*SUURPERHE odottajat viikkoon 48*

Kovaa touhua riittää, en ole ehtinyt kirjoittamaaan. Meillä on viikonloppuvieraita ja meno sen mukaista. Toistaiseksi on raskaus pysynyt salassa, vaikka vähän tiukkaa tekee.



Lapset tuli heti kärkkymään koneelle pääsyä. Pitää jatkaa touhua ja mennä laittamaan ruokaa. Kivaa... =( Onneksi mies auttaa.



Palailen kun tämä, hässäkkä laantuu.

Mukavaa odotusta!

Meiramiina

Kysymys:

Kohdunlaskeumasta,miten tunnistaa,onko kellään kokemusta?Vai onko se " vaan" vauva joka painaa alakertaan?Tuntuu inhottava painontunne.Jonka lisäksi vauva potkii alas,virtsarakkoon.Entä sitten virtsarakon laskeuma,miten sen laita?Kun mua pissattaakin kokoajan painontunteen takia?



Lääkäri on vasta 13 päivä,silloin selvinnee mutta kyselen nyt täälläkin.



Turhamainenkysymys:

Painosta.Miten teillä useampaa odottaneet synnyttäneet on toi painonousu jakaantunut ja mikä tilanne ollut synnytysten jälkeen?

Itse olen hyvin pienikokoinen lähdöltäni(158cm ja n.50 kg tai allekkin)Ja painoa tuntuu vaan tulevan ja tulevan.Niin on käynyt joka raskaudessa.Vaikka miten vahtaisin syömisiäni ja luopuisin herkuista painoa vaan tulee.Lyhyessä varressa paino tuntuu heti ja olo on raskas!Viimeiset 3 kk on yleensä yhtä tuskaa jättisuuren vatsan kanssa(sf-käyrätkin aina hiponeet taivaita mennen noin rv 38 liki 40cm) ja 15-20 kg lisäpainon kanssa.En saa henkeä.

Miten välttäisin turhaa painon nousua????

Tiedän myös sen että pinikokoiselle ja hoikalle yleensä tulee kiloja enemmän kuin muutaman ylimääräisen kilon omaavalle,mutta aina vaan mulla tympii ja kiusaa toi kilojen nousu.

Kilot kyllä karisseet aina synnytysten jälkeen,viim 6 kuukaudessa.Vatsanahkaa toki on vaikka muille jakaa mutta vyötäröni olen tähän mennessä aina saanut takaisin=)



Painonsa(tällähetken 58kg)kanssa ja painontunteen kanssa taisteleva Leanna ja rv 23+

Uusi viikko taas alkanut täydellä teholla. Flunssa iski sopivasti lisäten väsymystä entisestään. Onneksi vaikuttaa tavalliselta räkätaudilta eikä kuumetta ole tullut. Mutta sänky houkuttaa aina vaan. Kai tämä väsymys joskus helpottaa.



Leannalle laskeutumisasioista en osaa sanoa mitään. Paino-ongelmien kanssa taistelen itsekin. Mulla vaan ne kilot on aina tulleet imetysaikana ja ovat tiukassa. Raskausaikana mulle on tullut reilusta kolmesta kilosta seitsemään kiloon painoa eli normaalipainoiselle vähäisesti. Ruoka vaan ei maistu raskaana ollessa erityisesti, herkut etenkään. Ja ihan normaalista syömisestä huolimatta kiloja ei tule silloin helposti. Vaan kun vauva on maailmassa niin johan alkaa kiloja kertyä. Ruokakin maistuu, mutta välillä tuntuu, että kiloja tulee tyhjästä. Imetystä lopettaessa paino on samoissa kuin synnyttämään lähtiessä. Siitä olen sitten saanut tiputettua vaihtelevasti ennen uutta raskautta. Pieni " pallomaha" mulla on jatkuvasti, vaikka siis BMI vielä ihan normaalipainoisen (ylärajoilla tosin). Kesällä sain taas muutamia vauvaonnitteluja, kun kuulemma näytin raskaana olevalta. Pikkuisen masentavaa... Toisaalta eivät varmaan kovin äkkiä samat ihmiset uskalla onnitella, vaikka maha oikeasti kasvaakin. =) Mutta siis noista painoasioista, että ovat tosi käsittämättömiä juttuja. Jonkin verran ruokavalio vaikuttaa, mutta vaikuttaisiko hormonitoiminta kanssa jotenkin. Jos sulle raskaushormonit tuo helpommin kiloja niinkuin mulle tuntuu nuo imetyshormonit tuovan...





