Kauneuteni on lakastunut :(
Kauneuden lakastuminen on murheellista, koska olen tottunut olemaan kaunis. Kaiken lisäksi olen lihonutkin vähän, se nyt ainakin täytyy hoitaa pois. Mutta säteilyni on kyllä muutenkin himmentynyt, on silmäpussit ja nasolabiaalit, vielä ei kuitenkaan kuin aavistus hamsterinpusseista leukaperissä, mutta viiden vuoden kuluttua on varmasti hamsterinpussitkin.
En ota ikinä itsestäni kuvia, mutta nyt otin sivulta ja ilman hymyä, koska haluan tietää miltä oikeasti näytän. Kuvissa näytän lähes aina paljon paremmalta ja suorastaan hyvältä, koska osaan ottaa sopivia ilmeitä ja asentoja.
Miten te muut 50+ naiset olette suhtautuneet vanhenemiseen? Minulla on ikää 55 ja sinänsä olet tykännyt todella paljon tästä iästä ja vanhenemisesta. Kaikki on helpompaa nyt kuin nuorempana.
Kommentit (77)
Ap mene kuntosalle , hommaa lihasta.
Ota 20 000 euroo lainaa ja kasvojenkohotus.
Minä tein niin ja olen taas kaunis.
Ai niin lopetin alkoholin käytön:)
No olisinkin todennut lakastumisen "vasta" tuon ikäisenä. Kolmekymppisenä ei ole mukavaa huomata, että jatkuvat elämän kolhut ovat jo alkaneet näkyä naamassa ja pahasti. Kasvoista katosi tässä parin vuoden sisällä sellainen hehku ja kimmoisuus. Joitakin aikuisiän aknenäppylöitä ilmentyi. Yritin hoitaa sitä laserilla kun sain kivan tarjouksen sellaiseen - Kasvot paloivat. Nykyisin ne ei enää punoita ihan yhtä pahasti kuin alkuaikoina, mutta ovat täynnä jotain pieniä nyppylöitä, joita ei saa ilmeisesti enää millään pois. Punoituksesta ja epätasaisuudesta johtuen (siis osittain johtuen) en saa hiusväriä enää mätsäämään samalla tavalla kasvoihin. Kadotin ikään kuin sellaisen kultaisen keskitien, että mikä väri sopii. Värjäilin sillä sun tällä värillä. Nyt hiuksetkin on jo hamput.
Kasvoissa on joitakin uurteen alkuja. Koko olemus on väljähtänyt.
Luojan kiitos olen sentään aika fiksu loppujen lopuksi. Yritän parhaillaan enemmän keskittyä uran luomiseen kuin ulkonäön murehtimiseen, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö häpeäisi ulkonäköäni.
Tavallinen vanheneminen olisi varmaan helpompi hyväksyä. Mutta jos nyt menisin aikakoneeseen niin ottaisin mieluummin ne aknenäpyt kuin palaneet kasvot.
Luulin, että tämä murehtija on vähintään 15 vuotta nuorempi, mutta lähestyykin jo hyvää vauhtia eläkeikää 😄
Vierailija kirjoitti:
luo tilalle mummoenergiaa
Joo, noita- ja mummoenergiaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No olisinkin todennut lakastumisen "vasta" tuon ikäisenä. Kolmekymppisenä ei ole mukavaa huomata, että jatkuvat elämän kolhut ovat jo alkaneet näkyä naamassa ja pahasti. Kasvoista katosi tässä parin vuoden sisällä sellainen hehku ja kimmoisuus. Joitakin aikuisiän aknenäppylöitä ilmentyi. Yritin hoitaa sitä laserilla kun sain kivan tarjouksen sellaiseen - Kasvot paloivat. Nykyisin ne ei enää punoita ihan yhtä pahasti kuin alkuaikoina, mutta ovat täynnä jotain pieniä nyppylöitä, joita ei saa ilmeisesti enää millään pois. Punoituksesta ja epätasaisuudesta johtuen (siis osittain johtuen) en saa hiusväriä enää mätsäämään samalla tavalla kasvoihin. Kadotin ikään kuin sellaisen kultaisen keskitien, että mikä väri sopii. Värjäilin sillä sun tällä värillä. Nyt hiuksetkin on jo hamput.
