Oletteko miehiin pettyneet heteronaiset koskaan harkinneet tosissanne kokeilla seurustella naisen kanssa?
Itsellä on käynyt mielessä mutta en tiedä olisko se reilua sitä toista kohtaan koska mun puolelta se jäis kuitenkin vaan ystävyydeksi koska en ole kiinnostunut naisista silleen.
Kommentit (107)
Hyvä että lesboja on olemassa. Nauran aina kun näen rekkalesboja, näyttävät niin naurettavilta. Näyttävät lihavilta pikkupojilta. Nauran myös heidän naisilleen kun ovat niin sairaita että haluavat moisen olion kanssa olla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että lesboja on olemassa. Nauran aina kun näen rekkalesboja, näyttävät niin naurettavilta. Näyttävät lihavilta pikkupojilta. Nauran myös heidän naisilleen kun ovat niin sairaita että haluavat moisen olion kanssa olla.
Sä oot kyllä omiaan pilaamaan miesten maineen : D
Olin kerran ihastunut naiseen ja pyörittelinkin hänen kohdallaan ajatusta parisuhteesta. Mutta lopulta "ongelmana" on, että en tosiasiassa kuitenkaan tunne vetoa naisiin niin, että oikeasti haluaisin seksiä heidän kanssaan. Esim. suuseksi naisen kanssa on kyllä aika vastenmielinen ajatus. En haluaisi tehdä niin, mutta kuitenkin miehen kanssa se voisi olla kiihottavaa. Ja vaikka koin jotain ihastumisen tunteita siihen yhteen naiseen, niin kuitenkin samalla koin kiinnostusta muita miehiä kohtaan ja se kiinnostus oli selkeästi seksuaalista. Siinä naisessa olin ennen kaikkea ihastunut hänen persoonaansa. Eli itse näkisin, että ei minusta olisi oikeasti lesboksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.
Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)
Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.
Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?
Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D
Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.
Kämppiksiä te olette ettekä parisuhteessa.
Eikö rämemajavan nuoleminen innostakaan? Olipa yllätys. :D
Naisen kanssa seurustelussa on tuplamenkkahelvetti. Molemmat vuorotellen kiukkuaa 😅
Mä olen lähinnä viehättynyt siitä että on seuraa, turvaa, arjen apua ja taloudellista etua. Kyllä kosketus on tärkeää meillekin jotka emme kunnollisia miehiä löydä, joten jaamme sitten läheisyyttä keskenämme vaikka siihen ei kuulukaan seksi.
Tietysti asuisin yksin jos pitäisin enemmän yksinolosta. Olen sanonut että mieluiten olisin rakkaussuhteessa mieheen mutta koska sellaista on vaikea löytää niin elän sitten naisen kanssa. En ajattele että tämä on korvike, vaan yksi tapa elää rakkaussuhteen tai yksinolon väliltä.