*SUURPERHE odottajat viikkoon 48*

Itselläkin tuntuu ohjelmaa riittävän, mutta hetkeksi istahdin koneelle. Mies on vapaalla ja iltpäivällä pitäisi käydä lähikaupungissa vähän ostoksilla. Joululahjojakin vielä hiukan puuttuu, kun piti odottaa veronpalautuksia. Jospa tänään saisi nekin sitten kuntoon.



Omassa olossa ei kummempaa. Eilen väsättiin piparkakkuja urakalla ja olo oli ihan hyvä. Sitten illalla huono olo iski taas kuin salama kirkkaalta taivaalta. =( Meille on tulossa viikonloppuvieraita, joille raskautta en haluaisi paljastaa, mutta taitaa olla mahdotonta. Tuollainen huono olo kun iskee niin on kohtuullisen vaikea teeskennellä. Saa nähdä miten käy...



Nyt pitäisi kiireesti palata pyykkien pariin. Sitä lajia riittää varmaan kaikissa isoissa perheissä. Miten teillä muilla hoituu pyykkiasiat? Onko teillä riittävästi tilaa pyykin käsittelyyn, miten hoidatte kuivauksen jne.? Meillä on nykyään ihan tilava kodinhoitohuone, jossa pyykkihuoltoa tekee ihan ilokseen. (Ainakin, kun on kokemusta pyykkitelineistä pitkin asuntoa, tuntuu luksukselta.) Meillä on käytössä kuivauskaappi, joka on minusta ihan ehdoton. Nopeasti kuivuu pyykit ja lisäksi saa kuivaksi märkiä rukkasia, haalareita,kenkiä jne. Kuivausrummusta ei ole kokemusta, mutta halusin ehdottomasti mielummin tuon kaapin juuri monikäyttöisyyden vuoksi. Kaapissa kun voi kuivata oikeastaan mitä vaan (Reimatecejä meillä ei ole ollut, mutta ainakin halvemmat kosteussuojavaatteet ja -kengät kestää hyvin kaappikuivausta, kun lämpötila vaan on oikea). Rumpukuivausta ei kaikki vaatteet kestä. Kesällä meillä säästetään sähköä ja pyykit kuivuu ulkona. Mutta nyt menen oikeasti sinne kodinhoitohuoneeseen... =)



Voimia harmaisiin päiviin ja iloa odotukseen!

Meiramiina 8+2

Mukavastihan on porukkaa kertynyt linjalle :) KIVA!



pikaesittely:

Olen 31 vee, mies 35 ja meillä neljä lasta; tytöt -96, -01 ja pojat -98, -03. Nyt laskettuaika on jälleen kerran heinäkuussa ja 19. päivä. Tällä kierroksella selviää jääkö meille akka vai ukkovalta, sillä vahvasti tuntuu että tämä on viimeinen saavutuksemme tällä saralla jos loppuun kunnialla mennään. Asumme rakentamassamme omakotitalossa ja minä olen opiskelija ollut jo vuodesta -97 lähtien. Kaksi nuorinta ovat viikot päiväkodissa kun koitan gradua saada kasaan. Keväällä pitäisi saada kaikki valmiiksi ja ottaa paprut pois ennen vaavia.



Pyykistä... meillä on khh, mutta se kyllä valitettavasti ei innosta minua pyykkäämiseen :) Olen siinä tosi laiska! Nyt juuri äiti oli meillä muutaman päivän ja oli pessyt pyykkikorit tyhjäksi (ainakin 10 koneellista :) No en laittanut vastaan kun kerran halusi :D

Pikkuisen pyöritteli päätään kun huomasi millä vauhdilla korit meillä täyttyvät...



Meillä on kuivausrumpu ja siitä en luopuisi mistään hinnasta! Olen surutta lyönyt sinne kaikki vaattet ja mitään suurempia vaurioita ei vielä ole tullut... Muistan kans ajan kera pyykkitelineiden ja ei voi sanoa kun huhhuh...



