Lue keskustelun säännöt.
Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?
31.03.2023 |
Kuten otsikko antaa ymmärtää, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen yrittänyt suhtautua siihen kuten työssäkäyntiin, eli pidän ihmisiin sellaiset kohteliaat ja ystävälliset, mutta kuitenkin tietyllä etäisyydellä olevat välit.
Valitettavasti siellä on yksi miespuolinen kuntoutuja, joka ei ihan ymmärrä. Hän on kovin juttelevainen kaikille, häärii koko ajan yhden naispuolisen ohjaajan ympärillä, pukkaa tätä nyrkillä käsivarteen korostaakseen vitsejään ym.
Minut, uuden kuntoutujan, hän kuntoutujaseniori on päättänyt ottaa siipiensä suojaan. Varsinkin kun kävi ilmi, että olemme olleet joskus samalla työnantajalla (toki eri aikoina). Tämähän on varsinaista aseveljeyttä, joten alvariinsa täytyy käydä kysymyssä mitä mieltä minä olen ja miten voin.
Erityisen kiusallista on, että jos olen käynyt välillä lepäämässä ohjaajan toimiston sohvalla, tämä tulee aina jälkeenpäin kysymään, että "joko sun huono olo meni ohi?" Minusta tuossa kohtaa olisi tahdikasta teeskennellä, että mitään ei tapahtunut, en nimittäin erityisesti nauti siitä, että joudun koko ajan viestimään heikkoutta muille ja menemään lepäämään.
Ja jos käyn vaikka pihalla tai olen keittiötä siivoamassa ja taas tulen näkyviin, tämä huolestuneena kyselemään, että onko sulla taas huono olo?
Toistaiseksi olen vastannut etäisen kohteliaasti siihen, mitä kysytään, mutta en tiedä miten pitkään voin sietää tuota. Kukaan muu ei kysele mitään, koska ymmärtävät että en tahdo huomiota sille, että olen sairas.
Saattaa toki olla, että ylireagoinkin, mutta minulla on todella huonoja kokemuksia tuon miehen kaltaisista ihmisistä. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku random sekakäyttäjä koirapuistossa päättää ruveta yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, vaikka minä olen osoittanut pelkkää etäistä peruskohteliaisuutta. Olen jonkinlainen pulsu-, mummo- ja juoppomagneetti. Erityisen hankalaa on, jos sellainen ihminen sitten asuu lähelläsi, kuten tuokin mies. Luojan kiitos en joudu kulkemaan bussilla, yhteiset bussimatkat olisivat jo yhtä helvettiä.
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan! Silloin on voinut itse päättää, koska päästää ihmiset lähemmäksi vai pitääkö ne aina käsivarren mitan päässä. Minusta on luonnotonta, että ihminen jonka kanssa olen sattunut olemaan nelisen kertaa samassa kuntouttavassa käyttäytyy kuin tuntisimme toisemme hyvinkin ja olisimme ihan ystäviä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Käyt lepäämässä sohvalla välillä ? Joo no ei kuulosta kovin kuntouttavalta ainakaan työelämään.
Täällä yksi joka on työelämässä todella vaativissa hommissa mutta etätyössä lepää välillä sohvalla. Tulos on siitä vain parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan mulla näimmä käytännön vinkki. Miesystävä, tarvittaessa keksitty sellainen. Mainitset suhteen luontevasti ja usein. Ettei ois tänäänkin tuonut sulle kukkia ja huomenna varmaan pitsalle.
Ja miten tuo auttaisi? Olen ihan onnellisesti ja julkisesti naimisissa, kuten se tomeraksi mainittu naisohjaajakin.
Ei tuon juopon lähestyminen ole mitään flirttailua, kyllähän se nyt itsekin tajuaa ettei 60-vuotiaalla syrjäytyneellä kaljamahaisella kääkällä ole mahdollisuuksia 15 vuotta nuorempiin varattuihin naisiin, joilla on elämänhallinta kunnossa (kyllä, jopa minulla, olen vain fyysisesti sairas.)
