Lue keskustelun säännöt.
Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?
31.03.2023 |
Kuten otsikko antaa ymmärtää, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen yrittänyt suhtautua siihen kuten työssäkäyntiin, eli pidän ihmisiin sellaiset kohteliaat ja ystävälliset, mutta kuitenkin tietyllä etäisyydellä olevat välit.
Valitettavasti siellä on yksi miespuolinen kuntoutuja, joka ei ihan ymmärrä. Hän on kovin juttelevainen kaikille, häärii koko ajan yhden naispuolisen ohjaajan ympärillä, pukkaa tätä nyrkillä käsivarteen korostaakseen vitsejään ym.
Minut, uuden kuntoutujan, hän kuntoutujaseniori on päättänyt ottaa siipiensä suojaan. Varsinkin kun kävi ilmi, että olemme olleet joskus samalla työnantajalla (toki eri aikoina). Tämähän on varsinaista aseveljeyttä, joten alvariinsa täytyy käydä kysymyssä mitä mieltä minä olen ja miten voin.
Erityisen kiusallista on, että jos olen käynyt välillä lepäämässä ohjaajan toimiston sohvalla, tämä tulee aina jälkeenpäin kysymään, että "joko sun huono olo meni ohi?" Minusta tuossa kohtaa olisi tahdikasta teeskennellä, että mitään ei tapahtunut, en nimittäin erityisesti nauti siitä, että joudun koko ajan viestimään heikkoutta muille ja menemään lepäämään.
Ja jos käyn vaikka pihalla tai olen keittiötä siivoamassa ja taas tulen näkyviin, tämä huolestuneena kyselemään, että onko sulla taas huono olo?
Toistaiseksi olen vastannut etäisen kohteliaasti siihen, mitä kysytään, mutta en tiedä miten pitkään voin sietää tuota. Kukaan muu ei kysele mitään, koska ymmärtävät että en tahdo huomiota sille, että olen sairas.
Saattaa toki olla, että ylireagoinkin, mutta minulla on todella huonoja kokemuksia tuon miehen kaltaisista ihmisistä. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku random sekakäyttäjä koirapuistossa päättää ruveta yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, vaikka minä olen osoittanut pelkkää etäistä peruskohteliaisuutta. Olen jonkinlainen pulsu-, mummo- ja juoppomagneetti. Erityisen hankalaa on, jos sellainen ihminen sitten asuu lähelläsi, kuten tuokin mies. Luojan kiitos en joudu kulkemaan bussilla, yhteiset bussimatkat olisivat jo yhtä helvettiä.
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan! Silloin on voinut itse päättää, koska päästää ihmiset lähemmäksi vai pitääkö ne aina käsivarren mitan päässä. Minusta on luonnotonta, että ihminen jonka kanssa olen sattunut olemaan nelisen kertaa samassa kuntouttavassa käyttäytyy kuin tuntisimme toisemme hyvinkin ja olisimme ihan ystäviä.
Kommentit (165)
Niin ymmärrän sun ahdistuksen. Olin kerran kaupungin puistotöissä työllistämistuella kymmeniä vuosia sitten. Samaan aikaan siellä oli vähän itseäni vanhempi nainen ja edelleen joka ikinen kerta kun kaupassa häneen törmään, tämä oikein rientää kysymään mitä minulle kuuluu ym. Ei olla ystäviä ei edes tuttavia kun ei pariin kymmeneen vuoteen edes nähty. Hän on yksinkertainen, mutta hemmetin sosiaalinen ja minä introvertti. Kiehun raivosta kun hän kulkee perässä ja kyselee. En vastaa, en ole huomaavinani mutta hän vaan jatkaa. En osaa neuvoa mitä tehdä/sanoa mutta sympatiat sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Sinä kuulostat kyllä oikeasti aika lailla triggeröityneeltä. :D Niin ja kannattaa huomioida, että tähän topaan kommentoivat muutkin kuin aloittaja ja sinä.
