Äiti ei pyydä koskaan anteeksi mitään. Minä taas pyytelen aivan kaikkea ja syyllistyn helposti. Mikä juttu?
Olen huomannut, että vaikka tekisi mitä niin ei hevillä anteeksipyyntöä tule. Vaikka aidosti loukkaisi ja sekoilisi, siis esim humalassa. Todella paljon saanut elämänsä aikana ihmissuhdesotkuja aikaan eikä oikein tunnu edes häpeävän itseään vaan ennemminkin on todella aggressiivinen ja syyttävä jos joku kehtaa hänen toimintaansa arvostella negatiivisesti.
Esim eilen kysyin, että ei kai tänään tarvitse juoda kun meni olut laatikoiden ohi ja huomasin, että alkoi valikoimaan minkä ottaisi. Todella jämptiin tyyliinsä sanoi, että "Sinäkö sen päätät!?" ja tuli kuitenkin luokseni kylään. No en jaksanut taistella vastaan.
Sitten naapuri valitti hänelle eräästä asiasta ja ystävälliseen sävyyn. Ei pyytänyt anteeksi asiaa vaan antoi koko jutun olla ja katsoi nyrpeenä.
Nämä vasta hyvin lieviä juttuja.
Paljon, paljon pahempia on ja liian usein.
Minä taas olen sellainen joka välttää konflikteja hinnalla millä hyvänsä melkein. Pyydän anteeksi herkästi vaikka ei tarvitsisikaan aina. Olen hyvin kohtelias yleensä. Häpeän hyvin herkästi itseäni ja ylipäätään olen sellainen syrjäänvetäytyvä ja olen varautunut ihmisten seurassa.
Voisiko tässä olla jotain stigmaa äitini ja minun käytöksen välillä?
Kommentit (10)
Stigmaa? Onkohan sinulla nyt hieman käsitteet hakusessa?
Joiko äitisi kännit sinun luonasi kylässä, ja sinä annoit sen tapahtua? Olet mahdollistaja. Ja lapanen. Kasvata itsellesi selkäranka.
on ihmisiä, jotka ottavat tilan itselleen kaihtamatta keinoja. sitten on ihmisiä, jotka antavat tai luovuttavat sen tilan.
miksi katsot alkoholistiäidin sekoiluja? alkkikset on itsekkäintä sakkia maan päällä. Ota reippaasti hajurakoa ja keskity omaan elämään. Ja varokin ettet saa sellaista kumppaniksesi, alkoholistien lapsilla kun on taipumus siirtyä hoivaamaan jotakuta seuraavaa unohtaen itsensä.
Lopetin pyytämästä anteeksi äidiltäni. Havahduin jossain vaiheessa, että jostain syystä hän itse omalla käytöksellään luo tilanteita, jossa minun "pitäisi" pyytää anteeksi.
Äidilläni on narsistisia piirteitä ja koko elämän ajan kaikki on aina ollut jonkun muun syytä. Hän on iän myötä katkeroitunut ja riidoissa useaan eri suuntaan. Lisänä vielä harhaluuloisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
miksi katsot alkoholistiäidin sekoiluja? alkkikset on itsekkäintä sakkia maan päällä. Ota reippaasti hajurakoa ja keskity omaan elämään. Ja varokin ettet saa sellaista kumppaniksesi, alkoholistien lapsilla kun on taipumus siirtyä hoivaamaan jotakuta seuraavaa unohtaen itsensä.
Oletko Tanja, Pertin ja Anitan tytär joka huostaanotettu. No teidän perheessä meni yli.
Äitisi on kasvattanut sinut alistumaan ja häpeämään. Siitä onkin kova työ rakentaa terve itsetunto. Suosittelen ammattiapua. Syy EI ole sinun, mutta ammattilaisen kanssa keskustelemalla pääset nopeammin rakentamaan tervettä itsetuntoa kuin yrittämällä itseksesi.
Tärkeitä asioita pohdiskelet AP. Äitisi peittää omaa häpeäänsä juomisella ja kipakalla käytöksellään, sinä olet taasen kasvanut ottamaan toistenkin häpeät omille harteillesi kannettavaksi.
Googlaile alkoholismi, alkoholistin läheinen, traumaside ja alat saada vastauksia moneen juttuun elämässäsi. Mikäli et ole lukijatyyppiä, niin löytyy myös hyviä videoita ja äänikirjoja aiheista. Ala tutkia asiaa oman jaksamisesi mukaan, tuossa on pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Tärkein asia on kuitenkin se, että sinä olet sinä ja äitisi on oma persoonansa. Kummallakin on valta ja vastuu tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Pidä siis huoli itsestäsi ja omista rajoistasi, sinulla on siihen oikeus ja siitä oikeudesta ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai häpeää!
Sinulla on ylikorostunut syyllisyyden tunto. Itsellä sama: pyydän anteeksi mitättömiäkin asioita ja koen voimakkaasti häpeää jostain pikkumokista. Ihmisten kanssa olen varautunut. Johtunee kasvatuksesta ja geeneistä. Toisilla ei ole tällaista ja heiltä puuttuu lähes kokonaan kyky pyytää anteeksi jne.
Lopeta vertaamasta itseäsi äitiisi. Olet varmaan miljoonan kerran parempi ihminen kuin hän.