Lue keskustelun säännöt.
Liian tuttavallinen kanssakuntoutuja kuntouttavassa työtoiminnassa, neuvoja?
31.03.2023 |
Kuten otsikko antaa ymmärtää, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Olen yrittänyt suhtautua siihen kuten työssäkäyntiin, eli pidän ihmisiin sellaiset kohteliaat ja ystävälliset, mutta kuitenkin tietyllä etäisyydellä olevat välit.
Valitettavasti siellä on yksi miespuolinen kuntoutuja, joka ei ihan ymmärrä. Hän on kovin juttelevainen kaikille, häärii koko ajan yhden naispuolisen ohjaajan ympärillä, pukkaa tätä nyrkillä käsivarteen korostaakseen vitsejään ym.
Minut, uuden kuntoutujan, hän kuntoutujaseniori on päättänyt ottaa siipiensä suojaan. Varsinkin kun kävi ilmi, että olemme olleet joskus samalla työnantajalla (toki eri aikoina). Tämähän on varsinaista aseveljeyttä, joten alvariinsa täytyy käydä kysymyssä mitä mieltä minä olen ja miten voin.
Erityisen kiusallista on, että jos olen käynyt välillä lepäämässä ohjaajan toimiston sohvalla, tämä tulee aina jälkeenpäin kysymään, että "joko sun huono olo meni ohi?" Minusta tuossa kohtaa olisi tahdikasta teeskennellä, että mitään ei tapahtunut, en nimittäin erityisesti nauti siitä, että joudun koko ajan viestimään heikkoutta muille ja menemään lepäämään.
Ja jos käyn vaikka pihalla tai olen keittiötä siivoamassa ja taas tulen näkyviin, tämä huolestuneena kyselemään, että onko sulla taas huono olo?
Toistaiseksi olen vastannut etäisen kohteliaasti siihen, mitä kysytään, mutta en tiedä miten pitkään voin sietää tuota. Kukaan muu ei kysele mitään, koska ymmärtävät että en tahdo huomiota sille, että olen sairas.
Saattaa toki olla, että ylireagoinkin, mutta minulla on todella huonoja kokemuksia tuon miehen kaltaisista ihmisistä. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku random sekakäyttäjä koirapuistossa päättää ruveta yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, vaikka minä olen osoittanut pelkkää etäistä peruskohteliaisuutta. Olen jonkinlainen pulsu-, mummo- ja juoppomagneetti. Erityisen hankalaa on, jos sellainen ihminen sitten asuu lähelläsi, kuten tuokin mies. Luojan kiitos en joudu kulkemaan bussilla, yhteiset bussimatkat olisivat jo yhtä helvettiä.
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan! Silloin on voinut itse päättää, koska päästää ihmiset lähemmäksi vai pitääkö ne aina käsivarren mitan päässä. Minusta on luonnotonta, että ihminen jonka kanssa olen sattunut olemaan nelisen kertaa samassa kuntouttavassa käyttäytyy kuin tuntisimme toisemme hyvinkin ja olisimme ihan ystäviä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Ai karmeaa. Toi kuntouttava kuulostaa painajaiselta. Tarkkailevat teitä ja tekevät merkintöjä käytöksestänne? Mun mielenterveys ei kestäisi tuollaista yhtään. Mielummin ottaisin vaikka ikikarenssin.
Se on käsittääkseni ihan lakisääteistä, että siellä käydään palautekeskusteluja, joissa arvioidaan omaa toimintaa astekoilla 1-5. Siinä on kaikki "työnteon" osa-alueet, mukaan lukien käytös muita kohtaan, miten hyvin ottaa vastaan neuvoja ja palautetta jne, oma jaksaminen ja toimintakyky sun muuta. Ohjaaja sitten kirjoittaa siitä raportin järjestelmään, ja raportti menee käsittääkseni ainakin kuntoutusohjaajalle, ehkä myös työkkäriin.
Tavallaan se ei hirveästi poikkea kehityskeskustelusta, mutta onhan se aikuiselle ihmiselle vähän nöyryyttävää saada arvosana 5 ja kehuja siitä, että on ajoissa paikalla ja pitää työpisteensä siistinä.
Tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä täytyy vaan osata nähdä pelinä, jota on osattava pelata. Minun tapauksessani, kun tarvitsisin lääkinnällistä kuntoutusta, mutta sitä ei ole saatavilla, tuo on kuitenkin siedettävä vaihtoehto neljälle turhalle työhakemukselle kuukaudessa. Ja rahaa se on 9 euroakin.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai karmeaa. Toi kuntouttava kuulostaa painajaiselta. Tarkkailevat teitä ja tekevät merkintöjä käytöksestänne? Mun mielenterveys ei kestäisi tuollaista yhtään. Mielummin ottaisin vaikka ikikarenssin.
Se on käsittääkseni ihan lakisääteistä, että siellä käydään palautekeskusteluja, joissa arvioidaan omaa toimintaa astekoilla 1-5. Siinä on kaikki "työnteon" osa-alueet, mukaan lukien käytös muita kohtaan, miten hyvin ottaa vastaan neuvoja ja palautetta jne, oma jaksaminen ja toimintakyky sun muuta. Ohjaaja sitten kirjoittaa siitä raportin järjestelmään, ja raportti menee käsittääkseni ainakin kuntoutusohjaajalle, ehkä myös työkkäriin.
Tavallaan se ei hirveästi poikkea kehityskeskustelusta, mutta onhan se aikuiselle ihmiselle vähän nöyryyttävää saada arvosana 5 ja kehuja siitä, että on ajoissa paikalla ja pitää työpisteensä siistinä.
Tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä täytyy vaan osata nähdä pelinä, jota on osattava pelata. Minun tapauksessani, kun tarvitsisin lääkinnällistä kuntoutusta, mutta sitä ei ole saatavilla, tuo on kuitenkin siedettävä vaihtoehto neljälle turhalle työhakemukselle kuukaudessa. Ja rahaa se on 9 euroakin.
-ap-
Muistat sitten ettet ota lisää päiviä vaikka painostaisivat!
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala, siis hyi hyi hyi! Olen ihan äärimmäinen introvertti, en voi sietää sitä, kun joku heittäytyy liian tuttavalliseksi. Alkaa hermoja kiristää ihan kunnolla, jos joudun olemaan ihmisten kanssa liian pitkään tekemisissä. Kun olin aspa töissä tarvitsin sen pari päivää, ilman yhtään ihmistä missään lähellä ja hiljaisuutta siitä palautumiseen. Inhoan tuommoisia iilimatoihmisiä, jotka liimaantuu iholle yyyh.
Sama. Minulla on poikkeuksellisen suuri henkilökohtainen reviiri, olen luonteeltani pidättyväinen ja viileän etäinen. En välitä ihmisistä, vaan asioista.
Valitettavasti minulla on ilmeisesti mopsin naama, koska joka helvetin ikinen mummo, juoppo jne tahtoo adoptoida minut. Ihan kuten ap:llakin. Kaikenlaiset kauhistuttavan rasittavat ihmiset tahtovat olla ystävällisiä ja tuttavallisia.
En edes jumalauta hymyile juuri koskaan, joten en tajua mistä ne voivat saada päähänsä, että minua kannattaisi lähestyä?
Noin muuten mietin, että mahtaako ap panna vähän omiaan vai onko kuntouttava oikeasti tuollaista kyttäämistä? Jos kyllä, tuollainen aikaansaa enemmän opittua avuttomuutta kuin kuntoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai karmeaa. Toi kuntouttava kuulostaa painajaiselta. Tarkkailevat teitä ja tekevät merkintöjä käytöksestänne? Mun mielenterveys ei kestäisi tuollaista yhtään. Mielummin ottaisin vaikka ikikarenssin.
Se on käsittääkseni ihan lakisääteistä, että siellä käydään palautekeskusteluja, joissa arvioidaan omaa toimintaa astekoilla 1-5. Siinä on kaikki "työnteon" osa-alueet, mukaan lukien käytös muita kohtaan, miten hyvin ottaa vastaan neuvoja ja palautetta jne, oma jaksaminen ja toimintakyky sun muuta. Ohjaaja sitten kirjoittaa siitä raportin järjestelmään, ja raportti menee käsittääkseni ainakin kuntoutusohjaajalle, ehkä myös työkkäriin.