Sitten kyselyä lasten leikeistä. Leikkivätkö teillä sisarukset paljon keskenään? Oletteko kokeneet sen hyvänä? Entä miten ympäristö on suhtautunut? Meillä lapset leikkivät todella hyvin keskenään. Kaksi vanhinta ovat tiivis parivaljakko ja kuopuskin kelpaa usein jo mukaan. Itse pidän sitä hyvänä asiana. Asumme sen verran syrjässä, että muita lapsia he tapaavat vain " järjestetysti" eli eskarissa, kerhoissa, harrastuksissa ja tietysti käyvät leikkimässä kavereilla ja kaverit meillä. Joka päivä eivät välttämättä tapaa muita lapsia. Viihtyvät hyvin omissa puuhissaan, mutta osaavat olla muidenkin kanssa. Välillä vaan tuntuu, että nykyään pitäisi olla koko ajan saman ikäisiä kavereita. Neuvolassakin aina kovasti painotetaan, että sisarukset eivät voi olla toistensa kavereita, vaan oman ikäiset kaverit ovat tärkeämpiä. Itse olen eri mieltä. Omat sisarukseni ovat aina olleet ja ovat yhä myös kavereitani. Itselleni sisarussuhteet ovat niin arvokkaita, että haluan niitä lapsillanikin vaalia. Tiedostan kyllä, että " ulkopuoliset" kaverit tuovat paljon hyvää lasten elämään ja haluan näitäkin suhteita tukea. En vaan koe välttämättömänä jatkuvasti kuskata lapsia muualle leikkimään, kun kotonakin on leikkiseuraa. Isoissa perheissä kuvittelisi näin monesti olevankin. Vai olenko väärässä?



Nyt vielä pieni päivähuili ennen ruuanlaittoa ja muskritouhuja. Ei muuten kamalasti innosta tuo kokkailu... Yleensä tykkään ruuanlaitosta, vaikka se välillä tympiikin. Ideat tahtovat välillä olla vähissä ja tuntuu, että ruokalista kiertää samoja sapuskoita. Usein kuitenkin innostusta löytyy ja syömme ihan hyvää perusruokaa. Nyt vaan ei kerrassaan tee mieli mennä koko keittiöön. Puolivalmisteita on näkynyt pöydässä viime päivinä. Mies onneksi hoitaa tiskit. Oletteko te innokkaita kauhan heiluttajia?



Mutta nyt menen oikeasti sinne petiin.

Tsemppiä odottajille arkeen!

Meiramiina 6+6

Missä kaikki taas piileksivät?

Ihmettelee keskusteluseuraa kaipaava Meiramiina

Päätin nyt tulla tännekin valittamaan, jos vaikka mieli piristyis vähän... Matkalle piti miehen kanssa huomennä lähteä, mutta oma olo on nyt niin huono ja väsymys on vienyt voiton, joten juuri tippa silmässä matkamme peruin :/ Tämä pahoinvointi tekee hulluksi... Koitan ajatella, että hyvää se vaan tarkoittaa, mutta alkaa huumorintaju loppua :) No se siitä... samalla nyt tosin sitten kärähdettiin vauvauutisesta, mutta kuten arvelinkin äitini vauvatutka oli jo asian paljastanut. Ihme noita :)



Illalla eka ultra. Vähän jännittää... Kaksi keskenmenoa historiassa, niin ei oo sellainen ' varma' olo vielä aikoihin... Aiemminkin on tässä ultrassa vielä ollut kaikki hyvin, mutta huonosti on kuitenkin käynyt. Mutta tiedänpähän nyt sitten onko siellä yritystä edes oikeassa paikassa. Varmistuu samalla viikot ja luulenpa että takapakkia tulee ja se tietää lisää ällötyspäiviä...



