Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itku tuli kun mietin kuinka yksinäinen olen. Jää kokematta festarit, matkat, juhlat, surujen ja ilojen jakaminen jne.
01.04.2023 |
Syy on tavallaan minun. Alkoholi on värittänyt aikasemmin niin paljon elämääni ja olen ollut epävarma, liian kilttikin monessa suhteessa. On pitänyt sitten nostaa kytkinä monen ihmisen kanssa syystä ja toisesta.
On ollut sellaista altistusta vääriin ihmissuhteisiin, ilmeisesti kun on lasisen lapsuuden vanhempien taholta viettänyt.
Olen todella mukava oikeasti ja pidän ihmisistä. Saan työkavereilta lahjoja, minusta pidetään jne mutta jotenkin olen vain jäänyt yksin vapaa-ajalleni kaiken pahan jälkeen mitä läheisimmissä ihmissuhteissa on ollut.
Väkivaltaiset miehet ovat yksi tekijä, joista olen päässyt eroon. Sitten alkoholi tietysti ja ne kaverit, jotka yrittivät hyötyä sekä levittelit asioitani pitkin ja poikin.
Olen tottunut olemaan itsekseni ja on sellainen tietynlainen suojamuuri rakentunut omaan elämääni. Hiljalleen olen alkanut avaamaan itseäni ja olen helposti lähesyttävämpi, parhaat puoleni alkavat taas tulemaan esiin. Olen jättänyt alkoholin myös pois ja muutenkin pidän itsestäni huolta.
Tänään itkettää kotona kun on niin yksikseen. Katselen kun toiset juhlivat merkkipäiviä yhdessä, on ystäviä ja käyvät syömässä, matkoilla etc. On sellaista ihanaa elämää, jossa jaetaan surut ja ilot, tehdään muistoja yhdessä. Olen toki vilpittömästi onnellinen tällaisten puolesta ja on ihanaa katsoa kun saavat yhdessä jakaa elämäänsä.
Itse olen rahaton, yksinäinen sinkku. Suht nuori vielä. Teen töitä, olen kotona ja yritän säästää rahaa,
Ehkä vielä jonain päivänä...
Saahan noita juttuja itsekin tehtyä mutta toivoisin kyllä, että minullekin suotaisiin hyvä ystäväpiiri vielä joskus kun tässä asiat ovat enemmän tasapainossa. Eikä vika varmasti ole toisissa vaan itsessäni siinä mielessä, etten ole kyennyt hyviä ihmissuhteita kovin tiiviiksi rakentamaan.
Kommentit (85)
Haluatko sitten mennä festareille?
Jos, niin mene. Kyllä sinne voi mennä yksinkin ja siellä sitten tutustuu muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
Oletko ollut koko ikäsi yksin?
En ole ollut koko ikääni yksin. Minulla oli nuorena ja varhaisina aikuisvuosina useampikin hyvä ystävä ja kaveriporukka, mutta en koskaan löytänyt puolisoa. Eli ilman rakkautta olen ollut aina. Nyt kun kaikilla kavereilla on perheet, niin heidän aikansa ja mielenkiintonsa kohdistuu tietenkin niihin. Silloin harvoin kun nähdään niin tuntuu, että ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme. Olen ainut ikisinkku. Olo on tällä hetkellä todella paha. En tiedä johtuuko se tästä keväästä vai mistä. Haluaisin vain pois täältä. Ja tuo lenkillä itkeminenkin oli täysin hallitsematonta, en yksinkertaisesti pystynyt pidättelemään itseäni. Työni ja asemani puolesta en voi edes hakea apua masennukseeni. Ja mitä apua tällaiseen yksinäisyydestä johtuvaan masennukseen edes olisi. En halua pelkästään turruttaa itseäni lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.
Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.
Itse taas nautin siitä että saan olla yksin. Ahdistaa ajatuskin siitä että olisi joku paitsi lemmikit jatkuvasti seurana. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja haluan tehdä asiat omalla tavallani. Haaveena onkin jokin pieni tölli syrjässä kaikesta ja oma rauha.
Liity fb-ryhmiin Hätäkaljat, Naisten Treffit ja Uusia ystäviä. Netissä kaverihaku.net -sivusto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö tuollaisen vuoksi itkemään ilman mitään ulkoista syytä.
Suomen kulttuurissa ei aikuisuuteen kuulu ystävyys. Miehenä totean että miehet suhtautuu vihamielisesti, toveruutta ei ole eikä synny. Suomessa palvotaan naista joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitten mennä festareille?