Tavallaan se ei hirveästi poikkea kehityskeskustelusta, mutta onhan se aikuiselle ihmiselle vähän nöyryyttävää saada arvosana 5 ja kehuja siitä, että on ajoissa paikalla ja pitää työpisteensä siistinä.
Tämä nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä täytyy vaan osata nähdä pelinä, jota on osattava pelata. Minun tapauksessani, kun tarvitsisin lääkinnällistä kuntoutusta, mutta sitä ei ole saatavilla, tuo on kuitenkin siedettävä vaihtoehto neljälle turhalle työhakemukselle kuukaudessa. Ja rahaa se on 9 euroakin.
-ap-
Muistat sitten ettet ota lisää päiviä vaikka painostaisivat!
Kiitos, ei ole aikomustakaan. Ompeluseuran leikkiminen kerran viikossa on ihan hauskaa, mutta jos olisin niin terve että jaksaisin tehdä useampana päivänä, pääni hajoaisi siihen kaurismäkeläiseen rappioon ja alakuloon.
Tämä tilanne on niin kiusallinen siksikin, että minun tulee sääli sitä juoppoa. Kun se käy tuolla joka päivä mielellään ja on pahoillaan, että siellä saa käydä vain 2 vuotta kerrallaan, koska hän on saanut siitä niin paljon hyvää elämäänsä. Ei sitä mielellään ole "inhottava" ihmiselle, jonka elämä on niin tyhjää että aikuisten leikkikerhokin on siihen suuri parannus. Mutta en minä voi sen tukihenkilöksikään ruveta, on ihan riittävä tekeminen olla sellainen itselleni.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan!
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että kovin töykeäksi en voi ruveta. Meidän käytöstämme nimittäin seurataan kaiken aikaa, koska seurataan työelämätaitojemme kehitystä. Parin kuukauden välein on palautekeskustelu jossa sitten annetaan arvosana mm. omalle käytökselle.
Mutta mitä tuollaisille ihmisille voi tehdä? Jos minä olen käyttäytynyt koko ajan kuin teitittelyväleissä ollessa, poislukien teitittely, ja toinen vaan on sinutteluläheisyydessä?
Paikkaa en haluaisi vaihtaa, koska tuolla pääsee tekemään järjellisiä juttuja ja muu porukkaa on miellyttävää.
ap
Arvoisa aloittaja, Te voisitte kehittää omia työelämätaitojanne käyttäytymällä kyseistä kanssakuntoutujaa kohtaan edelleen niin kuin olisitte teitittelyväleissä mutta opettelemalla myös olemaan reagoimatta ennen kuin hän tulee niin lähelle, että häiritsee työntekoanne. Siinä tapauksessa tietenkin pyydätte ohjaajaa puuttumaan häirintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että mies on sellainen putkiaivo, että minkäänlaiset hienovaraiset vihjaukset eivät mene koskaan perille. Jos hän tekee sairaudestasi numeron, sano hänelle että et ole juttutuulella tai rupatteluihmisiä ja että haluat keskittyä siellä paikalla vain työntekoon. Jos vielä jatkaa, niin sano että kiva että olet kova rupattelemaan, mutta sinä et ole etkä jaksa keskustella tänään etkä seuraavallakaan kerralla, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala, siis hyi hyi hyi! Olen ihan äärimmäinen introvertti, en voi sietää sitä, kun joku heittäytyy liian tuttavalliseksi. Alkaa hermoja kiristää ihan kunnolla, jos joudun olemaan ihmisten kanssa liian pitkään tekemisissä. Kun olin aspa töissä tarvitsin sen pari päivää, ilman yhtään ihmistä missään lähellä ja hiljaisuutta siitä palautumiseen. Inhoan tuommoisia iilimatoihmisiä, jotka liimaantuu iholle yyyh.
Sama. Minulla on poikkeuksellisen suuri henkilökohtainen reviiri, olen luonteeltani pidättyväinen ja viileän etäinen. En välitä ihmisistä, vaan asioista.
