Lue keskustelun säännöt.
Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?
31.03.2023 |
Kuten otsikko antaa ymmärtää, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen yrittänyt suhtautua siihen kuten työssäkäyntiin, eli pidän ihmisiin sellaiset kohteliaat ja ystävälliset, mutta kuitenkin tietyllä etäisyydellä olevat välit.
Valitettavasti siellä on yksi miespuolinen kuntoutuja, joka ei ihan ymmärrä. Hän on kovin juttelevainen kaikille, häärii koko ajan yhden naispuolisen ohjaajan ympärillä, pukkaa tätä nyrkillä käsivarteen korostaakseen vitsejään ym.
Minut, uuden kuntoutujan, hän kuntoutujaseniori on päättänyt ottaa siipiensä suojaan. Varsinkin kun kävi ilmi, että olemme olleet joskus samalla työnantajalla (toki eri aikoina). Tämähän on varsinaista aseveljeyttä, joten alvariinsa täytyy käydä kysymyssä mitä mieltä minä olen ja miten voin.
Erityisen kiusallista on, että jos olen käynyt välillä lepäämässä ohjaajan toimiston sohvalla, tämä tulee aina jälkeenpäin kysymään, että "joko sun huono olo meni ohi?" Minusta tuossa kohtaa olisi tahdikasta teeskennellä, että mitään ei tapahtunut, en nimittäin erityisesti nauti siitä, että joudun koko ajan viestimään heikkoutta muille ja menemään lepäämään.
Ja jos käyn vaikka pihalla tai olen keittiötä siivoamassa ja taas tulen näkyviin, tämä huolestuneena kyselemään, että onko sulla taas huono olo?
Toistaiseksi olen vastannut etäisen kohteliaasti siihen, mitä kysytään, mutta en tiedä miten pitkään voin sietää tuota. Kukaan muu ei kysele mitään, koska ymmärtävät että en tahdo huomiota sille, että olen sairas.
Saattaa toki olla, että ylireagoinkin, mutta minulla on todella huonoja kokemuksia tuon miehen kaltaisista ihmisistä. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku random sekakäyttäjä koirapuistossa päättää ruveta yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, vaikka minä olen osoittanut pelkkää etäistä peruskohteliaisuutta. Olen jonkinlainen pulsu-, mummo- ja juoppomagneetti. Erityisen hankalaa on, jos sellainen ihminen sitten asuu lähelläsi, kuten tuokin mies. Luojan kiitos en joudu kulkemaan bussilla, yhteiset bussimatkat olisivat jo yhtä helvettiä.
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan! Silloin on voinut itse päättää, koska päästää ihmiset lähemmäksi vai pitääkö ne aina käsivarren mitan päässä. Minusta on luonnotonta, että ihminen jonka kanssa olen sattunut olemaan nelisen kertaa samassa kuntouttavassa käyttäytyy kuin tuntisimme toisemme hyvinkin ja olisimme ihan ystäviä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
lue kirja idiootit ympärilläni
Minä en ikinä luottaisi kirjaan joka on kirjoitettu pelkästään kuvailemaan toisten ihmisten idiotismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lue kirja idiootit ympärilläni
Minä en ikinä luottaisi kirjaan joka on kirjoitettu pelkästään kuvailemaan toisten ihmisten idiotismia.
Varmaan kannattaisi tutustua kirjaan, ennen kuin huutelee mielipiteitään. Kirjassa ei haukuta ihmisiä idiooteiksi, vaan sille on valittu tuollainen provosoiva nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.
Tämä ihmisviha on suorastaan käsinkosketeltavaa. Annahan palaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lue kirja idiootit ympärilläni
Minä en ikinä luottaisi kirjaan joka on kirjoitettu pelkästään kuvailemaan toisten ihmisten idiotismia.
Varmaan kannattaisi tutustua kirjaan, ennen kuin huutelee mielipiteitään. Kirjassa ei haukuta ihmisiä idiooteiksi, vaan sille on valittu tuollainen provosoiva nimi.
