Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vaihtoehtoja on Asperger-nuorella, joka ei pysty opiskelemaan tai tekemään töitä?
31.03.2023 |
22v asuu edelleen kotona. Pääsi yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen, mutta opiskelusta ei tullut mitään. Joistain kursseista sai täysiä vitosia, joistain pääsi ihan hilkulla läpi. Kaikki kirjoittaminen oli tuskaista. Ei ystävystynyt kenenkään kanssa, ryhmätyöt menivät lähinnä itkemiseksi ja paniikkikohtauksiksi. Muutostilanteet (esim. luokkatilan vaihdos) sai niin tolaltaan, että lähti kotiin.
Fiksu ja älykäs ihminen, muttei oikein pysty ilman vahvaa ohjausta mihinkään ja sosiaalisten tilanteiden hoitaminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Työpaikkoihin vaaditaan koulutus, mutta koulutuksen loppuun saattaminen on todella vaikeaa.
Tuntuu kurjalta, ettei tällaista nuorta saada yhteiskuntaan mukaan mitenkään. On käynyt Kelan kustantamissa kuntoutuksissa jo (Nuotti ja Oma väylä).
Koska on jo suorittanut lukion, joten ei toisen asteen tutkinnon suorittaneena voi hakea samaan aikaan ammattikouluun muiden peruskoulun suorittaneiden kanssa ja aikuisopiskelijakiintiöt ovat pienet. On hakenut myös suorittavaa työtä esim. Postista, mutta haastattelut eivät johda mihinkään.
Tähänkö jää elämä? Onko työkyvyttömyyseläke ainut vaihtoehto?
Vaikka tämä onkin tällainen vitsipalsta, toivoisin oikeasti asiallisia vastauksia.
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pysty opiskelemaan tai tekemään töitä, niin kuntoutus olisi varmaan paikallaan. Löytyisiköhän vaikka Asperger-yhdistyksestä tietoa kuntoutuksesta?
Oma asperger lapseni suorittaa oppisopimuksena kotoaan tutkintoaan. Tekee siis etätyötä. Pomo oli hyvin ymmärtäväinen alusta asti ja asiat järjestettiin näin. Hänellä ei kanssa tule ihmisten kanssa mistään mitään kun on mitä on. Ei tajua milloin loukkaa ihmisiä ja mikä on huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkyvyn arviointiin? Jos kuntoutuksiakin kokeiltu muttei onnistu? Vammaispalveluista palvelutarpeen arvio henkilökohtaista avustajaa varten?
Vastaaja 21 jatkaa vielä sen verran, että minun ongelmani on mm. se, että ihmiset pitää minusta todella paljon. Olen myös puhelias ja kuulemma hauskakin, joten soppa on valmis.
En kaipaa enkä jaksa ihmisiä yhtään. Puhun, koska ajatuksia on valtavasti ja oikein innostun, jos vauhtiin pääsen. Se tulkitaan seurallisuudeksi ja avoimuudeksi. En osaa olla hiljaa ihmisten seurassa, koska muilla on yleensä tylsät jutut.
Olin joskus kierrätyskeskuksella töissä. Tykkäsin lajittelusta ja hinnoittelusta. Mutta minut laitettiin kassalle, kun olin niin "sosiaalinen". Vanhustenkeskuksessa olin mielelläni sellaisena apulaisena, joka pyykkäsi ja laittoi ruokatarjottimet valmiiksi. Eikös sielläkin keksitty että menepäs tuonne päiväkeskukseen vetämään ohjelmaa. Ihan painajaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lievenee ajan myötä, ettei voi arvioida pelkästään aiemman perusteella.
Ei lievene. Fiksuimmat ja vähiten autistiset vaan oppivat teeskentelemään ja kompensoimaan.
Typerät nentit sitten vaan kuvittelevat autismin lievenneen, kun autistista on niille vähemmän riesaa ja se osaa näytellä niin hyvin, että ei ole enää kiusallisen omituinen.
Mutta ap, jos lapsesi ei kykene edes opiskelemaan ilman jatkuvaa, vahvaa ohjausta, se on ilman muuta liian autistininen pärjätäkseen työelämässä. Ellei ole todella huippulahjakas jollain alalla, tyyliin superkoodari.