Valitettavasti minulla on ilmeisesti mopsin naama, koska joka helvetin ikinen mummo, juoppo jne tahtoo adoptoida minut. Ihan kuten ap:llakin. Kaikenlaiset kauhistuttavan rasittavat ihmiset tahtovat olla ystävällisiä ja tuttavallisia.
En edes jumalauta hymyile juuri koskaan, joten en tajua mistä ne voivat saada päähänsä, että minua kannattaisi lähestyä?
Noin muuten mietin, että mahtaako ap panna vähän omiaan vai onko kuntouttava oikeasti tuollaista kyttäämistä? Jos kyllä, tuollainen aikaansaa enemmän opittua avuttomuutta kuin kuntoutumista.
On se. Itse olin kerran sellaisessa kuntouttavan ryhmässä, jossa kiellettyä oli mm. kiroilu ja puhelimen pitäminen pöydällä. Oikeasti ohjaaja huomautti aina, jos joku lipsautti ruman sanan ja sitten piti pyytää anteeksi. Samoin jos joku nosti puhelimensa pöydälle, esim. joku mies istumaan käydessään refleksinomaisesti otti puhelimen taskusta ja nosti pöydälle, kuten niillä on tapana koska puhelin istuessa painaa taskussa. Soo-soo. Puhelimen käyttö ryhmän aikana oli myös ehdottomasti kiellettyä.
Jos oli vaikka paha migreeni edellisenä iltana, ei riittänyt että laittoi silloin illalla viestin, että en pääse huomenna. Ei, vaan piti seuraavana aamuna SOITTAA, että ei, en pääse tänään, koska migreenini jatkuu minkä jo eilen tiesin. Tärkeintä oli se soittaminen, kai ne äänestä uskoi kuulevansa valehteleeko toinen.
Itse en koskaan myöhästynyt, mutta kerran yksi nainen myöhästyi, koska sen koiralla oli ripuli. "Koiran ulkoilutus ei ole hyväksyttävä myöhästymisen peruste." Olisiko siis pitänyt syyllistyä eläinsuojelurikokseen ja pakottaa koira paskantamaan sisälle?
Niin joo, ja siinä ryhmässä oli myös kiellettyä syödä omia eväitä! Siellä syötiin yhdessä yhdessä kokattu ateria, mitään omaa ei saanut olla mukana. Se olisi kuulemma ollut eriarvoistavaa, kun kaikilla ei ole varaa yhtä hyviin eväisiin.
Mutta joo, aika huumorilla noihin saa suhtautua.
Sitten kun pääsee kuntouttavaan johonkin työpaikalle, vaikkapa vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikköön, vasta hauskaksi käy. Se on jännä, mihin kaikkeen työttömyys ihmisen pätevöittääkään, ainakin hoitoalalla. Voit päätyä jopa nostamaan yksinäsi sängystä pyörätuoliin ylipainoista mummelia, jonka toinen jalka on amputoitu. Vaikka tarkoitus oli vain tiskata ja ruokaa jaella, hoitsuilla on kova hinku vaarantaa potilas- ja työturvallisuus nakittamalla sinulle mitä vaan ikinä keksivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, sehän on vähän kuin minun miesystäväni.
On niin kaikkien kaveria, eikä puhettakaan että tajuaisi jos sanon ettei se naapurin nuori nainen ehkä ole kiinnostunut juttelemaan ja selostamaan työpäivänsä kulkua tai menemisiään naapurin keski-ikäiselle ukkelille.
Teet ihan oikein siinä, että keskityt omaan kuntoutumiseesi (vaikka se tuossa paikassa vähän haasteelliselta vaikuttaakin, siis nimenomaan olosuhteiden takia) etkä ryhdy säälistä tälle alkoholiongelmaiselle kanssakuntoutujalle miksikään tukihenkilöksi. Pitkään jatkunut päihdeongelma monesti vääristää ihmisten ymmärrystä siitä, mikä on normaalia ja sopivaa käytöstä missäkin tilanteessa. Näin erityisesti silloin, jos ihminen on pyörinyt paljon päihdeporukoissa, joissa sosiaalinen kanssakäyminen on usein karkeaa, muita halventavaa ja vain omista tarpeista lähtevää. Jos tällä kyseisellä henkilöllä on lisänä vielä esim. tunnistamatonta neuroepätyypillisyyttä, niin se vain voimistaa epäasiallisia käytösmalleja ja sosiaalisen tilannetajun puutetta.
