Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Markus itse kritisoi sitä, että jakso keskittyi liikaa treffailuteeman ympärille. Hyvä, että jaksoa muutettiin, mutta ei se syy silti salaisuudeksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota 🤔
Sukupuoli oletettu, mites Ylelle näin pääsi käymään? :D Mutta joo, deittailuaspektin olisi voinut selittää etukäteen.
Mä en ymmärtänyt tätä juttua, mutta johtuuko siitä että olen vasta jaksossa 5, tuleeko ''Aleks''-keissi myöhemmin? Miksi sitä haittaa että ohjelmassa sivuttiin deittailua autistisena? Ei kai kyse kuitenkaan ollut siitä että ohjelmassa olisi jotenkin paritettu Aleksia jonkun päähenkilöistä kanssa, joten miksi tuo kommentti että ''en edes ole tyttö''.
IS:ssä: Twitterissä Aleks-nimellä esiintyvä henkilö kertoo, että hän osallistui sarjaan ja näkyy joissain kohdissa, mutta ei tavalla, johon hän oli suostunut. Hänen julkaisunsa aiheesta ovat keränneet valtavasti huomiota.
– Koen tulleeni manipuloiduksi. En ole suostunut deittiohjelmaan, sivujuoni on tehty ilman suostumustani ja en ole ollut tietoinen asiasta, Aleks kirjoittaa Twitter-päivityksessään.
– Eli meille kerrottiin ohjelmaan pyytäessä ”sarja autistisesta miehestä, joka kypärä päässä harjoittelee sosiaalisia tilanteita ja juttelee ihmisille”. Tähän suostuin. Sarjan ulos tullessa kyse oli yhtäkkiä myös tyttöystävän etsimisestä. Siihen en suostunut. En edes ole tyttö, hän jatkaa
No itse en ainakaan saanut ohjelmasta yhtään sellaista kuvaa, että tämä Aleks olisi ollut kiinnostunut Markuksesta. En ajatellut niin edes silloin, kun mainittiin viestittelystä. Ennemminkin tuli sellainen voi eeei, kun Markus mainitsi asiasta. Sitä tietysti toivon, ettei tuotanto ole millään tavoin vahingossakaan ohjaillut Markuksen ajatuksia siihen suuntaan, että voisikos siinä vaikka olla tyttöystäväainesta. Se olisi ehdottomasti väärin.
Ei siinä, kyllä ollut ketään Aleks nimistä. Oli vain, Iiris. Ja se oli kyllä nainen.
Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?
Onko nykyaikana odotukset tosiaan niin korkealla, että jos et ole hypersosiaalinen supersuorittaja joka osaa välittömästi kaiken, niin silloin siihen täytyy löytyä joku diagnoosi? Kyllä, Koulu on välillä vaikeaa ja arki raskasta - myös meille ihan ''normaaleille'' ihmisille.
Vaikka uskon sarjan henkilöiden oikeasti löytyvän jostain kohtaa autismin kirjoa, niin tuntuu silti että nykypäivänä suurimalla osalla on joku diagnoosi milloin mistäkin syystä. Se että pussilakanan vaihtaminen tuntuu hankalalta, tai että tykkää keräillä postimerkkejä ei ole vielä psyykkinen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?
Ei ketään nyt pitäisi pakottaa olemaan koko ajan sosiaalinen, eihän sitä jaksaisi moni neurotyypillinenkään. Mutta jos autismikirjon henkilöllä on tavoitteena saada ystäviä, siihen toki kannattaa kannustaa.
Aistipoikkeavuuksia tai stressiherkkyyttä ei oikein voi valita, mutta niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen esim. apuvälineillä ja suunnitelmallisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lievästi autistisen vanhempi. Mun annettiin ymmärtää vertaistukiryhmissä, sekä netistä löytämässäni että paikkakunnalla, että mun lapsi ei ole tarpeeksi autistinen. Kun ei oikein terveidenkään lasten vanhempien kanssa ollut yhteistä säveltä, olen aika yksin. Toki ei kaikki olleet tuota mieltä, mutta ne jotka olivat, toivat kantansa selvästi esille. Lisäksi samalla lapsella on lievä pitkäaikaissairaus, jonka takia liityin toiseen ryhmään. Sama homma. Kun mun lapsi ei ole saanut siihen erikoissairaanhoitoa vaan on menty yleispuolella, niin eihän se ole oikea tauti. Todennäköisesti autoimmuunisairaudet ja autismi liittyy jotenkin yhteen. Meillä on suvussa muutama tapaus molempia, yhdessä ja erikseen.
