Monilla vanhemmilla ei ole kunnon kiintymyssuhdetta lapseensa?

Vierailija kirjoitti:

Viestin 8 kirjoittajalle:

Ymmärrän, että haluatte pitää kiinni varhaiskasvatuspaikasta. Meillä Helsingin kaupungin vakassa voi tehdä esim. 4 kk keskeyttämisen ja keskittyä koko perheen yhdessäoloon, kun on sisarus syntynyt tai muusta syystä huoltaja on kotona.

Jos kuitenkin pidätte lapsenne varhaiskasvatuksessa, vaikkei ole lastensuojelullista ja tehostetun/erityisen tuen tarvetta tms., palveluntarpeeksi voisitte kirjata esim. klo 9--14, kun meillä on sekä aamu-, väli- että iltavuorolaiset kaikki vielä läsnä turvaamassa lasten turvallisen oppimisen päivän. Kahdesta neljää päivää viikossa on sopiva lapselle, kun ei ole tosiasiallista viiden päivän varhaiskasvatuksen palveluntarvetta.

Tavoiteellinen ja suunnitelmallinen toimintamme pääsääntöisesti ajoittuu ajalle klo 9-12 (vasun mukaan tottakai koko päivä toteutetaan ja noudatamme kokopäiväpedagogiikkaa).

Varhaiskasvatus ei ole huoltajien turvaverkkojen korvike, vaan kunnallinen --ja todella kallis ja vieläpä henkilöstönsaatavuudeltaan kriisiytynyt -- lähipalvelu, tarkoituksenaan lapsen oppimisen tuki. Huoltajien jaksamisen tuelle sen sijaan neuvolasta ja sosiaalityöstä kysykää neuvoa, tai palkkaa omalla kustannuksella lapsenhoitajaa kotiin.

Kiitos. Terveisin, eilenkin perjantaina vielä myöhään odottelemiamme kotivanhempia hakemaan pihaltamme ikävöiviä lapsiaan.

PS. Tiedättehän hyvät huoltajat, että tarkasti kirjaamme lastenne tuonti- ja hakuajat sekä oman elämäntilanteenne (kokoaika- tai osa-aikatyössä, ei ollenkaan työtä jne.) ja soitamme aika usein konsultaatiopuheluita lastensuojeluun tai perheiden sosiaaliohjaukseen. Joten eri toimijoilla kyllä on tieto, miten ja missä käytätte varhaiskasvatuspalveluja, myös jos te käytätte palveluamme lapsen edun kannalta liian pitkiä päiviä, se näkyy kyllä terveys-, sosiaali -ja koulutustoimijoiden rekistereissä.

Tosi hyvä. Toivottavasti nämä rekisterit on oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Viestin 8 kirjoittajalle:

Ymmärrän, että haluatte pitää kiinni varhaiskasvatuspaikasta. Meillä Helsingin kaupungin vakassa voi tehdä esim. 4 kk keskeyttämisen ja keskittyä koko perheen yhdessäoloon, kun on sisarus syntynyt tai muusta syystä huoltaja on kotona.

Jos kuitenkin pidätte lapsenne varhaiskasvatuksessa, vaikkei ole lastensuojelullista ja tehostetun/erityisen tuen tarvetta tms., palveluntarpeeksi voisitte kirjata esim. klo 9--14, kun meillä on sekä aamu-, väli- että iltavuorolaiset kaikki vielä läsnä turvaamassa lasten turvallisen oppimisen päivän. Kahdesta neljää päivää viikossa on sopiva lapselle, kun ei ole tosiasiallista viiden päivän varhaiskasvatuksen palveluntarvetta.

Tavoiteellinen ja suunnitelmallinen toimintamme pääsääntöisesti ajoittuu ajalle klo 9-12 (vasun mukaan tottakai koko päivä toteutetaan ja noudatamme kokopäiväpedagogiikkaa).

Varhaiskasvatus ei ole huoltajien turvaverkkojen korvike, vaan kunnallinen --ja todella kallis ja vieläpä henkilöstönsaatavuudeltaan kriisiytynyt -- lähipalvelu, tarkoituksenaan lapsen oppimisen tuki. Huoltajien jaksamisen tuelle sen sijaan neuvolasta ja sosiaalityöstä kysykää neuvoa, tai palkkaa omalla kustannuksella lapsenhoitajaa kotiin.

