Itku tuli kun mietin kuinka yksinäinen olen. Jää kokematta festarit, matkat, juhlat, surujen ja ilojen jakaminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.

Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.

Mistä näitä muita yksinäisiä oikein löytäisi?

Itsehän olen introvertti, joten ei haittaa, ettei elämässäni ole ihmisiä.

Yksin voi käydä ravintolassa, keikoilla, matkoilla, festareilla jne. Ilojen ja surujen jakamiseen riittää yksikin hyvä ystävä, saa olla onnekas, jos niitä on useampi. Olen semituore leski ja tarkoituksella opetellut elämään ja nauttimaan elämästä ja asioista yksinkin - olen huomannut senkin olevan mahdollista ja arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis. 

Tiedän tunteen. Jostain syystä moni tuntuu kuvittelevan, että yksinäinen istuisi vaan yksin kotona (juopottelemassa) ja odottamassa että joku tulisi ja hakisi mukaan. Ja kun ei tietenkään tule niin sitten vaan vellotaan itsesäälissä eikä tehdä elämästä yksinään elämisen arvoista.

Todellisuudessa todella moni yksinäinen ulkoilee ja harrastaa liikuntaa, käy ravintolassa, museoissa, leffassa ja matkustelee jne, mutta ei mikään näistä poista yksinäisyyttä eikä auta siihen kuinka kurjalta tuntuu, ettei voi jakaa ikinä mitään kokemusta kenenkään kanssa eikä ketään kiinnosta ikinä mitä kuuluu.

Se on aika musertavaa pidemmän päälle olla täysin näkymätön ja tarpeeton muille ihmisille. Ihan kuin olisi jotenkin ihan ylimääräinen jonka ei pitäisi olla edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olet varmasti kokenut kovia, ja hienoa että olet selvinnyt siitä tähän päivään ja pystyt miettimään mitä hyvää haluat elämältäsi.

Kerrot että alkoholi on värittänyt elämääsi. Se on sellainen asia, josta vain sinä voit kantaa vastuuta. Siis ikävät asiat jota olet kärsinyt on varmasti vaikuttaneet, mutta kukaan muu ei voi tehdä sinun elämääsi muutosta kuin sinä itse. Alkoholistin lapsena olen katkaissut välit sellaisiin ystävyyden alkuihin, jossa olen huomannut toisen alkoholiongelman. Vain alkoholisti itse voi tehdä aloitteen parantumiseen. Toki olen sitten lähtenyt mukaan tueksi jos alkoholisti on pyytänyt.

Lisäksi tuosta liiasta kiltteydestä. Et voi tietää kuinka muut ovat kokeneet sinun käytöksesi. Viestistäsi jotenkin kuultaa se, että pohjimmiltasi ajattelet että muut ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi. Vielä on matkaa siihen että olisit ihminen, jonka kanssa toisten olisi hyvä olla.

Oletko hakenut apua ongelmiisi ja sitoutunut tekemään muutoksia elämässäsi?

Vaikutat siltä, että sinusta voi tulla vielä vaikka mitä ja olet itse tiedostanut monia asioita. Muista että avain elämääsi on sinussa itsessäsi.

Kirjoitit hyvin, mutta mielestäni totesit tosi jyrkästi aplle tuon, että hänellä olisi matkaa siihen, että hänen seurassaan olisi hyvä olla. Ei noin voi väittää lyhyen kirjoituksen perusteella. Ja kaikki me olemme keskeneräisiä, kasvamassa henkisesti ja siihen kasvuun auttaa vuorovaikutus ja yhteys muihin ihmisiin.

Ap, vapaudu häpeästä. Kaikilla on menneisyydessä tummia kohtia. Se on elämää. Olet nyt tässä kohtaa ja selvinnyt paljosta. Ota rohkeasti vastaan ystävyys, kun se kolkuttelee elämääsi. Ole kuitenkin varovainen, ettei yksinäisyytesi johdata hyväksymään huonoja ihmissuhteita. Suuri osa ihmisistä löytää nykyään kumppanin deittipalstojen kautta. Sinäkin voisit. Tosin juuri siellä pitää olla tarkkana, ettei tule vedätetyksi.

Onnea ja hyvien ihmisten kohtaamista.

