Lue keskustelun säännöt.
Oletteko miehiin pettyneet heteronaiset koskaan harkinneet tosissanne kokeilla seurustella naisen kanssa?
31.03.2023 |
Itsellä on käynyt mielessä mutta en tiedä olisko se reilua sitä toista kohtaan koska mun puolelta se jäis kuitenkin vaan ystävyydeksi koska en ole kiinnostunut naisista silleen.
Kommentit (107)
En, koska olen seksuaalisuudeltani "liian" hetero siihen. Olen pari kertaa kokeilunhaluisena henkilönä kyllä harrastanut seksiä naisen kanssa, mutta se ei ollut oma juttu. Kokemukset olivat hyviä ja nautinnollisia, mutta eivät silti minulle sopivia pitkällä tähtäimellä.
Yksi kaveri kokeili seurustella naisen kanssa, kun kyllästyi miehiin. Ovat nyt edelleen 5 vuotta myöhemmin yhdessä. Hän taisi siis löytää todellisen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole enää voimia seurustella kenenkään kanssa.
Mikä ihme harhakuvitelma heteronaisilla on, että suhde naisen kanssa olisi aina seesteinen ja tasa-arvoinen? Eiköhän se riipu ennemminkin ihmisen persoonasta.
Olen seurustellut sekä miesten että naisten kanssa. Tosin olen enemmän naisiin päin. Mutta en voi sanoa, että naisten kanssa olisi ollut parhaimmat suhteet. Sekä miesten että naisten kanssa on ollut hyviä ja huonoja parisuhteita.
Ap lähtee siitä stereotypiasta, että lesbot on miehiin pettyneitä naisia. Ei kai se ihan niin ole? En kyllä ole lesbo enkä miehiin pettynyt, en voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme harhakuvitelma heteronaisilla on, että suhde naisen kanssa olisi aina seesteinen ja tasa-arvoinen? Eiköhän se riipu ennemminkin ihmisen persoonasta.
Olen seurustellut sekä miesten että naisten kanssa. Tosin olen enemmän naisiin päin. Mutta en voi sanoa, että naisten kanssa olisi ollut parhaimmat suhteet. Sekä miesten että naisten kanssa on ollut hyviä ja huonoja parisuhteita.
Miten teillä on esim kotityöt ja metatyöt jaettu? Joutuuko toinen hoitamaan toista kuin lasta niin kuin hetrosuhteissa usein käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen haluaa seurustella naisen kanssa niin hän EI ole hetero!
T. heteronainen
Vierailija kirjoitti:
Ap lähtee siitä stereotypiasta, että lesbot on miehiin pettyneitä naisia. Ei kai se ihan niin ole? En kyllä ole lesbo enkä miehiin pettynyt, en voi tietää.
En ole ap mutta en tulkinnut aloitusta näin. Vaan niin päin että ap kyllä ymmärtää ettei lesbous ole kuvaamasi stereotypia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ehdotusta. Seksuaalista suuntautumista ei noin vain voi vaihtaa, vaikka kuinka ärsyttäisi olla esim. hetero. Monilla suuntautuminen saattaa iän sekä paremman itsetuntemuksen myötä muuttua luonnostaan, mutta se, että päättämällä päättäisi noin vain "ryhtyä" vaikka lesboksi, ei tule toimimaan.
Lesbona en haluaisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka on alkanut deittailla naisia vain siksi, että on pettynyt miehiin. Itse seksuaalinen suuntautuminen ei siinä ole muuttunut, vaan nainen on edelleen hetero. Hän alkaa jossain vaiheessa kyllä tuntea epämukavuutta ja vastenmielisyyttä toisen naisen kanssa olemista kohtaan, mikä alkaa heijastua myös suhteeseemme. Lesbous ei myöskään takaa sitä, että kumppanitarjonta olisi yhtään sen parempaa kuin heteroillakaan. Potentiaalisia kumppaneita on paljon vähemmän ja naisistakin löytyy myrkyllisiä, epätasapainoisia ja ihan vain itselle epäsopivia sellaisia.
Voisin. Hehän pystyvät viehättymään naisista romanttisesti ja seksuaalisesti. Puhe olikin nyt niistä naisista, jotka "vaihtavat" naisiin vain siksi, että ovat pettyneitä miesten kanssa seurusteluun. Siitä huolimatta, etteivät tunne tai ole koskaan tunteneet vetoa naisia kohtaan.
Voisitko seurustella bi-seksuaalin kanssa? Heillähän saattaa olla takanaan parisuhteita vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa, ennen kuin alkaa deittailla samaa sukupuolta olevan kanssa.
No hyi yäk en 😠 oletteko te naisiin pettyneet lesbot ajatelleet olla miesten kanssa? Tai pettyneet homot, kelpaisinko minä? Tai joku noista lesboista? Miten olis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveä ajatus, en kyllä mitenkään voisi vaihtaa naisiin, sori vaan siskot. En alkaisi edes mihinkään yhteisasumisjuttuihin, joita joku tuossa aiemmin mainosti. Olen nuorempana asunut kimppakämpässä naispuolisen kaverin kanssa ja alle vuodessa meni hermot siihen draamailuun.
