Lue keskustelun säännöt.
Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?
31.03.2023 |
Kuten otsikko antaa ymmärtää, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen yrittänyt suhtautua siihen kuten työssäkäyntiin, eli pidän ihmisiin sellaiset kohteliaat ja ystävälliset, mutta kuitenkin tietyllä etäisyydellä olevat välit.
Valitettavasti siellä on yksi miespuolinen kuntoutuja, joka ei ihan ymmärrä. Hän on kovin juttelevainen kaikille, häärii koko ajan yhden naispuolisen ohjaajan ympärillä, pukkaa tätä nyrkillä käsivarteen korostaakseen vitsejään ym.
Minut, uuden kuntoutujan, hän kuntoutujaseniori on päättänyt ottaa siipiensä suojaan. Varsinkin kun kävi ilmi, että olemme olleet joskus samalla työnantajalla (toki eri aikoina). Tämähän on varsinaista aseveljeyttä, joten alvariinsa täytyy käydä kysymyssä mitä mieltä minä olen ja miten voin.
Erityisen kiusallista on, että jos olen käynyt välillä lepäämässä ohjaajan toimiston sohvalla, tämä tulee aina jälkeenpäin kysymään, että "joko sun huono olo meni ohi?" Minusta tuossa kohtaa olisi tahdikasta teeskennellä, että mitään ei tapahtunut, en nimittäin erityisesti nauti siitä, että joudun koko ajan viestimään heikkoutta muille ja menemään lepäämään.
Ja jos käyn vaikka pihalla tai olen keittiötä siivoamassa ja taas tulen näkyviin, tämä huolestuneena kyselemään, että onko sulla taas huono olo?
Toistaiseksi olen vastannut etäisen kohteliaasti siihen, mitä kysytään, mutta en tiedä miten pitkään voin sietää tuota. Kukaan muu ei kysele mitään, koska ymmärtävät että en tahdo huomiota sille, että olen sairas.
Saattaa toki olla, että ylireagoinkin, mutta minulla on todella huonoja kokemuksia tuon miehen kaltaisista ihmisistä. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku random sekakäyttäjä koirapuistossa päättää ruveta yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, vaikka minä olen osoittanut pelkkää etäistä peruskohteliaisuutta. Olen jonkinlainen pulsu-, mummo- ja juoppomagneetti. Erityisen hankalaa on, jos sellainen ihminen sitten asuu lähelläsi, kuten tuokin mies. Luojan kiitos en joudu kulkemaan bussilla, yhteiset bussimatkat olisivat jo yhtä helvettiä.
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan! Silloin on voinut itse päättää, koska päästää ihmiset lähemmäksi vai pitääkö ne aina käsivarren mitan päässä. Minusta on luonnotonta, että ihminen jonka kanssa olen sattunut olemaan nelisen kertaa samassa kuntouttavassa käyttäytyy kuin tuntisimme toisemme hyvinkin ja olisimme ihan ystäviä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:
"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?
Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?
Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.
Taitaa olla sama tyyppi joka viime tai toissavuonna aloitti myös pitkän ketjun pienelle paikkakunnalle muuttamisesta työttömänä, kirjoitustyyli on ihan samanlainen. Pian kävi ilmi että hän on jossain hoitolaitoksessa eikä aikomustakaan oikeasti muuttaa minnekään, varastokomero oli täynnä tavaraa ym. mitä ihmeellisimpiä tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:
"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?
Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?
Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.Minä olen käynyt tällä palstalla pitkään ja viihdyn liiankin paljon, mutta tuollaisia aloituksia en ole ennen nähnyt. Sen sijaan vähän väliä törmään kommentoijaan, joka kertoo tuntevansa kirjoittajan ja kutsuu tätä satutädiksi. Jos on käynyt peruskoulun kunnolla läpi, osaa kyllä kirjoittaa hyvää yleiskieltä ja meitä on täällä paljon. Tietyt tyypit kyllä erottaa toisista samojen kirjoitusvirheiden tai sanojen perusteella.
En ole törmännyt satutätisyyttelijöihin.
Mutta olen myös lukenut äskettäin ketjua missä nainen kuvailee sitä kuinka "töissä" joku mies tunkee koko ajan seuraan. Ruokalassakin tulee kylkeen. Siis aivan samaa stoorya mitä aloittaja täälä kertoo: "Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:
"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?
Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?
Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.Taitaa olla sama tyyppi joka viime tai toissavuonna aloitti myös pitkän ketjun pienelle paikkakunnalle muuttamisesta työttömänä, kirjoitustyyli on ihan samanlainen. Pian kävi ilmi että hän on jossain hoitolaitoksessa eikä aikomustakaan oikeasti muuttaa minnekään, varastokomero oli täynnä tavaraa ym. mitä ihmeellisimpiä tekosyitä.
Voisitko tän ketjun saada luettavaksi? Mä tunnistan kirjoittajan toisista ketjuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä liian tuttavallisia kyllä riittää kuntouttavassa, omalle kohdalle osunut useampi. Olen introvertti, väsyn äärettömästi ihmisistä ja haluan olla omassa rauhassa, en jaksa mitään kaveeraajia. Ja niille tiedoksi jotka ei ole olleet kuntouttavassa tai sosiaalisesti rajoittuneiden kanssa tekemisissä, että ette varmasti osaa kuvitella miten raskasta se on.
Normaalisti ihmiset tajuaa sievät vihjeet, että haluaa olla rauhassa, ymmärtää henkilökohtaisia rajoja (fyysiset ja henkiset), yms. Mutta sitten osa kuntouttavasta on sellaisia (siis ei kaikki kuntoutujat!), että tuppautuvat inhottavasti iholle, koskettelevat, tulevat puhuessa vähän turhan lähelle, seuraavat kuin hai laivaa, puhua pälättävät joko omia ihan liian intiimejä asioitaan, tai sitten utelevat sinulta eivätkä tajua lopettaa. On joko näitä jotka "rakastuvat" ja sitten pörräävät ympärillä jatkuvasti tai tuijottavat joka liikettäsi (kirjaimellisesti, yksi mollottaja seurasi vierestä melkein koko päivän mitä tein ja hyvä kun sai edes räpyteltyä silmiä välillä), tai sitten näitä jotka ovat bestiksiäsi heti ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kinuavat sinun yhteystietoja jotta voi viestitellä kuntouttavan ulkopuolella taas too-much-too-soon tyylillä omia asioitaan ja olettavat että olet heidän tukipilarinsa koska ollaan bestiksiä koska sanoin huomenta heille.
Joo ja miten näistä tilanteista pääsee pois, niin ainoastaan lopettamalla kuntouttavan. Olen kokenut sen, että kun on sanonut nuista asioista, ei niihin tule muutosta. Joko on käynyt niin, että ohjaaja on vähätellyt ongelmaa, että eihän se ole paha jos toinen tuijottaa sinua koko päivän. Koska ei ole mitään selvää seksuaalista ahdistelua tms. niin siihen ei voida puuttua. Sitten taas jos ohjaaja tajuaakin tilanteen, ja on yhdessä tuijottelijan kanssa pidetty palaveri jossa on käyty läpi miten ahdistavaa se on ja sen pitää loppua, niin tuijottelija ei ymmärrä, eikä lopeta. Eikä tilanne muutu mihinkään, kun palavereja pidetään toisensa perään.Ah, ja pakko vielä muistella näitä käsittämättömiä tilanteita mihin olen joutunut, kun ei niihin missään normaaleilla työpaikoilla joudu, eikä ihmiset pysty käsittämään kuinka raskasta voi olla kuntouttavassa ihan vaan niiden muiden ihmisten takia.
Kerrankin yksi moottoriturpa alkoi puhumaan minulle, suu kävi tauotta omia juttujaan enkä edes kuunnellut. Sanoin sievästi etten ole juttutuulella, vaan suu kävi silti, täysin ohitti mitä sanoin. Aloin kävellä pois ja sanoin että menen muualle työskentelemään, mutta seurasi perässä (suu yhä vaahdoten) ja yhä sanoin että nyt kaipaisin omaa aikaa. Ei millään mennyt viesti perille, käveli perässä kun minä kävelin pois (ja yhä monologi päällä), ja kun tilanne oli niin ahdistava jo kaikin puolin, keksin että menen vessaan. Meinasi tulla sinnekin perässä, mutta nykäisin oven nopeasti kiinni ja jäin sinne odottamaan, että lähtee pois. Luoja että sitten sain olla rauhassa, kun ehdin jo pelätä että jää oven taakse odottamaan.