No mä taidan olla nyt niin kurjaa seuraa, että lopetan ruikutuksen ja koitan saada edes jotain KYLMÄÄ suusta alas. Onko muilla niin ettei voi syödä mitään lämmintä??? Pihallakin vois koittaa käydä ennenkun mentävä ruikuttamaan lekurilta todistusta matkan peruuntumiseen. Jollen saa ' EI SAA lähteä matkalle' todistusta, menevät matkarahat sen siliän tien ja takaisin ei saa penniäkään... sairaslomatodistus ei riitä...



AAARRGGGGG :)



Parempaa päivää kaikille!



T. ahistunut joka silti iloitsee pikku yököttäjästään (7+2) :)

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8896751&p=5&tmode=1&smode…



Tuossa edellisen pinon linkki.



Pitänee näin töiden välissä kirjoitella kun kotona kone temppuilee ja jättää välillä viestit lähettämättä.

Leanna: en osaa tuohon kohdunlaskeuma asiaan kyllä sanoa mitään.

Painosta sen verran että yleensä kiloja on mulle kertyny 8-10 kg mikä on siinä määrin hyvä kun lähtöpaino on kohtuu suuri.Raskauskilot on myös jääneet sairaalaan ja imetyksen aikaan on jopa paino tippunut. Sitten kun imetys on loppunut niin kiloja tulee (vaikka napostelua ja herkuttelua pyrin välttämään) salakavalasti ehkä 5 takaisin,ja niitä onkin hankala saada pois.

Ollaan taas katseltu isompia autoja ja yksi hyvä kiikarissa.Pikkubussi 9 hlölle,lähes uusi.60t km ajettu.Olis ihan loisto.Ja siinä olis sit tulevaisuutta ajatellen se yksi extra paikka=D



Painon tunnetta ei taas tunnu,mitä lie.Vauva vaan taitaa potkia tonne alas.Tjaa,selvinnee sitten!



Meiramiinalla oli ultra tänään,tulehan kertomaan sitten kuulumiset!Eiköhän kaikki ole hyvin,peukut pystyssä täällä!



Siinä lyhyt tiistairaportti!

L+5+rv 23+

Mammax4:llä se ultra oli tänän.Mutta kuulumisia odotellaan kuitenkin!

=D

L

Ei näköjään kärsi enter näppäintä painaa lainkaan.



meiramiina: meillä myös lapset leikkivät ja pelailevat paljon keskenään (ja tappelee)Minusta myös on mukavaa kun lapset viihtyvät yhdessä ja isommat oppivat ottamaan pienemmät huomioon.Toisaalta myös isommilla on omat kaverit, sekä muutamia yhteisiä.

Meidän kujalla on paljon lapsia ja ovatkin usein suurella porukalla ulkona leikkimässä ja pelaamassa.



mammaXneljä: voimia sinulle pahoinvoinnin ja väsymyksen keskelle.

Kyllä ne jossain välissä helpottuu. Pidän myös peukkuja että masuasukki pysyy tiiviisti mukana loppuun asti.



( . ) ei mitään kummempaa, perjantaiaamun rakenneultraa ootellessa ja jännätessä.Niin tai ikävä ummetus ei ota laantuakseen edes noilla apteekin jauheilla :(



Nyt on jatkettava hommia



Iloa ja valoa kaikille tähän harmauteen.Ja huonovointisille tsemppiä!



edram, himppu rv 21+3 kera kolmen pojan viikarin

Tai siis eilen en pystynyt taas konetta päinkään katsomaan, oli niin huono olo ja tänään olen yrittänyt väkisin pakertaa kouluhommia.