Ihminen näkee toisessa sen mitä löytää itsestään.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minä olisin triggeröitynyt, vaan sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala, siis hyi hyi hyi! Olen ihan äärimmäinen introvertti, en voi sietää sitä, kun joku heittäytyy liian tuttavalliseksi. Alkaa hermoja kiristää ihan kunnolla, jos joudun olemaan ihmisten kanssa liian pitkään tekemisissä. Kun olin aspa töissä tarvitsin sen pari päivää, ilman yhtään ihmistä missään lähellä ja hiljaisuutta siitä palautumiseen. Inhoan tuommoisia iilimatoihmisiä, jotka liimaantuu iholle yyyh.
Sama. Minulla on poikkeuksellisen suuri henkilökohtainen reviiri, olen luonteeltani pidättyväinen ja viileän etäinen. En välitä ihmisistä, vaan asioista.
Valitettavasti minulla on ilmeisesti mopsin naama, koska joka helvetin ikinen mummo, juoppo jne tahtoo adoptoida minut. Ihan kuten ap:llakin. Kaikenlaiset kauhistuttavan rasittavat ihmiset tahtovat olla ystävällisiä ja tuttavallisia.
En edes jumalauta hymyile juuri koskaan, joten en tajua mistä ne voivat saada päähänsä, että minua kannattaisi lähestyä?
Noin muuten mietin, että mahtaako ap panna vähän omiaan vai onko kuntouttava oikeasti tuollaista kyttäämistä? Jos kyllä, tuollainen aikaansaa enemmän opittua avuttomuutta kuin kuntoutumista.
On se. Itse olin kerran sellaisessa kuntouttavan ryhmässä, jossa kiellettyä oli mm. kiroilu ja puhelimen pitäminen pöydällä. Oikeasti ohjaaja huomautti aina, jos joku lipsautti ruman sanan ja sitten piti pyytää anteeksi. Samoin jos joku nosti puhelimensa pöydälle, esim. joku mies istumaan käydessään refleksinomaisesti otti puhelimen taskusta ja nosti pöydälle, kuten niillä on tapana koska puhelin istuessa painaa taskussa. Soo-soo. Puhelimen käyttö ryhmän aikana oli myös ehdottomasti kiellettyä.
Jos oli vaikka paha migreeni edellisenä iltana, ei riittänyt että laittoi silloin illalla viestin, että en pääse huomenna. Ei, vaan piti seuraavana aamuna SOITTAA, että ei, en pääse tänään, koska migreenini jatkuu minkä jo eilen tiesin. Tärkeintä oli se soittaminen, kai ne äänestä uskoi kuulevansa valehteleeko toinen.
Itse en koskaan myöhästynyt, mutta kerran yksi nainen myöhästyi, koska sen koiralla oli ripuli. "Koiran ulkoilutus ei ole hyväksyttävä myöhästymisen peruste." Olisiko siis pitänyt syyllistyä eläinsuojelurikokseen ja pakottaa koira paskantamaan sisälle?
Niin joo, ja siinä ryhmässä oli myös kiellettyä syödä omia eväitä! Siellä syötiin yhdessä yhdessä kokattu ateria, mitään omaa ei saanut olla mukana. Se olisi kuulemma ollut eriarvoistavaa, kun kaikilla ei ole varaa yhtä hyviin eväisiin.
Mutta joo, aika huumorilla noihin saa suhtautua.
Sitten kun pääsee kuntouttavaan johonkin työpaikalle, vaikkapa vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikköön, vasta hauskaksi käy. Se on jännä, mihin kaikkeen työttömyys ihmisen pätevöittääkään, ainakin hoitoalalla. Voit päätyä jopa nostamaan yksinäsi sängystä pyörätuoliin ylipainoista mummelia, jonka toinen jalka on amputoitu. Vaikka tarkoitus oli vain tiskata ja ruokaa jaella, hoitsuilla on kova hinku vaarantaa potilas- ja työturvallisuus nakittamalla sinulle mitä vaan ikinä keksivät.
Onko se siis esikoulu? En sietäisi tuollaista päivääkään. Kukaan ei tule mulle, aikuiselle ihmiselle huomauttelemaan puhelimen käytöstä tai lemmikin hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Sinä kuulostat kyllä oikeasti aika lailla triggeröityneeltä. :D Niin ja kannattaa huomioida, että tähän topaan kommentoivat muutkin kuin aloittaja ja sinä.
