Oletteko miehiin pettyneet heteronaiset koskaan harkinneet tosissanne kokeilla seurustella naisen kanssa?

Neanderthalensis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähdettäisi leikkimään naisista pitävien naisten tunteilla. Me ei olla mitään leluja joilla leikkiä.

Nyt tuli hutilaukaus! Ei ole enään mitään sukupuolia. Rusinapullafilosofiaa. 

Että te oikeiston sääliöt jaksattekin joka, paikassa kilpailla lapsellisuudessa toistenne kanssa.

Vaikka rakastankin naispuolisia ystäviäni, niin en kyllä voisi kenenkään heidän kanssaan asua jatkuvasti saman katon alla, parisuhdetyyliin.

En myöskään halua harrastaa seksiä naisen kanssa.

Näin ollen, vaikka olenkin todella kyynistynyt miehiin, niin tuollainen naiskumppaniin vaihtaminen olisi minun tapauksessani vielä huonompi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin kuvitella ihastuvani naiseen ja tiedän oman naistyyppini, mutta silti seksi tuntuisi mahdottomalta. Se olisi enempi sellaista teini-ihastusta, korkeintaan pussailua.

Käsitys lesboseksistä taitaa olla peräisin pornosta vai?

Pitkään yhdessä olleen parin puuduttavan tylsä avioseksi ei vaadi juuri muuta kuin että makaat selällään toinen polvi koukussa että vaimo saa maata päällä grindaamassa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme harhakuvitelma heteronaisilla on, että suhde naisen kanssa olisi aina seesteinen ja tasa-arvoinen? Eiköhän se riipu ennemminkin ihmisen persoonasta.

Olen seurustellut sekä miesten että naisten kanssa. Tosin olen enemmän naisiin päin. Mutta en voi sanoa, että naisten kanssa olisi ollut parhaimmat suhteet. Sekä miesten että naisten kanssa on ollut hyviä ja huonoja parisuhteita.

Niin, ei se naisiin vaihtaminen ole mikään automaattinen onnen tae. Esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa on lesbosuhteissa yhtä paljon kuin heterosuhteissa.

Kyllä vain! Itse olen kokenut väkivaltaa parisuhteessa sekä miehen ja naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä naiset ajattelivat säästyä sillä, että seurustelevat toisen naisen kanssa? Ihan yhtä hullua menoa on, kuin miesten kanssa, mutta vähän eri muodossa.

Henkilökohtaisesti suurempi tasavertaisuus arjen jakamisessa. En kuvittele että henkisesti naisten suhteet olis helpompia, mutta ainakin oltaisiin tasavertaisia aikuisia eikä niin että toinen asettuu vapaamatkustajaksi. Se aikuiselle äitinä olo on ihan omanlaisensa hitaasti naista syövä kestoketutus.

Telkkarissa oli vuosia sitten parinvaihto-ohjelma jossa parisuhteessa olevat vaihtoi kumppaneita keskenään, ei tietenkään makkarissa mutta muuten viikoksi tai periksi. Siinä perinteisen punaniskaperheen äiti vaihtoi kahden homomiehen perheeseen, perheessä oli kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kokeilun lopputulema oli se, että perheenäidin silmät avautui totaalisesti oman parisuhteensa suhteen ja nainen kertoi vaihdon jälkeen että tältä hänestä on viimeksi tuntunut nuorena huolettomana naisena. Ja se kaikki lähti juurikin tasavertaisesta taakan kantamisesta parisuhteessa ja että miesten töitä ei ole vain renkaiden ja öljynvaihto pari kertaa vuodessa, kun naisen pitää aamusta iltaan lapata ruokaa pöytään ja pyykkiä koneeseen. Olen monta kertaa tuon ohjelman nähtyäni miettinyt että asuuko minussakin jossain syvällä se huoleton nauravainen parikymppinen ja vieläkö voisin tavata hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

En koska en ole lesbo tai bi. Miksi haluaisin seurustella naisen kanssa, en tajua?

Ai siis mitä? Te ootte harkinneet naisten kanssa seurustelua, mutta ette 'silleen'? En nyt ihan ymmärrä. Tulin tänne sanomaan että en harkitse, koska en tunne seksuaalista vetoa naisia kohtaan ja siten en näe seurustelusuhdetta mahdollisuutena. Olenkin ilmeisesti uniikki lumihiutale. Aseksuaalit on toki oma luokkansa, oletin että tähän vastanneet eivät edusta heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Miehet nyt on sellaisia kun ne on, sille ei voi mitään. Ymmärrän kyllä tuskasi.