Minusta vertaisryhmissä juuri on näitä lievästi autismikirjolla olevien vanhempia paljon. Ehkä paikkakuntakohtaista sitten? Ja ehkä ikäkohtaistakin. Kävimme kerran kanssa yhdessä tapahtumassa, joka oli suunnattu autismikirjon lapsille ja heidän vanhemmille. Tuntui että oma lapsi oli ainoa autisti koko paikassa :D ajattelin silloin, että ehkä vaikeammin autististen lasten vanhemmat eivät jotenkin niin herkästi uskalla tuollaisiin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?
Ei ketään nyt pitäisi pakottaa olemaan koko ajan sosiaalinen, eihän sitä jaksaisi moni neurotyypillinenkään. Mutta jos autismikirjon henkilöllä on tavoitteena saada ystäviä, siihen toki kannattaa kannustaa.
Aistipoikkeavuuksia tai stressiherkkyyttä ei oikein voi valita, mutta niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen esim. apuvälineillä ja suunnitelmallisuudella.
Mutta jos kirjon henkilö ei kaipaa ystäviä, niin onko oikein patistaa häntä hankkimaan sellaisia, vai tulisiko hänen antaa olla rauhassa omissa oloissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?
Ei ketään nyt pitäisi pakottaa olemaan koko ajan sosiaalinen, eihän sitä jaksaisi moni neurotyypillinenkään. Mutta jos autismikirjon henkilöllä on tavoitteena saada ystäviä, siihen toki kannattaa kannustaa.
Aistipoikkeavuuksia tai stressiherkkyyttä ei oikein voi valita, mutta niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen esim. apuvälineillä ja suunnitelmallisuudella.
Mutta jos kirjon henkilö ei kaipaa ystäviä, niin onko oikein patistaa häntä hankkimaan sellaisia, vai tulisiko hänen antaa olla rauhassa omissa oloissaan?
Hänen tulisi antaa olla rauhassa.
Ihan hullu ajatus, että tieten tahtoen joku lisää autistin ahdistusta tunkemalla hänelle sosiaalista kanssakäymistä.
Jos myöhemmin mieli muuttuu, ehtii niitä kavereita saada silloinkin.
Esim. sarjan Juliuksella on ollut näin. Hänen ekat kaverinsa tulivat vasta hissikanavan myötä. Ja selkeästi Topille riittää oma perhe, perheenjäsenet. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.
Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.
Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.
Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.
On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.T. Autistin vanhempi
Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.
Eikö sinua esim. saisi sanoa mukavaksi ja hauskaksi persoonaksi? Tai saako sinulle sanoa, että olet fiksun oloinen tyyppi?
Itse ainakin pidän siitä, jos minulle sanottaisiin niin. Mutta toki kaikki ei tykkää. Kuitenkin pidän paremmaksi sanoa niitä positiivisia sanoja toisille kuin jätyää sanomatta. Silläkin riskillä, että toinen ottaa sen väärällä tavalla.Täytyy osata arvioida se että miten toinen suhtautuu tai onko edes voimavaroja ottaa vastaan jos ei jostakin syystä olisikaan samaa mieltä, sehän on autisteilla ongelma että vuorovaikutustaidot heikkoja sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tavallaan pakkosyötät ja sanoitat tunteetkin että hyvää on.
Näin juuri. Minua alkaa ahdistaa, jos joku arvottaa esim. mukava, hauska, fiksu.
Ikään kuin minun sitten jatkossa pitäisi ylläpitää näitä toisen tekemiä olettamuksia. Oma minuuteni on..
no, eihän sitä oikeastaan ole. Toiselta tuleva määrittely on kuin vaatimus (olla sellainen). Nykyään olen enimmäkseen yksin ja vältän puhumasta ylimääräisiä jos eksyn porukkaan esim. harrastuksen tiimoilta.Minuus jää kehittymättä kunnolla, jos tulee huonosti nähdyksi sellaisena kuin on ja tottuu siihen, että pitää esittää sellaista kuin toiset haluavat olevan. Mulla on ollut samaa, että helpoin selvitä kun tajuaa mitä toiset haluavat itsestä (oon sosiaalisesti sen verran kykenevä, että tuon tajuan) ja sitten esittää sitä. Vaikeampi on omia tarpeita sanoittaa. Vieläkin välillä mokailen tyhmissä jutuissa, niin että asioista itselleni haittaa, kun on sosiaalisissa tilanteissa tuo mukavan ihmisen rooli päällä.