Leanna oli ainakin kysellyt kiloista. Minulla myös tulee aina raskausaikana paaaljon kiloja. 17-20kg tullut joka raskaudessa. Mutta ne kyllä sitten ovat lähteneet poiskin imetysaikana. Minusta myös tuntuu, että on aivan sama, mitä raskaana ollessa syön, paino nousee silti. Ja näin alussa, kun on välillä syötävä jopa yöllä, paino ei ainakaan laske.



Omaa napaa: huomenna on sitten se kauan odotettu ultra. Pelottaa ja jännittää vuorotellen. Mutta ei auta itku markkinoilla, se otetaan, mitä annetaan. Niin on pakko ajatella :/



Hitsi, tämä koneella olo kyllä saa aikaan pahaa oloa, joten luovutan nyt ja tulen huomenna illalla kertomaan kuulumisia.



Misti rv 7+3

Ensinnäkin tsemppiä kaikille huonovointisille! Mulla oli edellisessä raskaudessa niin kamala olo pitkään, että nykyinen pahoinvointi tuntuu siedettävältä. On enemmänkin kuvotusta. Jotkut hajut laukaisevat sen ja sitten se kestää vähän aikaa ja onneksi helpottaa. Pahin " läheltä piti" tilanne syntyi taannoin kaupassa, kun joku laitapuolen kulkija tuli ihan viereen. Tiedättehän sen hajun... Oli todella pidättämistä, etten oksentanut keskelle kauppaa. Muuten pahoinvointi ei ole äitynyt niin pahaksi, että oksentaminen olisi ollut edes lähellä. Hyväksi ei oloa kyllä voi kehua. Inhottava flunssa vielä pahentaa tilannetta ja olo on surkea.



Ultraan menijöitä oli ainakin kaksi. Se on aina jännittävää, kuulumisia sitten odotellaan. Itse en raaski mennä yksityiseen ultraan, joten joulun tietämillä olisi sitten ensimmäinen ultra. Kolmen viikon päästä olisi 10 viikkoa takana ja silloin aikaisintaan ultraan voi mennä. Kunpa nyt sinne saakka hyvin selviäisi. Huomenna mulla on eka neuvola. Se on aina täällä suhteellisen varhain, kun sieltä sitten saa tiedot tuota ultraa varten. Ihan jännä mennä sinne taas. Vähän tietysti jännittää, moneenko tuttuun törmään aamulla. Tämä on sen verran pieni paikka, että jos joku näkee ihmisen tulevan äitiysneuvolan terkkarin luota niin helposti lähtee juttu liikkeelle... =) Eipä tuo nyt sinänsä haittaa, mutta mielummin nyt kumminkin vielä välttäisin tuota.



Kello ehti taas vaikka minne. Kuopus kukkuu edelleen hereillä. Illat on menneet mahdottomiksi nykyään. Onko hyviä ideoita, millä vajaa 2v saisi rauhoittumaan illalla? Väsynyt on selvästi, mutta ei malta nukkua. Päiväunien lyhentäminen vaan pahentaa asiaa eikä mikään muukaan tunnu tehoavan. Itse kun mielin nukkumaan jo paljon aiemmin niin aika miehen kanssa kaksin on kadonnut kokonaan. Minä nukun yleensä ennen tyttöä ja mies urhoollisena nukuttaa. Taidan sammua nytkin.



Jaksakaahan harmauden keskellä!

Meiramiina 7+0

Hoh hoijaa.Väsyttää!Eilen illalla kävi yht´äkkiä kutsu syömään perheeni kanssa ja meni ihan kamalan myöhään(lapset ei siis mukana)7herätys oli kuitenkin kun koululaiset piti kouluun lähettää.Join lasin punaviiniäkin(hyi minua!)Ja nyt väsymys aiheuttaa kuin krapulan...Ei tule vanhuus yksin ja raskaus ei ainakaan helpota=)



Mistille suuren suuret stempitykset ultraan!Hetimiten kertomaan kuulumiset!



Voimia kaikille raskautetuille väsymykseen ja huonoihin oloihin!!!!!