Ihminen näkee toisessa sen mitä löytää itsestään.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minä olisin triggeröitynyt, vaan sinä olet.
= Peruspsykoliaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Sinä kuulostat kyllä oikeasti aika lailla triggeröityneeltä. :D Niin ja kannattaa huomioida, että tähän topaan kommentoivat muutkin kuin aloittaja ja sinä.
Ihminen näkee toisessa sen mitä löytää itsestään.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minä olisin triggeröitynyt, vaan sinä olet.
Tämä
Tarkennan:
"Ihminen näkee toisessa VAIN sen mitä löytää itsestään."
Muuta ihminen ei voi nähdä toisesta. Psykan perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Oletko koskaan kuullut ironiasta?
Tämä on muuten varmaan vauviksen ainoa ketju, jossa aloittajaa on haukuttu näinkin vähän.
Ironiaa EI OLE se, että kerotaan toiselle ihmiselle:
"katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa."
Juuri näin. Tämä ei ole ironiaa vaan ilkeitä tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Kyllä, käydään kuntouttavassa työtoiminnassa mutta pidetään itseään yläkerran ihmisenä. Ihan samanlainen asema sinulla ap siellä on kuin sillä juopolla ja se taitaa sinua eniten harmittaa. Jäin miettimään että toit useaan kertaan esille että tarvitset lääkinnällistä kuntoutusta mutta et ole sitä saanut ja siksi olet kuntouttavassa työtoiminnassa. Onko näin että et ole lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa oikeasti vaan vain pitkäaikaistyötön?
Muutoinkin Kaurismäkeläinen alakulo ja rappio ovat aika kulunut aihe palstalla vuosien aikana. Muistan aiemmista ketjuista kaikki vertauskuvasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisit, jos vetäisit äijjälle kunnon raget? Suuttuisit kunnolla? Noi miehet nimittäin laskee sen varaan, että kiltit naiset ei suutu. Ne on myös sosiaalisesti älykkäitä ja herkkävaistoisia, ei ne mee sellaisten naisten kimppuun, jotka käy takaisin. Eli tajuavat mitä tekevät.
Mitä ohjaajat vois tehdä? Raportoida jonnekin, ja sun tuet menee? Jos et kerrran oo kuntoutumassa oikeesti työkykyiseksi...?
Minä nimenomaan pelkään sitä, että sokka lähtee irti. Minä en ole mikään erityisen kiltti ihminen, pohjimmiltani, ja saan toisinaan aivan hirvittäviä raivonpuuskia. Pahinta siinä on, että supervoimani on tietää, mikä on ihmisten heikoin kohta, ja iskeä siihen armottomasti, ilmeettömällä monotonisella äänellä. Ihmiset pelästyvät hirveästi noita tasaisella äänellä ladeltuja kauheuksia, pelkään sitä itsekin ja yritän siksi välttää kaikin keinoin. Huutaminen ja esineiden heittely ei ole mitään siihen verrattuna.
Ei sen muuten niin väliä olisikaan, mutta onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaisia jälkipuinteja ihmiset haluavat käydä tuollaisen jälkeen? No, parhaimmissa tapauksissa tuollaisella berserkkiraivolla saa sen ihmisen häädettyä lopullisesti, kerralla. Mutta jos tilanne on sellainen, että sen kanssa on pakko vielä vuorovaikuttaa -voi elämä sitä diskuteeraamista. Varsinkin jos lähimailla on joku sosiaalialan tyyppi. Niillä on kauhea tarve saada asiat puhuttua selviksi, vaikka minun puoleltani tuollaisen jälkeen ei ole enää mitään puhuttavaa.
Huoh, toivottavasti kukaan tuttu ei lue tätä ketjua ja tunnista. Kuulostan viesti viestiltä kajahtaneemmalta. Mutta olen kuitenkin saanut paljon hyviä vinkkejä ja tämäkin viesti oli hyödyllinen muistuttaja siitä, että en saa päästää tilannetta siihen pisteeseen, että kuppini menee nurin.
-ap-
Kuulostaa hienolta taidolta. Voisko tota annostella niin, että et anna täyslaidallista kettuilua kerralla, vaan sopivan määrän vaan, että vähän ottaa etäisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Oletko koskaan kuullut ironiasta?