Muistin tämän viestin ja viimein kirjoitan vastausta. Itse en edes ole autisti, mutta muuten kiusattu ja yksinäinen pitkään. Koko nuoruuteni ihan yksin. Totuin siihen, että kotona yritin olla fiksu ja viisas sekä käyttäytyä hyvin. Samalla pärjätä koulussa ja harrastuksissa. Näin sain edes jotain kehuja sekä kiitosta. Minulla oli kyllä ihan ok koti, mutta toisaalta esim kiusaamisen kanssa jäin yksin ja ei tuettu kun voin huonosti.
Myös se vaikutti paljon, kun en kelvannut muiden porukkaan. Ei vaikka yritin olla millainen vaan. Aina jotain ikävää tuli vastaan. Lopulta luovutin ja jättäydyin yksin. Olen itse ehkä myös liian kiltti. Sitä on käytetty hyväksi. Kun ihminen kasvaa siihen yksinäisyyteen ja siihen ettei kelpaa niin on vaikeaa enää osata olla oma itsensä. Minäkään en oikein omaa oikeaa persoonaa. En oikein tunne itseäni. Tarvisin muita ihmisiä ja kivoja kokemuksia. Itsellä, kun on vain ikäviä puheita ja todella kamalaa kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota 🤔
Sukupuoli oletettu, mites Ylelle näin pääsi käymään? :D Mutta joo, deittailuaspektin olisi voinut selittää etukäteen.
Mä en ymmärtänyt tätä juttua, mutta johtuuko siitä että olen vasta jaksossa 5, tuleeko ''Aleks''-keissi myöhemmin? Miksi sitä haittaa että ohjelmassa sivuttiin deittailua autistisena? Ei kai kyse kuitenkaan ollut siitä että ohjelmassa olisi jotenkin paritettu Aleksia jonkun päähenkilöistä kanssa, joten miksi tuo kommentti että ''en edes ole tyttö''.
IS:ssä: Twitterissä Aleks-nimellä esiintyvä henkilö kertoo, että hän osallistui sarjaan ja näkyy joissain kohdissa, mutta ei tavalla, johon hän oli suostunut. Hänen julkaisunsa aiheesta ovat keränneet valtavasti huomiota.
– Koen tulleeni manipuloiduksi. En ole suostunut deittiohjelmaan, sivujuoni on tehty ilman suostumustani ja en ole ollut tietoinen asiasta, Aleks kirjoittaa Twitter-päivityksessään.
– Eli meille kerrottiin ohjelmaan pyytäessä ”sarja autistisesta miehestä, joka kypärä päässä harjoittelee sosiaalisia tilanteita ja juttelee ihmisille”. Tähän suostuin. Sarjan ulos tullessa kyse oli yhtäkkiä myös tyttöystävän etsimisestä. Siihen en suostunut. En edes ole tyttö, hän jatkaa
No itse en ainakaan saanut ohjelmasta yhtään sellaista kuvaa, että tämä Aleks olisi ollut kiinnostunut Markuksesta. En ajatellut niin edes silloin, kun mainittiin viestittelystä. Ennemminkin tuli sellainen voi eeei, kun Markus mainitsi asiasta. Sitä tietysti toivon, ettei tuotanto ole millään tavoin vahingossakaan ohjaillut Markuksen ajatuksia siihen suuntaan, että voisikos siinä vaikka olla tyttöystäväainesta. Se olisi ehdottomasti väärin.
Ei siinä, kyllä ollut ketään Aleks nimistä. Oli vain, Iiris. Ja se oli kyllä nainen.
Se on hänen käyttämänsä nimimerkki Twitterissä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kirjon henkilö ei kaipaa ystäviä, niin onko oikein patistaa häntä hankkimaan sellaisia, vai tulisiko hänen antaa olla rauhassa omissa oloissaan?
Niinpä. Pitäisi osata erottaa, haluaako henkilö ystäviä, ja haluaako hän niitä todella vai ehkä vain siksi, että ns. normaaleilla ihmisillä kuuluu niitä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?