Raskausraporttia ei löydy nyt omalta osalta.Ei neuvolaa,ei ultraa.Vain liikkeet ja pyöreä masu kertoo odotuksesta.Nippelitietoa ei ole=)



Ultrakuulumisia odotellen,Leanna+5 rv 23+

ja kyllä meillä siellä masu-asukki mukana kulkee. Olo oli jotenkin epätodellinen :) Viikkoja kuukautisten mukaan eilen oli 7+1, mutta arvelinkin, että vähän ' takapakkia' tuli, joten eilen ultra näytti 6+5. Virallinen la on nyt sitten 19.7. Sykekin näkyi jo tosi hyvin, mutta pieni möykkyhän siellä oli... Vähän ultrassa käynti helpotti, mutta minussa asuu realisti tämän asian suhteen, sillä aiemminkin on tässä ultrassa kaikki ollut hyvin ja silti on huonosti käynyt (12+ ja 16 + viikoilla). Mutta sepäs ei muuta auta kun ootella!



Lääkäri tosin aloitti ultraamisen ja iski haarustaan sen ' systeemin' ja alkoi sen jälkeen LUKEMAAN KÄYTTÖOHJEITA! Ai että pikkuisen nyppäs, loppuajan olin kädet ristissä ja toivoin että eikö tuo nyt yhtä kuvaa ja mittaa saa otettua...



Eilen olin aika apeissa tunnelmissa matkan peruuntumisen vuoksi ja nytkin tässä olen tuumaillut että koneessa olisin parasta aikaa... Mutta olo on kuitekin toisaalta helpottunut. Kotona saa rauhassa potea huonoa oloa, reissussa olisi ollut huono omatunto jos ei pysty kun maata ja uikuttaa :) Ja hormonit aiheuttaa minulle sellaisia ' kyytejä' että parempi itkustella kotosalla :) JA nyt ainakin näen BB finaalin ja linnanjuhlat :D sekä saan olla lasten kanssa. Koskaan aiemmin minun ei ole matkoilla tullut kamalasti lapsia ikävä, mutta nyt se ikävä oli jo ennakkoon. Katsoin pienintäkin ja ajattelin, ettäei tuu haleja ja pusuja viikkoon, niin siinähän taas vollotettiin :)



Painosta oli jotain puhetta aiemmin...

Itse olen aina kamala norsu odotusaikana. Painoa on jo n. 10 kg liikaa alkuun ja sitten raskausaikana on aiemmilla tullut kaikilla yli 20 kg :( Joka kerrasta on muutama kilo lonkkiin jäänyt. Kuulun siihen säälittävään ryhmään, joilla sairaalaan jää nippanappa vauvan paino ja imettäminen, vaikka sitä noin vuoden yleensä harrastan, ei ole mikään hoikistava harrastus. Ärsyttävää... Taas olen tehnyt hyvän päätöksen että yritän pitää kilot kurissa, mutta tällä hetkellä maistuu vain sellainen ' ei hoikistava' ruoka ja sulkaa, joten huonolla alulla on. Tosin nyt ajattelen että sitten kun pääsee tästä äklötyksestä eroon, niin sitten alkaa terveeliset elämäntavat!



Lasten yhdessä leikkimisestä taisi myös olla puhetta...

meillä 10 v. tytöllä jo ihan omat kaverit, joskus vielä innostuu muiden kanssa touhuamaan. Poika 8 v on yleensä koulun jälkeen melkein iltaan saakka pihalla leikkimässä, meidän tiellä asuu onneksi kaksi suht samanikäistä kaveria, niin leikkiminen sujuu hyvin ja raitista ilmaa ainakin tulee saatua :) Pienimmäisen (poika 3v) kanssa innostuu myös usein sota tai autoleikkeihin ja tästäkös pienin on aivan haltioissaan :D