Kiitos. Terveisin, eilenkin perjantaina vielä myöhään odottelemiamme kotivanhempia hakemaan pihaltamme ikävöiviä lapsiaan.

PS. Tiedättehän hyvät huoltajat, että tarkasti kirjaamme lastenne tuonti- ja hakuajat sekä oman elämäntilanteenne (kokoaika- tai osa-aikatyössä, ei ollenkaan työtä jne.) ja soitamme aika usein konsultaatiopuheluita lastensuojeluun tai perheiden sosiaaliohjaukseen. Joten eri toimijoilla kyllä on tieto, miten ja missä käytätte varhaiskasvatuspalveluja, myös jos te käytätte palveluamme lapsen edun kannalta liian pitkiä päiviä, se näkyy kyllä terveys-, sosiaali -ja koulutustoimijoiden rekistereissä.

Lssyn lässyn, paskanjauhaja.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti yleisin syy viedä se vanhempi lapsi päiväkotiin on se, että sille on juuri saatu viimein pitkän taistelun jälkeen kunnollinen päivähoitopaikka, eikä sitä haluta menettää ja aloittaa samaa rumbaa uudestaan kahden lapsen kanssa.

Toinen syy on sitten se, että lapsiperhe ei nyky-Suomessa saa mitään muuta apua jaksamiseensa kuin juurikin sen päivähoitopaikan, toisin kuin ennen kun kuntaan vain soitti ja sai kodinhoitajan.

Päivähoitopaikat riittäisivät hyvin, jos ne varattaisiin niille jotka ne oikeasti tarvitsevat eli työssäkäyvät vanhemmat. Kotona olevat vanhemmat eivät tarvitse hoitajaa lapselle.

Hyvin harva vanhempi on aina kotona, vaan työelämässä. Eli ei ole mitään kotivanhempaa joka ei tarvitsisi päivähoitoa, vaan on perhe, johon tulee enemmän lapsia kuin se yksi ja ne lapset sitten vuorollaan on päivähoidossa sitä mukaa kun vanhempi palailee työelämään.

Näin ollen lasten ja perheen kannalta paras ratkaisu on se, että pidetään kynsin hampain kiinni siitä kunnollisesta päivähoitopaikasta (jonka saamienn on valtava työ) ja sen myötä saadaan helpommin ne nuoremmatkin lapset samaan. Ja lapset saavat parhaan mahdollisen hoidon ja perheen arki on helpointa mahdollista. Tämä on perheen lasten etu, koska näin vanhempien on helpompi yhdistää työ ja perhe, eivätkä he kuormitu turhaan esimerkiksi siinä kun käyttävät työpäivän päälle 3-4 tuntia ripotellessaan lapsiaan surkeisiin päivähoitopaikkoihin ympäri kaupunkia. Ja setviessään miksi se 2-vuotias söi pikkukiviä tai 3-voutias unohtui pihalle siellä surkeassa päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestin 8 kirjoittajalle:

Ymmärrän, että haluatte pitää kiinni varhaiskasvatuspaikasta. Meillä Helsingin kaupungin vakassa voi tehdä esim. 4 kk keskeyttämisen ja keskittyä koko perheen yhdessäoloon, kun on sisarus syntynyt tai muusta syystä huoltaja on kotona.

Jos kuitenkin pidätte lapsenne varhaiskasvatuksessa, vaikkei ole lastensuojelullista ja tehostetun/erityisen tuen tarvetta tms., palveluntarpeeksi voisitte kirjata esim. klo 9--14, kun meillä on sekä aamu-, väli- että iltavuorolaiset kaikki vielä läsnä turvaamassa lasten turvallisen oppimisen päivän. Kahdesta neljää päivää viikossa on sopiva lapselle, kun ei ole tosiasiallista viiden päivän varhaiskasvatuksen palveluntarvetta.

Tavoiteellinen ja suunnitelmallinen toimintamme pääsääntöisesti ajoittuu ajalle klo 9-12 (vasun mukaan tottakai koko päivä toteutetaan ja noudatamme kokopäiväpedagogiikkaa).

Varhaiskasvatus ei ole huoltajien turvaverkkojen korvike, vaan kunnallinen --ja todella kallis ja vieläpä henkilöstönsaatavuudeltaan kriisiytynyt -- lähipalvelu, tarkoituksenaan lapsen oppimisen tuki. Huoltajien jaksamisen tuelle sen sijaan neuvolasta ja sosiaalityöstä kysykää neuvoa, tai palkkaa omalla kustannuksella lapsenhoitajaa kotiin.