Toki tuosta sen seurankipeydestä aistii sen, että on niin ihana päästä juttelemaan naisten kanssa, koska niihin ei varmasti ole mitään kontaktia nykyelämässään (aiemmin on ollut, sillä on käsittääkseni lapsikin). Muttei siinä silti mitään "sillä tavalla" lähentelevää ole. Jos olisikin, tilanne olisi paljon helpompi.
Ja olen kyllä tuonut mieheni olemassaolon esiin. Jopa hiukan ilkeällä tavalla: katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa. Ei vaikuttanut mitään.
-ap-
Tuohon lihavoituun en luottaisi. Minuun on kolmekymppisestä lähtien iskenyt silmänsä juuri tuonikäiset kääkät. Se, ettei keskustelussa ole varsinaisesti mitään flirttailua tai lähentelyä, ei sekään kerro vielä mitään. Minua on yksi sinnikäs tyyppi pyytänyt useamman kerran treffeille, tietysti "ihan vain kaveripohjalta, heh heh".
Kuntouttavat taitaa muutenkin olla aikamoisia lemmenpesiä. Itse olin kerran pätkän vanhustentalolla. Siellä oli yksi tukityöllistetty nainen odottamassa eläkeikää, ja yksi nuorehko mies palkkatukityössä tms. Molemmat olleet aika pitkään, en ole ihan varma mitkä on oikeat termit heidän järjestelyilleen. Itse olin joka tapauksessa kuntouttavassa, kun odottelin lupaa saada opiskella työmarkkinatuella (nyt on uusi ammatti, tattis vaan.) Niin ja oli siellä yksi kehitysvammainen nainenkin.
No, se vanha nainen yritti ruveta naittamaan minua sille tukityöllistetylle miehelle! Se oli jotenkin kiusallista ja noloakin, nainen ei edes kysynyt olenko varattu. En pidä sormuksia, mutta olen ollut 15 vuotta naimisissa miehen kanssa joka on kaikin puolin hyvä ja ihmeellinen ja ja ja. Ja sitten minulle aletaan tyrkyttää jotain ties mitä.
Ehdotin, eikö se mies voisi mennä yhteen sen kehitysvammaisen kanssa, mihin se vanhempi nainen: "No se on kyllä jo LIIAN kehitysvammainen." Ja kas, näin sain tietää paikkani.
Ihmiset ei tunnu tajuavan, edes ohjaajat muuten, että vaikka joku kävisikin kuntouttavassa, se voi olla muuten ns. hyväosainen.
Täällä kanssa yksi ap:n kaltainen jolla limainen ukko riesana. Ennen oli useampi. Yksi jaksoi hiljaa tyrkyttää itseään jopa 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)Eri
Ylimielisyyttä vai realismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Oletko koskaan kuullut ironiasta?
Tämä on muuten varmaan vauviksen ainoa ketju, jossa aloittajaa on haukuttu näinkin vähän.
Ironiaa EI OLE se, että kerotaan toiselle ihmiselle:
"katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa."
Vierailija kirjoitti:
Miten autisti tuossa tilanteessa toimisi? Sanoisi ihan suoraan, että käytös ahdistaa. Sanoisin myös ohjaajalle, mikä tosin voi olla riski että asettuu sen miehen puolelle.
Autistina voin sanoa, että välttelisin koko paikkaa Muuttaisin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)Eri
Ei kuntouttavassa työtoiminnassa ole kyse oikeasta kuntoutuksesta eli ei siellä ollakseen tarvitse olla mitään diagnooseja. Riittää, kun olet ollut tarpeeksi pitkään työtön.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)Eri
Ylimielisyyttä vai realismia?
Kummassakin sama lopputulos.
Jos ylimielisyys on ylimielisyyttä, AP on ylimeilinen.
Jos ylimielisyys on realismia, AP on ylimielinen.