Tyttö 5 vuotta on nyt alkanut haalia myös noita omia kavereitaan ja usein hakeekin naapurista samanikäistä tyttöä leikkimään ulos. Nuorimmat ovat päiväkodissa, joten sieltä noita kavereita on tullut ja onneksi meidän lähellä asuu lapsia, niin tuntuu että pääsee itse vähemmällä kun ei tarvitse alkaa kuljetella vielä harrastuksien lisäksi kavereille. Koko ajan tärkeimmiksi kaverit tuntuu tulevan. Pojat leikkivät enemmän yhdessä kuin tytöt, mutta alkaa tuo vanhimmainen olla jo niin ' neitiinen' , että ei voi toista pimuamme mukaan aina ottaa kun hän on niin ' pieni' :) Ja toisesta kun olisi niin ihanaa päästä mukaan isompien tyttöjen juttuhin :D Pelejä kuitenkin pelailemme yhdessä ja ne on ihania iltoja kun saa aivan rauhassa olla ja nauttia siitä kun kaikki on yhdessä. Saisipa tuollaisia iltoja vaan enemmän...



Tästä vaavista emme vielä ole kertoneet lapsille, minun puolen suku tietää nyt sitten, sillä äiti oli heti auliisti kertonut kaikille :) Miehen puolelle pitäisi kertoa ja anopin soittoa tässä odotan, vaikka hän kyllä vielä oikeastaan luulee että olemme paraikaa menossa matkalle, joten sen asian yhteydessä tämä pikkuinen nyt sitten kärähtää heillekin :) en keksi mitään kunnollista muuta syytä kertoa miksi emme lähteneetkään... Mieleen kyllä tuli (asuukohan minussa pieni piru :) että pitäisikö järkyttää anoppi ja sanoa että nyt on vähän vaikeaa tämä elämä ton poikas kanssa, ettei voinukaan lähteä :D No ei vaan!



Mulla on nyt parempi olo tänä päivänä... (käyköhän huonosti kun ääneen sanoi...) ja heti tulee mieleen että onkohan nyt kaikki hyvin. On tämä sellaista vuoristorataa, huonoa oloa manaa, mutta kun sitä ei ole, on heti muka joku vinossa :D No ehkä vaikutaa se, että kun vein lapset puoli 9 hoitoon, tulin kotiin ja löin sohvalle maata ja heräsin puoli 12 eli tuli otettua pikku aamupäiväunet :D Nyt ajattelin pyhittää koko päivän oleskelulle ja laiskottelulle. Pihalle ajattelin mennä käymään kun raitis ilma helpottaa oloa. Toivottavasti tämä olo ei kostaudu illalla ja oon okse kurkussa lasten muskareissa...



Mutta mukavaa päivää kaikille ja koittakaahan selvitä pahanolon kanssa, meitä kohtalotovereita tuntuu täällä olevan :)

odotan ruoan valmistumista. Pitkästä aikaa taas ajattelin jotain kirjoittaa, aamusta asti aikonu, mutta aloin sitten vaihtelemaan jouluverhoja ja pesemään ikkunoita, niin kummasti taas tää päivä vierähti. MammaXneljälle onnittelut sykkeen löytymisestä. Meillä on yks neiti syntyny sun la:na.



Painon noususta ja kohdunlaskeumasta. Mun on pakko vähän kontrolloida syömisisä raskausaikana. Mulla on esikoisesta tullu 30kg, ja kun olen lyhyt (158) on tuo melkoinen kilomäärä kannettavaksi. KLuopuksesta ttuli 14kg, vaikka tosiaan siis vahdin syömisiäni. 5kg oli jäljellä kun aloin näitä vauvoja odottamaan, eli vähän oli liikaa lähtöpainoakin, tässä taistellessa menee, mies toi eilen illalla kanahampurilaisen hesestä, kun oli veljensä kans ajelulla, enkä kyllä voinu kieltäytyä, on mun suurta herkkua. Ja aamulla hirvee morkkis asiasta. Kohdunlaskeuma, mulle sano kätilö kun kolmonen synty (v.2000), että on kohdunlaskeumaa alulla jo, sen jälkeen ei ykskään lääkäri tai kätilö oo asiasta puhunu, ennen ku nyt ku menein yksityiselle sinne alkuraskauden ultraan. Siellä lääkäri totes heti, että on kohdunlaskeumaa, ja nyt tuntuu, että alkaa painaa tuonne alas, erityisesti jos oon ollu jalkeilla paljon. Eli luulen, että se alkaa oireilla, kun tuskin vauvat voi vielä painaa tuonne alas kovin paljon, kun viikkoja on 17+5. Ens viikolla on äitipolille aika, niin jospa siellä lääkäri jotain asiasta osais sanoa. Toivottavasti kestää kohtu tän raskauden loppuun asti siitä huolimatta, eikä ainakaan mitään esiinluiskahduksia tulisi. Oon yrittäny päivittäin muistaa nuita lantionpohjan lihaksia jumpata, jospa asiaaa auttaisivat.