Kiitos. Terveisin, eilenkin perjantaina vielä myöhään odottelemiamme kotivanhempia hakemaan pihaltamme ikävöiviä lapsiaan.

PS. Tiedättehän hyvät huoltajat, että tarkasti kirjaamme lastenne tuonti- ja hakuajat sekä oman elämäntilanteenne (kokoaika- tai osa-aikatyössä, ei ollenkaan työtä jne.) ja soitamme aika usein konsultaatiopuheluita lastensuojeluun tai perheiden sosiaaliohjaukseen. Joten eri toimijoilla kyllä on tieto, miten ja missä käytätte varhaiskasvatuspalveluja, myös jos te käytätte palveluamme lapsen edun kannalta liian pitkiä päiviä, se näkyy kyllä terveys-, sosiaali -ja koulutustoimijoiden rekistereissä.

Tosi hyvä. Toivottavasti nämä rekisterit on oikeasti olemassa.

Ei sellaisia ole kuin typerän provoilijan päiväunissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Onko sillä niin merkitystä edes minkä ikäisenä menee päiväkotiin kun suurin osa menee sinne joka tapauksessa jossain vaiheessa. Silloin vanhempien ja lapsen yhdessä vietetty aika on todella pieni. Miten siinä ajassa kasvatetaan ketään tai luodaan vahvaa suhdetta ?

Epäluonnollista tämä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nykyään tapana, vaikka en ymmärrä, miksi tällaiseen käytetään verorahoja. Voi ollakin ihan hyvä kiintymyssuhde, mutta tämä varhaiskasvatuksen myyminen sekoittaa epävarmojen nuorten vanhempien päät. Ehkä kuvittelevat myös, etteivät voi harjoittaa tarpeeksi hyvää kiintymysvanhemmuutta vauvan kanssa, jos pitää huomioida taaperoakin.

Miksi muualla maailmassa uskotaan ja panostetaan lapsen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, ja siitä on saatu hyviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Euroopassa ja muualla maailmassa lapsen pakollinen koulu alkaa 3-4v. Siinä missä suomilapsi on vielä äidin tissillä.

En veisi ikinä päiväkotiin jos ei olisi pakko, mutta miksi ei oteta asiaksi järjestää vaihtoehtoja? Minun piti viedä 1,5v lapsi parina päivänä viikossa päiväkotiin (töiden takia, ei ollut uutta vauvaa), ja tuntui tosi pahalta jättää hänet sinne meluun ja taistelemaan huomiosta. Isovanhemmat on kaukana ja vielä työelämässä, perhepäivähoitajia ei ole, mistään ei saa edes tilapäisesti kutsuttua hoitajaa apuun päiväsaikaan. En kyllä itsekään ymmärrä miksi kukaan ilman syytä vie lapsen päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nykyään tapana, vaikka en ymmärrä, miksi tällaiseen käytetään verorahoja. Voi ollakin ihan hyvä kiintymyssuhde, mutta tämä varhaiskasvatuksen myyminen sekoittaa epävarmojen nuorten vanhempien päät. Ehkä kuvittelevat myös, etteivät voi harjoittaa tarpeeksi hyvää kiintymysvanhemmuutta vauvan kanssa, jos pitää huomioida taaperoakin.

Miksi muualla maailmassa uskotaan ja panostetaan lapsen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, ja siitä on saatu hyviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Euroopassa ja muualla maailmassa lapsen pakollinen koulu alkaa 3-4v. Siinä missä suomilapsi on vielä äidin tissillä.

Muualla maailmassa moni nainen jää kotiäidiksi ja sitä arvostetaan. Aika moni myös tekee osa-aikatyötä ja lapset ovat hoidossa muutaman tunnin, ei 7-17 joka arkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nykyään tapana, vaikka en ymmärrä, miksi tällaiseen käytetään verorahoja. Voi ollakin ihan hyvä kiintymyssuhde, mutta tämä varhaiskasvatuksen myyminen sekoittaa epävarmojen nuorten vanhempien päät. Ehkä kuvittelevat myös, etteivät voi harjoittaa tarpeeksi hyvää kiintymysvanhemmuutta vauvan kanssa, jos pitää huomioida taaperoakin.