Oletteko koskaan miettineet onko suurperheen äideillä ihan oikeasti krooninen vauvakuume??? Itselläni tuntuu olevan, tosin se aina unohtuu tässä alkuodotuksen pahassa voinnissa ja manikoin, että miksi taas tähän ryhdyin...hulluko olen :D Mutta sitten se taas on niiiiiiiin ihanaaa. Onko teillä muuten ikä alkanut vaikuttaa siihen, että on odottaminen eri tuntuista (hankalampaa) kuin parikymppisenä tyttösenä?



No nyt menen niille päikkäreille, sillä alkaa vauhti talossa yltyä niin että täytyy saada nuorimmat, jotka ovat vapaalla päiväkodista, unten maille ja siinä samalla on oikein hyvä itsekin kellahtaa vaateriin!



Mukavaa päivää kaikille! Koittakaahan jaksaa olonne ja pyykkien kanssa :D



-mammaxneljä

Tuli yksi kysymys mieleen...

Te joilla on sekä tyttöjä että poikia niin osaatteko jo arvailla kumpi olisi tulossa?



Mulla itsellä ei ole hajuakaan. Olen voinut pahoin niin tytöstä kuin pojistakin. Syönyt niin makeaa kuin suolaistakin. Pojista ehkä kynet kasvoi hieman paremmin, mutta ei nekään erityisesti. Olisi niin ihana kun tietäisi...voisi ostaa tietyn värisiä vaatteita ja sisustaa pesäkolon valmiiksi. Toisaalta onhan se yllätyskin ihana juttu! Ompahan jännittämistä...



Pyykistä vielä...

Uskokaa tai älkää, mutta meillä pestään pyykit ulkokautta autotallissa. Sinne ei kertakaikkiaan pääse sisäkautta(vaikka tulevaisuudessa kyllä), kun on niin täynnä lautatavaraa. Meidän kodinhoitohuone valmistuu vasta keväällä, nyt seinät betonia ja sähköjohdot roikkuvat miten sattuu.

Kiroilen aina itsekseni rampatessa ylhäältä alas(asumme kerkikerroksessa, alakerrasssa autotalli ja se tuleva khh ja jotain muutakin) On pieni kynnys lähteä aina pyykkäämään. varsinkin näillä keleillä...

Mies on uhannut että käyttää kaksiviikkoa samoja kalsareita niin enköhän sitten innostu.

Ihan oikeasti sais pestä ainakin konellisen päivässä, joskus kaksikin, mutta nyt laiskuuttani pesen jonain päivänä kolme sitten en taas moneen päivään ja sitten taas pakosta kun kaikki on loppu niin jotain jne...

Odotan enemmäin kuin joulua(olen super jouluihminen) isoa kodinhoitohuonettamme 11m2 isoine pyykkikaappeineen...Ja ehkä sitäkin enemmän normaali kulkua sisäkautta portaita pitkin... :)



Joskus salaa haaveilen kodinhoitajasta, joka huolehtisi siitä, että pyykit olis aina siististi kaapissa ja koti kunnossa.

Varsinkin juuri nyt, kun imuri odottaa keskellä lattiaa ja n. 4koneellista viikattavaa pyykkiä makkarin sängyllä. Ja jostain syystä ei huvittaisi aloittaa millään...ei sitten millään!!! vaikka ihana mieheni lupasi tuoda joulukuusenkin tänään. Tää on joku raskausoire tämä viitsimättömyys nimittäin mä olen saanut syntyessäni n. 5ihmisen energian, mutta se katoo aina kun tulee raskaaksi ja palaa synnytyksen jälkeen.



Mukavaa tätäpäivää ja loppuviikkoa!