Meillä lapset leikkii hyvin keskenään. Kahdella vanhimmalla on jo paljon omiakin kavereita, mutta kuitenkin myös yhdessä paljon pelailevat ja rakentelevat legoilla. 6v ja 5v tytöt leikkivät tosi paljon yhdessä ja oikeestaan eivät kotona hirveesti muita kavereita kaipaa. Eskarissa ja kerhoissa tapaavt muita lapsia ja hyvin sujuu leikit sielläkin muiden kanssa. Lisäksi viikoittain leikkivät perhetuttujen ja serkkujen yms kanssa. Tuo kuopus on ihan kaikkien kaveri ja on nytkin lasten mukana piiloleikissä. Eli välillä leikkivät kaikki viisikin yhdessä.



Mutta nyt sitten katsomaan tuota ruokaa..



Pipsa+5 ja hyvän kokoinen maha

pahoinvoinnista kärsiville. Tuoreessa muistissa on tuo tunne.

Ja siellähän se 2cm pitkä pikku veijari oli :)) Viikkoja oli kuukautisten mukaan 7+4, mutta ultran mukaan jo 8+5. Enkä kyllä yhtään hämmästynyt tuota tulosta, sillä ovulaatio oli plussakierrossa tosi aikaisin. Eli laskettuaikakin siis siirtyi viikolla aikaisemmaksi ja on nyt siis 6.7. Hyvä näin, sehän antaa vain toivoa siitä, että pahat olot olisivat nopeammin historiaa.



Kyllä nyt helpotti, vaikka mikäänhän ei ole takuuvarmaa, ennen kuin lapsi on sylissä. Eikä tietysti senkään jälkeen.



Mutta nyt on pakko mennä syömään taas jotakin :)



Misti (jo) rv 8+5

Mukava, että MammaXneljällä ja Mistillä vauvelit näyttivät hyvältä. Tuli sitten saman tien vähän hajontaa noitten laskettujen päivien suhteen, kun teillä siirtyivät nuo päivät. Saapa nähdä miten minun sitten aikanaan käy. Tänään varasin ensimmäisen ultran ja se on vasta joulun jälkeen ekana arkipäivänä. Olisin päässyt jo edellisellä viikolla, mutta otin tuon myöhemmän, kun mieskin silloin lomalla niin on helpompi järjestää tuo yhdessä meneminen. Ja tunnustan ajatelleeni sitäkin, että jos ei kaikki olekaan ok, niin ei mene joulu kuitenkaan pilalle sen takia... Kamala asenne, mutta jotenkin tuntuu, että tässä raskaudessa mulla on tuollainen inhorealistinen suhtautumistapa keskenmenoon. Aiemmissa raskauksissa keskenmeno on tuntunut vaihtelevasti joko pelottavalta tai sitten täysin pois mahdollisuuksista olevalta asialta.