Ei ketään nyt pitäisi pakottaa olemaan koko ajan sosiaalinen, eihän sitä jaksaisi moni neurotyypillinenkään. Mutta jos autismikirjon henkilöllä on tavoitteena saada ystäviä, siihen toki kannattaa kannustaa.
Aistipoikkeavuuksia tai stressiherkkyyttä ei oikein voi valita, mutta niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen esim. apuvälineillä ja suunnitelmallisuudella.
Mutta jos kirjon henkilö ei kaipaa ystäviä, niin onko oikein patistaa häntä hankkimaan sellaisia, vai tulisiko hänen antaa olla rauhassa omissa oloissaan?
Tartun hiukan aiheen sivusta tuohon "rauhassa omissa oloissaan", sillä itselläni on autistinuori, joka ei haluaisi liikkua mihinkään eikä puhua kenellekään. Ja hänen kanssaan on ammattilaisilta saatu ohjeet, joista olen kyllä ihan samaa mieltä, että pitää liikkua myös kodin ulkopuolella, ettei tilanne vain pahene pahenemistaan. Näissä pitää toki pyrkiä yhteisiin sopimuksiin ja kompromisseihin. Mennään sitten yhdessä ja ollaan tukena. Hyvänä päivänä nuori hoitaa esim. ruokatilauksensa itse, huonona ei pakoteta väkisin. Ymmärtää itsekin kannustuksen ja patistelun olevan hänen parhaakseen, vaikka jos itse päättäisi, ei poistuisi kotoa.
Eli ehkä jossain toisessa tilanteessa voisi vaatia vielä hieman enemmänkin sosiaalista kanssakäymistä. Moni aikuinenkin (introvertti?) tunnistaa tilanteen, ettei oikein jaksaisi mennä ja tavata ihmisiä, mutta kun sen tekee, huomaa sen kuitenkin olleen hyväksi. Ei siis liene epätavallista patistaa myöskään itseään.
Kiintoisaa lienee että Topi on kuin eri planeetalta verrattuna muuhun perheeseen. Vaikuttaa siltä että autismi on suojellut häntä kapinasyyllisyyskompleksin aiheuttamalta manselaiselta "ei-tehrä-tästä-nyn-numeroo" - nössöydeltä? ; )
Topi on enemmän reippaan ja häpeilemättömän, rutkasti virolaisia juuria omaavan turkulaisen oloinen! Turkuunhan asettui kai jossain historiamme vaiheessa pilvin pimein virolaisia hamuja? (h = m)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyaikana odotukset tosiaan niin korkealla, että jos et ole hypersosiaalinen supersuorittaja joka osaa välittömästi kaiken, niin silloin siihen täytyy löytyä joku diagnoosi? Kyllä, Koulu on välillä vaikeaa ja arki raskasta - myös meille ihan ''normaaleille'' ihmisille.
Vaikka uskon sarjan henkilöiden oikeasti löytyvän jostain kohtaa autismin kirjoa, niin tuntuu silti että nykypäivänä suurimalla osalla on joku diagnoosi milloin mistäkin syystä. Se että pussilakanan vaihtaminen tuntuu hankalalta, tai että tykkää keräillä postimerkkejä ei ole vielä psyykkinen sairaus.
Kokeiles itse olla koko lapsuus kiusattuna, ja jos oot liian autistinen oppiaksesi lapsuuden aikana olemaan "odotusten mukainen" niin sitten katsotaan kieroon myös siellä työelämässä. Siis jos edes pääset töihin kun työhaastatteluissa kysellään aivan ihmeellisiä ja niihin pitäisi osata reagoida oikein.
Ihmiset haluavat hyväksyntää ja autistit sitä harvoin saavat. Arkikaan ei suju kun on vaan jotenkin huono ja vääränlainen. Tätä viestiä saa ihan jatkuvasti joka päivä ympäristöstä ja myös itse alkaa toistamaan tätä omassa päässään. Sinä et ainakaan ole "normaali" vaan epäempaattinen rikkinäinen ihminen, joka kokee ettei itse ole saanut olla väsynyt (tai mikä nyt ikinä sun traumas onkaan) niin ei muutkaan saa valittaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Kiintoisaa lienee että Topi on kuin eri planeetalta verrattuna muuhun perheeseen. Vaikuttaa siltä että autismi on suojellut häntä kapinasyyllisyyskompleksin aiheuttamalta manselaiselta "ei-tehrä-tästä-nyn-numeroo" - nössöydeltä? ; )
Topi on enemmän reippaan ja häpeilemättömän, rutkasti virolaisia juuria omaavan turkulaisen oloinen! Turkuunhan asettui kai jossain historiamme vaiheessa pilvin pimein virolaisia hamuja? (h = m)
Tytöt maskaa paremmin, niin sopeutuvat yhteiskuntaan ilman diagnoosin tarvetta.
