Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kerran ollut kuntouttavassa, täysin terveenä. Laittoivat minut sellaiseen kun aattelivat että jotain vikaa tuossa täytyy olla kun ei töitä löydä, ja on ollut pitkään työtön. Tein sellaista työtä vanhusten parissa että palkka siitä olisi kuulunut saada, mutta en jaksanut vaan töllistellä ja istuskella toimettomana.

Kukaan ei kyllä ahdistellut minua siellä mitenkään. Jokunen papparainen yritti ottaa kädestä kiinni.

Nykyään en enää suostu kuntouttavaan. Ihan peestä koko homma. Ja miksi aloittajankaan kannattaa suostua kuntouttavaan toimintaan. Sanot ettet rupea.

Miksi suostuit silloinkaan? Ei tervettä ihmistä kuntouttavaan kuulu laittaa, oli sitten ollut työttömänä miten pitkään tahansa. Tunne oikeutesi.

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutujia tarkkaillaan ja ap pelkää joutuvansa jollekin mustalle listalle? Miksi?

Tai mitä seurauksia sillä olisi, jos käskisi ukon pitää etäisyyttä?

Kai sitä nyt kerran viikossa kestää kysymyksen voinnista, kuten joku jo sanoikin.

Tätä mäkin mietin, kun aloittaja on kuitenkin itsekin sanonut ettei tuolla oo tarkoituskaan kuntoutua. Eihän arvioinneista tarvitse välittää, jos niillä ei ole mitään merkitystä esim toimeentulon kannalta.

Ite luin ketjusta ekan ja tän vikan sivun ku kiehuu liikaa, tiedän todellakin kyseisen ihmistyypin ja itsekin joudun usein moisten armoille. En ole keksinyt ongelmaan pysyvää ratkaisua, mutta en voi tilanteessa muuta kuin töksäytellä tai kiljua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:

"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."

Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?

Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?

Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kerran ollut kuntouttavassa, täysin terveenä. Laittoivat minut sellaiseen kun aattelivat että jotain vikaa tuossa täytyy olla kun ei töitä löydä, ja on ollut pitkään työtön. Tein sellaista työtä vanhusten parissa että palkka siitä olisi kuulunut saada, mutta en jaksanut vaan töllistellä ja istuskella toimettomana.

Kukaan ei kyllä ahdistellut minua siellä mitenkään. Jokunen papparainen yritti ottaa kädestä kiinni.

Nykyään en enää suostu kuntouttavaan. Ihan peestä koko homma. Ja miksi aloittajankaan kannattaa suostua kuntouttavaan toimintaan. Sanot ettet rupea.

Miksi suostuit silloinkaan? Ei tervettä ihmistä kuntouttavaan kuulu laittaa, oli sitten ollut työttömänä miten pitkään tahansa. Tunne oikeutesi.

Ei kuntouttava työtoiminta ole sama asia kuin kuntoutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?

Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.

Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.

Huoh.

Kyllä, käydään kuntouttavassa työtoiminnassa mutta pidetään itseään yläkerran ihmisenä. Ihan samanlainen asema sinulla ap siellä on kuin sillä juopolla ja se taitaa sinua eniten harmittaa. Jäin miettimään että toit useaan kertaan esille että tarvitset lääkinnällistä kuntoutusta mutta et ole sitä saanut ja siksi olet kuntouttavassa työtoiminnassa. Onko näin että et ole lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa oikeasti vaan vain pitkäaikaistyötön?

Muutoinkin Kaurismäkeläinen alakulo ja rappio ovat aika kulunut aihe palstalla vuosien aikana. Muistan aiemmista ketjuista kaikki vertauskuvasi.

Näillä Kaurismäki -kommenteilla aloittaja vain viljelee ja nostaa, ikään kuin ohimennen, omaa itseään ja erinomaisuuttaan sekä sivistyneisyyttään, onnistumatta kuitenkaan siinä vaan jättää itsestään melko valjun ja onnettomankin kuvan kaikessa itsekeskeisyydessään.

Eri

Name-dropping on tekniikka jossa on paljon ääntä mutta vähän musiikkia.

Osut ihan oikeaan.

