olikin ihan erilainen kokemus. Löytyi normaaleita, elämää jo kokeneita ja tavallista ihmistä hakevia oman ikäisiä miehiä siinä missä aiemmin miehet tuntuivat hakeneen jotain unelmakuvaa täyttämään omia fantasioita. Lapsia en halunnut ja tämä varmaan helpotti pariutumista.

Kaljuuntumisesta ... minä vedän kaljuksi viikon kahden päästä ja saan kiukusia komenteja, että näytän vankilakundilta. 

N31 ja sinkku, koska ex on alkoholisti. Löytyisipä joku kunnollinen mies, joka ei joisi... paljoa en vaadi. :(

Mulla on teille käytännön vinkki, jonka tiedän toimivan: älkää luopuko siitä kaveripiirin ilopillerikaverista, joka on usein ärsyttävän puhelias, näyttävä, välillä käy hermoille ja kateeksi, sillä hänen ympärillään pörrää loppuelämän ihmiset, ihan sama, kumpaa sukupuolta on.

Tiedän tämän, koska meidän tämmöinen tyyppi on parittanut ainakin kolme meistä muista ystävistä. Totta, hän on ärsyttävä, koska miehet huomaavat ensimmäisenä hänet, mutta sitten kun hän ei lämpene, tulee mahdollisuus muillekin jutella. Lisäksi hänen ympärillään on aina tutuntuttuja, serkkujen kavereita, työkavereita ja työkavereiden kavereita, joku ihan random joka istui samaan pöytään.

Tämä oma kaveri on pitkässä parisuhteessa, mutta silti niin sosiaalinen ja jotenkin puoleensavetävä, että hänen kanssaan tutustuu itsekin väkisin muihin.

Ja miten monta kertaa mäkin nuorena siis teininä aattelin, että onpa rasittava ja kuvittelin olevani älyllisempi tms kuin moinen päiväperhonen, mutta nyt olen eri mieltä. Hänhän on nero, joka ei ole nähnyt ja tuskin näkee yksinäistä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sinkku ikävuodet 27-35, ja sitten löysinkin mieheni yhteisen kaverin synttäreiltä. 

Lapset oli meillä molemmilla toki jo tehtynä, joten tilanne sinänsä eri, kun vaatimuksenani ei ollut tuonikäisenä enää lapseton, mutta minun kanssani lapsia haluava mies ja ydinperhe-elämä.

Yksi ystävistäni joutui eroamaan pitkäaikaisesta miehestään kun miehen uskottomuus paljastui, ja kyllä hänelläkin oli vaikeuksia löytää yli 3-kymppisenä lapsia haluava mutta lapseton ja sinkku mies itselleen, vaikka ystäväni on kuvankaunis. Löysi kuitenkin, mutta joutui kyllä antamaan aika paljon periksi vaatimuksissaan.

Missä vaatimuksissa hän joutui antamaan periksi? Ja oliko kuitenkin aidosti kiinnostunut ja rakastunut siihen mieheen, jonka kanssa aloitti suhteen? Itse koen, että vaikka etukäteen sinkkuna maalailisi niitä ja näitä ominaisuuksia, joita toivoisi kumppanille, niin jos oikeasti rakastuu ihmiseen, jolta jotain näistä puuttuu, ei se ole tyytymistä tai sitä, että olisi antanut periksi vaatimuksissaan. Jos on vetovoimaa ja kipinää ja oikeasti tietää haluavansa juuri sen tietyn ihmisen, niin silloin en koe, että olisi laskettu rimaa. Toki sitten, jos on menty suhteeseen ilman, että oikeasti tuntee vetoa kyseiseen ihmiseen ja on rakastunut, silloin toki kyse on tyytymisestä. Miten oli sen ystäväsi kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Millä tavalla tuokin kommentti on tukena aloittajalle ? Aina täällä negatiiviset pilaa hyvät keskustelut. 

Rukoile Taivaan Isältä, että Hän tuo Sen Oikean sinulle.

Aina puhutaan kuinka hyvää miestä ei löydä. Mutta harvoin puhutaan siitä mitä oikeasti haetaan.

Jos olet 250 treffeillä käynyt niin jos ei tuosta massasta löydy hyvää miestä niin valintakriteerit treffeille ovat väärät.

Lienevät vaatimukset nousseet niin korkealle, että sellaista miestä ei olekaan ja jos on niin se mies tuskin valitsee sinua.