Tämä on muuten varmaan vauviksen ainoa ketju, jossa aloittajaa on haukuttu näinkin vähän.
Ironiaa EI OLE se, että kerotaan toiselle ihmiselle:
"katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa."
Juuri näin. Tämä ei ole ironiaa vaan ilkeitä tekoja.
Tämä. Oikeuttiko tähän ilkeään tekoon kysymys "kuinka voit"?
Ei oikeuttanut.
---
Kumpi näistä on pahempi:
A) aloittaja ilkeän tekonsa kanssa vai
B) kuinka voit -kysyjä
---
Uskallan vastata kaikkien puolesta, että A) on ilkeämpi kuin tämä kerran viikossa voinnin kysyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tekstiäsi on miellyttävä lukea ja olisit varmasti hyvä kirjoittamaan vangitsevia tekstejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisit, jos vetäisit äijjälle kunnon raget? Suuttuisit kunnolla? Noi miehet nimittäin laskee sen varaan, että kiltit naiset ei suutu. Ne on myös sosiaalisesti älykkäitä ja herkkävaistoisia, ei ne mee sellaisten naisten kimppuun, jotka käy takaisin. Eli tajuavat mitä tekevät.
Mitä ohjaajat vois tehdä? Raportoida jonnekin, ja sun tuet menee? Jos et kerrran oo kuntoutumassa oikeesti työkykyiseksi...?
Minä nimenomaan pelkään sitä, että sokka lähtee irti. Minä en ole mikään erityisen kiltti ihminen, pohjimmiltani, ja saan toisinaan aivan hirvittäviä raivonpuuskia. Pahinta siinä on, että supervoimani on tietää, mikä on ihmisten heikoin kohta, ja iskeä siihen armottomasti, ilmeettömällä monotonisella äänellä. Ihmiset pelästyvät hirveästi noita tasaisella äänellä ladeltuja kauheuksia, pelkään sitä itsekin ja yritän siksi välttää kaikin keinoin. Huutaminen ja esineiden heittely ei ole mitään siihen verrattuna.
Ei sen muuten niin väliä olisikaan, mutta onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaisia jälkipuinteja ihmiset haluavat käydä tuollaisen jälkeen? No, parhaimmissa tapauksissa tuollaisella berserkkiraivolla saa sen ihmisen häädettyä lopullisesti, kerralla. Mutta jos tilanne on sellainen, että sen kanssa on pakko vielä vuorovaikuttaa -voi elämä sitä diskuteeraamista. Varsinkin jos lähimailla on joku sosiaalialan tyyppi. Niillä on kauhea tarve saada asiat puhuttua selviksi, vaikka minun puoleltani tuollaisen jälkeen ei ole enää mitään puhuttavaa.
Huoh, toivottavasti kukaan tuttu ei lue tätä ketjua ja tunnista. Kuulostan viesti viestiltä kajahtaneemmalta. Mutta olen kuitenkin saanut paljon hyviä vinkkejä ja tämäkin viesti oli hyödyllinen muistuttaja siitä, että en saa päästää tilannetta siihen pisteeseen, että kuppini menee nurin.
-ap-
Oletpa erinomainen ihminen supervoiminesi kaikkinesi. Sinulla on varmasti kurjaa oltavaa siellä työtoiminnassa alakerran asukkien kanssa. Mutta ei hätää! Ikävä luonteesi on paljastunut täydellisesti tässä ketjussa. Taitaa olla niin että olet hyvin epämiellyttävä ihminen etkä ole pystynyt olemaan missään työpaikassa pitkää aikaa, koska käy niin ettet siedä muita ihmisiä ja joudut aina johonkin toraan mukaan, pyytämättäsi tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tekstiäsi on miellyttävä lukea ja olisit varmasti hyvä kirjoittamaan vangitsevia tekstejä.
Ei muutama kommentti jostain Tuulen Viemästä ja loppuunkalutut Kaurismäet tee vangitsevia tekstejä. Aloittajan tekstistä huomaa että hän junnaa samoissa asioissa, toistaa itseään viesti viestiltä ja sanahelinän alla huomaa ettei oikeasti älykästä ajatusta löydy. Näitä samoja asioita ap on jankannut vuosia.