Juuri näin.

Namedroppailu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Namedroppailu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Kiteytit aivan erinomaisesti, mikä näissä ihmisissä on vikana. En ole tuota noin selvästi nähnytkään aikaisemmin, kiitos että sait minut oivaltamaan.

Kyse on nimenomaan tuosta, että he eivät näe sinua sinuna itsenäsi, vaan olet vain väline. Oli kyse sitten mistä hyvänsä heidän tarpeestaan, olettaisin että näillä energiaiilimadoilla ei ole kaikilla samat tarpeet. Ainakin oletan että kuntouttavan juopon ja yhden minua väkisin halailevan ventovieraan mummon tarpeet ovat erit. (Kuten sanottu, olen juoppo-ja mummomagneetti; eräskin lähelläni asuva vieras mummo alkoi halata minua aina, kun tuli vastaan. En tiedä edes sen nimeä, eikä sekään minun. Hän kerran pysähtyi juttelemaan kun näki minut koiran kanssa lenkillä, kertoi että kävelemme usein hänen ikkunansa ali ja sen jälkeen se on aina rynnännyt halaamaan. Tuolle on sitten vaikea tehdä mitään, kun on kasvatettu vanhojen ihmisten kunnioitukseen.)

Milläköhän perusteella nämä välineellistäjät valitsevat "uhrinsa"? Selvästikään sitä toista ihmistä ei nähdä sinä, mitä tämä on, eikä valita sen perusteella. Esim. tuo kuntouttavan juoppo ei kiusaa päävetäjää tai paria muuta naista, jotka ovat siellä samaan aikaan, vain minua ja sitä tomeraksi naiseksi ristimäänsä vetäjää.

Kuten palstaraatikin jo totesi, minä olen ikävä ihminen, joten aika harhainen saa olla, jos kuvittelee minun olevan myötätuntoinen ja kuunteleva korva. Tomera nainen toki on, viran puolesta.

Mietin myös, että selvästikään kaikki ihmiset eivät kohtaa näitä iilimatoja koskaan, ja siksi eivät ymmärrä yhtään, mistä puhun. Osa sitten taas selvästi tunnistaa ilmiön, eli on itse ollut kohteena. Eli osa ei valikoidu kohteeksi kohtaan, osa taas toistuvasti. Miksi?

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Kiteytit aivan erinomaisesti, mikä näissä ihmisissä on vikana. En ole tuota noin selvästi nähnytkään aikaisemmin, kiitos että sait minut oivaltamaan.

Kyse on nimenomaan tuosta, että he eivät näe sinua sinuna itsenäsi, vaan olet vain väline. Oli kyse sitten mistä hyvänsä heidän tarpeestaan, olettaisin että näillä energiaiilimadoilla ei ole kaikilla samat tarpeet. Ainakin oletan että kuntouttavan juopon ja yhden minua väkisin halailevan ventovieraan mummon tarpeet ovat erit. (Kuten sanottu, olen juoppo-ja mummomagneetti; eräskin lähelläni asuva vieras mummo alkoi halata minua aina, kun tuli vastaan. En tiedä edes sen nimeä, eikä sekään minun. Hän kerran pysähtyi juttelemaan kun näki minut koiran kanssa lenkillä, kertoi että kävelemme usein hänen ikkunansa ali ja sen jälkeen se on aina rynnännyt halaamaan. Tuolle on sitten vaikea tehdä mitään, kun on kasvatettu vanhojen ihmisten kunnioitukseen.)

Milläköhän perusteella nämä välineellistäjät valitsevat "uhrinsa"? Selvästikään sitä toista ihmistä ei nähdä sinä, mitä tämä on, eikä valita sen perusteella. Esim. tuo kuntouttavan juoppo ei kiusaa päävetäjää tai paria muuta naista, jotka ovat siellä samaan aikaan, vain minua ja sitä tomeraksi naiseksi ristimäänsä vetäjää.

Kuten palstaraatikin jo totesi, minä olen ikävä ihminen, joten aika harhainen saa olla, jos kuvittelee minun olevan myötätuntoinen ja kuunteleva korva. Tomera nainen toki on, viran puolesta.