Kasvoissa on joitakin uurteen alkuja. Koko olemus on väljähtänyt.
Luojan kiitos olen sentään aika fiksu loppujen lopuksi. Yritän parhaillaan enemmän keskittyä uran luomiseen kuin ulkonäön murehtimiseen, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö häpeäisi ulkonäköäni.
Tavallinen vanheneminen olisi varmaan helpompi hyväksyä. Mutta jos nyt menisin aikakoneeseen niin ottaisin mieluummin ne aknenäpyt kuin palaneet kasvot.
Onko mahdollista mennä sellaiselle vanhemmalle, jo lähellä eläkeikää olevalle kosmetologille? Valitse empaattinen, kiva ihminen, joka itse näyttää hyvältä, kysy suosituksia. Olen nuoresta asti käynyt tuollaisella kosmetologilla ja kun hän on jäänyt eläkkeelle, olen saanut suosituksen (viimeksi kampaajalta). Tarvitset myös pätevän kampaajan neuvoja hiuksiisi. Olen varma, että ongelmasi voidaan ratkaista, kun haet apua ammattilaisilta. Tarjouksiin ei kannata tarttua, vaan monesti hyvän ammattilaisen (alalta kuin alalta) löytää suositusten perusteella eikä sinne välttämättä heti pääse (jono). Hinnat eivät myöskään ole tarjoushintoja, koska hyvän ammattilaisen luo tullaan kerta kerran jälkeen uudestaan.
Todella ikävä tuo kasvojen palaminen. Sehän on hoitovirhe. Ehkä kannattaisi käydä myös ihotautilääkärillä näyttämässä kasvoja, jos sieltä saisi apua. Itse kävin jokin aikaa sitten näyttämässä hankalaa ihottumaa, jota oli vuosia hoidettu tk:ssa aivan väärin (väärä diagnoosi). Oikealla lääkkeellä vaiva katosi parissa päivässä. Olen melkoisen varma, että punoitusta ja ainakin näppylät saa kokonaan pois. Ja loput punoituksesta voi hoitaa meikkaamalla. Ei hätä ole tämän näköinen, tilannetta voi taatusti parantaa merkittävästi. Ap
Jos elämä muuten rullaa, niin eikö se ole hyvä? Itse pelkään eniten, että vanhentuessa katoaa myös elämänhalu.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tämä murehtija on vähintään 15 vuotta nuorempi, mutta lähestyykin jo hyvää vauhtia eläkeikää 😄
Vielä olisi 10v. eläkeikään, mutta olen aloittanut eläkeläisen elämän jo nyt :) Olen siis kotirouva, jolla on enemmän aikaa katsoa peiliin kuin töissäkäyvällä. Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin :D Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä muuten rullaa, niin eikö se ole hyvä? Itse pelkään eniten, että vanhentuessa katoaa myös elämänhalu.
On, en ota tätä niin vakavasti. En ikinä edes ilkeäisi puhua tällaisia muuten kuin anonyyminä. Salailen turhamaisuuttani ;) Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap mene kuntosalle , hommaa lihasta.
Ota 20 000 euroo lainaa ja kasvojenkohotus.
Minä tein niin ja olen taas kaunis.
Ai niin lopetin alkoholin käytön:)
Kiva kun olet tyytyväinen! Se on kumminkin kaikkein tärkeintä elämässä.
Mä jumppaan kotona ja liikun muutenkin suht paljon, mutta en pidä kuntosaleista. Alkoholinkäytön lopettamiseen kokonaan voin ehkä joskus päätyä, vähentänyt olen aika paljonkin. Kasvojen kohotus ja muut vastaavat eivät ole mun juttu, tahdon olla luomuna. Ap
taas kerran suositellaan naaman kohotusta ja ties mitä. eikö riitä, että muistaa juoda vettä, meikkaa hyvin ohuelti, jos ollenkaan ja antaa ryppyjen ym. tulla. ne ovat merkkejä eletystä elämästä. tämän opin mummoltani jo kauan sitten. kun kohottelee kasvoja, niin kukaan ei tunnista ikää. eli näytätkö mielummin +50v. naiselta, vai 35v. liskolta? minulla ei ole ongelmaa naamani kanssa, kun ukon kanssa vanhetaan samaan tahtiin. tietysti ärsyttää, kun ukko harmaantuu upeasti, eikä ryppyynny samalla tavalla. sitä ei kuulemma kiinnosta oma ulkonäkö. sanoo vaan, että naiset vanhenee nopeammin, kun lärvi on ollut vuosikymmenet pakkelin alla, ja moni kakku päältä kaunis, sisältä pelkkä tuhnu. miessika haluaa ulkoruokintaan näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vähennä sitä psyykelääkkeiden käyttöä, niin silmäpussit ja katkerat juonteet suun ympärillä katoavat.