Mutta jos sä oikeasti luulet että naiset ei osaa olla pinnallisia tai vaativia, niin mulla on sulle huonoja uutisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Mikä siinä yksinolossa on niin vaikeaa? Alkaisikohan moni muu mies kumppanuussuhteeseen, jos/kun ei saa koskaan naista? Onko sinulla ystäviä tai p-kavereita, kuten kaikilla muilla naisilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Miehet nyt on sellaisia kun ne on, sille ei voi mitään. Ymmärrän kyllä tuskasi.

Mutta jos sä oikeasti luulet että naiset ei osaa olla pinnallisia tai vaativia, niin mulla on sulle huonoja uutisia...

Miksi niin luulisin? Varmaan osaavat, mutta itse en sellainen ole ja kaltaistani miestä on ollut mahdoton löytää. Tässä kuviossa ei ole pinnallisuutta tai vaativuutta joten tämä käy minulle hyvin ja kumppanini on kokenut samoin. 

Toki voi olla että joskus jompi kumpi löytää hyvän miehen ja rakastuu, mutta kumpikaan ei aktiivisesti etsi ja koska ollaan aika nuoria ja kauniitakin niin olisi vaikea tietää olisiko mies kanssasi vain ulkonäön takia. Ehkä miehen etsiminen tulee kyseeseen joskus vanhoilla päivillä. Siihen asti tämä on hyvä.

Eräs "feministisen vallankumouksen" alkuaikojen johtohahmoista kertoi, että feministien piirissä oli naisista pitäviä naisia, jotka alkoivat omista itsekkäistä syistään lietsoa miesvihaa ja kehottaa naisia hylkäämään suhteet miesten kanssa. Hän ei pitänyt siitä, eikä varsinkaan sen vuoksi että tiesi näiden naisten tekevän niin vain käyttääkseen hyväkseen naisia, mutta hänet savustettiin ulos. Ja edelleen on nähtävillä miesvihaa niissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Miehet nyt on sellaisia kun ne on, sille ei voi mitään. Ymmärrän kyllä tuskasi.

Mutta jos sä oikeasti luulet että naiset ei osaa olla pinnallisia tai vaativia, niin mulla on sulle huonoja uutisia...

Miksi niin luulisin? Varmaan osaavat, mutta itse en sellainen ole ja kaltaistani miestä on ollut mahdoton löytää. Tässä kuviossa ei ole pinnallisuutta tai vaativuutta joten tämä käy minulle hyvin ja kumppanini on kokenut samoin. 

Toki voi olla että joskus jompi kumpi löytää hyvän miehen ja rakastuu, mutta kumpikaan ei aktiivisesti etsi ja koska ollaan aika nuoria ja kauniitakin niin olisi vaikea tietää olisiko mies kanssasi vain ulkonäön takia. Ehkä miehen etsiminen tulee kyseeseen joskus vanhoilla päivillä. Siihen asti tämä on hyvä.

"Ollaan nuoria ja kauniitakin". Joka ikinen nainen tällä palstalla osaa kyllä varmasti kertoa olevansa kaunis. Epäilen, että tämä ei pidä paikkaansa, jos katsottaisiin kuvat läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.

Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)

Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.

Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?

Hmm.. ihan samoin kuin miesten kanssa päädytään suhteisiin ja päätetään millaisia asioita suhteeseen kuuluu ja mitä ei :D

Mulla ja kumppanillani on osin yhtenevä kaveripiiri, ja tiedettiin joten kuten toisemme. Kuten tuossa aiempi kirjoittaja mainitsi niin tällaiset suhteet alkaa olla yleistyvä ilmiö, joten kai me sitten vaan oltiin jotenkin kuultu että kumpikin voisi olla tällaisesta kiinnostuneita ja alettiin tutustua lähemmin. Muitakin ehdokkaita oli, mut hänen kanssa klikkasi.

Siis wot, ihan tosissaan etsit tuollaista kumppania. Luulin että olitte ensin kämppiksiä tai jotain ja sitten totesitte että hyvä systeemi, pidetään tämä. Mutta että ihan tietoisesti etsit heteroa "parisuhteeseen". Tämä on uutta.