Vierailija kirjoitti:
En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.
Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)
Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeasti, sillä mitään kunnollista suhdetta en ole miesten kanssa saanut syntymään, vaan todella suuria pettymyksiä olen päässyt kokemaan.
Jotkut naiset ovat minusta viehättäviä, mutta en ole koskaan ihastunut naiseen. Ehken ole antanut vain lupaa itselleni?
Olen päättänyt alkaa katsoa naisia avoimemmin mielin myös seurustelunäkökulmasta.
Miksi pitäisi olla edes naisen kanssa? Ovatko naiset niin heikkoja, etteivät siedä yksinoloa?
Vai rahastako se onkin taas kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.
Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)
Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.
Siis onko teillä jonkinlainen yhteinen sopimus että elätte ikään kuin pariskuntatana mutta ilman romanttista ulottuvuutta? Miten tuohon tilanteeseen päädytään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla edes naisen kanssa? Ovatko naiset niin heikkoja, etteivät siedä yksinoloa?
Vai rahastako se onkin taas kyse?
Miksi pitäisi sietää yksinoloa jos on hyviä vaihtoehtoja sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustella mutta asun naisen kanssa ja jaamme elämän samoin kuin pariskunta, seksi vain puuttuu. Tämä alkaa olla jo aika yleinen ilmiö nuorten naisten keskuudessa, koska hyvän miehen löytäminen on vaikeutunut niin paljon. Mä hoidan seksintarpeen itse, mutta moni varmaan jossain vaiheessa alkaa myös kiinnostua naisista. Seksuaalisuus on aika muttuvaista.
Mulla myös tällainen kuvio. En ole kiinnostunut kumppanistani (nainen) seksuaalisesti eikä hän minusta, mutta seksiä lukuunottamatta tästä kumppanuudesta saa kaikki parisuhteen edut. Nyt ollaan ostamassa yhteistä mökkiä ensi kesänä :)
Mulle on todella iso muutos miten tällaisessa suhteessa tulee ihan eri tavalla hyväksytyksi omana itsenään. Miesten kanssa on aina ollut pelko riittävyydestä ja huoli omasta ulkonäöstä. Nyt riittää kun pitää itsensä puhtaana, siistinä ja perus nättinä. Olo on paljon vapautuneempi ja energiaa riittää kun tuntuu ettei ole minkään jatkuvan arvostelun alla.
Surullista, että sulla on noin huonoja kokemuksia miesten kanssa olemisesta. Minä olen omassa parisuhteessani kokenut aina, että riittää kun pidän itseni puhtaana ja siistinä. Ei ole koskaan tuntunut että olisin minkään arvostelun alla.
Olen hetero, en tunne mitään viehtymystä naisiin.
Pystyn hädin tuskin asumaan viikon jollain lomalla samassa mökissä jonkun naispuoleisen kaverini kanssa. Miehissä on monia vikoja, mutta naiset on aivan pakkomielteisiä ja neuroottisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla edes naisen kanssa? Ovatko naiset niin heikkoja, etteivät siedä yksinoloa?
Vai rahastako se onkin taas kyse?
Mä ainakin siedän hyvinkin, ja olinkin yksin monta vuotta kun en löytänyt ketään kunnollista miestä. Mutta kyllä mä myönnän että monessa asiassa on mukavampi elää suhteessa toiseen ihmiseen kuin yksin. On seuraa, saa uusia näkemyksiä, asioita tulee tehtyä ja eri paikoissa käytyä enemmän kuin yksin. Ja kyllä rahatilanteeseen vaikuttaa myös tosiaan positiivisesti kun elämä tulee halvemmaksi ja yhteisillä rahoilla on varaa asioihin mihin yhden tulot eivät kummallakaan riittäisi. Tässä suhteessa kun ei ole seksiä (ollaan molemmat heteronaisia) niin ei tule riitaa edes seksihalujen eriparisuudesta mikä suhteissa miesten kanssa oli usein tapetilla.
En näe miksi pitäisi olla yksin vain sen takia ettei vaikuttaisi heikolta.
t. Naisen kanssa elävä
Elän selibaatissa. Parikymppisenä olin kerran viehättynyt saman ikäisestä naisesta. Kaikki olivat hulluna häneen, iästä ja sukupuolesta viis. En osaa sanoa, mutta miellyttävä ulkonäkö yhdistettynä suureen persoonaan. Eniveis kun olin 13 ja todella poikamainen sain ensimmäisen poikaystävän. Olen aina ollut miehiin päin... 3 v sitten loppui edellinen suhde niistä kaikista ääliömäisimmän kanssa. Sen jälkeen yksin mutta naiset ei sillä lailla kiinnosta ollenkaan. Tuskin luottaisin naiseen. Jos nyt 50 v ryhtyy lepakoksi niin ei tiedä mistään niitten jutusta mitään ja voisi joutua huijatuksi. Ei sinänsä etteikö miehet huijaa, mut on oppinut tuntemaan ne.