Oletko sitä koulukuntaa, joka kieltäytyy ottamasta tarvitsemiaan psyykenlääkkeitä? Vain harvan kohdalla se kannattaa eli sairaus pahenee ja kroonistuu.
Jos minulla olisi tarve, käyttäisin minulle määrättyä psyykenlääkettä ja kävisin terapiassa, jos sinne pääsisin. Osa psyykkisistä sairauksista on kroonisia, joihin joutuu kåyttämään lääkkeitä lopun elämäänsä. Itsellänikin on sellainen fyysinen sairaus, joka onneksi on remissiossa lääkityksen ansiosta ollut vuosikymmeniä. Sairastuin siihen jo nuorena (tai se löytyi nuorena aikuisena).
Psyykkisiä sairauksia vähätellään monin tavoin. Ne voivat olla invalidisoivampia kuin fyysiset sairaudet, joten ne kannattaa todellakin hoitaa hyvin. Ja sehän ei monestikaan ole sairaasta itsestään kiinni, vaan yhteiskunnan resursseista, ettei tarpeellista hoitoa saa. Ap
Todennäköisesti ap ei ole ruma, vaan hänelle rumuus tarkoittaa ikääntymistä. Siihen ei ole tulossa helpotusta. Oikeasti ruma ei mieti mitään silmäpusseja.
Toisaalta on hyvä, että ap:n kaltaiset pinnalliset ihmiset alkavat kokea itsensä rumaksi.
Tällein vähän nuorempana en näe vanhempia naisia mitenkään homssuisina. Näen heidät vain vanhempina naisia.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap ei ole ruma, vaan hänelle rumuus tarkoittaa ikääntymistä. Siihen ei ole tulossa helpotusta. Oikeasti ruma ei mieti mitään silmäpusseja.
Toisaalta on hyvä, että ap:n kaltaiset pinnalliset ihmiset alkavat kokea itsensä rumaksi.
En koe itseäni rumana, se on väärinkäsitys. Enkä näe muitakaan ihmisiä rumina. Ulkoisesti rumaa ihmistä en vielä ole nähnyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tällein vähän nuorempana en näe vanhempia naisia mitenkään homssuisina. Näen heidät vain vanhempina naisia.
Hyvä niin :)
Yllättävää, että monet nuoremmatkin ihmiset ja jokunen mieskin on kommentoinut tähän ketjuun. Ajattelin, että se kiinnostaisi lähinnä "kohtalotovereita". Ap
Tee jotain muuta merkityksellistä ja arvosta itseäsi muutenkin kuin ulkonäön kautta. Kaikilla meillä on sama päämäärä, joten et ole sen erikoisempi. Kauneus on jokaisen omassa päässä joten mikset voisi pitää itseäsi kauniina tuollaisena kuin olet?
Pitää suoda nuoremmille tilaa näyttämölle.
Minä lähinnä iloitsen vanhenemisesta ja "kauneuden" (lue: nuoruus) lakastumisesta. Nyt on se elämänvaihe, kun saan alkaa elämään näkymättömänä ja pelkästään itseäni varten.
Vierailija kirjoitti:
Älä sure. Minä en ole koskaan ollut edes kaunis ja nyt sitten se rumuuskin rupsahtaa.
Huh huh, että sain nauraa. Taidat olla huumoriihmisiä. Tuo täytyy kertoa eteenpäinvaikka siskolle joka täytti just 68v. ja minä 62v. Ei se kauneus enää niin nuukaa ole.
Sama juttu.Olen viisikymppinen ja aina ollut kaunis.
Nyt kun katson peiliin,voi vain todeta,että vanha sanonta kauneus on katoavaistapitää todellakin paikkaansa!
luo tilalle mummoenergiaa