Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoisi lapsen, muttei naimisiin
28.03.2023 |
Onko tässä ristiriita?? Olemme olleet avoliitossa kolme vuotta. Kummallakin on työ ja harrastuksia. Nyt miehen mielestä alkaisi olla aika perustaa perhe, mutta yllätyksekseni hän ei aio avioitua kanssani. Tunnen oloni jotenkin huijatuksi.
Kommentit (144)
Itse en hanki lasta miehen kanssa, jos emme ole naimisissa. Tämä siksi, että minulle myös se avioliitto on tärkeä asia enkä halua löytää itseäni tilanteesta, jossa ollaan hankittu yhteinen talo ja lapset ja sitten mies ilmoittaa, ettei haluakaan naimisiin.
Eli ensisijaisesti mieti mitä sinä haluat. Jos avioliitto on sinulle hyvin tärkeä asia niin sitten kannattaa miettiä onko tämä mies se, jonka kanssa haluat perheen perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset sitoo enemmän kuin avioliitto. Prinsessaleikkejä ei tarvitse sen takia leikkiä.
Naimisiin meno ei onneksi vaadi prinsessaleikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että lapselle tulee sinun sukunimesi ja huvitu siitä miten yhtäkkiä miehe mielestä on kohtuuton vääryys olla perheen ainoa eriniminen.
Miksi naisen pitäisi ottaa miehen nimi, vaikka lapsi jostain syystä miehen nimelle laitettaisiinkin?? Ei naimisiin meno vaadi nimen vaihtoa.l En minä ainakaan nimestäni luopuisi.
En ole kirkon jäsen tai halua laittaa rahaa hääjuhliin mutta haluaisin naimisiin avioehdon kera mikäli olisin hankkimassa lapsia.
Avioliitolla on symbolinen tarkoitus sitoutumisen merkkinä joka on minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Myös monet käytännön lakiasiat ovat helpompia kun ollaan naimisissa esimerkiksi tilanteissa joissa toinen joutuu onnettomuuteen tai kuolee yllättäen.
En edes tykkää käyttää sormusta mutta en ymmärrä miksi joku ei haluaisi solmia avioliittoa jos on löytänyt puolison jonka kanssa haluaa olla oletuksella hautaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
No eipä siinä mitään, jos asiat menee hyvin, niin ei tartte olla naimisissa vaikka lapsia.
Mutta jos asiat alkaa mennä huonosti, esim. toinen huoltaaja kuolla kupsahtaa on todellakin parempi olla naimisissa (samoin erotilanteessa).
Avioliittoa kannattaa ensisijaisesti ajatella taloudellisena sopimuksena, eikä prinsessapäivänä.
Se on just näin. Avioliiton solmiminen on yksi sovittava asia, se järjestetäänkö juhlia vai ei on sitten toinen. Käsittämättömän monet jostain syystä ajattelee että naimisiin meno=häät, mutta eihän se niin mene, ne juhlat on siinä aivan toissijainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nytkö vasta tuo asia selviää
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi että on ristiriita. Tunnen aika monta paria jotka avioituivat lasta suunnitellessa tai lapsen syntymän jälkeen. Ihmiset ovat erilaisia ja avioliitto merkitsee eri ihmisille eri asioita.
Minäkin kannustan ihan juttelemaan sen miehesi kanssa siitä mitä avioliitolta odotat ja millaisia juhlia sinä toivot. Toivon ihan vilpittömästi että löydätte hyvän tasapainon asiassa <3
Niin minäkin tunnen, mutta jos mies ilmoittaa suoraan että ei halua naimisiin niin tuskin olisi menossa sitten heti lapsen syntymän jälkeenkään. Yksi tuttu pariskunta meni just naimisiin kun lapsi on kesällä tulossa, tiedän että perheen naispuolinen ei ole koskaan pitänyt avioliittoa tärkeänä, mutta perehdyttyään asiaan päättivät kuitenkin mennä naimisiin ennen lapsen tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että lapselle tulee sinun sukunimesi ja huvitu siitä miten yhtäkkiä miehe mielestä on kohtuuton vääryys olla perheen ainoa eriniminen.
Miksi naisen pitäisi ottaa miehen nimi, vaikka lapsi jostain syystä miehen nimelle laitettaisiinkin?? Ei naimisiin meno vaadi nimen vaihtoa.l En minä ainakaan nimestäni luopuisi.
Lähinnä huvittaa monen miehen kaksinaismoralismi. Heille on täysin yhdentekevää jos nainen haluaa naimisiin, jotta oltaisiin virallisesti perhe ja yhden nimen alla kaikki. Mutta silti se lähtö-oletus on, että se on nainen joka jää erinimiseksi eikä asiasta edes neuvotella. Ajatellaan itsestäänselvyytenä, että lapset jatkavat omaa sukua myös nimen osalta eikä lasten äitiä tarvitse osaksi siitä ottaa.
Vaikka kyseessä on "vain" nimi, niin yllättäen monelle miehelle on sietämätöntä että omat lapset eivät olekaan omalle nimelle ja eri sukunimestä johtuen moni automaattisesti olettaa hänen olevan lastensa isäpuoli eikä biologinen isä.
