Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoisi lapsen, muttei naimisiin
28.03.2023 |
Onko tässä ristiriita?? Olemme olleet avoliitossa kolme vuotta. Kummallakin on työ ja harrastuksia. Nyt miehen mielestä alkaisi olla aika perustaa perhe, mutta yllätyksekseni hän ei aio avioitua kanssani. Tunnen oloni jotenkin huijatuksi.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olla naimisissa ja toinen joutuu vakavaan onnettomuuteen ja menee tajuttomaksi ja pitää tehdä päätös, tehdäänkö riskialtis mutta mahdollisesti hengen pelastava leikkaus, niin avopuolisolla ei ole mitään sananvaltaa siinä tilanteessa. Päätöksen tekee potilaan äiti tai isä tai sisarus (sen mukaan kuka heistä on elossa). Avopuolisolle ei välttämättä edes anneta tietoa, että miehesi makaa täällä koomassa henkihieverissä. Jos olet huonoissa väleissä appivanhempien kanssa, niin voit joutua täysin ulkopuoliseksi tuossa tilanteessa. Ehkä kaukaa haettu esimerkki joidenkin mielestä, mutta näinkin voi todella käydä.
Nyt on niin sakea soopaa, että harvoin näkee edes av:lla tällaista. Mistä olet tällaisia harhoja päähäsi saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutit yhteen miehen kanssa, jos haluat naimisiin? Kardinaalivirhe. Ensin naimisiin, sitten yhteenmuutto, sitten lapsia.
Älä nyt missään nimessä suostu hankkimaan lasta. On epäreilua lapsellekin, jos vanhemmat eivät ole naimisissa. Ja lapsen synnyttyä mies ei ainakaan tule ikinä viemään sinua vihille, kun olet jo antanut hänelle kaiken ilmankin.
Millä lailla on epäreilua lapselle, jos vanhemmat eivät ole naimisissa? Omat lapseni ovat jo teini-ikäisiä, enkä ole naimisissa miehen kanssa. En keksi mitään, mikä lasten elämässä olisi toisin, jos olisimme naimisissa.
Tästä on tehty tutkimuksia. Avoliitossa olevien vanhempien lapset menestyvät elämässä keskimäärin heikommin kuin avioliitossa olevien vanhempien lapset. Lisäksi avioliitossa olevilla on korkeampi kynnys erota, joten avioliitto selvästi vaikuttaa sitoutumisen asteeseen. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan, ja erotilanteissa isä jää yleensä etäiseksi.
Avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa.
Lisäksi jos avoparin toinen osapuoli kuolee, eloon jääneellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen tai lesken asumisoikeuteen eikä omaisuuteen. Lisäksi avopuolisolla ei välttämättä ole oikeutta saada tietoa puolisonsa terveydentilasta esim. onnettomuus- tai sairaustilanteissa saati sitten päätäntävaltaa, jos pitää päättää hoidosta. Jos jotain ikävää sattuu ja avopuoliso joutuu stressaamaan siitä, kun hänellä ei ole mitään oikeuksia, niin kyllähän se lisää lastenkin pahoinvointia.
Viittaamasi tutkimus ei tainnut olla suomalainen, koska ei kuulosta ihan kuvastavan suomalaista todellisuutta. Ja mitä tulee leskeneläkkeeseen, niin kaikki ovat tuosta tietoisia. Ja Suomessa avopuolisoilla käytännössä on elatusvelvollisuus - mutta vaikka ei olisikaan, niin mikä pointti olisi mennä naimisiin? Samalla laillahan rahasta ja elätettävän puolison elintasosta joutuisi sitten riitelemään avioliitossa. Itse ainakin mieluummin olisin jopa yhteiskunnan kuin vastentahtoisen kumppanin elätettävänä.
Mitä leskeneläkkeeseen tulee, niin sitähän ei saa välttämättä muutenkaan, koska siihen vaikuttaa paitsi kuolleen henkilön, myös eloon jääneen puolison tulot. Ja jokainen tietää kyllä keskeläkkeen olemassaolot ja sen myöntämisen kriteerit, joten jos joku ei avioidu sen vuoksi, voinee päätellä, ettei leskeneläke ole hänelle sitten niin olennainen. Suomessa ei aviopuoliso muuten peri, vaan lapset - ja ainakaan itse en nimenomaan lasten takia lesken asumisoikeutta haluaisikaan. Haluan, että lapset saavat hallintaansa perimänsä omaisuuden.
Ja mitä tulee siihen, annetaanko avopuolisolle sairaalasta tiedot, niin todellakin kyllä annetaan. Olen itse ollut tilanteessa, jossa puoliso joutui sairaalaan, eikä ikinä tullut tilannetta, että en olisi sieltä tietoja saanut.