Mietin myös, että selvästikään kaikki ihmiset eivät kohtaa näitä iilimatoja koskaan, ja siksi eivät ymmärrä yhtään, mistä puhun. Osa sitten taas selvästi tunnistaa ilmiön, eli on itse ollut kohteena. Eli osa ei valikoidu kohteeksi kohtaan, osa taas toistuvasti. Miksi?

-ap-

Mä jo mietinkin että missä kohtaa ketjua aloitat keskustelemaan itsesi kanssa. Onko montakin välilehteä auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:

"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."

Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?

Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?

Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.

Joku muukin tunnistaa ap.n :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltinnäköisenä tyttönä ymmärrän tuon täysin.

Valtettavaa sanoa, mutta toimintakykyäni heikentävä sairauteni ei näy muille ulospäin ja olen sitten kai niin helpostilähestyttävän oloinen että vedän 'ihmettelijöitä' puoleeni.

Kolme kuntouttavaa jaksoa olen käynyt läpi ja jokaisessa (eri paikoissa) päätynyt ennemmin tai myöhemmin ....miten sen nyt muotoilisi korrektisti... neuroepätyypillisten kanssakuntoutujien avustajaksi. En saa itse mitään tehtyä kun yhtä pitää neuvoa kahvin keittämisessä ja uunin käyttämisessä, toiselle etsiä ohjaajien puhelinnumeroita ja yhdelle opettaa suomenkieltä.

Olen kai vaan niin mukamasluonteva kun en osaa kieltäytyä auttamasta asioissa jotka eivät itselleni kuuluisi tippaakaan ja oikeat palkkaa saavat ohjaajat juovatkin mieluiten toimistossaan kahvia ja palaveeraavat kun minä perehdyttelen ja vahdin työkalujen käyttöä - vaikka olen itse siinä pisteessä (ja aika kipumömmöissä kokoajan) etten erota about vasaraa ja puhelinta toisistaan.

Olen niin väsynyt ja ahdistunut ja turhautunut. Eritoten itseeni ja siihen että taas jälleen kerran toimin kynnysmattona saamatta muuta kuin haisevan 9e/pv.

Aaaargh ohjaajat, tehkää työnne!"

Aina kun joku kääntyy puoleesi pyytäen neuvoa missä tahansa asiassa, sanot : Kysy ohjaajalta! Ohjaajat on palkattu sitä varten.

Ainakin meidän ryhmässä ne ohjaajat kannustavat kysymään toisilta. Nyt vasta muistan, että tomera nainen itse asiassa varmaan edesauttoi tämän tilanteen syntymistä, kun se oli juopolle sanonut, että odotetaan kun Ritva tulee paikalle, siinä on ihminen joka tietää tämän asian. Selitti sitä minulle tyytyväisenä, että sanoin juopolle, että sinä kyllä tiedät. (Oli yksi "ongelma", mikä sivusi vanhaa ammattiani, käytännössä täysin normaalijärjellä ratkaistava asia).

Tomera ilmeisesti kuvitteli, että tuollainen on jotenkin kannustavaa ja egobuustia, kun osaamiseni noteerataan. Kuitenkin se tuntuu lähinnä vittuilulta, olen tuolla kuntouttavassa siksi, että olen liian sairas tehdäkseni työtä, jota rakastin, joten en varsinaisesti kaipaa sitä, että asiaa hierotaan naamaani. Ja muutenkin aikuinen ihminen nyt muutenkin tietää yleensä ammattitaitonsa ilman, että joku teennäisesti silittää päätä siihen liittyen.

Niin ja sikäli kun et tiennyt, kuntouttavassa pitää myös osallistua siivoamiseen jne, koska me syrjäytyneet raukathan emme osaa edes siivota, emmekä varsinkaan siivoa kotonamme. Tämä kaikki on sitä meidän osallistamista ja kuntoutusta.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kuntouttava, jossa käyn masennuksen vuoksi on ihana paikka ja jossa saa olla rauhassa.

Muut kuntoutujat ovat kaikki omissa oloissaan ja jutellaan ihan niitä näitä välillä, mutta kukaan ei kysele henk. kohtaisia, tai ole liikaa äänessä.