Tänään pääsin ensimmäiselle äitiysneuvolakäynnille. Tuntui jotenkin oudolta olla siellä taas. Mulla on sama terkkari kuin edellisessä raskaudessa ja hän oli jo valmiiksi täytellyt suurimman osan papereista. Itse innostuin kuitenkin kaikenlaista juttelemaan niin, että tunti vierähti vastaanotolla. Juuri mikään käytäntö ei ollut muuttunut sitten viime kerran. Vain synnytyssairaalaa ei saa enää valita, vaan se on nyt se, missä kuopuksen synnytin eli tuttu paikka sekin. Toisaalta tuo valinnanvara oli ihan hyvä. Itse synnytin kakkosen toisessa sairaalassa, kun lastenhoito oli helpompi järjestää siinä suunnassa. (Täältä siis yhtä pitkä matka kahteen täysin päinvastaisissa sunnissa oleviin sairaaloihin) Nyt siis olisi saatava hoitaja täältä eikä mistään matkalta, mutta eiköhän se onnistu. Osuu hyvin lomakaudelle tuo la niin voi tilata lomailevia sukulaisia päivystysvuoroihin. =)



Nyt taidan ottaa neuvolan esitteitä mukaani ja kömpiä sänkyyn lueskelemaan ja varmaan kohta myös nukkumaan. Sängyssä lukeminen ei oikein onnistu nykyään... =) Piilotin esitteet kaappiin, kun en niitä viitsinyt lukutaitoisen eskarilaisen silmiin jätää. Tyttö on vähän turhankin terävä ja kyseli kovasti jo mun neuvolareissun tarkoituksista. Vauvauutinen olisi lapsille varmasti tosi mieleinen, mutta kun tässä vaiheessa voi vielä sattua mitä vaan niin emme vielä halua kertoa. Lapset ovat toivoneet kovasti vauvaa ja uskoisin, että ovat innoissaan, kun siitä kuulevat. Meillä kaikki ovat vielä sen verran pieniäkin, että eivät esimerkiksi mieti mitä kaverit ajattelee isosta perheestä tms. Miten teillä muilla isommat sisarukset ovat suhtautuneet vauvauutisiin?



Nyt sinne petiin!

Iloista odotusta kaikille!

Meiramiina 7+1

Meiramiina kyseli lasten suhtautumista:

Meillä ovat tällä kertaa tienneet vauvasta jo rv 6 alkaen erään pienen lipsahduksen takia ja ovat onnessaan.No 2 vuotias ei toki kovin ymmärrä.Kun kysyn missä vauva on hän osoittaa vuoroin rintojani,vuoroin vatsaani ja nauru on taattu!Meillä oli kaikki ultrassakin mukana.Esikolle se oli extra tärkeää.Hän kun on jo saanut monta äidin ultraa kokea=)

Vain yhtä lasta kaihersi vauvan mahdollinen sukupuoli veikkaus,olisi ilmeiseti halunnut " toista laatua" mutta eihän sitäkään varmaksi tiedä=)



Nyt koululaisia koulutielle lähettämään!

L+5+rv 24

Puhditon mamma täällä edelleen. Nukuin huonosti, kun nenä oli niin tukossa ja nyt on olo sen mukainen. Onneksi ei ole työpäivä niin hiippailen täällä kotona tukka pystyssä. Sitkeässä tämä flunssakin tuntuu olevan.



Leannan lapset siis ainakin iloitsevat vauvasta. Niin se onneksi useimmiten taitaa olla. Sukupuolen suhteen lapsilla on usein odotuksia, mutta nekin kai unohtuvat nopeasti, kun vauva on maailmassa. (Näin käy joskus aikuisillekin...) Meillä lapset ovat tilanneet pitemmän aikaa pikkuveljeä, että perheessä olisi yhtä monta molempia. Eivät oikein ota kuullakseen sitä, ettei vauvoja ihan niin vaan tilailla. Tähän asti kun on tyttö-poika-tyttö tahti toiminut niin sen odottavat jatkuvan. Pikkuveljen jäleen syntyy taas sisko, sitten veli jne. Kovin äkkiä eivät lapset loppuisi, jos lasten suunnitelmat toteutuisivat. =)



Kuopus kiipeilee pöydällä. Päiväuniaika. Kuulumisiin!