Miksi muualla maailmassa uskotaan ja panostetaan lapsen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, ja siitä on saatu hyviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Euroopassa ja muualla maailmassa lapsen pakollinen koulu alkaa 3-4v. Siinä missä suomilapsi on vielä äidin tissillä.

Muualla maailmassa moni nainen jää kotiäidiksi ja sitä arvostetaan. Aika moni myös tekee osa-aikatyötä ja lapset ovat hoidossa muutaman tunnin, ei 7-17 joka arkipäivä.

Esimerkiksi Ranskassa kaksivuotiaat aloittaa kyllä ihan täyspäivähoidon, vaikka äiti olisi kotonakin.

Taiwanilla tuttavaperheen äiti ei ole töissä, mutta kaikki lapset on haettu erillisellä koulubussilla taaperosta asti täyspäiväkouluun. Siellä opetetaan mm. englantia ihan pienille jo.

Suomessahan eivät lapset ole suinkaan mitenkään normisti 10 tunnin hoitopäiviä, vaan on erittäin yleistä a) käyttää lyhennettyä työpäivää/työviikkoa tai b) limittää työaikojaan.

En tunne yhtään perhettä, jossa lapset olisi pidempään kuin 7 tunnin päiviä hoidossa. Meillä hoitopäivä oli 3-5 tuntia niin, että minä vein aamupäivällä ulkoiluun ja mies haki neljältä.

Kyllä nykyään on joillakin elämä stressaavaa ja kiireistä, kun joutuu huolehtimaan ja kyttäämäån naapurien kakaroiden kiintymyssuhteet ja kyselemään neuvoja eri keskustelupalstoilta, onko oikein, kun naapurin rouva tekee toisin, kuin minä.

Tuohon kyllä pitäisi saada joku tukimuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Tämän päivän päivähoitopaikkaan kukaan ei vie lastaan jos ei ole pakko.  Vauva syö ja nukkuu suurimman osan ajasta, miltä isommasta lapsesta tuntuu kun hänet viskataan ulos. Ei parivuotias kaipaa tyttö-ja poikaystäviä vielä, vai turvallista kotia ja äidin syliä.

Jokaisen oma asia toki, turha sitten ruikuttaa myöhemmin ja huutaa yhteiskuntaa apuun.  Suomessa kaikki työttömät vievät lapsensa saamaan hyvää hoitoa ammattikahoitajien hoteissa,  subjektiivinen oikeus siis oikeusjärjestyksen kansalaiselle antama valta jonkin edun tai hyödykkeen saamiseen tai turvaamiseen.

Kesällä puistossa jaetaan ilmaista ruokaa koko joukolle, kippo tanassa seisotaan jonossa ja loput aikaa leipäjonoissa. Työstähän se täy. 

Ilmankos tämä maa on konkurssissa ja lapset syövät hiekkalaatikolla hiekkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Olisit kiitollinen, että kaltaisellesi idiootillekin on suojatyöpaikka.

Ennen vanhaanhan lapset vain dumpattiin pois jaloista. Kasvoivat leikkikehissä, pöydänjalkaan sidottuina, isompien sisarusten hoteissa tai pyörivät itsekseen.

Tamara Lund kertoi muistelmissaan, miten kulki nelivuotiaana Turussa itsekseen hoitopaikkaan bussilla.

Itse ulkoilin itsekseni kolmivuotiaasta. Kuusivuotiaana hoitelin pikkusiskoa, kun hän oli vauva. Äitin piti päästä pois kotoa osallistumaan kunnallispolitiikkaan ja kampaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nykyään tapana, vaikka en ymmärrä, miksi tällaiseen käytetään verorahoja. Voi ollakin ihan hyvä kiintymyssuhde, mutta tämä varhaiskasvatuksen myyminen sekoittaa epävarmojen nuorten vanhempien päät. Ehkä kuvittelevat myös, etteivät voi harjoittaa tarpeeksi hyvää kiintymysvanhemmuutta vauvan kanssa, jos pitää huomioida taaperoakin.

Miksi muualla maailmassa uskotaan ja panostetaan lapsen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, ja siitä on saatu hyviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Euroopassa ja muualla maailmassa lapsen pakollinen koulu alkaa 3-4v. Siinä missä suomilapsi on vielä äidin tissillä.