Paikan ohjaajat kuulostavat hyvin epäammattimaisilta mikä ei ikävä kyllä ole sinänsä yllätys. Olen tehnyt opintoihini kuuluvan harjoittelun erään kuntouttavan työtoiminnan yksikössä ja paikan vastuuohjaaja, joka oli myös harjoitteluni ohjaaja, oli suoraan sanoen aika erikoinen persoona. Välinpitämättömän ja aneemisen oloinen, saattoi kommentoida jonkun kuntoutujan huolenaiheisiin vain "jaa". Hän ei juuri koskaan ollut fyysisesti paikalla työtoimintayksikössä ja oli puhelimitsekin huonosti tavoitettavissa ongelmatilanteiden ym. varalta. Jäi sellainen vaikutelma, että hän ei pitänyt työstään eikä toisaalta edes tainnut hahmottaa sitä, mitä häneltä sellaisessa työtehtävässä odotetaan ja mihin kiinnittää huomiota kunkin kuntoutujan kohdalla. Ei tullut siis yllätyksenä, että en saanut juuri mitään ohjausta häneltä harjoittelun aikana ja olin loppujen lopuksi hyvin yksin koko jakson ajan.
Tl;dr: jos kuntoutujat ovatkin erikoista porukkaa, niin moni ohjaaja ei ole yhtään sen nohevampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka toivoisinkaan, että ihmiset vielä teitittelisivät toisiaan!
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että kovin töykeäksi en voi ruveta. Meidän käytöstämme nimittäin seurataan kaiken aikaa, koska seurataan työelämätaitojemme kehitystä. Parin kuukauden välein on palautekeskustelu jossa sitten annetaan arvosana mm. omalle käytökselle.
Mutta mitä tuollaisille ihmisille voi tehdä? Jos minä olen käyttäytynyt koko ajan kuin teitittelyväleissä ollessa, poislukien teitittely, ja toinen vaan on sinutteluläheisyydessä?
Paikkaa en haluaisi vaihtaa, koska tuolla pääsee tekemään järjellisiä juttuja ja muu porukkaa on miellyttävää.
ap
Arvoisa aloittaja, Te voisitte kehittää omia työelämätaitojanne käyttäytymällä kyseistä kanssakuntoutujaa kohtaan edelleen niin kuin olisitte teitittelyväleissä mutta opettelemalla myös olemaan reagoimatta ennen kuin hän tulee niin lähelle, että häiritsee työntekoanne. Siinä tapauksessa tietenkin pyydätte ohjaajaa puuttumaan häirintään.
Kiitän teitä viisaasta neuvostanne, joka kaiken lisäksi on linjassa maailmankirjallisuuden helmien (tai ainakin tunnettujen teosten) kanssa!
Jane Eyre käyttäytyi aina (paitsi silloin kun käytännössä kosi Rochesteria) moitteettomasti, ja vaikeni, jos ei tiennyt mitä sanoa.
Scarlettissa (Siis Tuulen viemän jatko-osassa, surkea kirja noin muuten) herkkien Etelän naisten tapa kohdella kiusallisia vieraita oli syleillä ne kuoliaaksi: siis olla niin äärimmäisen huomaavaisia ja kohteliaita, ettei kukaan kestä sitä.
Ja Game of Thronesissa Sansan tunnuslause on: "Lady's courtesy is her armour." Septa mikälie oli sen sille opettanut. En muista, oliko samaa lausahdusta kirjassa.
Toisin sanoen, olen muodollinen ja hyvin, hyvin keskittynyt työhöni. Lisäksi yritän varovasti kysäistä "tomeralta naiselta", miten hän kokee tuon liian tuttavallisuuden. Saatan jopa vihjaista, että olen ottanut etäisyyttä: "En viitsi enää käydä puutyöverstaalla katsomassa mitä siellä tehdään, kun Jorma alkaa sitten taas niin tuttavalliseksi" tms. (Aikaisemmin kävin, koska halusin nähdä mitä siellä tehdään ja voisinko itsekin tehdä jotain puutyöhommia, kun en sellaista osaa.)