Omalla kohdallani tämä on piristänyt, eli joskus kuntouttava voi olla myös positiivinen kokemus.

Kyllä tuo minullekin on siinä mielessä hyvä kokemus, että pidän niistä käsitöistä, mitä teemme, ja siinä voin oppia uutta. Sen takia tahtoisinkin ratkaista tämän ongelman, että voin jatkaa. Eihän minun muuten tarvitsisi kuin hakea lääkäriltä todistus että en voi käydä siellä enää.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lue kirja idiootit ympärilläni

Minä en ikinä luottaisi kirjaan joka on kirjoitettu pelkästään kuvailemaan toisten ihmisten idiotismia.

Varmaan kannattaisi tutustua kirjaan, ennen kuin huutelee mielipiteitään. Kirjassa ei haukuta ihmisiä idiooteiksi, vaan sille on valittu tuollainen provosoiva nimi.

Ei ihme että työelämässä on niin paljon pahoinvoivia ihmisiä jos tuollaisesta kirjasta otetaan malliesimerkkiä kuinka työpaikoilla muita kohdellaan. Ja muussakin elämässä.

se kirja opettaa miten tullaan toimeen itselle vieraan persoonallisuustyypin kanssa - ja auttaa näkemään oman persoonallisuustyypin ongelmakohdat. kannattaa tosiaan lukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Kiteytit aivan erinomaisesti, mikä näissä ihmisissä on vikana. En ole tuota noin selvästi nähnytkään aikaisemmin, kiitos että sait minut oivaltamaan.

Kyse on nimenomaan tuosta, että he eivät näe sinua sinuna itsenäsi, vaan olet vain väline. Oli kyse sitten mistä hyvänsä heidän tarpeestaan, olettaisin että näillä energiaiilimadoilla ei ole kaikilla samat tarpeet. Ainakin oletan että kuntouttavan juopon ja yhden minua väkisin halailevan ventovieraan mummon tarpeet ovat erit. (Kuten sanottu, olen juoppo-ja mummomagneetti; eräskin lähelläni asuva vieras mummo alkoi halata minua aina, kun tuli vastaan. En tiedä edes sen nimeä, eikä sekään minun. Hän kerran pysähtyi juttelemaan kun näki minut koiran kanssa lenkillä, kertoi että kävelemme usein hänen ikkunansa ali ja sen jälkeen se on aina rynnännyt halaamaan. Tuolle on sitten vaikea tehdä mitään, kun on kasvatettu vanhojen ihmisten kunnioitukseen.)

Milläköhän perusteella nämä välineellistäjät valitsevat "uhrinsa"? Selvästikään sitä toista ihmistä ei nähdä sinä, mitä tämä on, eikä valita sen perusteella. Esim. tuo kuntouttavan juoppo ei kiusaa päävetäjää tai paria muuta naista, jotka ovat siellä samaan aikaan, vain minua ja sitä tomeraksi naiseksi ristimäänsä vetäjää.

Kuten palstaraatikin jo totesi, minä olen ikävä ihminen, joten aika harhainen saa olla, jos kuvittelee minun olevan myötätuntoinen ja kuunteleva korva. Tomera nainen toki on, viran puolesta.

Mietin myös, että selvästikään kaikki ihmiset eivät kohtaa näitä iilimatoja koskaan, ja siksi eivät ymmärrä yhtään, mistä puhun. Osa sitten taas selvästi tunnistaa ilmiön, eli on itse ollut kohteena. Eli osa ei valikoidu kohteeksi kohtaan, osa taas toistuvasti. Miksi?

-ap-

Kiva että sain jotenkin sanoitettua kokemusta, niin että samaistuit. Itse pohdin aikani, että miten tuota oikein selittää sellaiselle, joka ei ole sitä koskaan kokenut. Mutta itsekkyys ja toisen välineellistämien siinä on ytimessä.