Olen ollut koko ikäni yksinäinen. Nuorena jaksoi vielä yksin kulkea, käydä matkoilla, festareilla tai baarissa. Ei niissä kuitenkaan kehenkään tutustunut sen enempää, vaikka aina ihan avoimella mielellä olin. Töissä tai koulussa sai kyllä tuttuja, mutta ei kenenkään kanssa tule vapaalla nähtyä, kukaan ei edes kysy. Toki voisi itsekin kysyä, mutta kynnys on korkea. Kun kyllähän he muitakin pyytävät, mutta minua ei koskaan.

Nykyään en vaan enää jaksa lähteä mihinkään, matkoilla kyllä kävisin, mutta ei ole rahaa. Ei ole edes kumppania. Sentään lapset ja heidän kanssaan käydään välillä jossain. Onneksi heillä on kuitenkin kavereita. Ja onneksi on myös äiti ja sisarukset, muuten ei olisi mitään kontakteja kehenkään.

Oon jo liian päihtynyt lukee noin pitkää itkuvirttä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis. 

Oletko ollut koko ikäsi yksin?

Vaikutat upealta, vahvalta ja mukavalta ihmiseltä! Ihanaa, että olet päässyt alkoholista ja huonoista ihmissuhteista eroon! Onnittelut! Parempi olla yksin kuin huonoissa suhteissa. Tulet varmasti löytämään ystäviä, esim. töistä tai jostain kurssilta, harrastuksesta, netistä moni muukin etsii ystävää. Keskity myös asioihin mistä itse pidät ja nautit, huolehdi itsestäsi ja hemmottele itseäsi, koska olet sen ansainnut<3

Älä odota ystävää, pyydä tuttua tekemisiin. Ehkä siitä ei tule sen enempää, mutta tulee kumminkin lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.

Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.

Mistä näitä muita yksinäisiä oikein löytäisi?

Yksinäiset eivät kelpaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi käydä ravintolassa, keikoilla, matkoilla, festareilla jne. Ilojen ja surujen jakamiseen riittää yksikin hyvä ystävä, saa olla onnekas, jos niitä on useampi. Olen semituore leski ja tarkoituksella opetellut elämään ja nauttimaan elämästä ja asioista yksinkin - olen huomannut senkin olevan mahdollista ja arvokasta.

Huoh... ap:lla kun ei ole edes sitä yhtä ystävää! Eikä muuten ole minullakaan. Ottaa niin päähän tuollaiset kommentoijat, jotka ei sen vertaa tajua. Ja sitten vielä pätevät, että voihan sitä yksinkin tehdä ja nauttia 🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmasti kokenut kovia, ja hienoa että olet selvinnyt siitä tähän päivään ja pystyt miettimään mitä hyvää haluat elämältäsi.

Kerrot että alkoholi on värittänyt elämääsi. Se on sellainen asia, josta vain sinä voit kantaa vastuuta. Siis ikävät asiat jota olet kärsinyt on varmasti vaikuttaneet, mutta kukaan muu ei voi tehdä sinun elämääsi muutosta kuin sinä itse. Alkoholistin lapsena olen katkaissut välit sellaisiin ystävyyden alkuihin, jossa olen huomannut toisen alkoholiongelman. Vain alkoholisti itse voi tehdä aloitteen parantumiseen. Toki olen sitten lähtenyt mukaan tueksi jos alkoholisti on pyytänyt.

Lisäksi tuosta liiasta kiltteydestä. Et voi tietää kuinka muut ovat kokeneet sinun käytöksesi. Viestistäsi jotenkin kuultaa se, että pohjimmiltasi ajattelet että muut ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi. Vielä on matkaa siihen että olisit ihminen, jonka kanssa toisten olisi hyvä olla.

Oletko hakenut apua ongelmiisi ja sitoutunut tekemään muutoksia elämässäsi?

Vaikutat siltä, että sinusta voi tulla vielä vaikka mitä ja olet itse tiedostanut monia asioita. Muista että avain elämääsi on sinussa itsessäsi.

Kirjoitit hyvin, mutta mielestäni totesit tosi jyrkästi aplle tuon, että hänellä olisi matkaa siihen, että hänen seurassaan olisi hyvä olla. Ei noin voi väittää lyhyen kirjoituksen perusteella. Ja kaikki me olemme keskeneräisiä, kasvamassa henkisesti ja siihen kasvuun auttaa vuorovaikutus ja yhteys muihin ihmisiin.