Ei ihme että työelämässä on niin paljon pahoinvoivia ihmisiä jos tuollaisesta kirjasta otetaan malliesimerkkiä kuinka työpaikoilla muita kohdellaan. Ja muussakin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)Eri
Ei kuntouttavassa työtoiminnassa ole kyse oikeasta kuntoutuksesta eli ei siellä ollakseen tarvitse olla mitään diagnooseja. Riittää, kun olet ollut tarpeeksi pitkään työtön.
EriNo aloittajalla kuitenkin on diagnoosi, ja se näkyy.
Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lue kirja idiootit ympärilläni
Minä en ikinä luottaisi kirjaan joka on kirjoitettu pelkästään kuvailemaan toisten ihmisten idiotismia.
Varmaan kannattaisi tutustua kirjaan, ennen kuin huutelee mielipiteitään. Kirjassa ei haukuta ihmisiä idiooteiksi, vaan sille on valittu tuollainen provosoiva nimi.
Ei ihme että työelämässä on niin paljon pahoinvoivia ihmisiä jos tuollaisesta kirjasta otetaan malliesimerkkiä kuinka työpaikoilla muita kohdellaan. Ja muussakin elämässä.
Hyvää rölläystä :D
Vierailija kirjoitti:
Kiltinnäköisenä tyttönä ymmärrän tuon täysin.
Valtettavaa sanoa, mutta toimintakykyäni heikentävä sairauteni ei näy muille ulospäin ja olen sitten kai niin helpostilähestyttävän oloinen että vedän 'ihmettelijöitä' puoleeni.
Kolme kuntouttavaa jaksoa olen käynyt läpi ja jokaisessa (eri paikoissa) päätynyt ennemmin tai myöhemmin ....miten sen nyt muotoilisi korrektisti... neuroepätyypillisten kanssakuntoutujien avustajaksi. En saa itse mitään tehtyä kun yhtä pitää neuvoa kahvin keittämisessä ja uunin käyttämisessä, toiselle etsiä ohjaajien puhelinnumeroita ja yhdelle opettaa suomenkieltä.
Olen kai vaan niin mukamasluonteva kun en osaa kieltäytyä auttamasta asioissa jotka eivät itselleni kuuluisi tippaakaan ja oikeat palkkaa saavat ohjaajat juovatkin mieluiten toimistossaan kahvia ja palaveeraavat kun minä perehdyttelen ja vahdin työkalujen käyttöä - vaikka olen itse siinä pisteessä (ja aika kipumömmöissä kokoajan) etten erota about vasaraa ja puhelinta toisistaan.
Olen niin väsynyt ja ahdistunut ja turhautunut. Eritoten itseeni ja siihen että taas jälleen kerran toimin kynnysmattona saamatta muuta kuin haisevan 9e/pv.Aaaargh ohjaajat, tehkää työnne!"
Aina kun joku kääntyy puoleesi pyytäen neuvoa missä tahansa asiassa, sanot : Kysy ohjaajalta! Ohjaajat on palkattu sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Kyllä, käydään kuntouttavassa työtoiminnassa mutta pidetään itseään yläkerran ihmisenä. Ihan samanlainen asema sinulla ap siellä on kuin sillä juopolla ja se taitaa sinua eniten harmittaa. Jäin miettimään että toit useaan kertaan esille että tarvitset lääkinnällistä kuntoutusta mutta et ole sitä saanut ja siksi olet kuntouttavassa työtoiminnassa. Onko näin että et ole lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa oikeasti vaan vain pitkäaikaistyötön?
Muutoinkin Kaurismäkeläinen alakulo ja rappio ovat aika kulunut aihe palstalla vuosien aikana. Muistan aiemmista ketjuista kaikki vertauskuvasi.
Näillä Kaurismäki -kommenteilla aloittaja vain viljelee ja nostaa, ikään kuin ohimennen, omaa itseään ja erinomaisuuttaan sekä sivistyneisyyttään, onnistumatta kuitenkaan siinä vaan jättää itsestään melko valjun ja onnettomankin kuvan kaikessa itsekeskeisyydessään.
Eri
Name-dropping on tekniikka jossa on paljon ääntä mutta vähän musiikkia.