Ei mitään hajua millä nämä iilimadot valitsevat uhrinsa. Välillä tuntuu, että eivät juuri edes valitse, vaan kunhan saavat jonkun fiksaation johonkin ja uhri on siinä. Kiltit tottakai valikoituu, ja ehkä sellaiset "normaalin" kirjossa olevat. Siis ihmiset jotka sanoo toisille huomenta, on läsnä tilanteessa yms. Näiltä iilimatojen on edes mahdollista lypsää energiaa pois, toisin kuin jos on selkeästi poissaoleva henkilö, joka ei reagoi ulkomaailmaan normaalilla tasolla.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:

"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."

Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?

Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?

Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.

Niin, kyseessähän taitaa olla heikkolahjaisuusprovoilija: kyseinen tyyppihän suolsi tänne pastalle heikkolahjaisuusaiheisia aloituksia oikein enemmälti, joissa kirjoitti täydellistä suomea ja väitti kuitenkin olevansa heikkolahjainen. En tiedä, onko näitä ollut nykyisin, kun olen itse palstaillut huomattavasti vähemmän. Kehuja taitaa olla vailla ja näin niitä sitten saa.

Kuulehan sinä tyhmä ap:n ylimielisyydestä jankuttava loukkaantuja. Taidat itsekin olla kuntouttavassa, ja viesteistäsi päätellen juuri sitä tyyppiä, joka jumiutuu pysyvästi jankuttamaan yhtä asiaa eikä pysty siirtymään eteenpäin vaikka tunnit ja vuodet kuluu - suomeksi siis rasittava tyyppi.

Asia, jonka ymmärtämiseksi olet liian tyhmä: AP:N NIMENOMAINEN TARKOITUS OLI OLLA EPÄMIELLYTTÄVÄ, JOTTA PÄÄSISI EI-TOIVOTUSTA KAVERIKANDIDAATISTA EROON.

Siinä sulle rautalangasta, nyt voit lopettaa tuon älyvapaan loukkaantumisen ja jankuttamisen. Moikka ja tervemenoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala, siis hyi hyi hyi! Olen ihan äärimmäinen introvertti, en voi sietää sitä, kun joku heittäytyy liian tuttavalliseksi. Alkaa hermoja kiristää ihan kunnolla, jos joudun olemaan ihmisten kanssa liian pitkään tekemisissä. Kun olin aspa töissä tarvitsin sen pari päivää, ilman yhtään ihmistä missään lähellä ja hiljaisuutta siitä palautumiseen. Inhoan tuommoisia iilimatoihmisiä, jotka liimaantuu iholle yyyh.

Sama. Minulla on poikkeuksellisen suuri henkilökohtainen reviiri, olen luonteeltani pidättyväinen ja viileän etäinen. En välitä ihmisistä, vaan asioista.

Valitettavasti minulla on ilmeisesti mopsin naama, koska joka helvetin ikinen mummo, juoppo jne tahtoo adoptoida minut. Ihan kuten ap:llakin. Kaikenlaiset kauhistuttavan rasittavat ihmiset tahtovat olla ystävällisiä ja tuttavallisia.

En edes jumalauta hymyile juuri koskaan, joten en tajua mistä ne voivat saada päähänsä, että minua kannattaisi lähestyä?

Noin muuten mietin, että mahtaako ap panna vähän omiaan vai onko kuntouttava oikeasti tuollaista kyttäämistä? Jos kyllä, tuollainen aikaansaa enemmän opittua avuttomuutta kuin kuntoutumista.

On se. Itse olin kerran sellaisessa kuntouttavan ryhmässä, jossa kiellettyä oli mm. kiroilu ja puhelimen pitäminen pöydällä. Oikeasti ohjaaja huomautti aina, jos joku lipsautti ruman sanan ja sitten piti pyytää anteeksi. Samoin jos joku nosti puhelimensa pöydälle, esim. joku mies istumaan käydessään refleksinomaisesti otti puhelimen taskusta ja nosti pöydälle, kuten niillä on tapana koska puhelin istuessa painaa taskussa. Soo-soo. Puhelimen käyttö ryhmän aikana oli myös ehdottomasti kiellettyä.