So?
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi keskivertoa taitavampi kirjoittaja, käytät rikasta kieltä ja kielikuvia, jollaiset ei ole ihan jokaisen hyppysissä. Sen lisäksi sinusta välittyy kuva vähintään keskivertoälykkäänä ihmisenä. Enemmän kuin aloituksen ongelmaa, pohdin, mitä ihmettä sinä teet kuntouttavassa työtoiminnassa tuollaisten vuosikaudet siellä roikkuneiden nestoreiden ja leipiintyneiden ritvojen seurassa? Eikö tällä yhteiskunnalla todella ole muuta paikkaa sunlaiselle fiksulle tyypille?
Ehkä taitava kirjoittaja, mutta ylimielinen.
Kahden kerroksen väestä se yläkerrassa asuva, olevinaan perempi immeinen.
Huoh.
Mitkähän ne sun diagnoosit mahtaa olla..?
-eri
Eiköhän ne diagnoosin saaneet ole nimenomaan siellä kuntouttavassa.
Milloin ylimielisyys on ollut hyve?
(Retorinen kysymys.)Eri
Ylimielisyyttä vai realismia?
Vastasit kuitenkin vaikka ei odotettu vastausta. Vaikka erikseen nimenomaan sanottiin, ettei vastausta odoteta (retorinen...)!
Hah
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan mulla näimmä käytännön vinkki. Miesystävä, tarvittaessa keksitty sellainen. Mainitset suhteen luontevasti ja usein. Ettei ois tänäänkin tuonut sulle kukkia ja huomenna varmaan pitsalle.
Ja miten tuo auttaisi? Olen ihan onnellisesti ja julkisesti naimisissa, kuten se tomeraksi mainittu naisohjaajakin.
Ei tuon juopon lähestyminen ole mitään flirttailua, kyllähän se nyt itsekin tajuaa ettei 60-vuotiaalla syrjäytyneellä kaljamahaisella kääkällä ole mahdollisuuksia 15 vuotta nuorempiin varattuihin naisiin, joilla on elämänhallinta kunnossa (kyllä, jopa minulla, olen vain fyysisesti sairas.)
Toki tuosta sen seurankipeydestä aistii sen, että on niin ihana päästä juttelemaan naisten kanssa, koska niihin ei varmasti ole mitään kontaktia nykyelämässään (aiemmin on ollut, sillä on käsittääkseni lapsikin). Muttei siinä silti mitään "sillä tavalla" lähentelevää ole. Jos olisikin, tilanne olisi paljon helpompi.
Ja olen kyllä tuonut mieheni olemassaolon esiin. Jopa hiukan ilkeällä tavalla: katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa. Ei vaikuttanut mitään.
-ap-
Kokemuksesta tiedän, että kyllä luulevat ja vieläpä vielä nuorempiin naisiin. Olen juuri nyt yhden ghostaamana kun veti herneen nenään. Toivottavasti loppuelämäni. Lähettelee välillä alastonkuvia minulle ja yrittää flirttailla, kutsuu luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
A) En ole reflektiokyvytön. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eriä asiaa. Ymmärrän, mutta en hyväksy aloittajan ajatuksia/toimia.
B) Kukaan ei ole triggeröirynyt mistään. Pulssi on normaali, eikä asia juuri hetkauta minua.
C) Kertoisiko viestisi enemmän sinusta itsestäsi kuin muista.
D) Oletko aloittaja. Kuulostaa melko triggöityneeltä mienaan sieltä suunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
A) En ole reflektiokyvytön. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eriä asiaa. Ymmärrän, mutta en hyväksy aloittajan ajatuksia/toimia.
B) Kukaan ei ole triggeröirynyt mistään. Pulssi on normaali, eikä asia juuri hetkauta minua.
C) Kertoisiko viestisi enemmän sinusta itsestäsi kuin muista.
