Monilla vanhemmilla ei ole kunnon kiintymyssuhdetta lapseensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Briteissä kuulemma ongelma että tullaan vaipoissa kouluun. Eihän se mitään koulua siinä tapauksessa ole, päiväkoti eri nimellä vain.

Joku 3-vuotias voikin aloitella kerhossa tms., tietysti toisten lasten seura on hyväksi. En minä ainakaan sulkeutunut lasten kanssa kotiin, vaan joka päivä käytiin puistossa ja leikittiin kotipihalla, siellähän niitä muita lapsia näki. Ja kerhoissa.

Kerhoissa ei ole lakisääteistä rajaa aikuis/lapsisuhteelle, joten niissä on vielä vähemmän aikuisia per lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä?

Sen verran mielipidettä että osalle lapsista hoitopaikka voi olla paras ratkaisu.

Tutun lapsi meni 2-vuotiaana osapäivähoitoon koska on vieläkin energinen tapaus. Ja hyvin on pärjännyt. Suoritti yliopistonkin.

Toinen tapaus oli taas kotihoidossa. Muistaakseni ei käynyt edes esikoulua.

Koulu jäi peruskouluun. Keskeytti ammattiopiston ja on varmaan ainoita oppilaita joita koulupakko ei koskenut. Koska keskeytti koulun 17-vuotiaana eli v. 2022.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Briteissä kuulemma ongelma että tullaan vaipoissa kouluun. Eihän se mitään koulua siinä tapauksessa ole, päiväkoti eri nimellä vain.

Joku 3-vuotias voikin aloitella kerhossa tms., tietysti toisten lasten seura on hyväksi. En minä ainakaan sulkeutunut lasten kanssa kotiin, vaan joka päivä käytiin puistossa ja leikittiin kotipihalla, siellähän niitä muita lapsia näki. Ja kerhoissa.

Kerhoissa ei ole lakisääteistä rajaa aikuis/lapsisuhteelle, joten niissä on vielä vähemmän aikuisia per lapsi.

Ei niihin kerhoihin lasta yksin jätettykään.

Ei olekkaan. Isovanhemmat pilaa sen. Ei anneta olla äiti omalle lapselle, joka asiaan puututaan ja arvostellaan negatiivisesti ja nykyajan nössömiehet ei sano mitään.

Jos äiti päättää ettei lapselle anneta jotain niin mummo antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Miten näet vierestä? Ja kyllä, oma aika on itselleni tärkeää 2 lapsen äitinä, mutta mieheni mahdollistaa minulle sitä eikä päiväkoti.

Lue kiintymyssuhteesta. Käytät termiä väärin.

Kotiäiti ei takaa tervettä kiintymyssuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Briteissä kuulemma ongelma että tullaan vaipoissa kouluun. Eihän se mitään koulua siinä tapauksessa ole, päiväkoti eri nimellä vain.

Joku 3-vuotias voikin aloitella kerhossa tms., tietysti toisten lasten seura on hyväksi. En minä ainakaan sulkeutunut lasten kanssa kotiin, vaan joka päivä käytiin puistossa ja leikittiin kotipihalla, siellähän niitä muita lapsia näki. Ja kerhoissa.

Kerhoissa ei ole lakisääteistä rajaa aikuis/lapsisuhteelle, joten niissä on vielä vähemmän aikuisia per lapsi.

Ei niihin kerhoihin lasta yksin jätettykään.

Kerhoja on päiväkodeissa, leikkipuistoissa ja seurakunnissa ja niihin lapsi jää itsekseen. Ikäraja 2-3 vuotta paikasta riippuen. Lisäksi on vielä jokunen puistotätikin, ikäraja 2 vuotta.

Milloinkahan vanhemmilla sitten ollut se kunnollisempi kiintymyssuhde lapsiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Minä olisin jaksanut kyllä omat lapset.

Mutta ongelma A mies ei osallistunut lasten eikä kodin hoitoon

Ongelma B mummuloissa piti käydä joka viikonloppu, mies vaati ja mummot.