Ap, vapaudu häpeästä. Kaikilla on menneisyydessä tummia kohtia. Se on elämää. Olet nyt tässä kohtaa ja selvinnyt paljosta. Ota rohkeasti vastaan ystävyys, kun se kolkuttelee elämääsi. Ole kuitenkin varovainen, ettei yksinäisyytesi johdata hyväksymään huonoja ihmissuhteita. Suuri osa ihmisistä löytää nykyään kumppanin deittipalstojen kautta. Sinäkin voisit. Tosin juuri siellä pitää olla tarkkana, ettei tule vedätetyksi.

Onnea ja hyvien ihmisten kohtaamista.

Kiitos huomautuksesta, aloin nyt itsekin miettiä että tuo kohta oli huonosti muotoiltu. Haluan korjata sitä sen verran, että Ap, en missään nimessä tarkoita että sinun kanssasi olisi huono olla, tai että yksinäisyytesi olisi mitenkään sinun vikasi. Tavallaan se mitä ajan tällä takaa, on että vaikka koet olevasi liian kiltti, ei se sinun ajattelemasi kiltteys välttämättä näy muiden suuntaan kuten olisit toivonut. Ihmiset eivät esimerkiksi toivo yleensä, että heidän ystävänsä joustaisi niin paljon, että heillä olisi sisimmässään tunne että he ovat liian kilttejä. Tuollainen olisi vähän ahdistavaa ystävyydessä. Älä siis jousta omista rajoistasi ihmissuhteissa, se ei tee sinusta parempaa ystävää muille.

On kuitenkin osa sinun omaa kehitystäsi ja selviämistäsi että olet käynyt monenlaisia valheita elämässä ja sinun ajatuksesi tai tekosi eivät tee sinusta mitenkään muita huonompaa. Toivottavasti seuraava askel kehityksessäsi on omien rajojen löytäminen, ja se, että työstät menneitä niin että osaat myös kohdata muita ilman ennakko - oletuksia. Kuten täällä moni on kertonut, ei somepäivitykset tai muu ulkoa katsottu ole koko totuus muiden elämästä ja kovia kokeneita on paljon.

Sinä olet selviytyjä kun olet nyt tässä ja haluat elämältäsi enemmän. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmasti kokenut kovia, ja hienoa että olet selvinnyt siitä tähän päivään ja pystyt miettimään mitä hyvää haluat elämältäsi.

Kerrot että alkoholi on värittänyt elämääsi. Se on sellainen asia, josta vain sinä voit kantaa vastuuta. Siis ikävät asiat jota olet kärsinyt on varmasti vaikuttaneet, mutta kukaan muu ei voi tehdä sinun elämääsi muutosta kuin sinä itse. Alkoholistin lapsena olen katkaissut välit sellaisiin ystävyyden alkuihin, jossa olen huomannut toisen alkoholiongelman. Vain alkoholisti itse voi tehdä aloitteen parantumiseen. Toki olen sitten lähtenyt mukaan tueksi jos alkoholisti on pyytänyt.

Lisäksi tuosta liiasta kiltteydestä. Et voi tietää kuinka muut ovat kokeneet sinun käytöksesi. Viestistäsi jotenkin kuultaa se, että pohjimmiltasi ajattelet että muut ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi. Vielä on matkaa siihen että olisit ihminen, jonka kanssa toisten olisi hyvä olla.

Oletko hakenut apua ongelmiisi ja sitoutunut tekemään muutoksia elämässäsi?

Vaikutat siltä, että sinusta voi tulla vielä vaikka mitä ja olet itse tiedostanut monia asioita. Muista että avain elämääsi on sinussa itsessäsi.

Kirjoitit hyvin, mutta mielestäni totesit tosi jyrkästi aplle tuon, että hänellä olisi matkaa siihen, että hänen seurassaan olisi hyvä olla. Ei noin voi väittää lyhyen kirjoituksen perusteella. Ja kaikki me olemme keskeneräisiä, kasvamassa henkisesti ja siihen kasvuun auttaa vuorovaikutus ja yhteys muihin ihmisiin.