Jos oli vaikka paha migreeni edellisenä iltana, ei riittänyt että laittoi silloin illalla viestin, että en pääse huomenna. Ei, vaan piti seuraavana aamuna SOITTAA,  että ei, en pääse tänään, koska migreenini jatkuu minkä jo eilen tiesin. Tärkeintä oli se soittaminen, kai ne äänestä uskoi kuulevansa valehteleeko toinen.

Itse en koskaan myöhästynyt, mutta kerran yksi nainen myöhästyi, koska sen koiralla oli ripuli. "Koiran ulkoilutus ei ole hyväksyttävä myöhästymisen peruste." Olisiko siis pitänyt syyllistyä eläinsuojelurikokseen ja pakottaa koira paskantamaan sisälle?

Niin joo, ja siinä ryhmässä oli myös kiellettyä syödä omia eväitä! Siellä syötiin yhdessä yhdessä kokattu ateria, mitään omaa ei saanut olla mukana. Se olisi kuulemma ollut eriarvoistavaa, kun kaikilla ei ole varaa yhtä hyviin eväisiin.

Mutta joo, aika huumorilla noihin saa suhtautua.

Sitten kun pääsee kuntouttavaan johonkin työpaikalle, vaikkapa vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikköön, vasta hauskaksi käy. Se on jännä, mihin kaikkeen työttömyys ihmisen pätevöittääkään, ainakin hoitoalalla. Voit päätyä jopa nostamaan yksinäsi sängystä pyörätuoliin ylipainoista mummelia, jonka toinen jalka on amputoitu. Vaikka tarkoitus oli vain tiskata ja ruokaa jaella, hoitsuilla on kova hinku vaarantaa potilas- ja työturvallisuus nakittamalla sinulle mitä vaan ikinä keksivät.

Täällä kerrottujen esimerkkien perusteella suurin osa kuntouttavasta on lainvastaista ja toiminta pysyy pystyssä ainoastaan, koska osallistujilla ei ole osaamista, jaksamista eikä resursseja itse tehdä kanteluita sattuneista laittomuuksista.

Älkää suostuko kuntouttavaan! Jos pystyy mihin tahansa työtä muistuttavaan toimintaan kuntouttavan nimellä, on kykenevä myös oikeaan työhön ja työnhakuun, eikä silloin kuulu kuntouttavan piiriin!

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan sinä tyhmä ap:n ylimielisyydestä jankuttava loukkaantuja. Taidat itsekin olla kuntouttavassa, ja viesteistäsi päätellen juuri sitä tyyppiä, joka jumiutuu pysyvästi jankuttamaan yhtä asiaa eikä pysty siirtymään eteenpäin vaikka tunnit ja vuodet kuluu - suomeksi siis rasittava tyyppi.

Asia, jonka ymmärtämiseksi olet liian tyhmä: AP:N NIMENOMAINEN TARKOITUS OLI OLLA EPÄMIELLYTTÄVÄ, JOTTA PÄÄSISI EI-TOIVOTUSTA KAVERIKANDIDAATISTA EROON.

Siinä sulle rautalangasta, nyt voit lopettaa tuon älyvapaan loukkaantumisen ja jankuttamisen. Moikka ja tervemenoa!

Hermostuttaako? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi kyse on tuon tyypin ominaisesta käyttäytymisestä, jos hänellä on vastaavia ongelmia myös ohjaajien kanssa. Siinä mielessä olet vain yksi käytöksen kohteista, etkä varsinaisesti yksittäinen maalitaulu. 

Olisiko sinun mahdollista puhua tuosta ohjaajille, että et ainakaan joutuisi suoraan tekemään hänen kanssaan hommia? Vaikuttaa siltä, että tyypin käytös on yleisemmin tiedossa, niin se ei välttämättä olisi liian suuri ongelma. Olisiko jopa mahdollista valita päivät sen mukaan, että sinä menet päivänä, jolloin hän ei ole siellä? Jos siis käyt vain kerran viikossa.

Mies käy joka päivä, koska ilmeisesti viihtyy.