Ja mitä tarkoitat, että avopuolisolla ei olisi mitään oikeuksia? Mitkä kaikki oikeudet häneltä puuttuvat? Itse en ainakaan ole avoliiton vuoksi stressannut mitään.
Lakia on nykyään muutettu, ja leskeneläkkeen voi saada myös, jos on ollut avoliitossa:
"Leskeneläkkeen saamisen edellytys on, että olet ollut puolisosi kanssa avoliitossa, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa."
Lähde: https://www.kela.fi/leskenelake-kuka-voi-saada
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tällaisia ihmisiä, jotka haluavat lapsen, mutteivät naimisiin. Logiikka pettää pahemman kerran. Miksi he eivät halua naimisiin?
-Koska se ei ole tärkeää ja "avioliitto on pelkkä paperi"? No mikäli se ei ole tärkeää, niin miten vaikeaa on poiketa vartin verran maistraatissa ja saada se yksi pahainen paperi, jolla hommasta tehdään virallista ja selkeää?
-Koska he eivät halua sitoutua, eivätkä ole "varmoja"? No miten sitten tekevät lasta sellaisen ihmisen kanssa, josta eivät ole varmoja! Lapsihan on elinikäinen sitoumus kahden ihmisen välillä joka tapauksessa.
- Koska lapsi on elinikäinen sitoumus kuitenkin, ei meidän tarvitse mennä naimisiin? - Haluat sitoutua toiseen ihmiseen koko iäksesi lapsen kautta, mutta tämä ihminen ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että virallistaisit suhteen?
Voin vastata omasta puolestani: Koska minulle avioliitto ei merkitse mitään. En tarvitse sitä sitoutumisen osoittamiseksi, koska pystyn sitoutumaan ilman avioliittoa. En tarvitse avioliittoa myöskään rakkauden symboliksi tai osoitukseksi, koska minulle muunlaiset symbolit ja rakkauden osoitukset ovat niitä, joita itse haluan. En tarvitse avioliiton juridisia puolia. Siinäpä ne. Uskon siis todellakin parisuhteeseen, rakkauteen ja sitoutumiseen, mutta en näihin tarvitse avioliittoa. Minulle suhteen virallistaminen ei ole olennainen asia. Tiedän, kenen kanssa haluan olla ja haluan sitoutua häneen - ja esimerkiksi olen halunnut tehdä lapset juuri tämän ihmisen kanssa - ja koen, että elämämme on hyvää ja suhteemme on hyvä ja toimiva. Se riittää. Avioliitto ei toisi minulle mitään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen kuollessa asiat ovat äärimmäisen mutkikkaita, jos on yhteisiä lapsia, mutta ei olla aviossa. Nimim. Läheltä seurannut.
Millä tavalla mutkikkaita? Lapset perivät ihan normaalisti vanhempansa ja puolisoiden välille voi tehdä testamentin.
Ensinnäkin lapsille on hankittava siinä kohdassa edunvalvoja. Lasten avopuolisolta perimiä rahoja et voi käyttää esim. talolainan maksamiseen, vaan rahat ovat edunvalvojan hallinnassa. Leskeneläkettä ei saa, eivätkä lapset perhe-eläkettä. Ne ovat ihan merkittäviä summia.
Mies ei halua antaa sinulle taloudellista turvaa eron varalta, eli toisin sanoen haluaa katsella onko perhe-elämä nastaa mahdollisimman helpolla pakotiellä. Jos ei suostu naimisiin, et ainakaan ole se vanhempi joka jää vauvan kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupasiko mies mennä kanssasi naimisiin silloin suhteen alussa?
Kuka suhteen alussa lupailee tuollaisia? Eihän silloin edes tunneta kunnolla...
Todellakin näin. Jos mieheni olisi suhteemme alussa alkanut puhumaan jostain naimisiin menemisestä ja lupailemaan häitä, niin hän olisi lentänyt räkäisen naurun saattelemana kauas. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen kuin menimme naimisiin ja silloin naimisiin meneminen oli molemmille täysin selvä asia. Hoidimme sen asian alta pois maistraatissa ja onnellista yhteiseloa on kestänyt yli 20 vuotta, lapsiakin on muutama.
No eikö ole ihan normaalia puhua tuollaiset asiat heti suhteen alussa? Miksi edes alkaa seurustella vakavammin, jos toinen ei edes halua naimisiin?
Sorry, mutta en ole uskovainen.
Naimisissa oleminen on tietenkin ihan ok, mutta ei millään tavoin pakollinen parisuhteen juttu.