Jos, niin mene. Kyllä sinne voi mennä yksinkin ja siellä sitten tutustuu muihin.
Suomessa ei vieraisiin pöytiin huudella ja kaikki tapahtumat on täynnä sisäänpäin kääntyneitä porukoita. Sellaisessa se yksinäisyys turhaan vaan korostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.
Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.
Itse taas nautin siitä että saan olla yksin. Ahdistaa ajatuskin siitä että olisi joku paitsi lemmikit jatkuvasti seurana. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja haluan tehdä asiat omalla tavallani. Haaveena onkin jokin pieni tölli syrjässä kaikesta ja oma rauha.
Kirjoitat väärään ketjuun ap valitti että joutuu olemaan yksin ei yksinäisyydestä nauttivan erakon kommentti paljon auta. Perusta oma ketju jossa kehut yksinäisyyttäsi.
Me kiltit ja kunnolliset miehet emme käy missään festareilla yksin. Olen vaan yksin kotona aina. Emme kelpaa naisille emmekä kelpaa yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin voi käydä ravintolassa, keikoilla, matkoilla, festareilla jne. Ilojen ja surujen jakamiseen riittää yksikin hyvä ystävä, saa olla onnekas, jos niitä on useampi. Olen semituore leski ja tarkoituksella opetellut elämään ja nauttimaan elämästä ja asioista yksinkin - olen huomannut senkin olevan mahdollista ja arvokasta.
Usko pois aikaa myöden alkaa sinuakin yksinäisyys tympimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
Oletko ollut koko ikäsi yksin?
En ole ollut koko ikääni yksin. Minulla oli nuorena ja varhaisina aikuisvuosina useampikin hyvä ystävä ja kaveriporukka, mutta en koskaan löytänyt puolisoa. Eli ilman rakkautta olen ollut aina. Nyt kun kaikilla kavereilla on perheet, niin heidän aikansa ja mielenkiintonsa kohdistuu tietenkin niihin. Silloin harvoin kun nähdään niin tuntuu, että ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme. Olen ainut ikisinkku. Olo on tällä hetkellä todella paha. En tiedä johtuuko se tästä keväästä vai mistä. Haluaisin vain pois täältä. Ja tuo lenkillä itkeminenkin oli täysin hallitsematonta, en yksinkertaisesti pystynyt pidättelemään itseäni. Työni ja asemani puolesta en voi edes hakea apua masennukseeni. Ja mitä apua tällaiseen yksinäisyydestä johtuvaan masennukseen edes olisi. En halua pelkästään turruttaa itseäni lääkkeillä.
Kerrot tarinaa suoraan omasta elämästäni.
t. M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap:lle. Asiat voi vielä kääntyä parhain päin ja voit löytää uusia ystäviä, tai uskallusta tehdä hyvää mieltä tuovia asioita yksin!
Itse oon +30v sinkku ja mulla on yksi hyvä ystävä jota näen usein, mutta siinä missä minä haluaisin matkustella, hän ei ole kovin kiinnostunut. Harmittaa etten uskalla matkustaa yksin, enkä oikein löydä matkaseuraa. Netistä voisi löytää, mutta myös se pelottaa keitä sitä kautta tulee vastaan, ovatko varmasti luotettavia tms. Oma pelkuruus ärsyttää.
Ei se ystävien määrä, vaan laatu! Yksikin hyvä ystävä on parempaa, kuin 10 huonoa kaveria. Tsemppiä, Ap 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
😪😪😪
Minä tulisin kanssasi kävelylle, ajelulle ja kahville juttelemaan. Älä sure.
Vierailija kirjoitti:
Moni tähän vastanneista on ihan oikeassa.
Hyvin harvalla oikeasti on mitään erityistä ystäväporukkaa, ei kaikki ole Vappu Pimiöitä.
Ja someen laitetaan asioita joita halutaan muistaa, ja usein ne on ne muutama kerta vuodessa kun näkee jonkun rakkaan ihmisen, sukulaisen, perheenjäsenen, vanhan ystävän. Ei niitä laiteta sinne sen takia, että sinä yksinäinen niistä pahastuisit tai olisit kateellinen, niillä toisillakin ihmisillä on huonoja hetkiä, pahoja hetkiä, yksinäisiä hetkiä, mutta niitä ei välttämättä haluta ikuistaa nettiin (jotkut haluaa).
Ja jos sinä olet kerran yksinäinen, niin miksi et ota yhteyttä toiseen yksinäiseen? Teitä yksinäisiä on Suomessa miljoona, jokaiselle varmasti löytyisi ystäviä jos vain ottaisitte toisiinne yhteyttä, ettekä odottaisi että teihin otetaan yhteyttä niiden taholta joilla on jo tarpeeksi ystäviä omiin tarpeisiin.