Finnejä pukkas ku sieniä sateella ja tukka rasvainen.Ja muutenkin vahva tyttö olo.Jossain rv 15 paikkeilla" järki" puuttui peliin ja tuli olo että poikahan sen täytyy olla(kun 3 ekaa tyttöjä2 seuraavaa poika,olis sarja 3+3)

Ultrassa saimme arvion sukupuolesta mutta en tiedä miksi en luota siihen.

Ens ke on 4D ultra,selvinnee sitten siellä.



Pyykit meillä kodinhoidon huoneessa.Kuivatusrumpu löytyy.Vaikka kaikki avut olemassa on kyseinen homma inhokki ja aina jätän viimeiseen saakka pyykit odottamaan.Raivolla sitten työstän monta koneellista päivässä ja kiukuttelen miehelle.Hyi,tuli ihan puistatus miettimällä asiaa=)



Mä olen niin kiukkuinen kokoajan ja ärtyisä.Mies valittaa siitä.Ihan kaikki riipii mieltä ja en mahda itselleni mitään.Pikkuasiat ärsyttää.Joka raskaus sama asia.Ja taas mies valittaa.Ja mua harmittaa mun käytös...

Muuten kaikki kivasti!



L+5+rv n.25

että muutkin inhoavat pyykkäystä :)



Meillä kun noi lapset on tulleet tyttö-poika-tyttö-poika tahtiin, olisi nyt sitten loogista että tyttö olisi tulossa :) ekaa odottaessani ei ollut hajuakaan kumpi olisi tulossa, äitini tosin veikkasi tyttöä sillä mahani näkyi jopa takaapäin, niin leveä se oli ja toisella maha oli enemmän edessä ja poika tuli. Itse olen ennemminkin tiennyt kolmannen siitä kun tytöillä olen ollut pää pöntössä kymmeniä kertoja ja pojilla en. Neljäs tosin ' kumarrutti' muutaman kerran ja siksi en ihan ' varma' hänestä ollutkaan :) kakkosen ja kolmosen sukupuolen olen ultrassa selville saanut ennakkoon. Nyt onkin sitten vaikea sanoa, oksella en ole käynyt mutta olo on ollut TOSITOSI huono, mutta niin kai se on aiemminkin ollut... aika kultaa muistot. Sellainen poika ajatus itsellä mielessä on ja Niilo nimeä mielessä pyörittelen :D mieli tekisi kuitenkin vielä kerran kokea se yllätys ja kuulla kätilön sitten sanovan kumpi tuli. Se tosin oli viimeksikin suunnitelma, mutta heräämöönhän se hoitaja sitten tuli ilmoittamaan kumpi tuli :) Toisaalta olisi niin ' järkevää' saada ennakkoon tieto niin voisi sitä vaatevarustusta sitten jo etukäteen katsoa... no saa nähdä nyt kun sinne asti päästäis...



Huh huh täällä taas sohvalla loikoilen... vanhin tyttö paistaa lättyjä. Palvelu pelaa, onneksi on innokas kokki talossa. Pari päivää sitten kerroin hänelle vauva-uutiset, muut lapset eivät vielä tiedä. Neiti oli ihan innoissaan :D oli iloinen yllätys hänen suhtautuminen, sillä tuntuu olevan sellainen esimurkkukausi päällä ja hän monesti toivoo olevansa ainut lapsi :) Sanoi saavansa siitä maailman parhaan synttärilahjan, sillä laskettuaika on viikkoa ennen hänen synttäreitä.

Tuli vaan itelle sellainen ahdistus että kunhan nyt sitten vaan sinne asti mentäis, ettei taas tule pettymystä... Tyttö kysyikin heti että montakos vauvaa sinne sun masuun on kuollut... muistissa näkyy keskenmenot hänellä olevan. No eipä auta kun toivoa!