No onhan siinä tiettyjä juridisia juttuja, vaikka ei uskovainen olisikaan. Niistä on tässäkin ketjussa jo ollut puhetta. Ja sitten on se, että jos naimisiin meno on toiselle tärkeä juttu mutta toinen ei siihen suostu vaikka yhteistä lastakin suunnitellaan, niin mitä se kertoo parisuhteesta?
Ehkä sitä, että ei ihan sovita yhteen, jos parisuhdekäsitykset ja ihanteet poikkeavat niin vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen kuollessa asiat ovat äärimmäisen mutkikkaita, jos on yhteisiä lapsia, mutta ei olla aviossa. Nimim. Läheltä seurannut.
Millä tavalla mutkikkaita? Lapset perivät ihan normaalisti vanhempansa ja puolisoiden välille voi tehdä testamentin.
Ensinnäkin lapsille on hankittava siinä kohdassa edunvalvoja. Lasten avopuolisolta perimiä rahoja et voi käyttää esim. talolainan maksamiseen, vaan rahat ovat edunvalvojan hallinnassa. Leskeneläkettä ei saa, eivätkä lapset perhe-eläkettä. Ne ovat ihan merkittäviä summia.
Miten tuo liittyy avoliittoon? Joka tapauksessahan alaikäisen lapsen raha-asiat hoitaa edunvalvoja eli yleensä hänen huoltajansa. Ei todellakaan tarvita mitään ulkopuolista henkilö siihen. Leskeneläkettä saa, kuten jo tässäkin ketjussa kerrottiin. Päivitä tietosi vuoteen 2023 äläkä elä jossain 50-luvun maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on yhdentekevää, onko naimisissa vai ei ja avioliitto on "vain paperi", niin miksi ei sitten voi mennä naimisiin? Jos se tosiaan on yks hailee.
Taloudellinen ja juridinen turva on kuitenkin kiistattomasti parempi avioliiton kohdalla, etenkin naiset on otettu siinä huomioon. Outoa että feministiset nykynaiset kus-evat heidän oikeuksiaan turvaavan instituution päälle.
Millä lailla avioliitto hyödyttää enemmän naisia? Olen itse nainen ja feministi, eikä ole ikinä ollut tarvetta tai kiinnostusta mennä naimisiin. En koe kyllä tämän vuoksi olevani/olleeni yhtään huonommassa asemassa - en suhteen aikana ennen lapsia tai lasten synnyttyä, en erossa enkä eron jälkeen. Enkä nyt, kun seurustelen uudestaan enkä edelleenkään harkitse naimisiinmenoa. Millä lailla olisin siis hyötynyt avioliitosta?
Olisit saanut exän omaisuudesta puolet.
Ensinnäkään en olisi saanut, ja toiseksi en olisi edes halunnut. Miksi olisin? Minulla oli oma omaisuuteni jo, miksi olisin halunnut toisenkin omaisuutta? Ja tosiaan, kuten sanoin, en olisi saanut hänen omaisuudestaan puolia nimenomaan siksi, että minulla oli omaa omaisuutta.
Jos olisi ollut toisin ja olisinkin ollut köyhä, en silti olisi pitänyt tärkeänä tai tarpeellisena saada puolia kumppanin omaisuudesta erossa. Joten ei tuo silti olisi minulle syy mennä naimisiin.
No miehellä on ihan oikeus tuohon. Ihan samalla tavalla kuin sullakin oikeus haluta naimisiin ja saada vasta sitten lapsi.
Hölmöä kyllä, ettei kumpikaan ole ottanut asiaa koskaan aiemmin puheeksi koska nyt joko jompikumpi tekee vastoin tahtoaan tai sitten kumpikin lähtee etsimään kumppania joka jakaa samanlaisen näkemyksen asiasta.
Helpommalla ja vähemmällä olisitte päässeet kun edes jompikumpi olisi ymmärtänyt jutella tällaisesta "pikkujutusta" jo ennen avoliittoa, mutta toiset tykkää tuhrata sekä omaa että toisen aikaa. Siinä mielessä olette ihan matchmadeinheaven, mutta se ei pidemmän päälle riitä eikä toimi että kumpikin lakaisee keskustelutarpeen maton alle ja hymistelee kuinka kaikki on hyvin.
Parempaa onnea seuraavalla kierroksella ja jätä sitten nämä virheesi toistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
Jos rakkaus on vihkitodistuksesta kiinni, ollaan äärimmäisen heikolla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa sinulle pallon jalkaan. Itse hän ei luultavasti kanna hoitovastuuta (ei siis "osaa") ja sälyttää kaiken perhepuolen sinulle.
Varaudu siihen n, että hän menee, kuten ennenkin ja kohta sinulla onkin 2 lasta!
Avoliitosta on toki helpompi lähteä.