Lisäksi hautaan ajatuksen opetella tekemään puutöitä, kun olisi tilaisuus. Alkuun ajattelin, että voisin kokeilla sellaistakin, motorisena kuntoutuksena, ja ainahan on hyödyllistä opetella uutta. Mutta taidan pysyä jatkossa tiukasti pois siltä puolelta.
Kiitoksia kaikille ajatuksiani selkiyttäneille. Erityisesti kiitän siitä, että otitte asian vakavasti, eikä minua haukuttu että en vaan osaa suhtautua normaalisti käyttäytyviin, ystävällisiin ihmisiin. Sitä vähän pelkäsin, kun joskus on niin vaikea tietää, ylireagoiko itse.
-ap-
Naisilla on tapana järjestää joka asiasta ongelma kun ei voida puhua toisen kanssa asiasta.
Sanot sille miehelle että toivot ettei sun lepoja ja huonoa oloa nosteta esille. Ohjaajat ei kyllä yleensä tuohon puutu.
Mies on vaan kohtelias eikä ymmärrä että sulle arka asia.
Olen itsekkin työtoiminassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettiny että sanoisit tästä hänelle?
Tilanne vain eskaloituisi. Ko. miehellä on ilmeisesti tämän tuosta yhden naisohjaajan kanssa jotain selviteltävää, koska joka kerta kun tulen paikalle (minä käyn kerran viikossa, mies useammin), niillä on joku tämäntapainen keskustelu:
Mies: "Oli se kyllä hassua, että mä ymmärsin sut sillä tavalla väärin"
Ohjaaja: "No, hyvinhän me saatiin asia selvitettyä"
Hän myös kommentoi tuota ohjaaja jatkuvasti, että sä olet sitten tomera nainen ym. liian henkilökohtaisesti, ottaen huomioon että toinen on töissä siellä.
Anyway, tuontyyppisten ihmisten kanssa kaikki keskustelu on vain sitä huomiota ja kontaktia, mitä ne hakevat. Eli se, että alkaisin puhua asiasta, olisi sille palkinto. Kuten sanottu, olen juoppo- ja pulsumagneetti, joten tiedän tämän. Sitä vaan en ole vielä keksinyt, mitä niille tekee silloin jos ei voi potkaista pois elämästään, kuten satunnaisille koirapuistotuttavuuksille voi tehdä.
Tyyppi on siis pitkän linjan juoppo, kaikkihan me tiedämme että niiden kanssa on aivan turha keskustella koska kaikki on aina jonkun muun vikaa.
ap
Ymmärrän.
Ei kai tuossa voi kuin sanoa suoraan:
- ymmärrän, että haluat olla hohtelias MUTTA
- tarvitsen omaa tilaa JA
- minä en halua uusia kavereita/ystäviä
- voimme tervehtiä JA
- voimme keskustella (tarvittaessa!) työhön liittyvistä asioista, emme muuta/muuta en halua keskustella muusta
____
Sen jälkeen ingnootaat koko tyypin teoin/katsein/jne.
Et lähde selittelemään/selvittelemään mitään, mitä mm. ohjaajat tekevät noissa kuvaamissasi jälkiselvittelytilanteissa.
___
Tuossa on kyllä vaara saada tyypistä:
- entistä pahempi "ahdistelija"
- v_ttumainen/v_ttuileva
- loukkaantunut marttyyri
- pahimmassa tapauksessa jopa väkivaltainen
Parhaimmassa tapauksessa jättää sinut rauhaan.
Valitse itse. Punnitse riskit ja mahdollisuudet.
____
Ehkä on hyvä vielä "tutustua" tyyppiin ja katsella tätä viikkojen/kuukausien ajan, jotta voit tehdä paremmin oikean ratkaisun toimintatapasi (toimitko vai et toimi) suhteen.