Ja auta armias, jos tuli norovirus mikä mökötys ja riita ja haukkumiset, jos joka viikkoinen mummolareissu jäi väliin.

Ongelma C naapurin yh : n lapsi joka asui samassa rappukäytävässä ja soitteli ovikelloa vähän väliä 12 h päivä, koska hän sai liikkua vapaasti eikä tuolle äidille auttanut mikään puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Olisit kiitollinen, että kaltaisellesi idiootillekin on suojatyöpaikka.

Ennen vanhaanhan lapset vain dumpattiin pois jaloista. Kasvoivat leikkikehissä, pöydänjalkaan sidottuina, isompien sisarusten hoteissa tai pyörivät itsekseen.

Tamara Lund kertoi muistelmissaan, miten kulki nelivuotiaana Turussa itsekseen hoitopaikkaan bussilla.

Itse ulkoilin itsekseni kolmivuotiaasta. Kuusivuotiaana hoitelin pikkusiskoa, kun hän oli vauva. Äitin piti päästä pois kotoa osallistumaan kunnallispolitiikkaan ja kampaajalle.

Juuri tämä vuoksi voisi kuvitella, että tässä kympin maassa olisi menty pikkasen eteenpäin.

Aikanaan perheissä oli paljon lapsia ja kädet täynnä työtä, isommat hoitivat pienenpiään. Pahoittelen jos sinut sidottiin päydän jalkaan, minua ei koskaan.  Onko siinä muuten eroa, sitooko äiti lapsen vai erityiskasvattaja tarhassa pienen tuoliin kiinni?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Esimerkiksi lapsen kehityksestä tehdyistä tutkimuksista.

Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan 17 727 lasta vuoden 2021 aikana. Heistä oli vuoden aikana huostaanotettuna 63 prosenttia eli 11 210 lasta. 7.6.2022 Julkari.fi

Aina sama laulu siitä, että äitiä, äidin tunteita ja haluja pitää kuunnella. Mutta kuka välittää lapsista ja nuorista? Älkää vain sanoko, että tarhantädit ja opet. Eivät jaksa, eivätkä kerkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Minä olisin jaksanut kyllä omat lapset.

Mutta ongelma A mies ei osallistunut lasten eikä kodin hoitoon

Ongelma B mummuloissa piti käydä joka viikonloppu, mies vaati ja mummot.

Ja auta armias, jos tuli norovirus mikä mökötys ja riita ja haukkumiset, jos joka viikkoinen mummolareissu jäi väliin.

Ongelma C naapurin yh : n lapsi joka asui samassa rappukäytävässä ja soitteli ovikelloa vähän väliä 12 h päivä, koska hän sai liikkua vapaasti eikä tuolle äidille auttanut mikään puhe.

Luojan kiitos lapset jo teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Olisit kiitollinen, että kaltaisellesi idiootillekin on suojatyöpaikka.

Ennen vanhaanhan lapset vain dumpattiin pois jaloista. Kasvoivat leikkikehissä, pöydänjalkaan sidottuina, isompien sisarusten hoteissa tai pyörivät itsekseen.

Tamara Lund kertoi muistelmissaan, miten kulki nelivuotiaana Turussa itsekseen hoitopaikkaan bussilla.

Itse ulkoilin itsekseni kolmivuotiaasta. Kuusivuotiaana hoitelin pikkusiskoa, kun hän oli vauva. Äitin piti päästä pois kotoa osallistumaan kunnallispolitiikkaan ja kampaajalle.

Juuri tämä vuoksi voisi kuvitella, että tässä kympin maassa olisi menty pikkasen eteenpäin.

Aikanaan perheissä oli paljon lapsia ja kädet täynnä työtä, isommat hoitivat pienenpiään. Pahoittelen jos sinut sidottiin päydän jalkaan, minua ei koskaan.  Onko siinä muuten eroa, sitooko äiti lapsen vai erityiskasvattaja tarhassa pienen tuoliin kiinni?