Tämä on ihan mitätön juttu, mutta monella miehellä kääntyy kelkka ihan täysin, jos nainen toteaa että lapset saavat sitten hänen nimensä ja piste. Äidillä on oikeus se asia päättää, mutta silti hyvin harvoin lapsi laitetaan äidin sukunimelle isän sijaan, ellei isä jo alkujaan tule olemaan pois lapsen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
Jos rakkaus on vihkitodistuksesta kiinni, ollaan äärimmäisen heikolla pohjalla.
Ei todellakaan. Jos ei sitoudu, ei ole rakkautta. Sille perustalle on huono perhettä perustaa.
Mielestäsi on mahdotonta olla sitoutunut ilman avioliittoa, vai?
Ei mahdotonta. Todennäköisyyksistä tässä on kysymys. Moni haluaa pienentää pieleen menemisen riskiä, jos se on mahdollista. Muttei pitäisi?
Se sen sijaan on mahdotonta, että jokainen perheenperustaja olisi sitoutunut. Voisimme tehdä yhteiskuntana paljon enemmänkin sen eteen, ettei velvollisuuksien hylkääminen olisi niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kukaan tehkö lapsia. Liikaa on eroja ja rikkinäisiä lapsia. Ei nykysuhteet kestä.
Nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet ja osasyy niihin on avioerot sekä huonot kasvatusolosuhteet.
Voisiko olla niin, että ne jotka eivät halua mennä naimisiin, ottavat avioliiton enemmän tosissaan? Avioliittoon on helppo mennä ja julistaa omaa pyhyyttään ja sitoutumista. Viisas miettii kauan ja ei halua hyvää rakkaussuhdetta vielä painostaa avioliitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Joku sitoutumisongelma miehellä tuossa on. Osaisiko sitten siihen lapsenhoitoonkaan osallistua ja sitoutua? Tuntuu, että tuolla jätetään ovi auki "helpommalle häipymiselle", jos lapsiperhearki ei kiinnostakaan. Lapsi jäisi todennäköisesti sun vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on yhdentekevää, onko naimisissa vai ei ja avioliitto on "vain paperi", niin miksi ei sitten voi mennä naimisiin? Jos se tosiaan on yks hailee.
Taloudellinen ja juridinen turva on kuitenkin kiistattomasti parempi avioliiton kohdalla, etenkin naiset on otettu siinä huomioon. Outoa että feministiset nykynaiset kus-evat heidän oikeuksiaan turvaavan instituution päälle.
Millä lailla avioliitto hyödyttää enemmän naisia? Olen itse nainen ja feministi, eikä ole ikinä ollut tarvetta tai kiinnostusta mennä naimisiin. En koe kyllä tämän vuoksi olevani/olleeni yhtään huonommassa asemassa - en suhteen aikana ennen lapsia tai lasten synnyttyä, en erossa enkä eron jälkeen. Enkä nyt, kun seurustelen uudestaan enkä edelleenkään harkitse naimisiinmenoa. Millä lailla olisin siis hyötynyt avioliitosta?
Jos esimerkiksi olit hoitovapaalla ja mies oli kerryttänyt sillä aikaa omaisuutta, olisit voinut saada tasinkoa erotessa.
Ei olisi ollut tarpeen. Jaoimme perhevapaat puoliksi, joten kumpikin olimme hoitovapaalla. Eikä toinen sillä välin "kerryttänyt omaisuutta" vaan kävi töissä elättääkseen perheen.
Kun suhde on taloudellisesti ja muutenkin tasa-arvoinen, ei tarvita avioliiton myötä rahallista kompensaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on lapsen ja kumppanin turva, jos jompi kumpi perheen vanhemmista kuolee. Esim. leskeneläke, avio-oikeus.
Meillä sama tilanne mutta toisinpäin: mies halunnut jo pidempään naimisiin ja lapsen, minä en. Suostuin nyt lapseen, mukula syntyy tänä vuonna. Naimisiin en edelleenkään halua mennä. Sen tien olen jo kerran katsonut, lisäksi puolisolla ositus tekemättä eksänsä kanssa. Saa minun puolestani ollakin tekemättä, ei ole mulla mitään tarvetta jakaa mitään kuluja toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka haluavat lapsen, mutteivät naimisiin. Logiikka pettää pahemman kerran. Miksi he eivät halua naimisiin?
-Koska se ei ole tärkeää ja "avioliitto on pelkkä paperi"? No mikäli se ei ole tärkeää, niin miten vaikeaa on poiketa vartin verran maistraatissa ja saada se yksi pahainen paperi, jolla hommasta tehdään virallista ja selkeää?
-Koska he eivät halua sitoutua, eivätkä ole "varmoja"? No miten sitten tekevät lasta sellaisen ihmisen kanssa, josta eivät ole varmoja! Lapsihan on elinikäinen sitoumus kahden ihmisen välillä joka tapauksessa.