Itsellä on alkanut jo pyöriä mielessä synnytys tai oikeastaan se, että tuleekohan olemaan mahdollista synnyttää normaalisti section jälkeen... Olisi kamala joutua uudelleen leikattavaksi. Olin niin kipeä jälkikäteen että ennemmin kestän norm synnytyksen kivut kuin kärsin kuukauden jälkikäteen... Sectiosta on kesään mennessä kerinnyt kulua jo melkein neljä vuotta, normaali synnytyksestä kuusi vuotta. Kääk! Onkohan se sitten sama kuin ekaa kertaa menisi :)



No nyt tuli kutsu syömään lättyja, täytyy lopettaa. Mies iltamenoilla ja harrastuksiin kuljettaminenkin kutsuu... Voi kun jaksais, väsymys on niin uskomatonta!!! Tämän väsymyksen olin ihan unohtanut...



Mukavaa iltaa kaikille!

Muutama päivä taas mennytkin, ilman että tänne olen ehtinyt mitään kirjoittaa. Koulu pitää näin ennen joulua kiireisenä, samoin kaikki hommat kotona, jotka pitäisi saada tehtyä. Ja kun aina välillä elämässä on vähän ylimääräistäkin jännitystä, niin siinähän se sitten onkin.



Meillä nimittäin meni tiistaina taas arki ihan päälaelleen. Aamulla olin lähdössä koululle päin ja herättelin vielä lähteissäni kuopusta. Tyttö oli jo yöllä itkeskellyt kurkkukipua ja herätessä nenäkin tuntui tukkoiselta. Mutta neitipä ei päässytkään sängystä ylös. Kun nostin hänet syliini, piteli tyttö kaksin käsin niskastaan kiinni ja itki oikein tosissaan. Hetken aikaa katselin tilannetta ja sitten päätin lähteä terveyskeskukseen näytille. Terkussa meidät otettiin heti jonon ohi lääkärille, joka tutkittuaan hetken päätti laittaa lähetteen Tays:iin aivokalvontulehduksen pois sulkemiseksi. Ja juuri tuon syyn takia minä alunperinkin lähdin tyttöä lääkäriin viemään.



Ambulanssikyydillä sitten köröttelimme sairaalalle ja mieskin tuli meitä sinne vastaan. Koko ajan oli kuitenkin sellainen tunne, että ei varmaankaan siitä kamalimmasta vaihtoehdosta ole kysymys, sen verran hyvä oli neidin yleiskunto. Ja kovin nopeastikin tauti olisi tullut, mutta toisaalta, niin se voi tehdäkin. Onneksi kokeet osoittivat huolemme turhaksi ja pääsimme iltapäivällä jo kotiin. Diagnoosiksi jäi, että kyse oli todennäköisesti jostakin lihasperäisestä kipuilusta.



Mutta lähettävä lääkäri oli kyllä sen verran vakavissaan, että hetken kyllä minuakin huimasi. Ja todellakin on parempi katsoa kuin katua. Sitä paitsi, minun molemmat vanhempani ovat aivokalvontulehduksen sairastaneet (yhtä aikaa, ennen minun syntymääni), joten siitä on kyllä meillä aina silloin tällöin puhuttu.



Eilen sitten saimme viettää itsenäisyyspäivää hyvillä mielin ja pääsimme serkkulaan kahvittelemaan.



Sitten arkisiin juttuihin :) Pyykkivuori on meilläkin näin talviaikaan aika loppumaton. Kuivauskaappi löytyy ja minäkin olen sen puolestapuhuja. Kengätkin saa aamuksi kuiviksi, jos illalla ovat märät sisältäkin. Kesällä pesen pyykkiä ihan joka päivä, useammankin koneellisen päivässä, kun saa ulkona kuivaksi. Kesällä pyykkäys on siis ihan lempipuuhaani, kun puhdas, kuiva pyykki tuoksuukin niin hyvältä. Ja kuivuu niin nopeasti :) Ihana hetki kesäiltana, kun lapset jo nukkuvat, on hakea hiljaisesta pihasta viimeistä koneellista pyykkiä ja jutella rapuilla istuvan miehen kanssa :) Olisipa jo kesä!