Ota kuulokkeet mukaan. Pidä niitä korvilla, vaikket kuuntelisi mitään. Muut luulevat, että keskityt niin jonkin puheohjelman, kirjan tai musiikin kuunteluun, että ulkomaailma häviää sinulta. Tuon varjolla voit välillä olla huomamatta tuttavallista tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten autisti tuossa tilanteessa toimisi? Sanoisi ihan suoraan, että käytös ahdistaa. Sanoisin myös ohjaajalle, mikä tosin voi olla riski että asettuu sen miehen puolelle.
Hyvä kysymys. Minulla on yksi naisassi ystävänä, ja se todennäköisesti vain sulkisi miehen täysin tajuntansa ulkopuolelle. Olen nähnyt ystäväni tekevän noin persona non gratoille, hyvin pelottavaa. Ne vaan lakkaa olemasta sille.
Noinkaan en kuitenkaan voi tehdä, koska, kuten sanottu, käytöstämme vahditaan. Esimerkki: tällä viikolla yksi nainen tuli hyvin myöhässä paikalle. Olin jo aloittanut "työni", ja tein sitä keskittyneesti. Tämä myöhästyjä kulki ohitseni ja sanoi huomenta, mihin minä vastasin kyllä, mutta vähän hiljaa ja mumisten koska keskityin tekemiseeni.
Yksi ohjaaja sitten kailottamaan, että "Ritva se on niin keskittynyt, ettei huomaa edes tervehtiä, hahhahhaa!". Sanoin, että tervehdin kyllä, mutta hiljaa. Erikoista on, että minun "hiljaisesta äänestäni" on parikin eri ohjaaja huomauttaan kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun joku on pitänyt ääntäni liian hiljaisena! Jopa puolikuuro isäni kuulee aivan hyvin mitä puhun ainakin silloin kun sattuu haluamaan.
Hieman ot, mutta koska ohjaajilla on liian vähän tekemistä, ne selvästi oikein hakemalla hakevat jotain, mihin voisivat tarttua. Asiakkaiden välien selvittely olisi niiden sosionominsieluille taivaan mannaa. Joten ei kannata ohjaajallekaan sanoa, koska taas kerran tilanne vaan eskaloituisi ja juoppo saisi haluamaansa huomiota.
Minä haluaisin vaan tehdä rauhassa työtäni. Tiedättehän, kuten töissä on tapana.
Kuten sanottu, sketsisarjaa tuo on alusta loppuun. Siihen täytyy osata suhtautua ilmaisena viihteenä.
ap
Kuulostaa melko sairaalta paikalta.
Ihan kuin olisi kellokortti kaulassa, johon kirjataan kaikki hymyt ja tehvehdykset.
Mikähän minussa on vikana, kun pidän ihan hyväntahtoisena ja tervetulleena jos kysyttäisiin, joko sun huono olo meni ohi. Ihana kun joku puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Ai karmeaa. Toi kuntouttava kuulostaa painajaiselta. Tarkkailevat teitä ja tekevät merkintöjä käytöksestänne? Mun mielenterveys ei kestäisi tuollaista yhtään. Mielummin ottaisin vaikka ikikarenssin.
Ei ole karseaa vaan ihan kiva siellä on olla. Ap myös saattaa olla sellainen että ottaa kaiken niin vakavasti ja loukkaavasti.
Tuo täydellinen ulkopuolelle sulkeminen toimii muuten hyvin. Olen joutunut opettelemaan erikseen sen taidon, koska olen perusluonteeltani sosiaalinen ja huomaavainen. Aluksi se tuntui oudolta ja epäreilulta mutta sitten hyväksyin, että joskus on pakko olla k-pää, jotta saisi oman mielenrauhansa ja koskemattomuutensa säilytettyä. On olemassa ihmisiä, joihin ei tehoa hienovarainen vihjailu ja jotka toisaalta suuttuvat suorasta puheesta. Saattavat pahimmillaan alkaa hautoa kostoa. Täydellinen huomiotta jättäminen sen sijaan saa tällaisen tyypin ymmälleen, kun ei tiedä, miten siihen tulisi suhtautua. He kun ovat tottuneita siihen, että saavat käytöksellään ja jutuillaan huomiota.