D) Oletko aloittaja. Kuulostaa melko triggöityneeltä mienaan sieltä suunnasta.
Tämä.
-ohis-
Jokaisella on suu muutakin kuin syömistä varten. Käytä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Kiteytit aloituksen asian täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo paikat on ihan painajaisia. Useamman kerran kuulin miten ohjaajat jauhoivat pskaa kestä milloinkin. Todella tympääntyneen oloisia työntekijöitä.
Kuitenkin aloittaja käy siellä.
Omaa tasoa olevassa kuntouksessa, jossa kaikki on samalla viivalla/tasolla ja sitten aloittaja kuvittelee olevansa jotain parempaa.
Mene AP itseesi.
Kiitos
Kun täysin itsereflektiokyvytön ihminen käskee jonkun mennä itseensä sen jälkeen kun on itse triggeröitynyt täysin tyhjästä.
Yhyyyyy - nyt ap pahoitti mielensä - yhyyyyy.
Tässä on vain yksi ihminen triggeröitynyt yhtään mistään.
Ja se on aloittaja.
Aloittaja triggeröityy kysymyksestä: "onko olo OK?"
Siis kysymyksestä, joka esitetään peräti kerran-kaksi viikossa.
Joten...
Sinä kuulostat kyllä oikeasti aika lailla triggeröityneeltä. :D Niin ja kannattaa huomioida, että tähän topaan kommentoivat muutkin kuin aloittaja ja sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan mulla näimmä käytännön vinkki. Miesystävä, tarvittaessa keksitty sellainen. Mainitset suhteen luontevasti ja usein. Ettei ois tänäänkin tuonut sulle kukkia ja huomenna varmaan pitsalle.
Ja miten tuo auttaisi? Olen ihan onnellisesti ja julkisesti naimisissa, kuten se tomeraksi mainittu naisohjaajakin.
Ei tuon juopon lähestyminen ole mitään flirttailua, kyllähän se nyt itsekin tajuaa ettei 60-vuotiaalla syrjäytyneellä kaljamahaisella kääkällä ole mahdollisuuksia 15 vuotta nuorempiin varattuihin naisiin, joilla on elämänhallinta kunnossa (kyllä, jopa minulla, olen vain fyysisesti sairas.)
Toki tuosta sen seurankipeydestä aistii sen, että on niin ihana päästä juttelemaan naisten kanssa, koska niihin ei varmasti ole mitään kontaktia nykyelämässään (aiemmin on ollut, sillä on käsittääkseni lapsikin). Muttei siinä silti mitään "sillä tavalla" lähentelevää ole. Jos olisikin, tilanne olisi paljon helpompi.
Ja olen kyllä tuonut mieheni olemassaolon esiin. Jopa hiukan ilkeällä tavalla: katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa. Ei vaikuttanut mitään.
-ap-
Miten miehesi ammatti tekee sinusta paremman ihmisen? Tai varakkuus ja parempi asunto? Ihmisarvo on sama kuin sillä alkoholistilla, sairauttahan alkoholismi on siinä kuin sinun fyysinen sairautesi.
Tuo on niin tuttua. Maailmassa on niin paljon kaikkia yksinäisiä, hyväntahtoisia ihmisiä, joille toivoisin kaikkea hyvää ja paljon uusia ystäviä ja uusia kiinnostuksenkohteita. Mutta minä en jaksa, en pysty olemaan heidän ystävänsä. Hädin tuskin jaksan pitää yllä olemassaolevia ystävyyksiänikään. Tuntuu aina tosi pahalta, etten voi auttaa, mutta olen jo uhrannut ison osan elämästäni lähimmäisille, en vaan jaksa enää. Olen myös tällainen "magneetti" joka vetää puoleensa kaikenlaisia yksinäisiä ja rikkinäisiä ihmisiä. Sen lisäksi olen koko ikäni ollut se tukipilari johon läheiset ovat nojanneet niin lujasti että kuvaannollinen selkäni on mennyt poikki.