Osut ihan oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että kovin töykeäksi en voi ruveta. Meidän käytöstämme nimittäin seurataan kaiken aikaa, koska seurataan työelämätaitojemme kehitystä. Parin kuukauden välein on palautekeskustelu jossa sitten annetaan arvosana mm. omalle käytökselle.
Mutta mitä tuollaisille ihmisille voi tehdä? Jos minä olen käyttäytynyt koko ajan kuin teitittelyväleissä ollessa, poislukien teitittely, ja toinen vaan on sinutteluläheisyydessä?
Paikkaa en haluaisi vaihtaa, koska tuolla pääsee tekemään järjellisiä juttuja ja muu porukkaa on miellyttävää.
ap
Täytyyhän sun saada myös asettaa rajat miten sua kohdellaan. Voi olla osa kuntoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaa pieni hetki hyvä kanssaihminen, Vauva-palsta lähettää tuotapikaa oman erityisen pienkommandoryhmämme kuntouttavan toiminnan ryhmäänne ja selvittää ongelmanne pikapikaa!
Onneksi kuntouttava, jossa käyn masennuksen vuoksi on ihana paikka ja jossa saa olla rauhassa.
Muut kuntoutujat ovat kaikki omissa oloissaan ja jutellaan ihan niitä näitä välillä, mutta kukaan ei kysele henk. kohtaisia, tai ole liikaa äänessä.
Omalla kohdallani tämä on piristänyt, eli joskus kuntouttava voi olla myös positiivinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus vauvapalsta, viimeistään jostain kommenttien nelossivulta lähtee jonkun pakkomielteinen sekoilu ja sitä shaibaa on sitten spämmättynä sivutolkulla kunnes keskustelu tyrehtyy.
Sano ohjaajallenne, että tarvitset paljon omaa aikaa eikä muiden empaattisuus kiinnosta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntoutujia tarkkaillaan ja ap pelkää joutuvansa jollekin mustalle listalle? Miksi?
Tai mitä seurauksia sillä olisi, jos käskisi ukon pitää etäisyyttä?
Kai sitä nyt kerran viikossa kestää kysymyksen voinnista, kuten joku jo sanoikin.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs nyt joillakin meni AP:n "ylimielisyys" tunteisiin. :D Huutista!
Milloin ylimielisyys on ollut hyve? Joku jo kysyikin tätä eikä oikein tähteellistä vastausta tullut. Taisiko tulla yhtään vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.
Ah ja ah.
Pläääh paremminkin.
Vierailija kirjoitti:
Perus vauvapalsta, viimeistään jostain kommenttien nelossivulta lähtee jonkun pakkomielteinen sekoilu ja sitä shaibaa on sitten spämmättynä sivutolkulla kunnes keskustelu tyrehtyy.
Näinhän se menee. No, ketju oli ihan hauskaa luettavaa jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.
Mollottaja, moottoriturpa, pumpattava Barbara, iilimato, onpas laatusanoja laatuihmiseltä. Ensin runoillaan ja sitten loataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.
"Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu..."
**********
No ei varmaan joudu, mutta sinä olet joutunut.
Mistähän syystä.
Sinä et ole normaalissa työpaikassa, ja syystä.
Miksi silloin katsot muita, samassa paikassa olevia, alaspäin. Olet ihan samaa osastoa kuin hekin. Et enempää etkä vähempää.
Et ymmärrä paikkaasi/asemaasi, joka ei ole yhtään sen parempi kuin näillä muillakaan kuntouttavassa olevilla ihmisillä.
Minäkin olen kerran ollut kuntouttavassa, täysin terveenä. Laittoivat minut sellaiseen kun aattelivat että jotain vikaa tuossa täytyy olla kun ei töitä löydä, ja on ollut pitkään työtön. Tein sellaista työtä vanhusten parissa että palkka siitä olisi kuulunut saada, mutta en jaksanut vaan töllistellä ja istuskella toimettomana.
Kukaan ei kyllä ahdistellut minua siellä mitenkään. Jokunen papparainen yritti ottaa kädestä kiinni.
Nykyään en enää suostu kuntouttavaan. Ihan peestä koko homma. Ja miksi aloittajankaan kannattaa suostua kuntouttavaan toimintaan. Sanot ettet rupea.