Noita mielensäpahoittajia kyllä löytyy työtoiminnasta. Aina muiden vika kun ahdistaa tai masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi kyse on tuon tyypin ominaisesta käyttäytymisestä, jos hänellä on vastaavia ongelmia myös ohjaajien kanssa. Siinä mielessä olet vain yksi käytöksen kohteista, etkä varsinaisesti yksittäinen maalitaulu.
Olisiko sinun mahdollista puhua tuosta ohjaajille, että et ainakaan joutuisi suoraan tekemään hänen kanssaan hommia? Vaikuttaa siltä, että tyypin käytös on yleisemmin tiedossa, niin se ei välttämättä olisi liian suuri ongelma. Olisiko jopa mahdollista valita päivät sen mukaan, että sinä menet päivänä, jolloin hän ei ole siellä? Jos siis käyt vain kerran viikossa.
Mies käy joka päivä, koska ilmeisesti viihtyy.
Periaatteessa me teemme töitä eri osastoilla. Miehet puutyöverstaalla, naiset käsityöpuolella. (Toki kaikki saisi tehdä kaikkea jos tahtoo, mutta näin jengi vapaasta tahdostaan jakautuu.) Muita miehiä ei juuri edes näe, mitä nyt sen verran että lompsivat tupakalle käsityöpuolen läpi tai keittiöön syömään. Eikä tämä varmaan sen useammin siitä läpi kulje, mutta jää aina juttelemaan -molempiin suuntiin.
Luulen, että minun on parasta varovasti ohjaajien kanssa tästä puhua. Varovasti siksi, että ne eivät innostu tekemään tästä istutaan yhdessä pöydän ääreen selvittämään asia -spektaakkelia. Minä kärsisin siitä suunnattomasti, juoppo nauttisi.
Hän nimittäin toisella tapaamiskerralla tuli kertomaan minulle, "sä asut mäen päällä ja mä alla" (oli katsonut, missä jäin bussista pois ja mihin lähdin kävelemään) ja "huomasin sut kyllä bussipysäkillä kun viimeksi lähdit kotiin, mutta näytit siltä että halusit olla omissa oloissasi niin ajattelin, että en tule juttelemaan". Selvästi hyvin tyytyväisenä itseensä, kun hän oli niin hienotunteinen. Kaikki tuontapaisia ihmisiä ennen tavanneet tietävät, millaisia red flageja tuollaiset lausahdukset ovat.
Aloin varotoimenpiteenä kulkea pyörällä... Aika raikasta on ollut, mutta sopii ainakin kiittää juoppoa siitä, että saan liikuntaa ja raitista ilmaa.
ap
Älä juttele ohjaajille, jos ne on kuntoutettavia itsekin.
Saat vain selvittelykokouksen tai -kokouksia aikaan.
Ja miten tuo auttaisi? Olen ihan onnellisesti ja julkisesti naimisissa, kuten se tomeraksi mainittu naisohjaajakin.
Ei tuon juopon lähestyminen ole mitään flirttailua, kyllähän se nyt itsekin tajuaa ettei 60-vuotiaalla syrjäytyneellä kaljamahaisella kääkällä ole mahdollisuuksia 15 vuotta nuorempiin varattuihin naisiin, joilla on elämänhallinta kunnossa (kyllä, jopa minulla, olen vain fyysisesti sairas.)
Toki tuosta sen seurankipeydestä aistii sen, että on niin ihana päästä juttelemaan naisten kanssa, koska niihin ei varmasti ole mitään kontaktia nykyelämässään (aiemmin on ollut, sillä on käsittääkseni lapsikin). Muttei siinä silti mitään "sillä tavalla" lähentelevää ole. Jos olisikin, tilanne olisi paljon helpompi.
Ja olen kyllä tuonut mieheni olemassaolon esiin. Jopa hiukan ilkeällä tavalla: katsoin tarpeelliseksi paljastaa mieheni ammatin tehdäkseni selväksi, että vaikka asumme lähekkäin ja käymme samassa kuntouttavassa, olemme silti "kahden kerroksen väkeä", ja minä asun siellä yläkerrassa. Ei vaikuttanut mitään.
-ap-