Onhan se Sointu-sisko vähän autistisen oloinen myös, esittää vaan paremmin "normaalia" :D Sitten toistelee Topille niitä "oppejansa" ihan ihmisten eettä että "et Topi voi sanoo noin". Se jos mikä on autistista.
Eikö kukaan ehtinyt nähdä niitä poistettuja kohtaamisia Markuksen ja ohjelmassa Iiriksenä tunnetun henkilön välillä?
Se vaikutti niin käsikirjoitetulta, kun joku sattui tulemaan myymään Markukselle lippua. Selvästi haluttiin Markus bileisiin tapaamaan Iiristä, oletettavasti poistetut kohtaukset tapahtuivat iltabileissä..?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ehtinyt nähdä niitä poistettuja kohtaamisia Markuksen ja ohjelmassa Iiriksenä tunnetun henkilön välillä?
Se vaikutti niin käsikirjoitetulta, kun joku sattui tulemaan myymään Markukselle lippua. Selvästi haluttiin Markus bileisiin tapaamaan Iiristä, oletettavasti poistetut kohtaukset tapahtuivat iltabileissä..?
Ei ollut iltabileistä kohtauksia. Lopun "mitä kuuluu nyt" -pätkästä oli poistettu parisuhdetoiveisiin liittyvää asiaa ja korvattu työhön ja asumiseen liittyvällä. Olisi mun mielestä voinut alunperinkin tehdä näin ton lopun, paljon parempi nyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse autisti ja ystäväpiirissäni on monia samankaltaisia. Yksi aspergereille hyvin merkittävä ominainen piirre, joka on lähestulkoon jokaisella meistä, on se, että suoriudumme huomattavasti paremmin sellaisista tehtävistä ja asioista, jotka kiinnostavat meitä kuin niistä, jotka eivät kiinnosta. Voin kertoa esimerkin. Minua ei kiinnostanut koulussa matematiikka eikä ruotsin kieli. En nähnyt niiden eteen juuri vaivaa. Todistuksessa matikka oli aina viitonen tai parhaimmillaan kuutonen, ja niin oli myös ruotsin numeroni. Englanti ja ranska olivat ne mielenkiintoisimmat aineet, ja niissä sitten menestyinkin kiitettävästi, ja toki myös näin vaivaa niiden oppimiseen.
Eli toisinsanoen kuka tahansa voi viitata autismiin, kun ei kiinnosta opiskella jotain epäkiinnostavaa ainetta?
Ihminen usein pelkää sitä, mikä on hänelle vierasta.
Minusta tämä sarja tuo hyvin esiin ihmisten erilaisuutta. Vaikka olemme erilaisia, olemme kaikki ihmisiä.
Muutenkin mukavaa katsoa ohjelmaa, jossa usealla on hyvä sydän. Tuntuu, että televisiosta tulee nykyään vain Maria Veitolan ilkeilyä.
Mä olen lievästi autistisen vanhempi. Mun annettiin ymmärtää vertaistukiryhmissä, sekä netistä löytämässäni että paikkakunnalla, että mun lapsi ei ole tarpeeksi autistinen. Kun ei oikein terveidenkään lasten vanhempien kanssa ollut yhteistä säveltä, olen aika yksin. Toki ei kaikki olleet tuota mieltä, mutta ne jotka olivat, toivat kantansa selvästi esille. Lisäksi samalla lapsella on lievä pitkäaikaissairaus, jonka takia liityin toiseen ryhmään. Sama homma. Kun mun lapsi ei ole saanut siihen erikoissairaanhoitoa vaan on menty yleispuolella, niin eihän se ole oikea tauti. Todennäköisesti autoimmuunisairaudet ja autismi liittyy jotenkin yhteen. Meillä on suvussa muutama tapaus molempia, yhdessä ja erikseen.