Esittelyä vielä sen verran, että minä olen siis 32v ja mies on 35v. Lapset ovat tytöt -94 ja -04 sekä pojat -97 ja -00. Uuden tulokkaan sukupuolesta ei ole oikein mitään aavistusta. Kumpi tahansa on hyvä :)

Koulutukseltani olen lastentarhanopettaja, mutta tällä hetkellä opintovapaalla ja siis kaupallista alaa opiskelemassa. Mies kaupallisella alalla.



Juu, mutta nyt, ennen kuin tästä tulee romaani, lähden täyttelemään sitä pyykkikonetta. Palailen, kun taas muistan, mitä nyt jäi kirjoittamatta :)



Misti rv 9+6

Olen myös esikon takia muutaman kerran säikähtänyt/lääkärit säikäyttäneet,aivokalvontulehduksella,kun kuumeessa on niska ollut todella pahassa jumissa.Hyvä se kuitenkin on aina tarkistaa tilanne ja pois sulkea pahin!Vointeja sinne teidän perheeseen!



Se on jännä miten päivät paleltaa ja yöt olen aivan hiestä märkänä.

Nytkin sormet ihan jäässä vaikka villasukat jalassa ja pakus fleece aamutakki päällä.Ei toivoakaan että voisin yöksi laittaa yöpukua päälle=)



Neiti nro 2 lähtee tänään tädille kyläilemään pääkaupunkiseudulle ja haemme hänet sunnuntaina kotiin.Saan hieman harjoitusta autossa istumiseen ennen matkaa.Tosin jo ke istuin bussissa edes taas yht 350km ja ei kyllä yhtään supistusta tai kurjaa oloa ollut.Ei ilmeisesti istuminen ole mulle se pahin juttu...



Nyt taas koululaiset kouluun ja seuraavaa satsia herättämään...

L+5+rv 25

Aamukahvilla tässä. Pitäis alkaa laittelemaan tuon 5v:n synttäreitä.



Hirveesti ollu kaikenlaista ylimääräistä menoa. Monta kertaa viikossa hammaslääkäreitä ja neuvoloita ja lisäksi nää tavalliset eskari- koulu- ja harrastuskuljetuskset. Joulusiivousta olen yrittänyt aloitella, vaikka ei se siivous tietenkään se tärkein juttu joulussa ole. Koristeita jonku verran oon laitellu ja joululauluja kuunnellaan paljon. Tulis vaan sitä lunta... On kyllä niin kuraista, ettei tee lapsia hirveesti ulos laittaa, ku on joka paikka kurassa kun tulevat sisälle. Yks kaveri sano, ettei välttämättä tulis ees lunta, kunhan vähän pakastuis edes. Kerhoissa oon lasten kans käyny, jotain puuhaa kaipaavat, ku ei tuo ulkoilu oikeen oo nyt mielekästä.



Viime viikolla oli eka äp- käynti ja kaikki oli hyvin. Molemmilla kaikki rakenteet, jotka näkyivät olivat ok ja kokoa viikkoja vastaavasti. Painot olivat 210g ja 240g. B-vauvan sukupuoli selvis, A-vauva oli enemmän kääntynyt selkään päin, eli ei paljastunut vielä ainakaan. Kasvoistakaan ei nähty onko halkiota, kun oli sen verran vinossa. Vaikka eihän ultrassa aina kaikkea nähdä, niin kyllä silti helpotti, ja on ollut onnellinen olo käynnin jälkeen. Seuraavan kerran neljän viikon päästä, sitä ennen yks neuvolakäynti vielä tiedossa.



Nyt kuopus haisee ja nuo synttäritkään ei itsestään järjesty, eli täytyy mennä! Kirjoitelkaa muutkin kuulumisia.



Pipsa+5 ja tuplat rv19+1