Uh, miksi ihmiset on niin someriippuvaisia?? Itselleni tää palsta on ainut somejuttu ( juu, ihan kamalaa jo sekin ). Älkää lukeko niitä herutuksia, eläkää oikeaa elämää ja tutustukaa ihmisiin oikeasti!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö tuollaisen vuoksi itkemään ilman mitään ulkoista syytä.
Suomen kulttuurissa ei aikuisuuteen kuulu ystävyys. Miehenä totean että miehet suhtautuu vihamielisesti, toveruutta ei ole eikä synny. Suomessa palvotaan naista joka asiassa.
Se kiltti poika peräkammarista, joka ei ole katkera, mutta kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
Oletko ollut koko ikäsi yksin?
En ole ollut koko ikääni yksin. Minulla oli nuorena ja varhaisina aikuisvuosina useampikin hyvä ystävä ja kaveriporukka, mutta en koskaan löytänyt puolisoa. Eli ilman rakkautta olen ollut aina. Nyt kun kaikilla kavereilla on perheet, niin heidän aikansa ja mielenkiintonsa kohdistuu tietenkin niihin. Silloin harvoin kun nähdään niin tuntuu, että ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme. Olen ainut ikisinkku. Olo on tällä hetkellä todella paha. En tiedä johtuuko se tästä keväästä vai mistä. Haluaisin vain pois täältä. Ja tuo lenkillä itkeminenkin oli täysin hallitsematonta, en yksinkertaisesti pystynyt pidättelemään itseäni. Työni ja asemani puolesta en voi edes hakea apua masennukseeni. Ja mitä apua tällaiseen yksinäisyydestä johtuvaan masennukseen edes olisi. En halua pelkästään turruttaa itseäni lääkkeillä.
Ei työllä tai asemalla ole mitään väliä, jos tarvitsee apua! Hae apua ja saat sitä. Jos et edes yritä, niin sittenpä ei ole kovin paljon vaihtoehtoja 🙄! Lähde, tai jää 🤷🏻
Minulla oli nuorena kaksi pitkäaikaista ihan hyvää suhdetta. Nykyään lähentelen neljääkymmentä enkä todellakaan kaipaa vakituista parisuhdetta. Ellei nyt sitten joku Ralph Fiennes tulisi ehdottelemaan. Luultavasti jopa hän kävisi haisemaan nurkissa muutaman kuukauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
Oletko ollut koko ikäsi yksin?
En ole ollut koko ikääni yksin. Minulla oli nuorena ja varhaisina aikuisvuosina useampikin hyvä ystävä ja kaveriporukka, mutta en koskaan löytänyt puolisoa. Eli ilman rakkautta olen ollut aina. Nyt kun kaikilla kavereilla on perheet, niin heidän aikansa ja mielenkiintonsa kohdistuu tietenkin niihin. Silloin harvoin kun nähdään niin tuntuu, että ollaan ajauduttu aika kauas toisistamme. Olen ainut ikisinkku. Olo on tällä hetkellä todella paha. En tiedä johtuuko se tästä keväästä vai mistä. Haluaisin vain pois täältä. Ja tuo lenkillä itkeminenkin oli täysin hallitsematonta, en yksinkertaisesti pystynyt pidättelemään itseäni. Työni ja asemani puolesta en voi edes hakea apua masennukseeni. Ja mitä apua tällaiseen yksinäisyydestä johtuvaan masennukseen edes olisi. En halua pelkästään turruttaa itseäni lääkkeillä.
Se on kevät. Ihan tutkittu juttu että silloin mt-ongelmat on pahimillaan ja tehdään eniten itsemurhia:(
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut yksinäinen parissa elämänvaiheessa. Kavereita ja ystäviä olen saanut harrastusten ja opiskelun kautta. Myös yhdestä työpaikasta. Mietin miksi juuri näillä tavoilla, ja tajusin, että niissä ollaan oltu kaikki samassa asemassa. Harrastuksissa, joista sain kavereita, kukaan ei tuntenut toisia ennestään, ja siellä pystyi juttelemaan. Tällaisia on ollut taideharrastukset, on helppo vaikka kehua toisen teosta. Tässä yhdessä työpaikassa ja opiskellessa tilanne oli sama, oltiin uusia ja samoissa tehtävissä. Muista työpaikoista olen saanut vain sometuttavuuksia, koska niissä ei ollut tätä asetelmaa.