Ja arvaa mitä: ei se eläkkeellekään pääse. Peruskoulu ja lukio kuitenkin suoritettuna, joten pelkällä AS-diagnoosilla ei missään nimessä pääse nykyaikana eläkkeelle. Ei auta, vaikka masentuisi päälle, silläkään ei enää pääse.
Joten olet pääsemättömissä lapsesi kanssa lopun ikääsi.
N45, Asperger itsekin, aikuisena diagnosoitu, työelämässä
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
Postin lajittelun hoitaa melkein kokonaan kone , lajitteluun ei kaikki sovellu vaikkei ole diagnoosiakaan .eikä hyllytykseen . Ohjelmassahan sillä Kirillä oli ongelmia melkein kaikessa tekemisessä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella alalla on kyllä työtehtäviä, joissa ei tarvitse esitellä niin paljon omaa työtä yleisön edessä. Siis korkeakoulutettujen aloja. Historian alalla tulee mieleen arkistohommia ja vastaavaa. Kääntäjän työ on melko itsenäistä, mutta se kyllä työllistää huonosti ja on surkeasti palkattua. Tiedän monta yliopistotutkinnon suorittaneita maanviljelijöitä, jotka työskentelevät hyvin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Tutkijan työ voi vaatia verkostoitumista, mutta saman tyyppistä työtä on myös sellaista, jossa työskennellään paljon itsenäisesti, esim firmoissa on vastaavia projekteja, joista raportoidaan vain esimiehelle.
Ja tämä auttaa ap:n lasta miten, kun hän on täysin kykenemätön itsenäiseen toimintaan?
Vierailija kirjoitti:
Puutarhuriksi.
Niin, koulutus onnistuu erityisen tuen opiskelijana. Mutta ei se alan töihin kykene. Ei puutarhoilla ole aikaa silittää kenenkään päätä, täytyy olla ripeä, nopea, erittäin tehokas ja todellakaan kukaan ei tarjoa vahvaa tukea kaiken aikaa.
Ja ryhmätöitä on siinäkin koulutuksessa ja työharjoitteluita.
Puhumattakaan siitä, että jos tämä menee sekaisin pelkästä luokan vaihtamisesta, miten se kestäisi sen, että kouluun tullessa ei tiedä, ollaanko luokassa, kasvihuoneilla vai hedelmätarhalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma asperger lapseni suorittaa oppisopimuksena kotoaan tutkintoaan. Tekee siis etätyötä. Pomo oli hyvin ymmärtäväinen alusta asti ja asiat järjestettiin näin. Hänellä ei kanssa tule ihmisten kanssa mistään mitään kun on mitä on. Ei tajua milloin loukkaa ihmisiä ja mikä on huonoa käytöstä.
Mutta sinun lapsesi selvästi kykenee itsenäiseen toimintaan. Ap:n lapsi on paitsi sosiaalisesti kyvytön, myös kyvytön itsenäiseen toimintaan.
Joskus on vaan pakko myöntää, että kaikille ihmisille ei löydy paikkaa yhteiskunnasta.
Ja nykyään ei tosiaan eläkkeelle pääse noin vain.
Kuulostaa ehkä karulta, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Vierailija kirjoitti:
Se lievenee ajan myötä, ettei voi arvioida pelkästään aiemman perusteella.
Minulla ainakin kävi ihan päinvastoin. Kaksikymppisenä elin sitä nuoren ihmisen menevää elämää. Koulut meni miten meni ja työtkin oli yhtä silppua, mutta pärjäsin. Kunnes tuli joku mitta täyteen. Ja siitä tämä kaikki alkoi selkenemään. Kun en vaan kyennyt ns. normaaliin elämään, vaikka ulkopuolisen silmin kaikki oli kunnossa.
Nyt nelikymppisenä en enää edes yritä sopeutua enkä joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistuvatko ohjelmointi ja matematiikka? Tai kiinnostaako yhtään? Jos kyllä, voi kertoa enemmän yhdestä hyvästä paikasta, jossa Asperger ei estä yhtään mitään.
Luitko tuon "tarvitsee jatkuvaa vahvaa tukea" -kohdan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella alalla on kyllä työtehtäviä, joissa ei tarvitse esitellä niin paljon omaa työtä yleisön edessä. Siis korkeakoulutettujen aloja. Historian alalla tulee mieleen arkistohommia ja vastaavaa. Kääntäjän työ on melko itsenäistä, mutta se kyllä työllistää huonosti ja on surkeasti palkattua. Tiedän monta yliopistotutkinnon suorittaneita maanviljelijöitä, jotka työskentelevät hyvin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Tutkijan työ voi vaatia verkostoitumista, mutta saman tyyppistä työtä on myös sellaista, jossa työskennellään paljon itsenäisesti, esim firmoissa on vastaavia projekteja, joista raportoidaan vain esimiehelle.