Yksi taas oli sellainen, että keksi aina minkä vaan tekosyyn, että pääsi tulemaan katsomaan minua ja juttelemaan. Toisten silmiin vaikutti harmittomalta, koska he eivät tienneet kuinka monta kertaa päivässä niin kävi! Ahdistavan monta, luonnottoman monta! Oli siis ihan toisella puolella ja saattoi tulla, että kuuli pamahduksen, kaatuiko kaappi täällä ja olenko kunnossa? Ja sitten jäi siihen liian likelle liian pitkäksi aikaa tikusta-asiaa tyylillä. Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs.
Tiedän että joku huutelee nyt provoa, mutta voi luoja että nämä on tapahtuneet oikeasti, tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Olkaa kiitollisia että ette ole joutuneet tekemisiin sellaisten kanssa. Näillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja, vaan tyydyttävät vaan omia nähdyksi tulemisen tarpeita toisen kustannuksella, ilman mitään vastavuoroisuutta. Toinen on kuin pumpattava Barbara, tyhjä taulu heille johon voi oksentaa kaiken nähdyksi ja kosketuksi tulemisen tarpeen. Itsensä tuntee aivan kuiviin imetyksi sen jälkeen. Sosiaalisen energian iilimatoja.Olet kertonut näitä tarinoitasi ennenkin täällä. Sinulta on aloituksia mm. tästä seuraavasta aiheesta:
"Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Mitä haet näillä samojen asioiden jankkasmisella?
Oletko kenties yksinäinen? Eikö silloin olisi hyvä kertoa että on yksinäinen ja kaipaa juttelu seuraa vaikka edes täältä AV?
Onko sulla edes miestä, kuten kerroit ketjussa? Silläkin oletetulla miehellä keulit.Minä olen käynyt tällä palstalla pitkään ja viihdyn liiankin paljon, mutta tuollaisia aloituksia en ole ennen nähnyt. Sen sijaan vähän väliä törmään kommentoijaan, joka kertoo tuntevansa kirjoittajan ja kutsuu tätä satutädiksi. Jos on käynyt peruskoulun kunnolla läpi, osaa kyllä kirjoittaa hyvää yleiskieltä ja meitä on täällä paljon. Tietyt tyypit kyllä erottaa toisista samojen kirjoitusvirheiden tai sanojen perusteella.
En ole törmännyt satutätisyyttelijöihin.
Mutta olen myös lukenut äskettäin ketjua missä nainen kuvailee sitä kuinka "töissä" joku mies tunkee koko ajan seuraan. Ruokalassakin tulee kylkeen. Siis aivan samaa stoorya mitä aloittaja täälä kertoo: "Ruokalassa tietty istui viereeni jos oli samaan aikaan, ja aina niin lähelle, että sai kehokontaktin jollain lailla. Tai jos tulin eri aikaan ja oli jo paikalla, niin siirtyi heti siihen pöytään missä olin kylkeen kiehnäämään. Ja kun siirryin kauemmas, siirtyi tämä lähemmäs."
Mä muistan kans tän! Löytyyköhän sitä ketjua enää..
Höpöhöpö
Ai sä jaksat jankuttaa ja viihtyä vieläkin täällä.
Mä olin jo päivlliselläkin välillä.
Kukaan ei ole loukkaantunut tai jankuttanut ja miksi olisikaan.
Tiedäthän, että täällä kirjoittaa aika monikin ihminen koska kyseessä on Suomen suurin keskustelupalsta.
Aloittaja ei ymmärrä vain olevansa samaa maata kuin tämä olojen kyselijäkin.
Onhan aloittaja samassa mestassakin kuin kyselikjäkin. Ei eroa mitenkään silloin kyselijästä.
Ja pah kyllä aloittaja oli ilkeä ja epämiellyttävä ylentäessäön itsensä eikä vai yrittänyt olla päästäkseen eroon miten voit kyselijästä.
Siis wtf ihanko kyseli 3 eri kerralla kuinka voit. Voi hyvää päivää miten tärkeetä kysellä oloja.
Kusipäaan on aina kusipaa vaikka voissa paistaisi
Ei lahnakaan paistamalla loheksi muutu.
Nyt rupee katsomaa Star Ward TV. Sepusta sinä jotain tänne sillä aikaa.