Meillä on myös fyysistä läheisyyttä, mutta ei seksuaalista. Esim. katsotaan telkkaria kainalokkain. Halaillaan paljon. Nukutaan joskus vierekkäin. (Meillä on kuitenkin omat huoneet). Periaatteessa tällaiseen suhteeseen olisi voinut alkaa jonkun hyvän kaverin tai kämppiksen kanssa, mutta sitten kuitenkin olisi ollut vaikeaa ja varmaan kiusallista tuoda fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteeseen jossa sitä ei ennen ole ollut. Ihan kuin kaverimiehenkään kanssa ei ole mitenkään yksinkertaista yhtäkkiä viedä suhdetta jollekin toiselle tasolle.

Itse heteronaisena haluaisin itselleni miehen, kenen kanssa voisin jakaa arjen, olla lähekkäin, halailla, ja harrastaa seksiä.

En voi naisella korvata tuota miehen kaipuuta.

Niin toki minäkin haluaisin mieluiten suhteen miehen kanssa, mutta valitettavasti olen kokenut miehet pinnallisina ja vaativina enkä halua sellaista elämääni. Jos en voi saada rakkaussuhdetta hyvään mieheen, olen mieluummin järki- tai kumppanuussuhteessa naiseen kuin loppuikääni yksin.

Miehet nyt on sellaisia kun ne on, sille ei voi mitään. Ymmärrän kyllä tuskasi.

Mutta jos sä oikeasti luulet että naiset ei osaa olla pinnallisia tai vaativia, niin mulla on sulle huonoja uutisia...

Miksi niin luulisin? Varmaan osaavat, mutta itse en sellainen ole ja kaltaistani miestä on ollut mahdoton löytää. Tässä kuviossa ei ole pinnallisuutta tai vaativuutta joten tämä käy minulle hyvin ja kumppanini on kokenut samoin. 

Toki voi olla että joskus jompi kumpi löytää hyvän miehen ja rakastuu, mutta kumpikaan ei aktiivisesti etsi ja koska ollaan aika nuoria ja kauniitakin niin olisi vaikea tietää olisiko mies kanssasi vain ulkonäön takia. Ehkä miehen etsiminen tulee kyseeseen joskus vanhoilla päivillä. Siihen asti tämä on hyvä.

"Ollaan nuoria ja kauniitakin". Joka ikinen nainen tällä palstalla osaa kyllä varmasti kertoa olevansa kaunis. Epäilen, että tämä ei pidä paikkaansa, jos katsottaisiin kuvat läpi.

Samapa tuo minulle, ei kiinnosta muiden, varsinkaan miesten mielipiteet ulkonäöstäni koska se on juuri sitä mitä haluan välttää. 

Naisen kanssa seurustelu ja eläminen on yhtä helvettiä, sekä miehille että naisille. Onneksi se aika on takanapäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin kuvitella ihastuvani naiseen ja tiedän oman naistyyppini, mutta silti seksi tuntuisi mahdottomalta. Se olisi enempi sellaista teini-ihastusta, korkeintaan pussailua.

Käsitys lesboseksistä taitaa olla peräisin pornosta vai?

Pitkään yhdessä olleen parin puuduttavan tylsä avioseksi ei vaadi juuri muuta kuin että makaat selällään toinen polvi koukussa että vaimo saa maata päällä grindaamassa siihen.

Mulla ei itse asiassa ole mitään käsitystä lesboseksistä, edes pornosta. En vaan ylipäätään voi kuvitella itseäni alasti toisen naisen kanssa. Sen pitemmälle mielikuvitus ei edes kanna. T. Se sama

Jos seksuaalisuutensa voisi valita kaikki naiset olisivat lesboja. Itse olen bi-nainen tai oikeammin panseksuaali. Naiset ovat mielestäni niin ihania, että pitkään ajattelin, että elämänkumppanikseni valikoituu nainen. (Naiset pussailee parhaiten mielestäni. Ja naisilla on niin suloisen pehmeä iho.) Mutta sitten tapasin mieheni. Ei näitä asioita voi oikein itse valita. Tai kumppanin voi, mutta jos tykkää kaikista sukupuolista, niin kumppaniksi valikoituu sen sukupuolinen kenen kanssa sattuu parhaiten sopimaan luonteet yhteen. 

Onneksi olen biseksuaali. Kyllä törpön miehen jälkeen kiinnostaa enemmän naiset.