Periaatteessa me teemme töitä eri osastoilla. Miehet puutyöverstaalla, naiset käsityöpuolella. (Toki kaikki saisi tehdä kaikkea jos tahtoo, mutta näin jengi vapaasta tahdostaan jakautuu.) Muita miehiä ei juuri edes näe, mitä nyt sen verran että lompsivat tupakalle käsityöpuolen läpi tai keittiöön syömään. Eikä tämä varmaan sen useammin siitä läpi kulje, mutta jää aina juttelemaan -molempiin suuntiin.

Luulen, että minun on parasta varovasti ohjaajien kanssa tästä puhua. Varovasti siksi, että ne eivät innostu tekemään tästä istutaan yhdessä pöydän ääreen selvittämään asia -spektaakkelia. Minä kärsisin siitä suunnattomasti, juoppo nauttisi.

Hän nimittäin toisella tapaamiskerralla tuli kertomaan minulle, "sä asut mäen päällä ja mä alla" (oli katsonut, missä jäin bussista pois ja mihin lähdin kävelemään) ja "huomasin sut kyllä bussipysäkillä kun viimeksi lähdit kotiin, mutta näytit siltä että halusit olla omissa oloissasi niin ajattelin, että en tule juttelemaan". Selvästi hyvin tyytyväisenä itseensä, kun hän oli niin hienotunteinen. Kaikki tuontapaisia ihmisiä ennen tavanneet tietävät, millaisia red flageja tuollaiset lausahdukset ovat.

 Aloin varotoimenpiteenä kulkea pyörällä... Aika raikasta on ollut, mutta sopii ainakin kiittää juoppoa siitä, että saan liikuntaa ja raitista ilmaa.

ap

Miehet verstaalla ja naiset käsityöpuolella...jäin miettimään, onko kyseessä jokin sosiaalinen normi. Että jos ei noudattaisi tätä jakoa, katottais kieroon ja juoruttaisiin. Itselleni olis vaikea mennä käsityöpuolelle kun en tiedä olisko siellä mitään mitä osaisin tehdä. En osaa ommella, kutoa, kokata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:

"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."

Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?

Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?

Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.

Minä olen käynyt tällä palstalla pitkään ja viihdyn liiankin paljon, mutta tuollaisia aloituksia en ole ennen nähnyt. Sen sijaan vähän väliä törmään kommentoijaan, joka kertoo tuntevansa kirjoittajan ja kutsuu tätä satutädiksi. Jos on käynyt peruskoulun kunnolla läpi, osaa kyllä kirjoittaa hyvää yleiskieltä ja meitä on täällä paljon. Tietyt tyypit kyllä erottaa toisista samojen kirjoitusvirheiden tai sanojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että kovin töykeäksi en voi ruveta. Meidän käytöstämme nimittäin seurataan kaiken aikaa, koska seurataan työelämätaitojemme kehitystä. Parin kuukauden välein on palautekeskustelu jossa sitten annetaan arvosana mm. omalle käytökselle.

Mutta mitä tuollaisille ihmisille voi tehdä? Jos minä olen käyttäytynyt koko ajan kuin teitittelyväleissä ollessa, poislukien teitittely, ja toinen vaan on sinutteluläheisyydessä?

Paikkaa en haluaisi vaihtaa, koska tuolla pääsee tekemään järjellisiä juttuja ja muu porukkaa on miellyttävää.

ap

Arvosana omalle käytökselle? Mitä vattua, luuletko sinä aikuinen nainen olevasi kenen kään talutusnuorassa ja velvollinen muokkaamaan olemistasi jonkun numeron saadaksesi. Tämä on trolli tai olet päästäsi todella sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.

Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.

Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.

Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.

Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.

Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.

Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.

Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:

"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."

Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?

Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?

Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.

Minä olen käynyt tällä palstalla pitkään ja viihdyn liiankin paljon, mutta tuollaisia aloituksia en ole ennen nähnyt. Sen sijaan vähän väliä törmään kommentoijaan, joka kertoo tuntevansa kirjoittajan ja kutsuu tätä satutädiksi. Jos on käynyt peruskoulun kunnolla läpi, osaa kyllä kirjoittaa hyvää yleiskieltä ja meitä on täällä paljon. Tietyt tyypit kyllä erottaa toisista samojen kirjoitusvirheiden tai sanojen perusteella.

Hups höps ap. Ei leikitä piilosta.