- Koska lapsi on elinikäinen sitoumus kuitenkin, ei meidän tarvitse mennä naimisiin? - Haluat sitoutua toiseen ihmiseen koko iäksesi lapsen kautta, mutta tämä ihminen ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että virallistaisit suhteen?
Voin vastata omasta puolestani: Koska minulle avioliitto ei merkitse mitään. En tarvitse sitä sitoutumisen osoittamiseksi, koska pystyn sitoutumaan ilman avioliittoa. En tarvitse avioliittoa myöskään rakkauden symboliksi tai osoitukseksi, koska minulle muunlaiset symbolit ja rakkauden osoitukset ovat niitä, joita itse haluan. En tarvitse avioliiton juridisia puolia. Siinäpä ne. Uskon siis todellakin parisuhteeseen, rakkauteen ja sitoutumiseen, mutta en näihin tarvitse avioliittoa. Minulle suhteen virallistaminen ei ole olennainen asia. Tiedän, kenen kanssa haluan olla ja haluan sitoutua häneen - ja esimerkiksi olen halunnut tehdä lapset juuri tämän ihmisen kanssa - ja koen, että elämämme on hyvää ja suhteemme on hyvä ja toimiva. Se riittää. Avioliitto ei toisi minulle mitään lisäarvoa.
Eli menet takuuseen itsestäsi. Minun silmiini tuo on nuoruuden omnipotenssia, jota olen itsekin tullut poteneeksi. Se päivä saattaa tulla, jolloin mietit toisin. Minulle tuo tapahtui nykyisen avomiehen kanssa, jonka itsekeskeisyys oli suurempaa kuin oletin, ja minun tilanteeni haavoittuvampi kuin uskoin mahdolliseksi. Kumpikaan näistä ei ole mahdottoman harvinainen skenaario.
Aika moni nainen kuitenkin onnistuu väistämään pari luotia sillä, ettei ole valmis syventämään suhdetta mieheen, jolle on omat suunnitelmat joko yllättävän epäselvät tai niin selvät, että ne pitää salata.
Nuoruuteni feminismi oli nuorten naisten uskontunnustus omaan erinomaisuuteensa. Vanhemman naisen feminismi lähtee siitä, että naissukupuoli on jonkinlaisen suojelun tarpeessa väistämättä aina. Kun valtio tarjoaa jonkinlaista sateenvarjoa, nuoruuden auringonpaisteessa sitä saattaa pitää riittävänä huomaamatta, että varjo on pieni, risa ja taipuvainen menemään ympäri heti kun vähän tuulee.
On hienoa, että nuorena naisella on varaa uskoa miehensä erinomaiseen luonteeseen ja elämän kantavuuteen. Mutta toivoisin, ettei vanhemman naisen varoituksia sivuutettaisi vain siksi, että hän on joku ihme mummo.
Olen tuo, jolle vastasit, ja olen 45-vuotias. En ole millään lailla haavoittuvassa asemassa. Jos tulisi ero, ottaisin oman omaisuuteni ja jatkaisin elämää - pärjäisin ihan hyvin omalla palkkatulollani. Lasten huoltajuus varmasti jaettaisiin eron jälkeen, tosin ovat jo teinejä, joten saisivat itsekin päättää asioista. Jomman kumman osapuolen kuollessa ensin lapset perisivät kuolleen vanhempansa - mikä on minusta ihan oikein ja kuuluu mennäkin niin. Edelleen pärjäisin ihan hyvin itse.
Millä lailla minä muka naisena olisin haavoittuvassa asemassa?
Mihin avioliittoa tarvitsee? Satukirjan riitti ei ole oikein nykypäivää.
Toki lailliset kysymykset sitten tulevat, mutta liiton voi rekisteröidä toki maistraatissa.
Oletko ilmoittanut ettet suostu avioehtoon?
Vierailija kirjoitti:
Itse en hanki lasta miehen kanssa, jos emme ole naimisissa. Tämä siksi, että minulle myös se avioliitto on tärkeä asia enkä halua löytää itseäni tilanteesta, jossa ollaan hankittu yhteinen talo ja lapset ja sitten mies ilmoittaa, ettei haluakaan naimisiin.
Eli ensisijaisesti mieti mitä sinä haluat. Jos avioliitto on sinulle hyvin tärkeä asia niin sitten kannattaa miettiä onko tämä mies se, jonka kanssa haluat perheen perustaa.
Tämä. Aina mietitään mitä itse haluaa, eikä haluaako se lapsi syntyä.
Ikävä tosiasia on, että on miehiä, joille tulee iän vuoksi lasten hankkimisen kanssa kiire. Lapset sitten tehdään siinä vaiheessa kenen kanssa vaan, ilman mitään aikomusta jäädä oikeasti yhteen. Mies yleensä ottaa eron kun lapset ovat pieniä löydettyään toisen naisen. Sitten vielä volistaan jotain vieraannuttamisesta ja vittumaisesta kontrollifriikistä erästä, vaikka ne omat lapset kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa.
🇺🇦🇮🇱