Eikä kuntouttava työtoiminta ole oikeaa kuntoutusta. Kyse on pitkäaikaistyöttömästä joka laitetaan pilipalikurssille hetkeksi aikaa tilastojen kaunistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisit, jos vetäisit äijjälle kunnon raget? Suuttuisit kunnolla? Noi miehet nimittäin laskee sen varaan, että kiltit naiset ei suutu. Ne on myös sosiaalisesti älykkäitä ja herkkävaistoisia, ei ne mee sellaisten naisten kimppuun, jotka käy takaisin. Eli tajuavat mitä tekevät.
Mitä ohjaajat vois tehdä? Raportoida jonnekin, ja sun tuet menee? Jos et kerrran oo kuntoutumassa oikeesti työkykyiseksi...?
Minä nimenomaan pelkään sitä, että sokka lähtee irti. Minä en ole mikään erityisen kiltti ihminen, pohjimmiltani, ja saan toisinaan aivan hirvittäviä raivonpuuskia. Pahinta siinä on, että supervoimani on tietää, mikä on ihmisten heikoin kohta, ja iskeä siihen armottomasti, ilmeettömällä monotonisella äänellä. Ihmiset pelästyvät hirveästi noita tasaisella äänellä ladeltuja kauheuksia, pelkään sitä itsekin ja yritän siksi välttää kaikin keinoin. Huutaminen ja esineiden heittely ei ole mitään siihen verrattuna.
Ei sen muuten niin väliä olisikaan, mutta onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaisia jälkipuinteja ihmiset haluavat käydä tuollaisen jälkeen? No, parhaimmissa tapauksissa tuollaisella berserkkiraivolla saa sen ihmisen häädettyä lopullisesti, kerralla. Mutta jos tilanne on sellainen, että sen kanssa on pakko vielä vuorovaikuttaa -voi elämä sitä diskuteeraamista. Varsinkin jos lähimailla on joku sosiaalialan tyyppi. Niillä on kauhea tarve saada asiat puhuttua selviksi, vaikka minun puoleltani tuollaisen jälkeen ei ole enää mitään puhuttavaa.
Huoh, toivottavasti kukaan tuttu ei lue tätä ketjua ja tunnista. Kuulostan viesti viestiltä kajahtaneemmalta. Mutta olen kuitenkin saanut paljon hyviä vinkkejä ja tämäkin viesti oli hyödyllinen muistuttaja siitä, että en saa päästää tilannetta siihen pisteeseen, että kuppini menee nurin.
-ap-
"Minä nimenomaan pelkään sitä, että sokka lähtee irti."
"Huoh, toivottavasti kukaan tuttu ei lue tätä ketjua ja tunnista. Kuulostan viesti viestiltä kajahtaneemmalta."
....
Eli diagnoosi löytyy.
Sulla on siis sairaudentuntoa eli et ole sairaudentunnoton.
Olet siis sairas, mutta et ole sairaudentunnoton sairas.
OK
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.
Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.
Kylläpäs nyt joillakin meni AP:n "ylimielisyys" tunteisiin. :D Huutista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Kyllä, käydään kuntouttavassa työtoiminnassa mutta pidetään itseään yläkerran ihmisenä. Ihan samanlainen asema sinulla ap siellä on kuin sillä juopolla ja se taitaa sinua eniten harmittaa. Jäin miettimään että toit useaan kertaan esille että tarvitset lääkinnällistä kuntoutusta mutta et ole sitä saanut ja siksi olet kuntouttavassa työtoiminnassa. Onko näin että et ole lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa oikeasti vaan vain pitkäaikaistyötön?
Muutoinkin Kaurismäkeläinen alakulo ja rappio ovat aika kulunut aihe palstalla vuosien aikana. Muistan aiemmista ketjuista kaikki vertauskuvasi.
Näillä Kaurismäki -kommenteilla aloittaja vain viljelee ja nostaa, ikään kuin ohimennen, omaa itseään ja erinomaisuuttaan sekä sivistyneisyyttään, onnistumatta kuitenkaan siinä vaan jättää itsestään melko valjun ja onnettomankin kuvan kaikessa itsekeskeisyydessään.
Eri
No aloittajalla kuitenkin on diagnoosi, ja se näkyy.