Jos kaikki sosiaaliset etuudet poistettaisiin avioliitosta, menisivätkö ihmiset naimisiin? Siis puhtaasti avioliittoon Jumalan edessä sitoutuneena, kahtena taloudellisesti itsenäisenä ihmisenä. Kummallakaan ei olisi elatusvelvollisuutta, toisen rahoja ei saisi mitään erossa, eikä leskeneläkkeitä ja muita etuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
Jos rakkaus on vihkitodistuksesta kiinni, ollaan äärimmäisen heikolla pohjalla.
Ei todellakaan. Jos ei sitoudu, ei ole rakkautta. Sille perustalle on huono perhettä perustaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa sinulle pallon jalkaan. Itse hän ei luultavasti kanna hoitovastuuta (ei siis "osaa") ja sälyttää kaiken perhepuolen sinulle.
Varaudu siihen n, että hän menee, kuten ennenkin ja kohta sinulla onkin 2 lasta!
Avoliitosta on toki helpompi lähteä.
Tasan yhtä helppo kuin avioliitosta. Ei avioliitossa ketään vankilaan suljeta ja se juridinen odotteluaika ei sido mihinkään muuhun kuin siihen, että uutta avioliittoa ei voi solmia ennen kuin se umpeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
Jos rakkaus on vihkitodistuksesta kiinni, ollaan äärimmäisen heikolla pohjalla.
Ei todellakaan. Jos ei sitoudu, ei ole rakkautta. Sille perustalle on huono perhettä perustaa.
Todellakin on. Aito sitoutuminen ei tarvitse mitään paperinpaloja. Tervetuloa 2020-luvulle!
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki sosiaaliset etuudet poistettaisiin avioliitosta, menisivätkö ihmiset naimisiin? Siis puhtaasti avioliittoon Jumalan edessä sitoutuneena, kahtena taloudellisesti itsenäisenä ihmisenä. Kummallakaan ei olisi elatusvelvollisuutta, toisen rahoja ei saisi mitään erossa, eikä leskeneläkkeitä ja muita etuja.
Kummallakaan ei nytkään ole elatusvelvollisuutta, rahojen saamisen voi estää avioehdolla ja leskeneläkkeen saa avoliitossakin. Eli ei ole mitään sosiaalisia etuuksia, mitkä liittyisivät vain avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
semmoinen ihminen ei rakasta toista. Hän haluaa kermat päältä, muttei sitoutua toiseen aikuiseen.
Mä olen koskaan ymmärtänyt, että miten lapset sitoo loppuelämäksi. En ole tavannut isääni ikinä ja äitikin vaan totes, että hän halus lapsen, muttei miestä. Se oli bumbumbum keikka.
Kiva elämä mulla silti on ollut, vaikkei äiti parisuhteessa isäni kanssa ole ollutkaan.
No jos lapset eivät sido, niin miten muka se avioliitto sitoo? Avioliitosta pääsee eroon helpommin ja nopeammin kuin lapsista. Avioliitosta voi lähteä ihan omalla yksipuolisella ilmoituksella - muuttaa voi vaikka heti, ja kunhan paperiasiat on hoidettu, pääsee puolisosta eroon ikuisiksi ajoiksi eikä häneen ole enää mitään velvoitteita. Lapsesta sen sijaan ei pääse kokonaan eroon niin kauan kuin hän on alaikäinen, vaan vähintään elatusvelvollisuus on olemassa.
Ei ole mitään keinoa sitoa toinen itseensä lopullisesti. Suomen kaltaisessa maassa parisuhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen, ja ero on AINA sallittua, oltiin sitten naimisissa tai ei, oltiin luvattu ja sovittu jotain tai ei. Näin ollen ihminen pysyy avioliitossa vain omasta tahdostaan - aivan kuten ihminen pysyy avoliitossa vain omasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vaadi prinsessapäivää ja nauti tosiaan lapsen tulevasta sukunimestä 😄
Lapsesta tulee äidin sukuniminen, jos äiti niin päättää. Siinä mies sitten katselee eri nimistä perhettään.
En ymmärrä tätä lainkaan. Olemme naimisissa, lapsilla on äidin sukunimi, koska se on paljon kauniimpi kuin isän sukunimi. Näin me päätimme yhdessä eikä mies ole koskaan asiaa kauhistellut, itse hän tätä ehdotti. Lapset ovat niin paljon muuta kuin pelkkä sukunimensä!
Vain jos oma omaisuus olisi ollut nolla.
Erotessa omaisuudet lasketaan yhteen ja puolitetaan vasta sitten. Ei nainen saa miehen omaisuudesta mitään jos on itsellä saman verran tai enemmän. Voi joutua itse maksajaksi, mikäli mies on pennitön tai tuhlari.