Ymmärrä siis oma arvosi ja se mitä sinä tuot parisuhteeseen.

Tässä muutama iso asia mitä miehet arvostavat. Luotettavuus, herkkyys, iloisuus, mutkattomuus ja se, että mies tuntee, että tuet häntä.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitää laittaa ruokaa, siivota ja passata. Se tarkoittaa sitä, että et aiheuta miehen elämään draamaa tai ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Et lähde sättimään tai kritisoimaan miestäsi, ja olet hänelle kumppani jonka mies kokee rauhoittavaksi ja lämpimäksi asiaksi elämässään. Älä haasta riitaa vain haastaaksesi riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Mulla on eläkeikään jotain nelkytvuotta kai, mutta näen tossa pointtia. Mula ei ole yhtään ihmissuhdetta sellaista, että vanhemmat ei tuntisi sitä tyyppiä myös. Aina ollut jotenkin kaikissa kuvioissa porukat mukana niin mietin tuota kyllä.

Vieraat pelottaakin.

Olen 34 v. sinkkukinkku mies. Seurustelutaustaa löytyy kolmen parisuhteen verran, joista jokainen kesti muutaman vuoden. Olen sinkku tavallaan oman valinnan vuoksi. Mulla vaikuttaa se, että sairastuin vajaa 3 vuotta sitten vakavasti (se onkin sitten oma tarinansa). Tuosta en ole ennalleni toipunut, vaikka ulkoisesti ei kukaan uskoisi, että mussa olisi mitään vikaa. Vaikuttaa vaan omaan itseluottamukseen ja korvien väliin niin paljon, että helpompi olla yksin. Onneksi olen itsenäinen, niin ei ole sen puoleen ongelmia.

En myöskään halua vaan parisuhdetta parisuhteen vuokis vaan sen pitäisi kyllä parantaa mun elämänlaatua. Tuntuu vaan koko ajan kaukaisemmalta ajatukselta olla parisuhteessa, mitä enemmän aikaa kuluu.

Noh asiat menee niinku ne menee enkä halua ottaa asiasta liikaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vaikka olisit ollut palstalla kivikaudesta lähtien, niin se ei tee sinusta asiantuntijaa nykyisten kolmekymppisten deittimarkkinoista. Varmaan löytyy joku sukankudontaketju, jossa asiantuntemustasi tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on teille käytännön vinkki, jonka tiedän toimivan: älkää luopuko siitä kaveripiirin ilopillerikaverista, joka on usein ärsyttävän puhelias, näyttävä, välillä käy hermoille ja kateeksi, sillä hänen ympärillään pörrää loppuelämän ihmiset, ihan sama, kumpaa sukupuolta on.

Tiedän tämän, koska meidän tämmöinen tyyppi on parittanut ainakin kolme meistä muista ystävistä. Totta, hän on ärsyttävä, koska miehet huomaavat ensimmäisenä hänet, mutta sitten kun hän ei lämpene, tulee mahdollisuus muillekin jutella. Lisäksi hänen ympärillään on aina tutuntuttuja, serkkujen kavereita, työkavereita ja työkavereiden kavereita, joku ihan random joka istui samaan pöytään.

Tämä oma kaveri on pitkässä parisuhteessa, mutta silti niin sosiaalinen ja jotenkin puoleensavetävä, että hänen kanssaan tutustuu itsekin väkisin muihin.

Ja miten monta kertaa mäkin nuorena siis teininä aattelin, että onpa rasittava ja kuvittelin olevani älyllisempi tms kuin moinen päiväperhonen, mutta nyt olen eri mieltä. Hänhän on nero, joka ei ole nähnyt ja tuskin näkee yksinäistä päivää.

Hämmästyttävää: kerrankin vauvalla näkee oikeasti järkevän neuvon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vaikka olisit ollut palstalla kivikaudesta lähtien, niin se ei tee sinusta asiantuntijaa nykyisten kolmekymppisten deittimarkkinoista. Varmaan löytyy joku sukankudontaketju, jossa asiantuntemustasi tarvitaan.

Voi kuule, minä osallistun jatkossakin juuri niihin ketjuihin, mihin haluan. Myös nuorten pariutumiseen, koska onhan minulla ympärilläni nuoria, jotka seurustelevat, eroavat, ihastuvat, seurustelevat jälleen jne.

Enkä, muuten, ole sama kirjoittaja kuin se jolle tuolla aiemmin vastattiin, että "pitäisiköhän teidän suurten ikäluokkien edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan".