Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sinkku ikävuodet 27-35, ja sitten löysinkin mieheni yhteisen kaverin synttäreiltä. 

Lapset oli meillä molemmilla toki jo tehtynä, joten tilanne sinänsä eri, kun vaatimuksenani ei ollut tuonikäisenä enää lapseton, mutta minun kanssani lapsia haluava mies ja ydinperhe-elämä.

Yksi ystävistäni joutui eroamaan pitkäaikaisesta miehestään kun miehen uskottomuus paljastui, ja kyllä hänelläkin oli vaikeuksia löytää yli 3-kymppisenä lapsia haluava mutta lapseton ja sinkku mies itselleen, vaikka ystäväni on kuvankaunis. Löysi kuitenkin, mutta joutui kyllä antamaan aika paljon periksi vaatimuksissaan.

"Löysi kuitenkin, mutta joutui kyllä antamaan aika paljon periksi vaatimuksissaan"

Aika karu kohtalo hänellä. Minä mieluummin hautaan lapsihaaveeni, ja elän elämäni yksin, kuin joustan yhtään siitä mitä vaadin tulevalta kumppaniltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Mulla on eläkeikään jotain nelkytvuotta kai, mutta näen tossa pointtia. Mula ei ole yhtään ihmissuhdetta sellaista, että vanhemmat ei tuntisi sitä tyyppiä myös. Aina ollut jotenkin kaikissa kuvioissa porukat mukana niin mietin tuota kyllä.

Vieraat pelottaakin.

Ihan on sinusta itsestäsi johtuva ongelma. Mitä jos muuttaisit omillesi sieltä äitisi peräkammarista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vaikka olisit ollut palstalla kivikaudesta lähtien, niin se ei tee sinusta asiantuntijaa nykyisten kolmekymppisten deittimarkkinoista. Varmaan löytyy joku sukankudontaketju, jossa asiantuntemustasi tarvitaan.

Voi kuule, minä osallistun jatkossakin juuri niihin ketjuihin, mihin haluan. Myös nuorten pariutumiseen, koska onhan minulla ympärilläni nuoria, jotka seurustelevat, eroavat, ihastuvat, seurustelevat jälleen jne.

Enkä, muuten, ole sama kirjoittaja kuin se jolle tuolla aiemmin vastattiin, että "pitäisiköhän teidän suurten ikäluokkien edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan".

Ihan vapaasti voit osallistua, jos on jotain oikeaa asiaa, eikä näitä: kun minä olin nuori -ruikutuksia tai kyllä ennen oli kaikki paremmin -lässytyksiä.

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.

N26

Jep. Seurustelen 59 vuotiaan kanssa ja oon 26. Täällä huudellaan vaan trollia kun halusin kys parisuhde asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vaikka olisit ollut palstalla kivikaudesta lähtien, niin se ei tee sinusta asiantuntijaa nykyisten kolmekymppisten deittimarkkinoista. Varmaan löytyy joku sukankudontaketju, jossa asiantuntemustasi tarvitaan.

Voi kuule, minä osallistun jatkossakin juuri niihin ketjuihin, mihin haluan. Myös nuorten pariutumiseen, koska onhan minulla ympärilläni nuoria, jotka seurustelevat, eroavat, ihastuvat, seurustelevat jälleen jne.

Enkä, muuten, ole sama kirjoittaja kuin se jolle tuolla aiemmin vastattiin, että "pitäisiköhän teidän suurten ikäluokkien edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan".

Ihan vapaasti voit osallistua, jos on jotain oikeaa asiaa, eikä näitä: kun minä olin nuori -ruikutuksia tai kyllä ennen oli kaikki paremmin -lässytyksiä.

Olen kolmas eri, mutta eihän tuossa ruikutettu, mikä oli ennen paremmin, vaan viitattiin ihan todelliseen ongelmaan. Nykynuorilla on surkeat sosiaaliset taidot, joita paikataan arrogantilla vihamielisyydellä ja passiivisaggressivisuudella. Kuten sinä tässä nyt demoat.

Kyky keskustella asioista puuttuu, kun jokainen inttää vain omaa agendaansa ja tuo esille itseään. Ollaan huutamassa "mulle kuuluu" ja "painu sitä muualle" sen sijaan, että osattaisiin miettiä, että olisiko tuossa jotain kiinnostavaa tai jopa itseä hyödyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras jako on tosiaan jo tehty ja nyt olet kaltaisiesi armoilla.

Elämä on, sinunkin markkina-arvo putoaa samaa tahtia kuin korot nousee

Miestenkö markkina-arvo on yhtään sen parempi? Ääneen haikaillaan kotirouvien perään myöntäen ettei halu riitä elättämiseen. Sitten käännytään nihkeästi uranaisten ja läskien puoleen. Jo treffeillä näkee naamasta et toista syö.

En väittänyt että se on parempi, sanoin että ap on löytänyt tasonsa.

Tindereissä ja treffimarkkinoilla ei pyöri tuossa iässä kuin epäonnistuneet jämäpalat jotka luulevat olevansa taivaanlahja toiselle sukupuolelle.

Viittaatko tuolla jämäpala kommentilla miehiin, naisiin, vai molempiin?

Ketäs siellä tinderissä pyörii? Miehiä, naisia vai molempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä se lisääntymishalukkuus riippuu myös kumppanista ja siitä kuinka vakavalla pohjalla parisuhde on. Olen itse kuopannut lapsihaaveeni jo muutama vuosi sitten, koska kriteerini tulevien lasteni äidille ovat niin korkealla, että harva nainen ne täyttää. Esimerkiksi kukaan minun kanssa seurustelleista naisista eivät niitä kriteerejä täyttäneet ja siksi en heidän kanssaan myös lapsia tehnyt. Odotan naiselta vähintään sitä 18 vuoden sitoutumista parisuhteeseen ja vielä en ole ketään tavannut johon luottaisin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Nojuu en taatusti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Lapsia haluavat eivät halua kumppaniksi, koska mitäs jos ko. mies lopulta ei haluakaan lapsia ja menee aika hukkaan ja tulee ero. Velat eivät halua kumppaniksi, koska mitäs jos mies sitten haluaakin lapsia ja menee aika hukkaan ja tulee ero.

Miehet eivät joudu niin nuorena ja aktiivisesti pohtimaan ja päättämään lisääntymisasiaa, sillä heillä lisääntymisen aikaikkuna ei ole biologian puolesta niin rajoitettu kuin naisilla. Toki heilläkin varmaan paras lisääntymisaika on, mutta se ei lopu niin suoraan kuin naisilla. Siksi näitä -en vielä tiedä miehiä on siellä neljänkympin jälkeenkin.

Ei minulla ainakaan ole paineita. Ennemminkin hävettää että olen koskaan ollut parisuhteessa. En tiedä retkahdanko vielä joku päivä, mutta ei harmita jos olen sinkku lopun ikääni. 

Kannattaa muuten lukea Tragedy of Heterosexuality, niin osaa ehkä etsiä astetta terveempää suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Lapsia haluavat eivät halua kumppaniksi, koska mitäs jos ko. mies lopulta ei haluakaan lapsia ja menee aika hukkaan ja tulee ero. Velat eivät halua kumppaniksi, koska mitäs jos mies sitten haluaakin lapsia ja menee aika hukkaan ja tulee ero.

Miehet eivät joudu niin nuorena ja aktiivisesti pohtimaan ja päättämään lisääntymisasiaa, sillä heillä lisääntymisen aikaikkuna ei ole biologian puolesta niin rajoitettu kuin naisilla. Toki heilläkin varmaan paras lisääntymisaika on, mutta se ei lopu niin suoraan kuin naisilla. Siksi näitä -en vielä tiedä miehiä on siellä neljänkympin jälkeenkin.

Miesten sperman taso laskee kyllä selkeästi iän myötä ja tuskin kukaan asiaan vähänkään perehtynyt suostuisi käyttämään päälle nelikymppisen miehen tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä se lisääntymishalukkuus riippuu myös kumppanista ja siitä kuinka vakavalla pohjalla parisuhde on. Olen itse kuopannut lapsihaaveeni jo muutama vuosi sitten, koska kriteerini tulevien lasteni äidille ovat niin korkealla, että harva nainen ne täyttää. Esimerkiksi kukaan minun kanssa seurustelleista naisista eivät niitä kriteerejä täyttäneet ja siksi en heidän kanssaan myös lapsia tehnyt. Odotan naiselta vähintään sitä 18 vuoden sitoutumista parisuhteeseen ja vielä en ole ketään tavannut johon luottaisin tarpeeksi.

Siis olet samassa tilanteessa kuin monet naiset, eli että lapsia haluat, mutta et ole löytänyt oikeaa kumppania? Vaiko niin, että ihan sama tuleeko lapsia?

Tässähän se monella on, että lapsia halutaan niin paljon, että ollaan valmiita tinkimään kumppanista. Minustakaan niin ei kannata tehdä, sillä ei kumppanilta useinkaan saa vain lapsia, vaan on otettava se kumppani myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella 30-40-vuotiaalla lukee Tinder-biossa lapsiasian kohdalla "En tiedä vielä".

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että jollain lähemmäs neljäkymmentävuotiaallakin on asia vielä epäselvä. Kumminkin hyvin todennäköisesti on päässyt kavereiden kautta jo tutustumaan lapsiin ja lapsiperhearkeen.

Menee kyllä yleensä vasuriin nuo, sillä tulee vaikutelma siitä, ettei mies tiedä mitä elämässään haluaa.

Olen juurikin lähemmäs nelikymppinen mies, ja asia on minulle vielä epäselvä. On toki täysin mahdollista, että juna on osaltani mennyt. Asia ahdistaa silti päivittäin.

Miksi asia on sinulle epäselvä? Et ole ehkä halutuinta kumppaniainesta monen mielestä tämän vuoksi.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä se lisääntymishalukkuus riippuu myös kumppanista ja siitä kuinka vakavalla pohjalla parisuhde on. Olen itse kuopannut lapsihaaveeni jo muutama vuosi sitten, koska kriteerini tulevien lasteni äidille ovat niin korkealla, että harva nainen ne täyttää. Esimerkiksi kukaan minun kanssa seurustelleista naisista eivät niitä kriteerejä täyttäneet ja siksi en heidän kanssaan myös lapsia tehnyt. Odotan naiselta vähintään sitä 18 vuoden sitoutumista parisuhteeseen ja vielä en ole ketään tavannut johon luottaisin tarpeeksi.

Siis olet samassa tilanteessa kuin monet naiset, eli että lapsia haluat, mutta et ole löytänyt oikeaa kumppania? Vaiko niin, että ihan sama tuleeko lapsia?

Tässähän se monella on, että lapsia halutaan niin paljon, että ollaan valmiita tinkimään kumppanista. Minustakaan niin ei kannata tehdä, sillä ei kumppanilta useinkaan saa vain lapsia, vaan on otettava se kumppani myös.

Se tinkiminen voi johtaa parin vuoden päästä eroon ja sitten on erolapsia. Toki sen kriteerit täyttävänkin kanssa voi tulla ero, harva pystyy toisesta näkemään sen 18v sitoutumiskyvyn täysin varmasti ja itsekin täytyy olla käytökseltään sellainen ettei aihetta erolle tule. Suhteiden epävarmuus on yksi iso tekijä siinä, miksi lapsia ei haluta. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä kumpikaan sukupuoli ei halua osallistua alkutaipaleen soidinmenoihin. Mies saapuu paikalle excel taulukon kanssa ja nainen toljottamaan kuin lehmä uutta navettaa.

Sehän oliskin läppä, että ennen tapaamista täytettäisiin muutama persoonallisuustesti ja vastattaisiin perustellen kummankin laatimiin kysymyksiin. Treffeillä voitaisiin sitten käydä tulokset ja vastaukset läpi ja päättää, jatketaanko tutustumista.

Ja samaan aikaan huudetaan, miten kamalia on järjestetyt avioliitot - kun tätäkin menoa katsoo, niin väkisin tulee mieleen, että saisivat vanhemmat ottaa vastuuta, että parittanut nyt tämän lumipalleron, jota tänne saakka on sosiaalisesti kannateltu leikkitreffeistä alkaen.

Missä nykyään ihmiset oppisivat sosiaalisuutta, kun vanhemmat valitsee kaverit, kuskaa tapaamisiin ja harrastuksiin ja suunnilleen eka kertaa yksin toisten ihmisten kanssa ilman vanhempia ollaan lukioikäisinä?

Tämä muuten on ihan totta! Aikaisemmin tietynlainen pariutumisen soidin alkoi jo leikkikoulussa, tykättiin jostain, jonkun kanssa leikittiin, ala-asteelta asti käveltiin jonkun kanssa kouluun,jne jne. Oltiin lapset toistemme kanssa eikä ollut vanhempia sössöttämässä joka hetki ja sanoittamassa tunteita lapsen puolesta.

Pitäisköhän teidän suurten ikäluokan edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan? Tai jos ette ole eläkeläisiä, niin aika kaukana nykyajan todellisuudesta ovat nuo harhakuvitelmanne. Nythän kun päivähoito ja koulu on kriisissä ne lapset vasta keskenään onkin siellä. Ei siinä kenelläkään aikuisella ole aikaa olla sössöttämässä välissä. Ja harrastuksissahan lapset ei puhu toisilleen ja leikkitreffeillä vanhemmat vaan leikkii keskenään ja lapset katsovat vierestä :D

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, kun kolmevuotiaat jätettiin yksin kotiin pärjäämään, jäämään auton alle tai hukkumaan jonnekin pihaojaan.

Me eläkeläiset tai kohta-eläkeläiset olimme tällä palstalla jo vuosituhannen vaihteessa eikä meillä ole syytä lähteä täältä minnekään. Meitähän täällä on suurin osa! Ja meidän lisäksemme jonkin verran nuorempia miehiä ja satunnaisia kolmekymppisiä naisia. Mutta eivät nuoret naiset tällä palstalla aikaa vietä.

Vaikka olisit ollut palstalla kivikaudesta lähtien, niin se ei tee sinusta asiantuntijaa nykyisten kolmekymppisten deittimarkkinoista. Varmaan löytyy joku sukankudontaketju, jossa asiantuntemustasi tarvitaan.

Voi kuule, minä osallistun jatkossakin juuri niihin ketjuihin, mihin haluan. Myös nuorten pariutumiseen, koska onhan minulla ympärilläni nuoria, jotka seurustelevat, eroavat, ihastuvat, seurustelevat jälleen jne.

Enkä, muuten, ole sama kirjoittaja kuin se jolle tuolla aiemmin vastattiin, että "pitäisiköhän teidän suurten ikäluokkien edustajien mennä johonkin eläkeläisketjuun ruikuttamaan".

Ihan vapaasti voit osallistua, jos on jotain oikeaa asiaa, eikä näitä: kun minä olin nuori -ruikutuksia tai kyllä ennen oli kaikki paremmin -lässytyksiä.

Olen kolmas eri, mutta eihän tuossa ruikutettu, mikä oli ennen paremmin, vaan viitattiin ihan todelliseen ongelmaan. Nykynuorilla on surkeat sosiaaliset taidot, joita paikataan arrogantilla vihamielisyydellä ja passiivisaggressivisuudella. Kuten sinä tässä nyt demoat.

Kyky keskustella asioista puuttuu, kun jokainen inttää vain omaa agendaansa ja tuo esille itseään. Ollaan huutamassa "mulle kuuluu" ja "painu sitä muualle" sen sijaan, että osattaisiin miettiä, että olisiko tuossa jotain kiinnostavaa tai jopa itseä hyödyttävää.

Noissahan koko ikäryhmä niputettiin samaan kasaan ja tuomittiin. Sen jälkeen ihailtiin sitä, kun omassa lapsuudessa oli jo tarhaiässä itse aivopesty siihen pakkopariutumisajatukseen.

Kaikki oli niin ihanaa, kun vanhempien huolehtimisvastuu oli nolla, paitsi että kyllähän vanhempien nyt pitäisi järjestää nämä lapsensa parisuhteeseen. Arrogantilla vihamielisyydellä ja passiovisagressiivisesti tuomittiin kaikki itseään nuoremmat. Se että on avoimesti vanha naisoletettu mulkero ei tarkoita, että ne sosiaaliset taidot on kunnossa :D

Ja kääkille tiedoksi - se huonosti voiva teitä nuorempi sukupolvi ja kurjempi maailma on ihan omaa tuotostanne. Itse olette sen sukupolven kasvattaneet tai ilmeisesti ette. Tuurista taisi olla kiinni kuka selvisi aikuisuuteen.

Multa on useampi 25+ mies kysynyt ensimmäisillä treffeillä, että haluanko joskus lapsia ja he kaikki ovat itse halunneet myös. Eivät lopulta juuri minun kanssani, mutta tuollainen perustavanlaatuinen asia oli heille selkeä ja muutenkin oli tavoitteita elämässä.

Mutta sitten on nämä 30+ v haihattelijat, jotka eivät siinäkään vaiheessa tiedä haluavatko lapsia vai ei.

Aiemmasta kirjoittajasta tuli mieleen, että olikohan jossain määrin sitoutumiskammoinen ylipäätään ja siksi kriteerit lapsen äidille ovat niin kovat.

Ja ainahan lapsia voi haluta, oli mies tai nainen, vaikkei niitä lopulta saisikaan olosuhteiden tai biologian takia.

Minä olen jo päälle neljänkymmenen ja en ole koskaan seurustellut. Kipuilin asian kanssa todella pitkään ja vasta ihan hiljattain opin hyväksymään osani. Meni aivan turhaan vuosikymmeniä hukkaan haaveillen jostain romantiikasta ja nyt kun olen lyönyt hanskat tiskiin, olen onnellisempi kuin ikinä - en tavoittele enää mahdottomia tai yritä väkisin änkeä itseäni muottiin mihin en sovi.

Ei ole korrektia kehoittaa muita luovuttamaan, sensijaan kehoitan vähän löysäämään. Ei siksi että se "näyttäisi muiden silmissä paremmalta eikä niin epätoivoiselta", vaan siksi että se olisi sinulle parempi. En toivo kenellekään sitä samaa surua mitä itse koin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen jolla on lapsia niin ei ole parisuhde kelpoinen.

Kas kun täällä reaalimaailmassa ihmissuhteet eivät katso tuollaista. Jos sinä pidät naista objektina, se kertoo vain siitä että SINÄ et ole kovin hääppöinen kumppani parisuhteeseen.

T. Lapseton & neitsyt