-eri

Juuri siksi ne vanhemmat pitää kiinni hyvistä päivähoitopaikoista, kun sellaisen ovat onnistuneet saamaan. Siksi se esikoinen on siellä ankkurilapsena.

Onhan tämä hullua ja esiäitimme kääntyvät haudassaan, kun he suurella työllä taistelivat jokaiselle lapselle kunnallisen päivähoito-oikeuden ja varhaiskasvatuksen ja tämän päivän äidit ovat valmiita romuttamaan ja mitätöimään sen.

Ja se on ollut selvä viesti poliittisille päättäjille, ettei varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon kannata satsata rahaa pitkällä tähtäimellä, koska osa lapsista hoidetaan kuitenkin kotona tai ainakin otetaan välillä muutamaksi vuodeksi pois, jolloin päiväkoteja voi hyvillä mielin lakkauttaa tai yhdistää toiseen päiväkotiin, kun päiväkotien käyttöaste on alhainen ja tarvitaan yhä vähemmän henkilökuntaa, eikä tyhjiä rakennuksia tarvitsee lämmittää ja ylläpitää.

Meidän asuinalueella vielä 2000-alussa oli kolme päiväkotia, yksi 600m päässä ja toinen 1.5 km päässä ja ryhmät oli pieniä, nyt molemmat lakkautettu ja lähin päiväkoti on lähes 6km päässä ja ryhmät suuret , kun alueen kaikki lapset on ahdettu samaan päiväkotiin ja käyttöaste täyttää lain vaatimukset, kun osa lapsista on vain puoli päivää ja osa lapsista hoidetaan kotona, jos perhevapaalla.

Ja jos päiväkoti joutuu lakkautuslistalle, seuraava onkin 12km, jolloin perheelle auto on välttämätön, jos haluaa lapsensa hoitoon.

Ei päiväkoteja ylläpidetä, jos niitä lapsiperheet eivät käytä.

Monet, erityisesti naiset, sahaavat omaa oksaansa ja haluavat heikentää palveluita, jos niitä ei aina tarvitse.

Ja monella päiväkodilla on työllistävä vaikutus, hoitajien lisäksi esim. ruokahuolto, puhtaanapito jne. joka taas lisää hyvinvointia ja verotuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Minä olisin jaksanut kyllä omat lapset.

Mutta ongelma A mies ei osallistunut lasten eikä kodin hoitoon

Ongelma B mummuloissa piti käydä joka viikonloppu, mies vaati ja mummot.

Ja auta armias, jos tuli norovirus mikä mökötys ja riita ja haukkumiset, jos joka viikkoinen mummolareissu jäi väliin.

Ongelma C naapurin yh : n lapsi joka asui samassa rappukäytävässä ja soitteli ovikelloa vähän väliä 12 h päivä, koska hän sai liikkua vapaasti eikä tuolle äidille auttanut mikään puhe.

Luojan kiitos lapset jo teinejä.

Ja ikinä en alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla kotona asuvia lapsia enkä muuta samaan asuntoon. Uudelleen en helvettiä läpi käy.

Tässä tutkittua tietoa, jos laitetaan lapsen etu ja oikeudet ykkössijalle

https://yle.fi/a/74-20006854

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-jarvine…

Kannattaa lukea useampi kuin yksi tutkimus.

Me jonotettiin vuoden, jotta saatiin esikoinen hyvään päiväkotiin. Sillä välin hän oli kauhupäiväkodissa, jossa juuri kukaan ei suomea puhunut, turpaan tuli pihalla ja kukaan vaihtuvista sijaisista ei osannut kertoa, miksi lapsellamme oli taas puremajälkiä selkä täynnä. Olimme molemmat töissä, joten pakko oli 2,5 vuotiaan käydä 8 tuntia päivässä tuolla, vaikka yritimme kuinka limittää töitämme.

Kun vihdoin saimme hänet siirrettyä toiseen ihanaan paikkaan tuolta, todellakin pidettiin hänet päiväkodissa, vaikka myöhemmin syntyi sisarus. Sinne samaan ihanaan päiväkotiin sitten pääsi sisaruskin jonon ohi aikanaan.