Ap, vapaudu häpeästä. Kaikilla on menneisyydessä tummia kohtia. Se on elämää. Olet nyt tässä kohtaa ja selvinnyt paljosta. Ota rohkeasti vastaan ystävyys, kun se kolkuttelee elämääsi. Ole kuitenkin varovainen, ettei yksinäisyytesi johdata hyväksymään huonoja ihmissuhteita. Suuri osa ihmisistä löytää nykyään kumppanin deittipalstojen kautta. Sinäkin voisit. Tosin juuri siellä pitää olla tarkkana, ettei tule vedätetyksi.

Onnea ja hyvien ihmisten kohtaamista.

Kiitos huomautuksesta, aloin nyt itsekin miettiä että tuo kohta oli huonosti muotoiltu. Haluan korjata sitä sen verran, että Ap, en missään nimessä tarkoita että sinun kanssasi olisi huono olla, tai että yksinäisyytesi olisi mitenkään sinun vikasi. Tavallaan se mitä ajan tällä takaa, on että vaikka koet olevasi liian kiltti, ei se sinun ajattelemasi kiltteys välttämättä näy muiden suuntaan kuten olisit toivonut. Ihmiset eivät esimerkiksi toivo yleensä, että heidän ystävänsä joustaisi niin paljon, että heillä olisi sisimmässään tunne että he ovat liian kilttejä. Tuollainen olisi vähän ahdistavaa ystävyydessä. Älä siis jousta omista rajoistasi ihmissuhteissa, se ei tee sinusta parempaa ystävää muille.

On kuitenkin osa sinun omaa kehitystäsi ja selviämistäsi että olet käynyt monenlaisia valheita elämässä ja sinun ajatuksesi tai tekosi eivät tee sinusta mitenkään muita huonompaa. Toivottavasti seuraava askel kehityksessäsi on omien rajojen löytäminen, ja se, että työstät menneitä niin että osaat myös kohdata muita ilman ennakko - oletuksia. Kuten täällä moni on kertonut, ei somepäivitykset tai muu ulkoa katsottu ole koko totuus muiden elämästä ja kovia kokeneita on paljon.

Sinä olet selviytyjä kun olet nyt tässä ja haluat elämältäsi enemmän. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

*vaiheita, ei valheita

Ei ap mutta moni ehdottaa yksinkin voi mennä kaikkiin tapahtumiin ja itse mennyt kun yksinäinen olen ja yleensä niiltä reissuilta saa vaan pahan mielen kun näkee että muut pitää yhdessä kivaa jne. ja itse siellä joutuu yksinään kuljeskelmaan eikä ole ketään kenen kanssa jutella jostakin kiinostavasta jutusta mikä siellä tapahtumassa on jne. vaan siinä sitä kuuntelee ja katselee yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.

Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.

Mistä näitä muita yksinäisiä oikein löytäisi?

Yksinäiset eivät kelpaa toisilleen.

Tämä on oikeasti hämmästyttävä asia. Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Miksi yksinäiset eivät kohtaa? Eihän sitä tarvitse puhua mistään romanttisesta suhteesta vaan ihan ystävyydestä ja ajanvietosta, soittelusta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.

Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.

Mistä näitä muita yksinäisiä oikein löytäisi?

No mistä sinut löytäisi kun olet yksinäinen? Kotoa? Somesta valittamasta? Facessa on monia yksinäisten ystävänetsimisryhmiä.

Lähes sama miinulla paitsi etten saa naista koska naiset haluaa aina jonkun väkivaltaisen miehen. Joskus oon yksin matkustanut mutta ei enää kiinnosta koska oli tylsää reissata yksin.

Yksin on pakko olla niin tää elämä menee ettei kunnollista miestä haluta seuraan.

Naisten ongelma on että valitsevat komeimman miehen ja sitten se onkin väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän myös ne kilteimmät pojat olisivat nuorena halunneet lähteä juhlimaan, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan... 🥺

No, itse olin teininä yksinäinen, kiltti ja kukaan ei pyytänyt mihinkään mutta päätin itse tehdä asialle jotain ja pyysin päästä mukaan meininkeihin. Usein onnistui ja lopulta olin vähemmän yksin. Ikävä kyllä et voi odottaa että muut tekevät kaiken puolestasi tai edes huomaavat sinua jos et tee vähän meteliä itestäsi.