Muualla maailmassa moni nainen jää kotiäidiksi ja sitä arvostetaan. Aika moni myös tekee osa-aikatyötä ja lapset ovat hoidossa muutaman tunnin, ei 7-17 joka arkipäivä.

Äiti saattaa olla kotona tai tehdä osa-aika työtä, mutta silti lapsi viedään päiväkotiin hoitoon.

Esim. Ranskassa pidettäisiin outona, jos 2v lapsi ei olisi päiväkodissa. Jopa olisi huolen aihe.

Ulkomailla viedään 3 vuotias 2-4 tunniksi hoitoon oppimaan uutta ja olemaan ryhmässä. Suomessa kolmevuotias tekee n 10 tunnin päivää varhaiskasvatuksessa. Ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotona hoitamaan ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä. Ovatko suomalaiset lapset jotenkin kehityneempiä, terveempiä tai taitavampia, menestyneempiä, kun 2v lapsen kiintymyssuhde on vaarantunut, jos äiti ei hoida?

Missä muuten miehet - lapsen isät?

Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja ryhmät ovat isot, jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Muualla maailmassa lapset menevät hoitoon 6kk -1v iässä, koska uskotaan lapsen tarviysevan ikäistensä seuraa leikkiin ja kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne. Ja näin oli ennen Suomessa, kun perhevapaita ei ollut ja jo kotityöt veivät paljon työn ohella aikaa, nyt kodinkoneet auttavat ja kaupan hyllyt notkuvat vaipoista, ettei kotona olevan mene siihenkään aikaa.

Suomessa uskotaan lapsen parasta, kun suljetaan lapsi ikäisensä seurasta, neljän seinän sisälle äidin ja mahdollisesti vastasyntyneen seuraan.

Mistä tämä ilmiö ja sen paremmuus lapselle?

Briteissä kuulemma ongelma että tullaan vaipoissa kouluun. Eihän se mitään koulua siinä tapauksessa ole, päiväkoti eri nimellä vain.

Joku 3-vuotias voikin aloitella kerhossa tms., tietysti toisten lasten seura on hyväksi. En minä ainakaan sulkeutunut lasten kanssa kotiin, vaan joka päivä käytiin puistossa ja leikittiin kotipihalla, siellähän niitä muita lapsia näki. Ja kerhoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla viedään 3 vuotias 2-4 tunniksi hoitoon oppimaan uutta ja olemaan ryhmässä. Suomessa kolmevuotias tekee n 10 tunnin päivää varhaiskasvatuksessa. Ilmaiseksi.

Päivähoidosta kyllä maksetaan sekä veroina että päivähoitomaksuina.

Suomessa pienten lasten vanehmmat ovat poikkeuksellisen paljon työelämässä ja tekevät tilastollisesti eniten ylitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<br />

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että lapsi pääsee päiväkotiin ja oppii siellä sosiaaliseksi. Kieli myös kehittyy, samoin kädentaidot ja käytöstavat ryhmässä. Kotona äiti voi keskittyä vauvan imettämiseen ja lepoon, ilman uhmaikäistä ja mustasukkaista isompaa lasta.

Onko tämäkin sitä uutta uupumushommaa joka iskee nuoriin naisiin? Ihan itse hoidin kolme lastani. Äitiys nyt ei valitettavasti ole lepoon keskittymistä, se olisi jokaisen hyvä tiedostaa kun siihen leikkiin ryhtyy.

Kyllä tuntuu siltä, ettei nykyäidit jaksa yhtään mitään. Olen itse varhaiskasvatusalalla ja näen vierestä tämän. Pitää saada jatkuvasti omaa aikaa ja rauhaa, vaikka lapset pieniä ja tarvitsevia.

Olisit kiitollinen, että kaltaisellesi idiootillekin on suojatyöpaikka.

Ennen vanhaanhan lapset vain dumpattiin pois jaloista. Kasvoivat leikkikehissä, pöydänjalkaan sidottuina, isompien sisarusten hoteissa tai pyörivät itsekseen.

Tamara Lund kertoi muistelmissaan, miten kulki nelivuotiaana Turussa itsekseen hoitopaikkaan bussilla.

Itse ulkoilin itsekseni kolmivuotiaasta. Kuusivuotiaana hoitelin pikkusiskoa, kun hän oli vauva. Äitin piti päästä pois kotoa osallistumaan kunnallispolitiikkaan ja kampaajalle.

Tamara Lund? Mikä ihmeen aivoripuli sieltä putkahti?