Ja tämä auttaa ap:n lasta miten, kun hän on täysin kykenemätön itsenäiseen toimintaan?
Ei hän täysin toimeton ole kun on yliopistoonkin päässyt. Niillä on tuo toimettomuus hyvin valikoivaa. Meillä toimettomuuden syyksi epäillään add:ta. Jos meidän assia jokin kiinnostaa niin se muuttuu täysin puhumattomasta zombiesta hyvin toimintakykyiseksi
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yliopistossa opiskellut, mutta siitä ei tullut mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella alalla on kyllä työtehtäviä, joissa ei tarvitse esitellä niin paljon omaa työtä yleisön edessä. Siis korkeakoulutettujen aloja. Historian alalla tulee mieleen arkistohommia ja vastaavaa. Kääntäjän työ on melko itsenäistä, mutta se kyllä työllistää huonosti ja on surkeasti palkattua. Tiedän monta yliopistotutkinnon suorittaneita maanviljelijöitä, jotka työskentelevät hyvin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Tutkijan työ voi vaatia verkostoitumista, mutta saman tyyppistä työtä on myös sellaista, jossa työskennellään paljon itsenäisesti, esim firmoissa on vastaavia projekteja, joista raportoidaan vain esimiehelle.
Ja tämä auttaa ap:n lasta miten, kun hän on täysin kykenemätön itsenäiseen toimintaan?
Ymmärsin, että vaikeaa on ihmisten kanssa toimiminen, kuten autisteilla usein on. Ja sosiaalisuuden aiheuttama kuormitus aiheuttaa lisää ongelmia.
Mutta jos se ei ollut ap:n lapsella tilanne, niin viestini on yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lievenee ajan myötä, ettei voi arvioida pelkästään aiemman perusteella.
Ei lievene. Fiksuimmat ja vähiten autistiset vaan oppivat teeskentelemään ja kompensoimaan.
Typerät nentit sitten vaan kuvittelevat autismin lievenneen, kun autistista on niille vähemmän riesaa ja se osaa näytellä niin hyvin, että ei ole enää kiusallisen omituinen.
Mutta ap, jos lapsesi ei kykene edes opiskelemaan ilman jatkuvaa, vahvaa ohjausta, se on ilman muuta liian autistininen pärjätäkseen työelämässä. Ellei ole todella huippulahjakas jollain alalla, tyyliin superkoodari.
Ja arvaa mitä: ei se eläkkeellekään pääse. Peruskoulu ja lukio kuitenkin suoritettuna, joten pelkällä AS-diagnoosilla ei missään nimessä pääse nykyaikana eläkkeelle. Ei auta, vaikka masentuisi päälle, silläkään ei enää pääse.
Joten olet pääsemättömissä lapsesi kanssa lopun ikääsi.
N45, Asperger itsekin, aikuisena diagnosoitu, työelämässä
Ihan kauheaa, mutta tämä on fakta. Minä pääsin eläkkeelle kun sain diagnoosin MS-taudista. Alla oli Asperger, ADD ja vaikea-asteinen masennus 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lievenee ajan myötä, ettei voi arvioida pelkästään aiemman perusteella.
Minulla ainakin kävi ihan päinvastoin. Kaksikymppisenä elin sitä nuoren ihmisen menevää elämää. Koulut meni miten meni ja työtkin oli yhtä silppua, mutta pärjäsin. Kunnes tuli joku mitta täyteen. Ja siitä tämä kaikki alkoi selkenemään. Kun en vaan kyennyt ns. normaaliin elämään, vaikka ulkopuolisen silmin kaikki oli kunnossa.
Nyt nelikymppisenä en enää edes yritä sopeutua enkä joustaa.
Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja myös erittäin risainen työhistoria. Jonkin aikaa jaksoin teeskennellä ja romahdella (burnout X miljoona) työelämässä, kunnes tuli se viimeinen romahdus. Kun ei niin ei.
Alue: Aihe vapaa
Puutarhuriksi.